Pages

toukokuuta 08, 2013

Vanhojen valokuvien kertomaa

Oletteko koskaan miettineet kuinka paljon valokuvia me nykyään otamme kännykällä, iPadilla tai digikameroilla? Lukemattomia räpsäisyjä lähes missä vain. Sitten valikoidaan parhaat otokset, ehkä editoidaan niitä ja loput sitten vain deletoidaan yhdellä napin painalluksella. Helppoa ja vaivatonta!Useat meistä tuskailevat tietokoneelle kertyvien kuvien kanssa, mitä niille pitäisi tehdä? Harvemmin enää illanistujaisissa kukaan esittelee lomafotoja muiden haukotellessa tuskastuneina. Me jaamme kuvamme Facebookissa, Instagramilla, Google+ Picasassa tai jossain muussa kuvanjakopalvelussa.
Me kuvaamme ja unohdamme samalla mitä jo mitä kuvasimme kun tulee jotain vielä kiinnostavampaa....


Olen itse hurahtanut vanhoihin valokuviin ja siihen hetkeen kun kameran napin painallus on vanginnut ihmisten kasvot valokuviin. Kun liikun kirppareilla tai vanhojen tavaroiden liikkeissä tutkailen aina pitkään vanhojen valokuvien pinoja tai myyntiin tuotuja albumeja. Valokuvakansiot ovat kirppareilla nykyään jo melko harvinaisia mutta jos sellaisen saa käsiinsä kannattaa ehdottomasti ostaa pois. Albumeissa on tallennettuna jonkun ihmisen ja hänen lähipiirinsä elämänkaari ja kauniilla käsialalla kirjoitettuja huomioita "Puijolla 1947 Martin häämatkalla" tai "Hilma tädin kanssa Helsingissä". Meistä harva osaa enää edes kirjoittaa niin kaunista käsialaa kuin näissä kuvissa on.


Vanhoissa valokuvissa on usein pukeuduttu parhaimpiinsa ja menty valokuvaamoon ottamaan kihlajaiskuva tai muotokuva itsestä. Kuvissa hymyillään melko harvoin eli ilmeet ovat vähän jännittyneitä ja ehkä poseeraus ei ole ollut niin luontevaa kuin meille nykyään. Mehän napsimme itsestämme kännykällä kuvia ja herutamme oikein kunnolla :)


Herkkyys vanhassa kihlajaiskuvassa voi tulla siitä, että sulhasen käsi on morsiamen olkapäällä mutta molemmat katsovat totisina kameraan. Silti heidän välillään on selkeästi rakkautta mutta sitä ei näytetä niin avoimesti kuin nykyään.


Söpöjä äiti ja lapsi kuvia en ole onnistunut löytämään kuin tämän yhden otoksen. Nuoren äidin pienokainen on istutettu pitsiliinan verhoamalla pöydälle ja lapsi näyttää vähän pelokkaalta mutta äidin silmistä näkyy lempeä äidinrakkaus <3


Studiokuvissa on valokuvaajan signeeraus ja kuvan taakse on painettuna upeasti valokuvaamon yhteystiedot tulevia kuvanotto tilanteita silmällä pitäen. Sääli, että esim. Fidan kirpparilla kuviin kiinnitetään liimahintalaput, joita pois ottaessa repii ikävästi myös kuvan pahvia vaikka kuinka varovasti yrittää poistaa niitä.


Tuttu talo Tampereen Kauppakadulla vanhan valokuvan takapuolella. Itselläni on ollut yksi sisustuskohde tässä ihanassa vanhassa jugendtalossa, jossa valokuvaaja Niels Rasmussen on pitänyt studiotaan ja valokuvannut tamperelaisia.
 
 
Valokuvaaja August Schuffertilla on ollut valokuvaamot tai kuten entisaikoina puhuttiin Atelier tai Studio peräti kolmessa kaupungissa.

 
I.Nymanin kuvaamo on myös ollut Tampereella ja heidän "logonsa" on ollut todella koristeellinen.

Osa vanhoista kuvistani on perua oman sukuni valokuvakätköistä. Vaikka näitä kuvia ei ole otettu studiossa on tilanteet pysäytetty ja poseerattu selkeästi kameralla koska kuvien ottaminen oli ennen iso juttu eikä liikkuvia henkilöitä niin vain tallennettu filmille tai näihin aikoihin levyille. Ehkä huomasitte aiemmista kuvista, että siellä oli ohjeet tallennetaanko levyt vai ei.

Jopa hevonen tuntuu poseeraavan kuvaajalle tässä kuvassa.


 
Hieman "rohkeammassa" kuvassa tytöt ovat kahlanneet järveen hyvin peittävissa uimapuvuissa ja kameralle hymyillään tässä kuvassa ihanan vapautuneesti. Varmaan on kuuma kesäpäivä ja neitoset ovat menneet vilvoittelemaan rantaveteen.


Vanhat valokuvat on ihania ja ne kertovat ihan omaa tarinaansa kun niitä osaa ja malttaa katsoa.
Jos näette jossain vanhoja kuvia ostakaa ihmeessä pois tai vihjatkaa minulle!

4 kommenttia:

  1. Meillä oli ystäväni kanssa aikoinaan tapana kierrelllä antiikkimarkkinoita ja etisä vanhoja valokuvia. Niitä selaillessamme keksimme kuvien ihmisille äkkiä tarinoita.

    Vanhoissa kuvissahan ollaan vakavina, kun valotusaika oli niin pitkä ja piti pysyä aloillaan. Ehkä siksikin lapsia on harvemmin vanhoissa kuvissa. Kuvaus oli myös kallista, joten kuvauskohteena ei oltu joka vuosi ja siksikin tilanne oli vakava.

    VastaaPoista
  2. Itse keksin myös tarinoita "vieraille ihmisille" kuvissa. Ihanaa puuhaa :)
    Jeps....kuvaaminen oli kallista ja harvinaista herkkuja toisin kun meille nykyään.

    VastaaPoista
  3. totta! enää ei esitellä paperisia lomakuvia. ajat muuttuvat. vanhat värikuvat kellastuvat kansiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta harmi, että valokuva-albumit jäävät historiaan.... Ovat minusta niin ihanan nostalgisia :)

      Poista