Pages

heinäkuuta 23, 2013

7-veljeksen maisemissa

Saimme kutsun lähteä seikkailemaan Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen maisemiin viime viikolla kun olimme grillaamassa ystävien luona Nurmijärvellä. Kiitos vain vielä kerran oivallisesta pekoniin kääritystä kanasta, raikkaasta salaatista ja mansikka-raparperipiirakasta. Olikin todella hyvä idea lähteä koirien kanssa vähän sulattelemaan sellaisen herkkutankkauksen jälkeen - mums!

Lähdimme kävellen kulkemaan kohti Myllykoskea ja patikointireittiä. Suomen kesässä on ihan parasta tuulessa heiluvat viljapellot ja jo hieman matalalla oleva aurinko, joka värjäsi ne kauniisti.
Tässä kauraa kasvamassa meidän aamiaispuuroihin :)

 
Sitten alettiinkin lähestyä jo joenvartta ja alkavaa 7-veljeksen reittiä.


Alueella saa liikkua koirien kanssa mutta ne on toki hyvä pitää kytkettynä koska melko vilkasta näytti tällä luontopolulla olevan vaikka oli arki-ilta. Tosin nythän on kesälomasesonki parhaimmillaan ja ihmisiä joka niemennotkossa ja mäennyppylällä ja miksi ei olisi kun kesä kukkeimmillaan!

 
Mitä lähemmäksi joki tuli polkua sitä vaikeampi oli Masi-koiraa pitää pois veden äärestä - eihän se spanieli mitään voi luonnolleen ja rakkaudelleen vettä kohtaan :)
 
 
Joen ylitse meni viehättävä kaarisilta ja Minnie päätti ylittää sen melkein vatsanahka siltaa viistäen. Voi pientä rohkeaa russeliani :)
 
 
 
 
Tästä eteenpäin kävelimmekin sitten pitkospuita pitkin.
 
 
 
Selkeästi suosittu tämä 7-veljeksen reitti koska välillä jouduttiin astumaan pitkospuilta syrjään, että vastaantulijat pääsivät ohittamaan meidät. Lopulta päädyttiin aukiolle joen rannalla, jossa olikin mukava grillauspaikka ja hiilloksella makkaroita käristymässä. Nyt alkoi melkein harmittaa ettemme ottaneet mukaan mitään paistettavaa :) Kesä ja ainainen nälkä vai saavatko grillituoksut sen aikaan?
 
 
 
Ja sitten taas uimaan tuumi Masi. Minnie mietti pitkään menisikö vai ei veteen mutta lopulta uteliaisuus voitti tai vedessä kelluva kala....
 
 
Uimiseen jälkeen oli sitten pakolliset pyörimiset ja turkin kuivatukset ketunleivissä ja mustikanvarvuissa. Näytti muuten olevan varvut melko sinisenä mustikoista joten kohta saa sitten mustikkapiirakkaa.
 
 
 
Mahtavia kääpiä kaatuneessa puunrungossa mutta ei valitettavasti sitä luontaislääkintään käytettävää pakurinkääpää :)

 
Kotimatkalla kahden uitetun, märän koiran kanssa bongasin vielä polun varrelta mesimarjoja.
Näistä jos mistä tulee taas lapsuuden kesät mieleen :)
 
 
 
Meidän patikointi oli yhteensä kahdeksan kilometrin pituinen. Hyvä iltalenkki ja koiruuskin nukkui kotona tuhisten seuraavaan aamuun saakka. Itselle kunnon venyttely teki terää tämän lenkin jälkeen.
 
Kiitos opastuksesta ja 7-veljeksen reitin esittelystä nurmijärveläisille. Seuraavalla kerralla ne hiidenkirnut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti