syyskuuta 27, 2013

Vierailu ateljeekotiin

Pari viikkoa sitten teimme ystäväni Allin kanssa pienen retken kansallisromanttisiin maisemiin Valkeakosken Tarttilaan. Reissumme sai itse asiassa alkunsa yhdestä kenkäkaupasta mutta naisen logiikalla on mahdollista todella päätyä usean kymmenen kilometrin päähän ihailemaan kauniita maisemia ja upeita rakennuksia. Kenkiä meistä ei kumpikaan ostanut mutta taide-elämyksiä saimme roppakaupalla :) Ei pidä antaa siis ajan eikä ajatusten kahlita vaan lähteä seikkailuun avoimin mielin.


 
Koska kesäsesonki Visavuoressa oli ihan loppumaisillaan saimme ensin kierrellä hyvinkin rauhassa näissä kauniin historiallisissa rakennuksissa kunnes bussilastillinen tätejä sinisissä t-paidoissa varustettuna tekstillä "Esbo Marthaförening" tupsahti maisemiin :) Sen jälkeen puheensorinasta ei todellakaan ollut pulaan.
 
Kiertely aloitettiin Emil Wickströmin perheen karjalaishenkisestä kodista, joka jo kertaalleen paloi vuonna 1896. Uusi - hieman muuten Gallén-Kallelan Tarvaspäätä muistuttava - ateljeerakennus valmistui 1903 ja puinen koti vuotta aikaisemmin. Mitä silmiähiveleviä värejä tässä karjalaistalossa onkaan käytetty!
 
 
Korkealle kalliolle rakennetusta Visavuoresta on muuten upeat maisemat Sääsjärven järvimaisemaan ja sieltä näkee todella kauas. Kalliolta löytyy myös arkeologinen muinaismuisto Lapinraunio, joka on pyöreistä kivistä koostuva kivikasa, jolla on pronssi- ja kivikaudella merkitty hautapaikkoja. Itse en ollut koskaan kuullutkaan Lapinraunioista tätä ennen - taas sitä oppi uutta!
 
Visavuori on muuten säilynyt lähes muuttumattomana niistä ajoista, kun kuvanveistäjä Wikström perheineen asui ja työskenteli siellä. Erikoisen, hirsisen asuinrakennuksen sisustus ja irtaimisto on alkuperäinen ja siellä voi vieläkin kokea vuosisadan vaihteen kulttuurikodin tunnelman.
 
Tässä Emil Wikströmin omakuva erikoisesti ryijyllä kehystettynä.

 
 
Pöydillä ja esineissä oli pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksilla kuvitettuja opasteita. Emil Wikströmin tytär Estelle Wikström oli nimittäin Kari Suomalaisen äiti joten siksi Karin pilapiirroksia näkyi täällä kuvanveistäjän kodinkin puolella. Hauskoja!

 
 
Vanhempien idyllinen makuuhuone. Kannattaa kiinnittää huomiota tuohon erikoiseen kapeaan ikkunaan, josta talon emännällä on ollut mahdollisuus pitää seinän takana asuvan keittiöpiian mahdollisia yövieraita.....
 
 
....silmällä. Nerokas arkkitehtooninen ratkaisu :)
 
 
Aivan ihana kukkavalaisin muuten vanhempien makuuhuoneessa.
 

 
Keittiökomerossa oli uskomaton usean hiiren pyydystämiseen tarkoitettu loukku.
Myös ylähyllyllä näkyvä kammella varustettu "jäätelökone" näytti erikoiselta.

 
Tässä vierashuoneessa olisi ollut ilo joskus yöpyä. Pesukomuutin viereen oli kiinnitetty seinälle  pikkuruisella taskulla varustettu kangastaulu, johon on voinut laittaa sormukset sormistaan käsienpesun ajaksi. Sormukset ovat pysyneet tallessa kierimättä vaikka sängyn alle tai lattialautojen rakosiin.

 
 
 
Rakastan jugendin / kansallisromantiikan kasvi- ja eläinaiheita koristeluissa.
Yksityiskodin puolella oli paljon kuvanveistäjä Wikströmin herkkiä veistoksia perheenjäsenistä.

 
Ennen siirtymistä ateljeerakennukseen piipahdimme sympaattisessa huvimajassa ihailemassa Sääsjärven kauniita maisemia. Tosin tässä vaiheessa pikku sadekuuro hieman ripotteli mutta eipä se juuri näkymää latistanut.

 
Ateljeerakennus on varsinainen jugendlinna. Alkuperäiseen ateljeeseen kuuluivat paitsi korkea ateljeetila, myös Suomen ensimmäinen pronssivalimo sekä Wikströmin harrastuksiin liittyviä tiloja kuten pieni pimiö ja ikioma tähtitorni. Emil Wikström harrasti myös musiikkia ja kasvienhoitoa, joten ateljeen laajennusosaan on tehty myös talvipuutarha ja urkuparvi. Hyvin monipuolinen kuvanveistäjä!

 
 
Näkymä pronssivalimon puolelle yläparvelta.

 

 
Seuraavaksi kiipesimme portaita pitkin talon omaa tähtitorniin. Harvassa taloudessa on sentään omaa isoa kaukoputkea avaruuden ja tähtien tarkkailuun.
 
 
Eivätkä ne urutkaan mitkään pienet olleet joten kunnon musisointia täällä on voinut harrastaa.
 
 
Korkea ateljeepuoli oli täynnä valoa ison ikkunan ja toiseen suuntaan aukean talvipuutarhan ansiosta.
 


 
Meille niin kovinkin tuttuja patsashahmoja ateljeessa. Emil Wikströmin patsaita ovat mm. Elias Lönnrotin ja J.V.Snellmannin muistomerkit, Kansallismuseon Karhu-patsas sekä nyt restauroitavana olevat Rautatieaseman lyhdynkannattajat.
 
Olisimme niin mielellämme nauttineet kupin kuumaa kiertelyn jälkeen mutta Visavuoren kahviotilassa oli alkanut valitettavasti yksityistilaisuus, joka vähän harmitti meitä.
Kiertelimme vielä kauniin vehreässä puutarhassa ennen Kari-paviljonkiin siirtymistä.
 


 
Karin pilapiirroksia oli paviljongin ensimmäisessa kerroksessa ja alakerran vaihtuvassa näyttelyssä oli käydessämme graafikko, kuvittaja Mika Launiksen näyttely.
 
Pidän Kari Suomalaisen Hesariin tekemistä piirroksista ja muistan, että meillä lapsuudenkodissani oli Karin pilapiirroskirjojakin. Oivaltavan humoristisia kuvia ja tapa millä Kari aikoinaan on kuvannut puolueita eri hahmojen muodossa on kerrassaan nerokasta. Myös piirroksissa esiintyvä Karin oma hahmo on mainio.

 
 
 Kiva retkikohde ja auki ympäri vuoden.
 
 
 
 
 

3 kommenttia:

  1. olen käynyt tuolla kauan kauan sitten ja muistan, että pidin paikasta.)
    Hyvää viikonloppua! kiva lukea näitä juttuja ..ja tee juttu ensilumesta:)))) pliiiiss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen käynyt tuolla lapsena vanhempien ja veljen kanssa. Jännää miten jostain alitajunnan sopukoista muistin paikan päällä mitä äiti oli kertonut silloin vierailumme yhteydessä jostain patsaasta/esineestä siellä :)

      Kun ensi lumi joskus sataa lupaan tehdä sulle postauksen sinne KL:n auringon alle. Mutta siihen kuule menee vielä aikaa. Sääennusteiden mukaan tulee uudelleen lämmin syksy ja ulkona nyt ihana aurinkoinen ilma.

      Poista