Pages

maaliskuuta 22, 2017

Näsin kivellä ja Porvoonjoen toisellakin puolella


"Ennen vanhaan uskottiin, että Näsin kivi on jättiläisen Näsinmäelle heittämä. Suomenkylän kallioilla asui rauhaa rakastava ja hieman aamu-uninen jättiläinen. Kun Porvoon kirkkoa alettiin rakentaa, naputeltiin ja koputeltiin aamusta iltaan kiviä niin, että jättiläinen häiriintyi. Se voivotteli melskettä ja työnsi sammalta korviinsa. Kun kilkuttelu ja kolkuttelu olivat viimein tauonneet, alkoivat eräänä pyhäaamuna kirkon uudet vaskiset kello mäikää niin, että jättiläisen korvat soivat. Se hermostui, nappasi vierestään kiven ja paiskasi sen kohti Porvoota tarkoituksenaan hiljentää häiriötekijä.

Aivan tarpeeksi pitkälle jättiläinen ei jaksanut heittää, ja kivi mätkähti Näsin puolelle jokea (jolloin hän heitti sen itse asiassa pidemmälle!). Pettyneenä muutti jättiläinen kauemmas Porvoosta Sipoon laajoihin metsiin, mutta sen heittämä kivi jököttää edelleen Näsinmäellä." Porvoon kaupungin matkailusivut


Ennen Porvoonjoen ylimenevää siltaa on vasemmalla korkea Näsinmäki, jonka laella on valtava kivenlohkare. Itse asiassa isoja kiviä tällä mäellä on kaksin kappalein mutta Näsin kivi on niistä suurempi ja sen päälle pääsee myös kipuamaan. Kaiteilla varustetut portaat kannattaa nousta ylös näköalatasanteelle, josta aukeaa aika huikea näköala yli koko Porvoon kaupungin ja pidemmällekin.

Tämä paikka on ollut taiteilijoiden, matkailijoiden ja porvoolaisten suosima näköalapaikka jo 1800-luvun loppupuolella. Näissä maisemissa porvoolainen taidemaalari Albert Edenfelt on maalannut kauniin Porvoo Näsimäeltä nähtynä maalauksen. Moni Porvoossa kävijöistä tuntee vanhankaupungin mukulakivikujat ja -kadut sekä kauniin punaiset ranta-aitat Porvoonjoen varrella kuin omat taskunsa mutta Näsin kivestä ei olla tietoisia.
 

Ehdottomasti kannattaa tälle Näsin kartanon mäelle kivuta ylös koska siellä on kaunista mäntymetsää, harjumaisemaa ja polku, jota pitkin voi kesällä myös kävellä. Nyt maaliskuun puolivälin retkellämme emme lähteneet liukastelemaan metsään vaan tyydyimme vain ihailemaan maisemia joelle, jossa vielä oli jäätä. Porvoon näkee Näsin kiveltä ihan erilaisesta näkövinkkelistä kuin mihin on aiemmin tottunut. Siellä se Porvoon vanha, kivinen tuomiokirkko häämöttää joen toisella puolen joten ihan vain vähän on jättiläisen heitto aikoinaan osunut vikaan :)


Näsin kiveen liittyy jättiläistarinan lisäksi paljon muitakin uskomuksia ja tarinoita. Kun Porvooseen on syntynyt pikkuvauvoja ovat äidit hakeneet vauvat Näsin kiven alta. Itselleni sanottiin aina lapsena, että haikarat toivat nokassaan vauvoja mutta Porvoossa on ollut toisin :) Näsin mystinen kivi taitaa kuitenkin olla oikeasti siirtolohkare, joka on maapallon vallinneen jääkauden seurausta. Oli miten oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja vähän salaperäinenkin!


Ulkona oli aurinkoinen mutta vielä talvinen ilma joten kuppi kuumaa tekisi ihan hyvää näköalojen katselun jälkeen. Turistit olivat myös löytäneet maaliskuisen Porvoon ja vanhankaupungin. Cafë Helmi ei petä koskaan ja tässä talossa aistii sen vanhan Porvoon tunnelman natisevilla ja aavistuksen vinoilla lautalattioilla. Kaunis interiööri (jossa valitettavasti ei vain saa valokuvata) ja suussasulavia herkkuja. Myös Café Helmen Facebook-sivuilla on paljon kivoja kuvia sieltä.




Raatihuoneentorilla rohkeimmat istuivat Café Fannyn ulkoterassilla mutta sen verran viileä oli eikä pilkkihaalareita mukana joten me valitsimme mieluummin sisätilat. Kevät on kyllä pitkällä eikä tässä tarvita kuin muutamia vähän lämpimämpiä päiviä niin viimeistään huhtikuun alussa siirryn taas itsekin parveke kahvitelluun :)



Rakastan kuvata Porvoon vanhankaupungin kylttejä ja niistä tulee aina räpsittyä valokuvia Porvoon reissuilla. Tammikuun Sicapellen herkutteluillan aikana oikein harmittelen, että voinut ottaa pimeässä enää ulkokuvia mutta tässä keväisessä auringonpaisteessa näki oikein hyvin kuvailla ja sulautua muihin "turisteihin" Porvoossa. Kielten sorinasta päättelen vierailijoita oli aika kaukaakin koska espanjan ja portugalin lisäksi kuulin jotain "itäeurooppalaista kieltä". Venäjää se ei ollut koska sen olisin tunnistanut ja ehkä muistanut kouluajoilta myös yksittäisiä sanojakin tai sanontoja :D


Lelukauppa Riimikko oli kiinni koska oli sunnuntai. Jouduin vain litistämään nenäni kiinni ikkunaruutuun ja ihastelemaan Muumitaloa, josta oltiin vielä ihan talvisissa tunnelmissa. Pikku Myy näytti herttaisen vihaiselta itseltään luistimet kaulalla roikkuen. Muumipappa hiihteli tuttu silinterihattu päässä Nipsun huudellessa ohjeita taustalta. Olikohan jotain voiteluun liittyvään :) Muumipeikko oli tehnyt lumipalloissa lumilyhdyn ja Muumimamma istuskeli kahvipöydässä odotellen muita jo talvipuuhistaan sisälle lämpimään. Riimikkoon kannattaa aina kurkistaa koska se on ihana, vanhanajan lelukauppa!


Karvakaverin kanssa käytiin vielä joen rannassa katsastamassa paikalliset koirien lenkkimaastot ja nuuskimassa uusia hajuja. Samalla oli hyvä ihailla kirkkoa ja jokivartta vielä vähän erilaisesta perspektiivistä. Porvoo on kaunis kaupunki kaikkina vuodenaikoina.


Meinasin jo unohtaa mainita pikavisiitista Brunbergin myymälässä vanhassakaupungissa. Kova hinku oli saada Brunbergin suukkoja mutta niitä myytiin vain 100kpl laatikoissa. Vaikka suuri suukkojen ystävä olenkin mietin, että tuo määrä taitaa olla vähän ylimitoitettu joten päädyin sitten vain Brunbergin tryffeleihin :) Brunbergilta on muuten tullut ihanan raikkaita uusia kevätsuukkoja!


maaliskuuta 20, 2017

Hyvää onnellisuuden päivää


Tänään 20. maaliskuuta vietetään YK:n kansainvälistä onnellisuuden päivää - International Day of Happiness. Onnellisuuden päivää vietetään muuten nyt jo kuudetta kertaa sen julistamisen jälkeen.
Onnellisuudesta tulee itselleni aina mieleen Pharrell Williamsin Happy-hittibiisi muutaman vuoden takaa. Biisin letkeä melodia ja ihan superhyvät sanat pursuavat ihanaa iloa ja onnellisuutta.


(Because I'm happy)
Clap along if you feel like a room without a roof
(Because I'm happy)
Clap along if you feel like happiness is the truth
(Because I'm happy)
Clap along if you know what happiness is to you
(Because I'm happy)
Clap along if you feel like that's what you wanna do


Osoitteessa 24hoursofhappiness.com on menossa ihan huikea Happy party eli jokaisena tuntina siellä näytetään uusi video, jossa eri aikavyöhykkeillä asuvat ihmiset ympäri maailmaa tanssivat Happy-hittibiisin tahtiin. Suomen vuoro taisi kyllä mennä tänään jo puoliltapäivin. Pharrell Williams on valinnut videot yleisön lähettämästä materiaalista ja tasatunnein Pharrell myös esittelee ne. Olen piipahtanut tällä sivulla monta kertaa kuluvan päivän aikana ja tanssivat ihmiset ovat saaneet minut hymyilemään. Iloisuus ja onnellisuus tarttuu! Kurkatkaa jos ette usko :)


Maailmassa tapahtuu nyt niin paljon todella ikäviä ja raskaita asioita (joita en halua lähteä tässä enempää avaamaan koska niitä tulvii kaikista viestimistä joka päivä loputtomana virtana), että me tarvitsemme myös iloa ja onnellisuutta jokainen edes yhtenä päivänä. YK pyrkii kampanjallaan muistuttamaan, että kaikki maailman ihmiset ansaitsevat mahdollisuuden onnelliseen, terveeseen elämään.

"Onnellisuuden päivänä YK kutsuu jäsenvaltioita, kansainvälisiä ja kansallisia organisaatioita sekä myös kaikkia ihmisiä yksilöinä juhlistamaan onnellisuutta 20. maaliskuuta. Onhan onnellisuus ihmisten keskeisimpiä pyrkimyksiä!" 

YK julkistaman Onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman viidenneksi onnellisin kansakunta. Kärkipaikkaa tilastossa pitää Norja ja seuraavina tulevat Tanska, Islanti sekä Sveitsi ja meidän pikkuinen Suomi sitten seuraavana. Onnellisuutta tuottavat bkt:lla mitattu elintaso sekä terveiden elinvuosien odote. Lisäksi onnellisuuteen vaikuttavat myös ihmisten anteliaisuus, sosiaalisen tukiverkon olemassaolo, sosiaaliset vapaudet sekä vähäinen korruptio. 


Mietin autossa kotiin ajatessani tänään mikä tekee minut onnelliseksi? 
Mieleeni tuli hyvin yksinkertaisia asioita. Asioita, joita pidämme ihan itsestään selvyyksinä. 

Minulla on oma koti eli katto pääni päällä kylmällä ja sadesäällä. 
Kotonani olen myös turvassa. 
Voin laskea hanasta juomavettä aina kun minua janottaa. 
Olen terve! 
Jos sairastun pääsen lääkärille ja saan tarvittaessa sairauslomaa sekä lääkkeitä parantuakseni. 
Minulla on työpaikka, josta saadulla palkalla turvaan oman toimeentuloni tässä yhteiskunnassa. Minulla on paljon rakkaita, tärkeitä ihmisiä ympärilläni - sukulaisia ja ystäviä. 
Omistan pienen valkomustan karvapallon -koiran jota voin silittää joka päivä monta kertaa.
Minä voin harrastaa itselleni tärkeitä asioita ja liikkua vapaasti paikasta toiseen.
Voin ilmaista mielipiteeni ja keskustella asioita vapaasti. 
Suomen puhdas luonto takaa minulle terveellisen asuinympäristön.
Pystyn kehittämään itseäni päivittäin ja opiskella niin halutessani.


Voisin jatkaa tätä onnellisuus listaa lukemattomilla asioilla koska itselläni on varmasti satoja asioita, jotka saavat minut hymyilemään, nauramaan ja lisäävät onnentunnettani. Joku viisas on joskus todennut, että onnen/onnellisuuden ymmärtää vasta sitten kun sen on menettänyt. Carpe diem!


Haastan teidät lukijani kertomaan muutamalla lauseella mikä tekee teidät onnelliseksi?

Hyvää onnellisuuden päivää meille kaikille - meillä on oikeus olla onnellinen! 



maaliskuuta 18, 2017

Näkyväksi neulottu -näyttely herättää käsityön uudella tavalla henkiin


Jenni Halli, I'm OK, valokuvaan perustuva teossarja

Keravan taidemuseo Sinkassa on vielä huomenna sunnuntaina 19.3. mahdollista vierailla Näkyväksi neulottu - Yarn visions näyttelyssä. Näyttely avattiin jo 26.11.2016 ja alunperin sen oli tarkoitus päättyä jo 5.3. Suuren yleisösuosion takia näyttely sai kuitenkin vielä viikon jatkoaikaa ja minäkin onneksi ehdin ajaa Keravalle tänään katsomaan mitä kaikkea ihan huikeaa on saatu aikaan. Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin käsityötapoihin ihan uutta henkeä töissään. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit, elävän oloiset kyläläiset ja näkyväksi virkatut matemaattiset mallit antavat käsitöille ihan uudenlaisen ilmeen. Työt ovat kantaaottavia ja särmikkään räiskyviä.


Näyttelyssä kuhisi tänään iltapäivällä ja Sinkkahan on museokortti kohde. Perinteisesti käsitöiden kuvataidetekniikka ovat edellisiltä sukupolvilta opittuja mutta Sinkan näyttelyssä sitä ovat tehneet kuvataiteilijat  Kaija Papu, Virkattu poliisiauto sekä Liisa Hietanen, joka on kuvannut kyläläisiä. Puolestaan graffitiryijyjä tekevä Niina Mantsinen sekä kansalaisaktivistimista kiinnostunut Sonja Salomäki ovat tekstiilitaiteilijoita. Näkyväksi neulottu -näyttely yllättää monella eri tasolla ja tekijöiden koulustustaustaa on vaikea arvata töiden perusteella. Virkatun poliiauton kuvasin Mäntän käynnin yhteydessäni ja sen kuvan voitte kurkata tästä

Liisa Hietanen, Tiistai-ilta (Siwa) ja Tapio

Liisa Hietasen töiden ihmiset ovat todella aidonnäköisiä ja niistä tuli hyvälle mielelle. Toisaalta Siwan kauppakassin sisältö on oli jotenkin surullinen yhden henkilön kotitalouden ostoksia sisältävä teos...  Vapaan sosiaalitilan WC-ankkapullo taas niin autenttinen, että minun piti oikein kotona verrata sitä oikeaan ja ihan ovat identtisiä.

Liisa Hietanen, Vapaa

Liisa Hietanen, Sale Oké

Sonja Salomäkeä inspiroi urbaani ympäristö: rakennukset, ihmiset ja ilmiöt ajassa. Sonjan tuftatuissa ryijyissä on kuvattuna leipäjono Myllypurossa tai poliisiauto kirsikankukkien keskellä puistossa virkatehtävissä. Salomäki on kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista kansalaisaktivismissa, erityisesti ilmastomuutoksen yhteydessä. 

Sonja Salomäki, Talven ihmemaailma - Forumin kauppakeskus

Sonja Salomäki, Jono Myllypurossa

Tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on uudistanut suomalaista ryijyperinnettä risteyttämällä sen katutaiteen ja graffitien kanssa. Hänen käsituftatuissa ryijyissään oli samanlaista lennokkuutta kuin kadunvarsien taiteessa kaupungilla. Pidin!

Niina Mantsinen, Aies

Venäläinen Tanya Akhmetgalievan suurikokoinen yhden seinän kokonaan peittävä teos oli erittäin vaikuttava ja juurikin sen punainen väri sekä nuo teoksesta ulostulevat lankakerät. Aihepiiri liittyi elämään, kuolemaan ja sairaalaan.

Tanya Akhmetgalievan, The Chrysalis Phase

Minna Soraluoma on leikannut muoviset eri liikeketjujen kauppakassit ohuiksi suikaleiksi ja kutonut niistä uudet pienet kassit. Nämä muovikassit muodostavat kulutusjuhlan alttarin - ikonostaasin. Tämä teos puhutteli. Olen itse vähentänyt muovikassien käytön ihan minimiin ja kuljetan aina kestokasseja mukana. Valtamerten muovilautat ovat jo pelottavan suuria...

Minna Soraluoma, Ikonostaasi

Islantilainen Rosa Sigrun Jonsdottir oli virkannut lumoavan kauniin islantilaisen niityn, yhdistyvät parantava luonto ja hyvinvointia edistävä käsitöiden tekeminen. Tämä niittyy koostuu 20 erilaisesta islantilaisesta lääkekasvista, jota on käytetty vuosisatojen ajan parantamaan erilaisia vaivoja. Työn ovat toteuttaneet ryhmä taitavia virkkaajia, jotka ovat yhdessä virkatessaan myös parantaviin kasveihin liittyviä vanhoja ja uusia tarinoita. Tämä työ oli äärimmäisen kaunis ja aito!

Rosa Sigrun Jonsdottir, Islantilainen niitty

Ulla Pohjolan erilaiset silkkilangoista tehdyt perhoset ja kehrääjät olivat kuin aitoja hyönteisiä. Ne oli vielä yhdistetty kauniisiin vanhoihin esineisiin ja luonnonmateriaaleihin.

Ulla Pohjola, Sinihuppukehrääjä

Minna Soraluoma tekee myös taidetta kulutuspakkauksista. Nämä työt oli tehty leipäpusseista virkkaamalla. "Montako pussia leipää tiettyä perhe kuukauden aikana kuluttaa? Millaisesta leivästä he pitävät? Entä minkälaisen kuvion tuosta pussimäärästä saa virkattua?" Näistä pusseista olivat syntyneet Leipäkuu -sarjan työt.

Minna Soraluoma, Leipäkuu -sarja


Sanni Weckman, Hillevi - kuvakudos. Elina Juopperi, Perintö

Sanni Weckmanin tarkoitus oli tehdä yhdessä Hillevi-mummonsa kanssa suunnittelmansa ryijy. Työ jäi kuitenkin tekemättä koska mummo kuoli yllättäin. Hän teki mummostaan äärimmäisen puhuttelevan kuvakudoksen mummostaan, johon on kudottu vanhoja vaatteita ja lakanoita. Elina Juopperi keräsi kirpputoreista ja sai myös lahjoituksena raanuja, joista on tehty kuutiomainen teos.

Liisa Hietanen, Veli

Sinkan näyttely on ehdottomasti käymisen arvoinen joten suosittelen lämmöllä! 

maaliskuuta 15, 2017

Ihana Järvien kesäkodit sisustuskirja ja Harmony Living Hali lifestyle puoti


"Tervetuloa vierailemaan mielenkiintoisille järvimökeille! Tässä toisessa kirjassamme kerromme yhdentoista mökin tarinan. Ne ovat tarinoita tavallisista ihmisistä ja kesäkodeistaan järvimaisemissa. Ne kertovat siitä, miten sauna lämmitetään joka ilta, miten järven pinta rikkoutuu airon sitä leikatessa. Kuviin olemme onnistuneet vangitsemaan persoonallisia sisustuksia, arkkitehdin ratkaisuja sekä kauniita pihoja. Ennen kaikkea jokainen tarina on asukkaansa näköinen." Järvien kesäkodit johdanto, Tanja Hakala & Johanna Lehtinen 

Johanna Lehtinen ja Tanja Hakala

Kädessäni on uunituore eilen juhlavasti julkaistu Järvien kesäkodit sisustuskirja. Kirjan ovat tehneet kaksi taitavaa voimanaista Tanja Hakala ja Johanna Lehtinen. Tanja on noormarkkulainen koti- ja sisustusjuttuihin sekä matka-artikkeleihin erikoistunut freelance-toimittaja ja kirjailija. Porilainen Johanna puolestaan sisustus-, matka- ja lifestylekohteiden kuvaamiseen erikoistunut valokuvaaja, graafinen suunnittelija, kirjailija ja Hullaannu ja Hurmaannu -blogin kirjoittaja. Johanna suunnittelee myös printtituotteita By Johanna Lehtinen -tuotemerkillä. Tanja ja Johannan aiempaa kirjaa Laiturilla - kesäkoteja rannikolla ja saaristossa olen selaillut kaupassa ja hullaantunut sen kauniisiin kuviin ja kotien tarinoihin.


Järvien kesäkodit kirja on varustettu todella kauniin kesäsillä kuvilla yhdestätoista erilaisesta kesäkodista. Eilisessä julkistustilaisuudessa sain ilokseni tutustua ja jutella yhden onnellisen kesäkodin omistajan kanssa lähemmin heidän kesäkodistaan. Sannan ja hänen miehensä Vesan Tunteiden kesäkoti sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä heidän kodistaan. Kesäkoti on 70-luvulla valmistunut 60m² mökki, joka on pariskunnan taitavissa käsissä muuttunut siniseksi mökiksi, joka on sisältä valkoinen.

Kirjassa on muuten hauska kertomus siitä kun Sanna on uittanut tapetteja järvessä saadakseen ne kiinnitettyä isomman makuuhuoneen seinään paremmin. Tässä seikkailussa osa tapeteista on tuuli jopa vienyt mukanaan mutta lopulta tapetti on saatu pysymään seinässä. Erittäin kaunis ja tunteikas sisustus! Tällä mökkitontilla on myös aika huikea puumaja, joka soveltuu myös aikuisille vaikka rauhalliseen istuskeluun ja järvelle tuijottamiseen. Ihaninta tässä mökissä on minusta se, että Sanna ja Vesa ovat aikoinaan viettäneet romanttiset treffit juuri tämän järven rannalla missä mökki sijaitsee Tämä mökki on selkeästi tarkoitettu tälle pariskunnalle ja siihen liittyy myös muistoja. Ihailin kirjassa myös niitä huikean suuria ikkunoita, jotka ulottuvat katosta lattiaan ja päästävä luonnonvalon sisälle mökkiin. 


Toinen mökki, jonka päätin nostaa esille kirjasta on Visualistien kakkoskoti, joka on Tuiren ja Pertin kesäkoti. Perheen aikuinen tytär Kaisa oli ensin huolissaan kun hänen eläkkeellä olevat vanhempansa olivat ostaneet pimeän ja sykeän tontin Pusulasta. Kun varjostavat kuuset oli kaadettu tontilta ja Villa Haka alkoi hahmottumaan paikka puhkesikin kukkaansa ja alkoi näyttämään kauniilta rauhoittaen myös tyttären. Aiemmin paljon maailmalla matkustanut pariskunta on vaihtanut nyt reissaamisen kauniiseen kesäkotiin, jossa piipahtavat myös aikuiset lapset perheineen. Pertti on arkkitehtinä itse piirtänyt tämän tyylikkään kauniin kesäkodin, jonka sisustus on modernin persoonallinen. Tässä kesäkodissa voi yläkerran vuoteesta katsella korkealta puiden latvojen lomitse järvellä. Aika huikea näkymä varmaan herätä tällaiseen maisemaan!



Järvien kesäkodit kirjassa on eleettömän yksinkertainen tekstiilitaiteilija Hanna Korvelan hirsimökki Valamon luostarin lähellä. Tunnelmallinen Tyynelä vuodelta 1928, jota on remontoitu- ja laajennettu nyt 2010-luvulla säilyttäen vahnan rakennuksen henki. Lisäksi monia muita äärimmäisen kauniita kesäkoteja. Tätä kirjaa selatessa minulle tuli ihan hirveä kaipuu kesään ja siihen, että voisin istuskella laiturilla ja heilutella jalkoja järvessä. Kesämökit ja mökkielämä on ihanaa ja itsekin haaveilen jonain päivänä omistavani edes pienenpienen mökin jossain eteläisessa Suomessa.


Eiliset kirjanjulkkarit pidettiin itselleni uudessa tuttavuudessa Harmony Living - Hali lifestyle putiikissa Kauniaisissa. Paikka ei ole kaukana kodistani Espoon puolella mutta pakko myöntää, että Kauniaisten ostoskeskuksella olen käynyt vain ihanassa kukkakaupassa. Nyt tuli uusi paikka, jossa täytyy ehdottomasti piipahtaa koska nyt avajaistunnelmissa ei ehtinyt oikein keskittyä kaikkeen siihen ihanaan tarjontaan mitä siellä oli puoti pullollaan.


Ihana Mikko Harju musisoi meille kauniit kauppaleensa Sinä riität ja Mä olen tässä  Tuttuja kappaleita molemmat ja oli ihana tavata ihan livenä näin symppis ja hyvä ääninen nuori mies. Tätä laulajaa on kutsuttu rakkauden lähettilääksi eikä suotta - onnea tulevaan levyyn!



Harmony Living Hali tarjosi ainakin seuraavia merkkejä: By Malene Birger, Hunkydory, Filippa K, Mosmosh, Gustav, Dante ja paljon kevätuutta oli oli tullut liikeeseen.  Kenkien puolella näytti olevan ainakin Stylesnob, Second Female, Gaudi. Ekbladin koruja -50% tarjouksessa yhdellä pöydällä - näihin täytyy ehdottomasti palata! Gauhar Helsinki tuotteita oli tullut myös myyntiin ja ihailin heidän korvakorujaan erityisesti. Kannattaa kurkkia netistä Halin valikoima tai piipahtaa puodissa. Kiva uusi lifestyle puoti tuttavuus minulle ja mikä parasta ihan lähellä kotiani :)


Kiitos ihanasta julkkaritilaisuudesta sekä Tanjalle että Johannalle ja Halin Kaisalle  ♥
Järvien kesäkodit kirjaa on myös myynnissä Halissa.




Järvien kesäkodit, kustantaja Docendo, hinta 29€, 144 sivua

maaliskuuta 13, 2017

Ravintola Kaartin brunssi tunnelmia saneeratussa "Autolinnassa"


Ravintola Kaarti avasi ovensa marraskuussa saneeratussa entisessä "Autolinnassa" Taivallahden kasarmirakennuksessa Töölössä. Tämä Puolustusvoimien sotilakasarmialue rakennuksineen on minulle äärimmäisen tärkeä valkoisen funkisarkkitehtuurin helmi kantakaupungissa. Tein vuonna 2001 Taideteolliseen korkeakouluun siitä harjoitustyön "Helsingin Autokomppanjan kasarmi 1935" kun aiheena oli funktionalismin tyylisuunta arkkitehtuurissa. Pääsin jopa silloin vierailemaan siellä vaikka rakennus oli vielä sotilaskäytössä. Valitsin lukemattomista funkiskohteista tämän myös siksi, että oma isäni oli suorittanut siellä asepalvelustaan ja olin lapsuudessa kuullut sieltä lukemattomia tarinoita varusmiesajoilta. Myös exäni eno oli toiminut 15 vuotta everstiluutnanttina tässä talossa ja Kaartin pataljoonan komentajana. Rakennuksen on aikoinaan suunnittelut naisarkkitehti Martta Martikainen, joka työskenteli puolustushallinnon palveluksessa 1930-luvun Suomessa. Pääsin myös opinnäytetyötä tehdessäni vierailemaan Puolushallinnon rakennuslaitoksen arkistossa ja näkemään arkkitehti Martikaisen aidot 1930-luvulla signeeramat piirustukset! 



Viimeiset varusmiehet jättivät kasarmin 2002 vain vuosi minun vierailuni jälkeen. Kaartin soittokunta lähti sieltä viimeiseksi 2012. Se, että Taivallahden kasarmit vihdoin monen tyhjillään seisomansa vuoden jälkeen saneerattiin ja kunnostettiin taas oli työvoitto. Niiden kohtaloa palloteltiin todella monta vuotta ja aina ohi ajaessani mietin miksei mikään taho ota niitä hallintaansa ennenkuin talot rapistuvat siihen Mechelininkadun varteen. Taivallahden kasarmialue oli kuitenkin valittu yhdeksi Suomen DOCOMOMO-kohteeksi mikä ei kuitenkaan automaattisesti tehnyt siitä suojelukohdetta. Valkoinen seinäpinta näytti ikävästi harmaantuvan tyhjässä talossa mutta onneksi alakerran ikkunat oli peitetty vanerilla pahinta ilkivaltaa vastaan. Tämä talo vain odotti, että joku tulisi, pelastaisi ja palauttaisi sen pian takaisin uusiokäyttöön.



Onneksi 2015 uutisoitiin, että pitkään tyhjillään olleisiin tiloihin tulee asuntoja ja liiketilaa. Entisissä alokkaiden tuvissa on nyt Mikevan palveluasumisyksikkö ja upeat pyöreät autohallit Pohjois-Hesperiankadun puolella ovat muuttuneet K-kaupaksi. Ravintola Kaarti puolestaan sai haltuunsa entisen varusmiesten ruokasalin tilat ensimmäisestä kerroksesta  Mechelininkadun varrella. Kävin täällä työkaverieni kanssa lounaalla tammikuun lopussa ja nyt pari viikkoa sitten päätin viedä isäni katsomaan entistä varusmiesaikojen tukikohtaansa ja miten se oli muuttunut uudeksi ravintolaksi. 


Ravintola Kaartia pitää golfravintoloista tuttu Teemu Mattila. Entisen sotilasruokalan tilat on äärimmäisen kauniisti saneerattu Museoviraston ohjeiden mukaan ja tilassa on kunnioitettu entistä funkismiljöötä. Tilaa hallitsee takaseinän iso maalattu ja värikäs maailmankartta, joka on arkkitehti Martta Martikaisen suunnittelema. Maat on kuvattu eri väreillä ja meidän pikkuinen Suomi on kullanvärinen. Neuvostoliiton kohdalla Martikainen teki poikkeuksen ettei valtavasta maasta tulisi liian yksitoikkoinen - eri kansallisuudet "suuren ja mahtavan" sisällä on kuvattu eri väreillä. Edelleen tuossa karttaseinän keskellä on lasinen vitriinikaappi, jossa on aikoinaan säilytetty komppanian saamia palkintoja. Kun kävin täällä 2001 oli palkinnot jo siirretty Santahaminaan ja siellä oli vanhoja astioita ja keittiövälineitä. Ehkäpä jatkossakin vitriinissä voisi olla jotain ruokailuun liittyvää. Maailmankartta on vuonna 1935 näyttänyt aika erilaiselta kuin nykyään. Suomineidolla on kaksi kättä ja hameenhelma on leveämpi myös itäänpäin. Myös useilla valtioilla on aivan erilaiset nimet kuin tämän hetkisessä karttapallossamme. Afrikasta löytyy mm. eri valtioina Italian Somali, Englannin Somali ja Ranskan Somali sekä paljon vähemmän valtioita mitä nykyään. Niin se maailma muuttuu! 


Väritys ravintolan sisustukseen on mielestäni hyvin haettu juuri tästä takaseinän värikkäästä kartasta. Tilaa on jaettu ohuilla verhoilla saaden aikaan enemmän yksityisyyttä eri tiloille mutta silti valo kuultaa kauniisti verhojen läpi ravintolasaliin. Valtavat pyöreät funkispylväät rytmittävät salia ja keskiosan ruokasalitilassa on katossa kauniit "tähtimäiset valaisimet". En valitettaavasti onnistunut ottamaan niistä yhtään kelvollista kuvaa mutta tästä voitte kurkata miltä näyttävät. Muuten tilan valaisimet ovat yksikertaisia ja funkistyyliin sopivia. Kalusteet eri tiloissa ovat vähän erilaisia ja mutta onneksi riittävän yksikertaisia funkismiljööseen. Verhoilut tilanjakajat varmaan akustoivat myös hyvin ravintolaa mutta jotenkin en kokenut niiden kuuluvan tähän muuten täydelliseen tilaan.  


Tarjoiluastiat ja lautaset on valkoisen tyylikkäitä ja osa niistä on hauskasti varustettu Ravintola Kaartin nimellä. Olimme molemmat isäni kanssa sitä mieltä, että ruokailuvälineet eivät olleet makuumme eivätkä käteemme ollenkaan sopivia. Kahvapää oli äärimmäisen paina ja vähän puikkomainen vaikkakin kyllä style. Hieman harmaassa sunnuntai päivässä oli myös kivaa, että pöydillä oli tuikkuja. Pakko tunnustaa tässä vaiheessa, että itse olisin halunnut mennä brunssille heti aamusta koska silloin kaikki ruokatarjoilut olisivat olleet "neitseellisen koskemattomia" kuvattaviksi mutta isän toiveesta olimme vasta viimeisten joukossa syömässä. Toisaalta tiloja oli hyvä kuvata kun ihmisiä oli vähemmän :) ja ruokahan oli tarkoitettu syötäväksi...



Ravintola Kaartin brunssiin kannattaa tehdä ennakkovaraus. Tosin vielä ennen sulkemisaikaa ihmisiä tuli tipottain sisälle ilman varausta ja he mahtuivat kyllä mukaan. Brunssi tarjoillaan 10.30-15 välisenä aikana viikonloppuna hintaa 23€. Me otimme alkuun lasilliset kuohuvaa (3€) ennen runsaisiin tarjoilupöytiin menoa. Koko brunssi tarjoillaan buffetpöydistä, joissa kyllä valinnanvaraa riitti jokaiselle. Talon kattavan leipävalikoiman lisäksi löytyi ihanan rapeita croisantteja ja karjalanpiirakoita. Myslejä, muroja, jugurtteja, erilaisia siemeniä, hilloja ja nutellaakin, joista helposti keräsi itselleen aamiaiskulhon. Jälkiruokapöydän valtavasta hedelmävalikoimasta pystyi aamiaiskulhoonsa lisäämään vitamiineja ja väriä oman maun mukaan. 


Kahta erilaista voileipäkakkua, joita molempia maistoimme ja pidimme oikein paljon. Vanha kunnon voileipäkakku on noussut uudelleen suosioon ja hyvä näin koska sen maku on niin muistoja herättävä ja sopii myös brussille hyvin. Leikkeleitä ja juustoja oli paljon. Myös salaattipöydän runsaus oli plussaa. Kahvia, teetä ja mehuja sai hakea erillisestä pöydästä josta löytyi vielä pari kannullista erilaisia smoothie sekoituksia. Hakiessani toista kahvikupillista näin todella runsaan jälkiruokapöydän antimet, joka hieman hillitsi lämpimän ruoan ottamista. Brunsseilla kun tulee usein syötyä ihan liikaa. 


Lämmin ruokapöytä sisälsi mm. paistettua kanaa, ihania pestolla kuorrutettuja bataatteja, gratinoituja uunivihanneksia, suussasulavaa perunamuussia, uunilohta, riisiä ja mureaa naudanlihaa. Otin hyvin maltillisesti lämmintä ruokaa koska olin jo tapani mukaan hakenut pekonia ja munakokkelia alkuun - niitä en vain voi vastustaa brunssilla.


Oli ihan fiksua jättää myös tilaa jälkiruokabuffan antimille, joita oli runsaasti. Ihanan runsas juustovalikoima ja tuoreita hedelmiä. Pariakin erilaista kakkua, pikkuleipiä, ihanan valuvaa mudcakea, vanukkaita, Kahvia vielä jälkkärin kanssa ja tuntui siltä, että tuli syötyä hyvin ja kaikki oli erittäin maukasta. Isä vitsaili tarjoiluhenkilökunnalle, että ruokatarjonta oli muuttunut hieman hänen armeija ajoistaan. Kenelläkään ei jäänyt epäselväksi, että isäni oli ollut täällä syömässä jo vuosia vuosia sitten. Hän kertoi myös hauskan muiston hiihtokilpailuista, jotka oli lähdetty täältä Taivallahden kasarmilta hiihtämään Malmille. Isä oli lopulta voittanut hiihtokilpailut vaikka sukset ja siteet olivat olleet ihan surkeat! Itsekin törmäsin buffapöydässä mieheen, joka oli ollut Kaartin soittokunnassa ja tullut nyt syömään ja katsomaan miltä "ruokasali nyt näyttää": Selkeästi tämä rakennus kiehtoo myös erilaisen historiansa ja arkkitehtuurin takia sekä totta kai maistuvan tarjoilun. 


Erittäin onnistunut brunssi elämys Ravintola Kaartilta. 
Itselleni äärimmäisen tärkeä paikka on saanut arvoisensa ravintolayrittäjän! 

 HS kirjoitti vuonna 1983 artikkelin "Autolinnasta" ja arkkitehti Martta Martikaisen vierailusta Taivallahden kasarmilla. "Saisitte kyllä rapata ja laittaa kuntoon, tämähän mätänee." totesi arkkitehti. Ehkä Martta Martikainen kurkistaa nyt iloisena pilvenreunalta huomatessaan, että rakennus on taas loistoissaan. 

Ravintola Kaarti tarjoaa päivittäin erittäin maukasta lounasta ja silloin tämä 200 paikkainen sali ihan kuhisi väkeä. Kollegani kehuivat kilpaa! Myös Kaartin iltamenu täytyy käydä ehdottomasti kokeilemassa joku päivä. Kiitos hyvästä palvelusta ja näkemisiin!