Pages

tammikuuta 31, 2014

Must to have - opas

Kun koirakuumeen vallassa lähdin kahdeksan vuotta sitten "vain katsomaan" niitä söpöjä russelinpentuja olisin ehdottomasti kaiken hankkimani tiedon lisäksi tarvinnut juuri tällaisen kompaktin "Koiran omistajan oppaan", jonka löysin viikko sitten Akateemisen alepinoista. Olin hankkinut koiraa varten pedin, ruokakupit, hihan, pannan, leluja ja muutamia koirakirjoja lainannut sekä kirjastosta että ostanutkin omaan kirjahyllyyn mutta pakko tunnustaa, että yhtään koirakirjaa en ole kauttaaltaan lukenut vaan sieltä täältä kiinnostavia aiheita.

Täytyy sanoa, että harvaa opaskirjaa olen lukenut samalta seisomalta läpi mutta nämä "käyttöohjeet, ongelmanratkaisu ja ohjeet elinikäistä ylläpitoa varten" sivut menivät ihan hujahduksessa läpi. Olisikohan intoani lisännyt se, että kirjan kuvituksessa on juurikin käytetty russelia - tosin valkoruskeaa mutta silti :)
 
 
Oppaan ovat kirjoittaneet amerikkalaiset David Brunner ja Sam Stall. Kirjan mahtava kuvitus on Paul Kepplen ja Jude Buffumin käsialaa. Tämä Kariston kustantama kirja on vuodelta 2012 ja sen on suomentanut Virpi Vainikainen.

Minun on pakko lainata tähän kirjan takakannesta pari lausetta "Miksei koirien mukana ole käyttöohjeita? Nyt on! Tämä kirja auttaa jokaista koiranomistajaa niin yksinkertaisilla neuvoilla ja tarkoilla opaskuvilla sekä -kaavioilla, että insinöörikin ymmärtää ja löytää sisäisen koiranomistajansa. Kirja opastaa niin perusohjelmoinnissa kuin vaativienkin lisätoimintojen asennuksessa sekä auttaa välttämään monia virhetilanteita." :D
 
 
Jostain kumman syystä tämä siis kolahti tällaiseen luovaan hörhöön, jossa ei ole yhtään insinöörimäistä putkiajattelua aivoissa vaan melkoisen naismaiset tippaleipä aivot. Aina sitä voi ilmeisesti yllättyä myös omista uusista piirteistään.

Koiraopas on jaettu 10 hauskasti nimettyyn lukuun:

1. Merkit ja mallit
 
 
"Koirapaketit" ovat siististi kuin kaupan hyllyllä varustettuna sisältötekstein. Minnien paketissa on ilmeisimmin lukenut "Valpas ja älykäs jackrusselin terrieri, NOUTAMISSOVELLUS sis.hintaan."
 
Tarkemmin "merkistä" on kerrottu mm., että se on terriereistä ärhäköin ja tempperamenttisin. Koska se on jalostettu ajamaan pienriistaa (lue ROTTIA) maanalaisista koloista russeli on innokas takaa-ajaja, tappelija ja kaivaja. Ihanneomistaja on kokenus koiranomistaja, joka pystyy tarjoamaan koiran vaatimaa johdonmukaista koulutusta ja määrätietoista kohtelua. (Upsista.....eihän kerrota kenelläkään, että russeli on ensimmäinen koirani....pidetään asia ihan meidän keskinäisenä salaisuutena....)
 
2. Kotiasennus
 
 
Pennun kotiin tuloon on syytä varustautua hyvin mm. ottamalla matot pois lattialta (meillä taisi mennä vuoden päivät ennenkuin lattiat taas peiteltiin matoilla), keräämällä sähköjohdot pois pienten naskalihampaiden tieltä, huonekasveista mm. peikonlehti kannattaa laittaa pennun ulottumattomiin ja tukkia pikku pennun mentävät aukot.
 
Olin itse melko hyvin valmistautunut tähän kotiasennusvaiheeseen mutta yhden olennaisen olin kokonaan unohtanut ja siitä tulikin sitten melkoinen soppa. Meillä oli vieraita ja yhtäkkiä alkoi kuulua pienen pentukoiran uikutusta jostain mutta kukaan ei tajunnut mihin Minnie oli itsensä kiskonut. Lopulta selvisi, että oli ryöminyt tv-tason ja seinän väliin jäävään rakoseen ja siellä vielä juuttunut patterin alle. Ei auttanut muu kuin jättää kahvittelu kesken ja alkaa purkaa tasoa pois koska pentu ei osannut peruuttaa sieltä ulos ja kenenkään käsi ei sinne mahtunut. Toinen vastaava tilanne meillä sattui kylpyhuoneessa eli Minnie aavistuksen isompana riiviönä oli punkenut itsensä pesukoneen ja seinän väliin ja taas kuului sydäntäsärkevää uikutusta.
 
3. Päivittäinen vuorovaikutus
 
Päivittäisessa vuorovaikutuksessa kannattaa aina muistaa varsinkin lapsiperheissä, että koirat nukkuvat todella paljon ja etenkin pentukoirat, joita ei missään tapausksessa saa herättää kesken unien. Ihan alkuaikoina meillä tuppasi usein käymään niin, että kodissamme ei kukaan oikein nukkunut öisin kun Minnie inisi ja halusi aloittaa leikkimisen valojen sammuttua. Pennun vuorokausirytmi tasaantui vähitellen ja kaikki saivat öiseen aikaan myös levätä.
 
 
Oppaassa on hauskasti kirjoitettu koiran "jätehuollosta". Vaikka itse yritin aina välttää näitä "luvattomia päästöjä" kotiin tuntuu, että yhdessä vaiheessa tuli kotona aina kuljettua Tolu-pullo toisessa kädessä ja toisessa rätti. Yritin olla johdonmukainen ja säännöllinen ulosviemisessä mutta joskus vaan lirahti ja vaikka kuinka olisi halunnut torua piti vain pitää mölyt mahassaan jos ei saanut ruikkiaa kiinni itse teossa. Tosin Minnie oppi kyllä sisäsiistiksi melko nopeasti mutta niitä "protestipissoja" tuli kyllä pitkään eli jos kännykässä tuli juoruttua liian pitkään meni neiti lasisen tarjoilupöydän alle ja sohotti lattialle haisevan lammikon katseella "Siitäs sait kun vaan puhut."
 
4. Perusohjelmointi
 
Perusohjelmointia me kävimme harjoittelemassa Rakkaiden Haukkujen -pentukurssilla, jossa jouduimme heti ensimmäisellä tunnilla jäähylle kun viereinen koirakko (valkoinen paimenkoira emäntineen) aiheutti Minnielle ihan hirveän haukkukohtauksen. Monet hyvät asiat kuitenkin ehdittiin oppia siellä eli voin lämmöllä suositella heidän kurssejaan.
 
Kävimme myös Katrin vetämillä yksityisillä pienryhmätunneilla harjoittelemassa rallytokoa ja siitä pitivät sekä koira että omistaja. Voi kun Katri taas järjestäisi meille kursseja.

 
5. Virrankulutus ja energiahuolto
 
Tämä luku on ihan älyttömän hauskasti kirjoitettu. Koirat on jaoteltu polttoaineluokkiin, pohdittu polttoaine merkin valintaa, mahdollisia polttoaineen täydennyksiä eli siis välipaloja sekä niiden määrää ja löytyy täällä tekstiä kaasupäästöistäkin.
 
Me olemme pitäytyneet tässä tankkauksessa aina kasvattajan ja eläinlääkärin suosituksissa mutta silti juurikin noiden välipalojen ansiosta on kaasupäästöjäkin valitettavasti joskus koettu. On hieman kiusallista istua ruokapöydässä ja jostain pöydän alta lehahtaa yhtäkkiä todella pahanhajuinen yöks tuoksu. "Juu meidän koiralla on vaan ilmavaivoja, anteeksi nyt kauheasti."
 
 
Emme myöskään enää syö siankorvia tai härän herkkupuikkoja juuri em. ongelman takia.
 
6. Ulkoinen kunnossapito
 
Tämä on sileäkarvaisen russelin kanssa ihan äärimmäisen helppoa ja tottahan myös koiran pieni koko helpottaa. Ei tule takkuja turkkiin, eikä tarvitse föönillä kuivatella pesujen jälkeen. Pentuna Minnien pesu vaati kahden ihmisen voimat mutta nykyään koira on pesutilanteissa ihan lauhkea kuin lammas.
 
Kynsien leikkuuseen ja korvien putsaukseen Minnie on totutttu myös pennusta joten eivät tuota vaikeuksia. Itse en ole koskaan leikannut verisuoneen mutta isäni leikkasi kerran ja sen jälkeen oli pientä aristelua mutta sen yli päästiin - tosin kynnet kuluvat melko hyvin kävellessä joten kannuskynsi on melkein ainoa leikattava enää.
 
Anaalirauhaset tyhjenevät itsestään eli niihin ei tarvitse puuttua ja hampaat ovat olleet ilman hammaskiveä. Kerran on eläinlääkäri vähän rapsuttanut kulmahampaita vastaanotolla ja HUOM! ilman mitään rauhoitusta. Minnie käyttäytyy eläinlääkärillä aina todella enkelimäisesti.
 
 
7. Kasvu ja kehitys
 
Tässä luvussa käsitellään pennun eri ikävaiheet, ravintomuutokset, hampaat ja sukukypsyys sekä sterilointi. Minulla on tallessa kolme Minsun maitohammasta, joka jäivät kiinni farkunlahkeeseeni kun ne alkoivat irtoamaan. Loput hampaat se varmaan nieli koska niitä ei löytynyt ainakaan mistään.
 
Minnie jouduttiin steriloimaan kolmannen juoksun jälkeen alkavan kohtutulehduksen takia mutta on nyt paljon rauhallisempi kuin juoksujen aikana. Tosi ruokavaliosta täytyy pitää tarkkaa huolto ettei bikinikuntoa menetetä :)
 
 
8. Sisäinen kunnossapito
 
Me olemme valinneet asuinpaikkaamme lähellä olevan huoltoliikkeen Espoon eläinlääkäriaseman ja Minnieltä on siellä omalääkäri. Minsu tietää kun lähestytään eläinlääkärin taloa ja alkaa häntää heiluttaen pyrkiä ovea kohti. Harvinainen potilas ehkä :) Olemme käyttäneet myös Eläinklinikka Herttaa koska se päivystää. Olemme pari kertaa joutuneet vierailemaan siellä viikonloppuna ja hyvää palvelua sielläkin on saanut. Muista huoltoliikkeistä meillä ei ole kokemuksia. Itse arvostan hyvää ja ystävällistä palvelua ja uskon Minnien olevan tästä samaa mieltä. Eläinlääkäri muistaa aina lähettää kutsun rokotuksiin ja antaa hyviä vinkkejä käyntien yhteydessä.
 
 
9.Suunnittelemattomat huoltoseisokit
 
Minnie on onneksi välttynyt allergioilta, jotka nykyään tuntuvat olevan koirilla yhtä yleisiä kuin ihmisillä. Yksi epäily on ollut nenäpunkista mutta en ole ihan varma oliko sillä niitä. Myös sisä- ja ulkoloiset on vältetty vaikka meidän koirapuistossa olikin pieni täiepidemia juuri tuossa ennen joulua. Punkkeja joudun nyppimään tahdilla yksi kesässä ja yrttipunkkipantaan on aina luotettu.
 
Opuksessa annetaan ihan kuvallisia ohjeita kuinka otat Heimlichin otteen jos koirasi alkaa kakoa tai sen on vaikea hengittää. Onneksi tällaiseen tilanteeseen ei ole jouduttu koskaan eikä toivottavasti jouduta.
 
 
10. Lisätoimintoja edistyneille
 
Opuksen viimeinen luku käsittelee hauskasti erilaisia aktiviteetteja koiran kanssa - agility, toko, rotukohtaiset tapaamiset jne. Myös koirien pennuttamisesta ja kumppaniehdokkaan valitsemisesta on juttua. Automatkat ovat vaikeita joillekin koirille meiltä ne sujuvat hyvin omassa häkissä takapenkillä matkustaen.  Myös koirien ikääntymisestä ja käytöstä poistamisesta on juttua.
 
 
Loppuun on kerätty vielä joukko sellaisia kysymyksiä, joita useinmiten kysytään koiran käytöstähäiriöistä, toimintatavoista ja erikoispiirteistä.
 
Ihan älyttömän hyvä koiraopas ja nyt harmittaa kun minulla ei ollut tätä kun Minnie pentuna tuli taloon. Kompakti Aku Ankan taskukirjan kokoinen opus ja NIIN hauskasti ja juurikin oikealla koirarodulla kuvitettu :) ja mikä parasta taisin maksaa tästä neljä euroa alessa.
 
VUH VUH VUH VUH VUH
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti