Pages

elokuuta 31, 2013

439 kilometriä

Olen pohtinut tässä viime viikkoina paljon ystävyyttä meidän naisten välillä. Miettinyt sitä mitkä asiat vaikuttavat siihen kenen kanssa ystävystymme tai minkälaisista ihmisistä sitten loppupeleissä tulee oikeasti ystäviä keskenään? Kestävätkö ystävyyssuhteet kun ihmisten elämäntilanteet muuttuvat? Kun sinkkuystävä alkaa seurustella tai perustaa perheen? Entä jos aviossa/avossa oleva ystävä eroaa ja aloittaa taas kaiken alusta? Kun eronnut ystävä käy huoltajuustaistelua lapsista ja muuttuu samalla ihmisenä ihan erilaiseksi? Miten käy ystävyyden jos hyvä ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle tai pahimmassa tapauksessa toiselle puolelle maapalloa? Entä silloin kuin hyvä ystävä tai hänen läheisensä sairastuu vakavasti ja et oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai mistä voisi puhua hänen kanssaan?

Ajatukseni lähtivät liikkeelle siitä, että hyvä ystäväni M tapasi mukavan miehen pari vuotta sitten, alkoi seurustella tämän mukavuuden kanssa ja muutti Suomessa toiselle paikkakunnalle reilu viikko sitten. Beautiful love story sai kauniin lopun. Tässä siis kesähäitä odotellaan....ehkä jo ensi vuonna...

Meidän ystävyytemme M:n kanssa alkoi aikoinaan vähän kuin vahingossa. Menin kauneushoitolaan ja sain hoitajakseni M:än. Meillä molemmilla oli koirat joten hoitojen lomassa niistä riitti puhumista. Kävi ilmi M:än siskolla oli sama nimi kuin minulla ja siskolla oli vielä saman niminen koira kuin minulla. Toivottavasti pysytte vielä kärryillä :) Aika erikoisen outo yhteensattuma tämä nimi ja koira juttu - no, joo koirat eivät sentään ole samaa rotua.


M innosti minut ja Minnien mukaan rally tokoon ja siellä varmaan se meidän lopullinen ystävyys sitten kehittyi, jalostui ja kasvoi :) Paljon ollaan yhdessä koettu viime vuosien aikana, joita ei taida olla edes viittäkään... Ollaan käyty ulkoilemassa koirien kanssa, leffassa, syömässä, shoppailemassa, Tallinnassa, festareilla, taidenäyttelyssä, Taiteiden yössä, hoidettu toistemme koiria kun toinen ollut matkoilla tai töissä pitkän päivän, käyty sienimetsässä ja poimittu inhottavia hirvikärpäsiä tukasta sen jälkeen, kahlattu auringonkukkapellolla, istuttu kahvilla Café Regatassa ja syöty mustikkapiirakkaa kermavaahdolla, kävelty jäällä, jossa minä pelkäsin sen pettävän koko ajan, nautittu Ravintolapäivän antimista ja syöty liikaa, naurettu typerille jutuille ja kerrottu niitä vielä lisää jne. Ja ennen kaikkea puhuttu todella paljon tärkeistä asioista, ihmissuhteista ja totta kai myös miehistä ;) 


Olin todella otettu kun M pyysi minut kanssaan illalliselle Ravintola Mestaritalliin päivää ennen hänen muuttoaan. Olimme monasti Rajasaaren koiraretkien jälkeen matkalla Café Regattaan katselleet paikkaa ja puhuneet, että sinne olisi kiva joskus mennä. Ja nyt sitten mentiin. M halusi tarjota ruuat ja juomat! Todellinen ystävä....niisk...niiks...minulla oli jo tässä vaiheessa vähän haikea olo ja palantunne kurkussa.
 
Vaikka ilta oli aurinkoisen ihana hieman viileästä tuulesta johtuen päätimme istua sisällä ja vain ihailla auringon laskemista mereen ikkuinoiden läpi. Ruoka oli äärimmäisen hyvää ja tässä pikku kooste meidän illallisherkuista.





 
Nams miten hyvältä kaikki maistui! Kiitos vielä kerran M :)
 
Siinä ruokailun ja kodin pakkailujuttujen välissä ehdittiin merkitä kalenteriin tarkasti ylös päivät jolloin ystäväni tulisi Helsinkiin loka- ja marraskuussa. Kävelimme vielä hetken Mestaritallia ympäröivässä puistossa jutustelemassa.

 
Autoillessamme takaisin Espooseen ystäväni M sanoi minusta niin liikuttavasti "Tuntuu varmaan oudolta ensin kun ollaan oltu niin paljon tekemisissä melkein päivittäin...siis kun on muuttanut pois." Minulle tuli ihan tippa linssiin - itsestäni tuntui ihan samalta.
Halasimme lopuksi ja lupasimme soitella.
 
Ja ollaanhan tässä jo soiteltukin. En usko, että ystävyys tulee kaatumaan välimatkaan tai toisen elämänmuutokseen. Ystävyys tulee muuttumaan erilaiseksi mutta jatkumaan silti. Toinen hyvä ystäväni muutti jo vuosia sitten Australiaan ja silti ystävyytemme on säilynyt. Totta kai näemme hänen kanssa harvoin - tänä vuonna poikkeuksellisesti sekä vuodenvaihteessa että nyt kesälomani aikaan - mutta jutut jatkuvat siitä mihin ovat edellisen kerran jääneet kuvainnollisesti. Hyvät ystävyyssuhteet säilyvät koko elämän jos niiden on tarkoitettu säilyvän. Ehkä joskus johonkin ystävyyteen voi tulla hetkellisesti suvantovaihe tai särö, joka vaatii aikaa korjaantuakseen mutta ystävyyssuhde jatkuu kyllä jos molemmat sitä haluavat.
 
Menipäs tämä bloggaus nyt filosofiseksi. Kevennykseksi tähän loppuun selvennys, että ystäväni M muutti vain 439 kilometrin päähän eihän se ole kuin tunnin lentomatka tai neljän tunnin junamatka ja vähän pidempään jos päättää lähteä autoilemaan Pohjois-Karjalaan. 
Ja kohtahan on jo lokakuu ja näemme taas :)
 
 
 









elokuuta 30, 2013

Oma viidakkoni

 
Koko pitkän kuuman kesän olen yrittänyt rakkaudella, huolenpidolla ja riittävällä kastelulla hoitaa parvekkeeni kukkia sekä muitakin hyötykasveja siellä. Selkeästi työni on kantanut jonkinlaista hedelmää sillä iltakaffella olleet ystävät suorastaan vaativat bloggauksesta viherpeukaloinnistani.
 
No, heille ja teille muillekin kurkistus minun parvekeviidakkooni.
 
 
 
Eteläparvekkeeni on pienkerrostalon ylimmässä, 3.kerroksessa ja lasittamaton. Olen pitkään miettinyt parvekelaseja mutta toistaiseksi en ole niitä halunnut. Tiedän, että talvella säästyisin lumen pudottamiselta ja parveke pystyisi aina siistinä. Toisaalta pidän siitä, että pikkulinnut vierailevat siellä säännöllisesti istumassa kukkien keskellä ja aiemmin siellä kävi joskus myös pörröinen pieni orava. Nyt on läheinen puu kaadettu eikä oravaa ole näkynyt enää.
 
Parvekkeeni etuosa on betonia ja mutta vino sivu parvekkeestani on puisista rimoista tehty ja lasitus pitäisi laittaa näiden rimojen sisäpuolelle joten parveketila myös hieman pienenisi. Pidän myös siitä, että juurikin tuon säleikön ansiosta maisema näyttää jatkuvan ja koko tila tuntuu paljon suuremmalta. Lisäksi siihen on kiva laittaa valoja roikkumaan sekä kesällä että talvella.
 
 
 
Ostin jo varmaan kymmenen vuotta sitten Indiskan alesta metallilangasta taivutetut mustat  parvekelaatikkoni. Niissä on ihania pitsimäisiä kuviointeja ja ovat kestäneet hyvin myös talvet ja lumen. Parvekelaatikot saavat sitten sisäänsä valkoiset kukkaruukut. Olen käyttänyt Ikean Kardemumma ruukkuja pitkään eikä haittaa jos sellainen talven pakkasissa rikkoutuu kun uuden saa tilalle edullisesti muutamalla eurolla. Aiemmin Kardemumma ruukkuja oli useammallakin pintakuviolla mutta nykyään vain raitaa ja viirua.
 

Minulla on myös valkoisia Indiskasta (ja vielä samasta alesta) ostettuja pyöreiden ruukkujen kukkatelineitä ja ne saa mukavasti roikkumaan tuohon säleseinään. Näissä oli aikoineen auringossa kimaltavia "tekojalokiviä" muutama mutta sade, ilmansaasteet ja talvi ovat saaneet kivien loiston hieman himmenemään - mutta ei se minua haittaa :) Sisäruukut olen ostanut Piirongista varastomyynnistä joskus kauan kauan sitten ja huomasin tänä keväänä, että ne on ehdottomasti uusittavat kohta.....talvi on koetellut niitä rankalla kädellä. Tämän kesän muratit vielä kasvaa rehottavat ruukuissa mukavasti. Jätän muratit aina talven yli parvekkeelle joten ensi keväänä sitten uudet ruukut uusille murateille.


Olen jäänyt jo vuosia sitten koukkuun pelargonioihin ja vaikka jotkut sanovat, että ovat ihan mummokukkia - heh heh - niin laitan niitä silti aina parvekkeelle koska pidän niistä. Minulla oli aikoinaan pelargonioita, jotka sain talvehtimaan viileässä kellaritilassa seuraavaan kevääseen. Nyt parin viime vuoden aikana talvehtiminen on jostain syystä epäonnistunut ja olen joutunut hankkimaan uudet kukat aina keväisin. Harmittaa kun yksi pelargonioistani oli tosi vanha ja meni sitten yhtenä talvena kuolla kupsahtamaan eikä alkanutkaan enää kukoistamaan. Pelargonioiden sävy on aina ollut punainen - värisävyt ovat hieman vaihdelleet lohenpunaista kirkkaanpunaiseen mutta valkoisia pelargonioita en ole halunnut.

Siniset lobeliat toimivat hyvin pelargonioiden seurana ja ne kasvavat ihan silmissä melkoisiksi pehkoiksi. Yhtenä kesänä kokeilin niiden sijaan jotain pienikukkaista valkoista parvekekukkaan (valitettavasti nimi on pyyhkiytynyt mielestäni tai se ei ainakaan tule kovalevyni sopukoista juuri nyt ulos) mutta nämä kukat olivat melkoinen pettymys. Valkoiset kukat itsessään näyttivät kauniilta mutta niistä levisi parvekkeelle epämääräinen haju....joten kukkia ei ole enää ostettu.

 
Tälle kesälle hankin myös Plantagenista kolme täysin ikivihreää kasvia, jotka eivät siis tee ollenkaan kukkia. Ruskea saviruukku on saatu lahjaksi ja se on hauskaa korkean kapeaa mallia.
Käytän parvekkeella myös Ikeasta ostettuja Socker sinkkiruukkuja, jotka eivät ruostu talvella ja kestävät hyvin sateita myös.
 
 
Minulla on puusäleikön edessä aina markettoja matalassa painekyllästetyssä puulaatikossa ja parvekkeen lattiaan peittävät puiset painekyllästetyt laatat. Minsusta on äärimmäisen mukavaa seisoa tätä puulaatikkoa vasten ja katsella ulos. Jos koiruus sattuu bongaamaan alakerran koirat, rusakon tai oravia saa kukkalaatikko kyytiä tassuista joten näitä perhoskukkakeppejä käytetään pelotteena kukkientallojalle. Tänä vuonna tuohon pahimmin tallatulle alueelle on jo istutettu syysastereita kun joku oli vähän tassuillaan murjonut kukkia...mur mur...
 

Parvekkeeni hylly on Piirongista hankittu samoin tuo lintuhäkki, jonka olen tarkoituksella antanut ruostua sateessa. Lintuhäkissä kasvaa aina joku rehu - tänä kesänä se oli lobelia.

 
Pari viikkoa sitten hain ison pallokrysanteemin korvaamaan marketan tuossa lattiaruukussa. Krysanteemin ostin HongKongista. Ostin marketan heinäkuun alkupuolella Ikeasta ja se alkoi melkein heti näyttää nuutuneelta ja lopulta ruskistui kastelustani huolimatta. Harmitti! Jos olisin ostanut sen Plantagenista olisin ehdottomasti vienyt kukan takaisin koska siellä myös kasveilla on 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus. Metallilyhty on Indiskasta.

 
Kesällä 2013 parvekettani ovat koristaneet myös valkoiset ruusubegoniat, jotka nappasin kerran K-kaupan kassajonossa seisoessani mukaan. Lisäksi ruukkuihin ovat päätyneet kaupasta ostetut tuoreyrtit minttu ja sitruunamelissa.
 
Ai, niin meinasin unohtaa lahjaksi saadun puksipuun :)

 
 
Meillä parveke toimii pitkälle syksyyn yhtenä huoneena. Siellä juodaan aamukahvit Hesarin kera, lounastetaan, luetaan kirjoja auringossa, tarkkaillaan ympäristöä (lähinnä Minnie), kahvitellaan vieraiden kanssa ja vain olla möllötetään.

 


 
Elokuun iltoihin on viritelty Ikean valosarjoja ja istuttu välillä huopa hartailla omassa parvekeviidakossa ja kuunnella pääskysten kirkumista iltataivaalla. Nyt ovat pääskyset jo lähteneet ja kuuluu vain metsäkyyhkyjen kujerrusta.


 
Tämä on muuten 100.bloggaukseni :)
Kiitos kun olette pysyneet mukana seuraamassa Marjon matkaa....
Uusi kirjoitus ehkä jo huomenna... :)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 

elokuuta 27, 2013

Hirvensalon villAma

Minulla on jännä päivä viime perjantaina sillä olin saanut kutsun kollegani luokse Turkuun tutustumaan perheen uuteen taloon Hirvensalossa. Koska vihaan navigaattoreita enkä siksi käytä niitä koskaan - ja aina löydän perille silti - sain kännykällä viimeisiä ohjeita Hirvensalon sillan jälkeen miten löytäisin perille. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun tultiin saviselle peltoaukealle alkoi usko jo loppua, mutta kollega lohdutti jo näkevänsä Audini joten perillä oltaisiin.

Ja sitten näin villAman - ja mykistyin ihan totaalisesti!

 
 
Tämän minimalistisen betonitalon arkkitehtinä on ollut SAFA Pekka Mäki (Sigge Oy), rakentajana on toiminut Rakennusurakointi S.Tikakoski Oy ja betonielementit on tehnyt Betoniluoma Oy. Talon rakennusvuosi on 2012 ja kollegani on perheineen ehtinyt asua täällä nyt vuoden päivät.
 
Alvar Aalto antoi Maire Gullichsenille rakennetun talon nimeksi Villa Mairea. villAman nimi puolestaan tulee kollegani vaimon nimestä - miten romanttista nimetä talo vaimon mukaan
<3 <3 <3
 
Minulla oli vierailulla Minnie mukana ja perheen omat koirat chihuahua tytöt tekivät pikatutustumisen pihalla meihin mutta siirtyivät sen jälkeen vierailumme ajaksi alakerran suljettuun huonetilaan. Kolme narttua ei tainnut olla ihan hyvä kombinaatio...vaikka tilaa tässä talossa olisikin riittänyt.  
 
Tässä näkymää alimman kerroksen osalta. Vieraat vastaanottaa Wassily tuoli.
 

 
Portaat 1.tasolle...
 
 
...jossa sijaitsee kylpyhuone- ja saunaosasto.

 
Kulku saunatilaan vastakkain olevien suihkunurkkauksia keskeltä. Unohdin kuvata....

 
Kylpyhuoneen taso paikalla valettua betonia, joka hiottu ja käsitelty sen jälkeen. WC-istuin ruostumatonta terästä army stailiin.
 
Kylpyhuoneen ikkunasta aukesi huikeat näkymät ja koko seinäpinnan kokoisen ikkunan vuoksi tila tuntui jatkuvan äärettömiin.
 
 
Perheen toinen tytär oli juuri muuttanut pois kotoa ja hänen vapaaksi jättämästään huoneesta tehdään pukeutumishuone. Ikkunasta avautuvat kalliot on putsattu paljaaksi maasta ja puista rakennusvaiheessa. Tästäkin taas mahtava näkymä kuten kaikkialta talosta.
 
 
Toisen tyttären makuuhuone avautui talon toisessa päässä siihen suuntaan, josta tulin rakennukseen. Näkyville pelloille on jossain vaiheessa tulossa enemmän taloja eli infraa tässä taidettiin tehdä.  

 
Käytävän toisessa päässä vanhempien makuuhuone merelle päin.
 
 
Talon niukka sisustus ja klassikkohuonekalut tukivat tätä minimalistista betonitaloa äärimmäisen hyvin. Kaikki talossa oli harkittua viimeistä silausta myöden. Vitran La Chaise tuoli oli juuri oikealla paikalla ikkunan edessä. Kodeissa normaalisti maassa kiemurtelevia johtoja täällä ei näkynyt missään vaan kaikki johtojen paikat oli mietitty jo rakennusvaiheessa ja ne niille oli upotettu paikat betonielementteihin.
 
Vielä yhdet portaat ylös ja olimme 2.tasolla. Täällä minä viimeistään mykistyin ja sitä tapahtuu todella harvoin. Yläkerta oli yhtä suurta tilaa, johon tulvi valoa ihan joka puolelta.

 
Mahtavasti katosta roikkuva takka nurkkauksessa. WAU! Betoniseinään upotettu taulutelevisio ja betonitason sen alla, joka sisälle oli integroitu kaikki kodin av-välineet - eikä taaskaan johtoja missään! Musta nahkasohva tanskalaisen Erik Jörgensenin mallistoa ja ovaali, matala sohvapöytä puolestaan Vitran tuotantoa.
 
 
Taulutelevision kasvattamiseen oli jätetty vielä pieni pelivara betoniseinän upotuksessa vaikka minusta tilassa oli nyt jo melko hulppean kokoinen teevee :) Miehen logiikkaa ehkä....
 
 
Ruokailutilan pöytä samoin kuin keittiön kaikki tasot olivat paikan päällä valettua betonia.
Valaisimet ruokapöydän päällä olivat vanhoja teollisuusvalaisimia - jos oikein muistan niin entisen Tsekkoslovakian alueelta jostain. Upeita! Tuoleina puiset Vitran DCW tuolit by Ray and Charles Eames. Aaah....niin kauniit ja hyvät istua!
 
 
 
Tämän pöydän ääressä oli kunnia juoda kaffetta mansikkaleivoksen kera. Kiitos K! Tiedän, että pöytä on ollut kollegani haave todella kauan. Muistan jo monta vuotta sitten hänen sanoneen, että "seuraavassa talossani minulla on betonista valettu pöytä" - ihanaa, että haave on nyt toteutunut!
Ja ylipäätänsä tämä valtava projekti on nyt ohi ja perhe asumassa unelmiensa talossa.
 
 
Keittiö ruokailutilan takana muodostui myös kahdesta betonitasosta, joissa integroituna kodinkoneet ja keittiökaapit. Keittiöstä avautui näkymä Airistolle joten ruokaa tehdessä voi katsella laineen liplatusta tai lintuja vaikka.
 
 
Perheen koirillani oli melkoiset maisemat. Minsua taisi tämä ikkunallisuus vähän pelottaa sillä sen verran kyyryssä täällä lähestyttiin vesikuppia vaikka kuuma päivä varmaan janotti. Kotona ei reppana ole tottunut ihan näin isoihin ikkunoihin ja valoisuuteen ;)

 
Oli aika siirtyä takapihan patiolla vilvoittelemaan eli seinä vain auki ja pihalle!

 
Talo on korkeammalla kuin naapurintalo joten esteettömät näkymät kauas merelle. Mi piace!
 
 
Mahtavat terassiportaat! Talveksi terassikalusteet siirretään varastoon ja pahimmalla sateella ne peitetään mutta kestävät pientä sadetta hyvin.
 
 
Grillitasanne ja istuinryhmä oli seuraavalla tasolla. Talon isäntä kertoi, että ympäröivillä kalliolla on nähty kettuja iltaisin :) varmaan odottelevat makupaloja grillistä.
 
Kyllä tässä voisi hyvin ottaa aurinko oranssin FatBoyn päällä tai sitten....

 
 
...seuraavan tasanteen aurinkotuoleissa. Tästä puuttui vielä kaide joten valkomustani meinasi hypätä tasolta suoraan alas mutta onneksi käskystä pysähtyi kuitenkin - olisi mennyt kyllä luita poikki reppanalta.
 
 
Tästä olisi ollut matkaa vielä polkua pitkin alas laiturille mutta jätimme helteessä vierailun sinne väliin.
 
Oli aika kiittää mukavasta vierailusta ja kutsusta sekä vielä kerran luoda ihaileva silmäys tähän minimaliseen huvilaan.
 
villAma esitellään muuten Deco-lehden seuraavassa numerossa ja pihasuunnittelu myöhemmin sitten Livin Eden ohjelmassa.
 
Tästä linkistä pääsee tarkemmin tutustumaan talon rakentamiseen ja siellä myös lisää sisäkuvia tiloista sekä perheen koirista :)