helmikuuta 28, 2014

Muukalaiskadun Spa

Minulla on sellainen piintynyt tapa, että kun löydän hyvän palveluntuottajan seuraan tätä paikasta toiseen mikäli välimatkat pysyvät kutakuinkin inhimillisinä. Kampaajaani Inochin ihanaa Kaisua olen tavannut jo ainakin viidessä eri kampaamossa Helsingin ydinkeskustassa hiustenlaiton merkeissä. Minä siis luotan hyvään palveluun, jota olen saanut ja haluan sitä jatkossakin :)

Olin todella huolissani kun luottopedikyristini kertoi tuossa pitkin syksyä jäävänsä vuodenvaihteessa ansaitulle eläkkeellä. Tätä lähes perhetuttua oli aikoinaan käyttänyt äitinikin vuosia ja muutama muukin tuttavani. Tunsin jo pientä pelkoa siitä missä alan jatkossa teettämään jalkahoidot tai mihin suunnistan lakkauttamaan varpaankynsiäni? Olin nimittäin pari kertaa joutunut jalkahoitajani lomien aikana käymään muualla ja aina minusta ei kaikki hoidossa ollut mennyt kuten olin tottunut tai mitä odotin. En silti koe olevani vaikea tai vaativa asiakas mutta kun on vuosia käynyt tutulla ja turvallisella odottaa juurikin sellaista laadukkaan hyvää ja toimivaa hoitokäyntiä.

Jalkahoitajani kertoi onnekseni, että hän on myynyt liikkeensä uudelleen yrittäjälle, joka aloittaisi tammikuussa oman hoitolan pyörittämisen Kaivopuistossa. Netin kautta klikkailin sitten vaivattomasti Living Day Span sivuille tekemään varausta ja jäin innolla odottamaan varattua ilta-aikaani.

Tuntui niin turvalliselta kurvalta tutulle Muukalaiskadulle, jotka reunustavat kauniit vanhat talot ja kesällä vihreät, tuuheat puut. Jos tämä osoite tuntuu teistä vieraalta en itsekään aikoinaan tiennyt, että tätä pientä kadunpätkään Laivasillankadun ja Ullankadun välissä kutsutaan näin eksoottisella nimellä. Muukalaiskadun päässä sijaitsee muuten se Silitysrautatalo, jossa Kuutamolla -leffassa Peter Franzenin esittämä hahmo asui. Tästä linkistä voitte kurkata mistä tuo nimi Muukalaiskatu on itse asiassa saanut nimensä :)
 
Yllätyin todella positiivisesti päästyäni pieneen hoitolaan sisälle sillä se oli kokenut todellisen muodonmuutoksen ja täydellisen remontin omistajan vaihdoksen myötä. Tummaa puuta yhdistettynä vaaleisiin sisustusmateriaaleihin ja ylellisyyden tuntua sopivassa mittakaavassa. Mahtavat kristallikruunut katossa toivat leppeän tunnelmallisen valaistuksen tilaan mutta tekivät kuvaamisestani hieman haasteellista.


 
 
Täällä odotti valmiina kylpytakki, mutta minä en sitä tällä kertaa tarvinnut kun tulin vain jalkahoitoon.
 
 
Ja sitten Satu aloitti jalkahoidon rentouttavalla jalkakylvyllä. Living Day Span jalkahoidot räätälöidään jalkojen kunnon mukaan ja nettisivulla on hyvin yksityiskohtaisesti kerrottu mitä  mikin hoito pitää sisällään.
 
Sain myös kupillisen lattea nenäni alle, taustalla soi musiikki vaimeasti ja rentoutumiseni saattoi alkaa hoidon lomassa.
 
 
 
Hoitotuolikin on uusi ja nousi paaaaljon korkeammalle kuin aiemmin :)
Varmaan jalkahoitojen ja muidenkin hoitojen aikana joutuu tekijän selkä ja hartiaseutu koville joten varmaan tämä korkeampi asento auttaa myös työergonomiassa.
 
Siinä hoidon lomassa ehdin vielä ihailla miljöötä, jossa oli selkeästi pieni ripaus itämaisuutta mutta ehkä se toisaalta oli enemmän sisustettu New Hampshire henkisesti. Kaikki pullot ja purnukat olivat siistissä rivissä korkeissa lasiovellisissa kaapeissa, jotka taisivat olla Don Goffosta jos en ihan väärin muista. Living Day Span hoitosarjojen tuotteet ovat merkeiltä Sothys, Environ ja Danné. Sain Sadulta muuten kotiinviemisiksi näytteen SÜDAcare Schrundenbalsamista jaloille, joka imeytyi todella hyvin kuiviin jalkapohjiin pehmentäen niitä. Kylmät pakkasilmat ja talvi ylipäätänsä kuivattavat minun ihoani joten sitä pitää säännöllisesti muistaa hoitaa ja kosteuttaa. Ehkä tätä em. voidetta tulee hoitolaan myös myyntiin niin voin jatkossa mahdollisesti hankkia sitä kotiinkin....
 
 
 
 
Kun molemmat jalat oli hoidettu kaikista mahdollista kovettumista, kynnet ja kynsinauhat oli siistitty ja varpaatkin lakattu kevään kunniaksi kirkkaanpunaisella lakalla sain vielä ihanan jalkojen hieronnan, joka virkisti pitkän päivän päätteeksi väsyneitä jalkojani.
 
Kuten olen aiemminkin täällä blokkaillut minähän rakastan erilaisissa hoidoissa olemista ja tunnen itseni aina todella virkistyneeksi ja kuin uudeksi ihmiseksi niiden jälkeen. Living Day Span hoitotarjonnasta löytyy runsaasti erilaisia vaihtoehtoja mm. kuumakivihierontaa, Hanakasumi vartalohoito ja erilaisia hoitopaketteja myös miehille - tästä plussaa koska miehetkin ansaitsevat hemmottelua itselleen. Lisäksi Living Day Spassa voi hankkia vaikka ripsipidennykset, mikropigmentoida kulmat, eyelinerit tai huulet ja poistattaa ylimääräisiä, häiritseviä karvoja.
 Living Day Span nettisivuilla on runsaasti vaihtoehtoja.
 
 
 
 
 
 
Minun hoitoaikani lähestyi loppuaan ja oli aika palata taas todellisuuteen ja nousta tuolista ylös virkistyneenä. Suotta olin pelännyt kohtaamista uuden jalkahoitajani kanssa koska kaikki sujui kuitenkin ihan mukavasti :)
 
Ottakaa pieni pala aikaa, rauhaa itsellenne joskus ja käykää kokeilemassa miltä hemmottelu tuntuu.
Vaikka Living Day Spassa!
 
 
 
 
 
 



helmikuuta 25, 2014

Sophia Webster

Koska lumet ovat jo lähes sulaneet pois on minut vallannut ihan valtava kevätfiilis. Lintujen - tai siis talitinttien - sirkutus on ihan mieletön aamutuimaan kun hiivitään Minnien kanssa aamulenkille.  Aurinkokin on näyttäytynyt nyt taas pariin otteeseen ja eilen sekä tänään oli lämpöasteita VIISI ja eletään vasta helmikuun viimeistä viikkoa! Piti oikein kahdesti tarkistaa auton lämpömittarista, että näyttääkö se nyt ihan omiaan. Myös päivä on selkeästi pidentynyt - jippii!!!! Kaivoin jo vihreän välikausitakkini päälle eilen ja aurinkolasit nenälle.

Olen viikonlopusta saakka pyörinyt netin syövereissä ja hakenut inspiraatiota kevätpukeutumiseen ja ennenkaikkea keveämpiin kenkiin. Minun vakaa aikomukseni oli tehdä jo vähän postausta kevään trendeistä kun sitten jäin ihailemaan näitä aivan jumalallisen ihania kenkiä. Nämä kengät veivät niin mukanaan, että ansaitsevat nyt ihan oman postauksen blogiin.
 
Kenkien suunnittelija on britti Sophia Webster. Sophia on opiskellut RCA:ssa (the Royal College of Art and Cordwainers) ja valmistumisestaan 2010 lähtien toimi design assistenttina Nicholas Kirkwoodilla parin vuoden ajan. Sophia Webster on nyt esitellyt kolme omaa mallistoon SS2013, AW2013 ja SS2014. Joulukuussa 2013 Sophia sai tunnustuksena palkinnon Emerging Talent - Accessories Award (British Fashion Awards, 2013) ja hänet on huomioitu London Fashion Weekillä. Aika hieno saavutus nuorelta suunnittelijalta.

 
 
Sophian kenkiä voisi hyvin kuvailla tällä suoralla lainauksella Ellen sivuilta
“Single soles, feminine lines and strong silhouettes.”
 
Nämä kengät ovat mielestäni kuin koruja. Voisi melkein ajatella, että perhosten siivet alkavat liikkumaan kun kävelet tällaisilla ihanuuksilla.  
 
 
 Ihanaa pitsimäisyyttä ja naisellisuutta huokuvia malleja. Siroutta, keveyttä, hienostuneisuutta.
 
 
 
 Valitsin tähän vain näitä perhoskenkiä mutta kevät/kesämallistossa on myös jännän villejä nyörisaappaita ja -kenkiä. Tässä esimakua vähän niistä.
 
 
Sophia Websterilla on omat Facebook-sivut, joista saa lisätietoa näitä ihanuuksista. Ja totta kai Sophian nettisivujen kautta myös lisää kuolattavaa. Pinterestissa myös melko kattava kuvakavalkadi Sophian tuotannosta. Olen myös tarkistanut jo, että Sophian kenkiä voi tilata myös Suomeen netin kautta ellei Lontooseen saakka tule lähdettyä :)
Se on pakko todeta, että ihan halpoja nämä eivät ole mutta AAAH niin kauniitä...
Taas on kenkähullun niin vaikea vastustaa.
 
Saappailla mennään vielä huomenna ja varmaan reilun kuukauden verran mutta haaveillaan jo keväästä ja tulevasta kesästä.
 
PUS PUS!
 
ps. kaikki kuvat on lainattu netistä!
 
 
 
 
 

helmikuuta 23, 2014

Paloni

Kesäkuun 10.päivänä 2011 avasi Eerikinkadulla ovensa konseptimyymälä Paloni ja olin todella innoissani. Kerrankin löytyy ihminen - LUE: Minna Särelä - jolla on uskallusta laittaa uudenlainen kivijalkakauppa pystyyn ja antaa aloitteleville, itsenäisille ja vielä suurelle yleisölle tuntemattomille suunnittelijoille mahdollisuus myydä tuotteitaan. Useinhan osaavat, aloittelevat suunnittelijat ovat ilman kunnollista myynti- ja markkinointikanavaan, jonka Minna nyt Palonissa tarjosi heille. Palonin filosofiasta on heidän nettisivuilla mielestäni kaikki olennainen kiteytetty yhteen lauseeseen
"You can call it design, indie fashion, art or handicraft. We call it passion."
 
 
 
 
Palonin liiketila ei ollut suuren suuri mutta siellä oli aina käydessäni kaikkea ihanaa ja houkuttelevaa naisten vaatteista, asusteista ja koruista kodin sisustukseen, lahjatavaroihin ja herkullisiin lastenvaatteisiin. Palonissa sai aina hyvää palvelua, joka nykymaailmassa on äärimmäisen harvinaista kun ostosten teko on entistä enemmän siirtynyt nettiin ja monissa isoissa ketjumyymälöissä henkilökuntaa on todella vähän ja hekin kassoilla rahastamassa eivätkä suinkaan auttamassa myymälässä. Palonin tuotteissa näkyi vahva käsityönleima ja mikä parasta niiden tuotantoketju oli tiedossa täysin läpinäkyvästi. Isoista ketjuista ostaessa tuotteen alkuperämaa on merkitty kyllä tuotteeseen mutta valmistusolot tai -menetelmät tehtaalla jäävät kuluttajalle täysin epäselviksi ja hämärän peittoon. Sitten saamme lukea lehdestä Aasiassa sortuneesta tekstiilitehtaasta ja miettiä olikohan minun t-paitani valmistettu juuri tuossa surmanloukussa? 
 
 
 
Paloni ja Minna olivat myös aktiivisesti mukana erilaisissa tapahtumissa mm. Kaapelitehtaalla, Vanhalla Ylioppilastalolla, ravintolapäivässä tai Design District markkinoilla. Minna toi kivijalkakaupan mukaan tapahtumiin, joissa ihmiset liikkuivat lisäten myös tätä kautta suunnittelijoiden näkyvyyttä ja tunnettavuutta. Olen räpsinyt monia kuvia Palonin standista ja ihanista tuotteista lukuisissa yhteyksissä. Palonin kojun ympärillä on aina näkynyt iloisia ilmeitä ja kuulunut positiivista naurua ja puheen sorinaa. Palonista on välittynyt hyvä
ja tarttuvan iloinen fiilis :)



Olinkin äärimmäisen surullinen ja pettynyt lukiessani tammikuun 21. Minnan postauksen Palonin blogissa, että konseptimyymälä joutuisi sulkemaan ovensa helmikuussa. Tunteeni olivat ristiriitaiset koska toisaalta olin myös äärimmäisen ylpeä siitä, että Minna itse tuli avoimen rehellisesti julkisuuteen ja kertoi, että Paloni on menossa konkurssiin mikäli tiettyä rahasummaa ei saataisi kasaan.
 
 
 
 
Saduissa ja tarinoissa asioilla on tapana järjestyä ja saada onnellinen loppu. Paloninkin suhteen tarvittava rahasumma saatiin kasaan neljässä päivässä ja konkurssi vältettiin mutta Palonin ihana kivijalkakauppa sulkeutuu nyt 25.helmikuuta Eerikinkadulla joten ihan onnelliseen loppuun tässä sadussa ei päästy.
 
 
 
 
Jään mielenkiinnolla odottamaan mihin suuntaan Palonin liiketoiminta tulee kehittymään jatkossa ja todella toivon Palonin jatkan tavalla tai toisella omalla tiellään tekemällä suomalaisia suunnittelijoita tunnetuksi laajemminkin. Minnalla on tahtoa, pohjalaista sisua, voimaa ja rohkeutta joten luotan siihen, että Palonin tarina tulee jatkumaan. Toivon Minnalle nyt voimia ja jaksamista tämän raskaan prosessin jälkeen. Taisin sanoa Minnalle kun juttelimme siellä Outi Pyyn paidanrepimisillassa tämän lauseen, joka on ollut omassa elämässäni punaisena lankana.
 
"Elämässä mitään ei tapahdu sattumalta. Kaikella tapahtuneella on merkitys, joka sitten paljastuu vähä vähältä elämän eri käänteissä."
Em. elämänfilosofiani pohjautuu kirjailija, esseisti Anne Friedin kirjoituksiin.
Suosittelen niiden lukemista lämmöllä :)
 
 
 
 
 
Lainaan tähän bloggauksen loppuun Minnan omia ajatuksia blogista:
 
"Toivoisin, että ihmiset haluaisivat hankkia vain asioita, joita he arvostavat – mieluummin harvemmin ja parempaa. Toivoisin myös, että ihmiset luottaisivat enemmän itseensä kuin kaupallisiin trendeihin. Tyyli ei mene koskaan pois muodista, eikä ajaton vaate saa käyttäjäänsä näyttämään vuodessa nyppyyntyneeltä edellisen vuoden vuosikerralta. Oma tyylini perustuu Palonin tuotteiden ja kirppislöytöjen yhdistämiseen. Se muuttuu minun mukanani – ei globaaliksi rakennetun sosiaalisen paineen mukana." Minna Särelä, 21.2.2014
 
 
Onnea Minna tulevaan ja uusiin haasteisiin.
Paloni, I miss you <3
 




helmikuuta 22, 2014

Art meets ice

Korkeasaari on jo usean vuoden ajan viettänyt taiteellista helmikuuta. Eläintarha saareen on kutsuttu kuuluisia jäänveiston ammattilaisia ympäri maailmaa luomaan jäistä taidetta pidentyneiden talvipäivien ja hiihtolomalaisten iloksi. Ihan mistään pienestä jäänveistofestivaalista ei ole todellakaan ole kyse sillä pelkästään jäätä Korkeasaareen tuodaan 40000 kiloa taiteilijoita ja valmistuvia jääveistoksia varten. Korkeasaaressa on myös poikkeuksellisen pitkät aukioloajat helmikuussa jäänveistosten ajan.

 
Parikilpailun voittajakaksikko venäläinen Alexander Parfenov ja latvialainen
Vilius Matutis työstävät tässä viime sunnuntaina Let's fly bird -jääveistostaan.
 

 
Yleensä säät ovat olleet suosiollisempia jäänveistotapahtumaan ajatellen mutta tänä talvena surkeat talviolot valitettavasti eivät ennusta kovin pitkää olemassaoloaikaa tälle jäätaiteelle. Vesisade ja lämmin sää ovat varmaan jo totaalisesti sulattaneet yksilökilpailun veistokset, jotka tehtiin jo kaksi viikkoa sitten pidetyssä kilpailussa. Viime viikonloppuna kisattiin parikilpailussa ja ehdin silloin piipahtamaan talvitapahtumassa. Itselläni jäi selkeästi kipinä päälle viime keväisestä jäänveistosta ja halusin nimenomaan seurata ammattilaisten työskentelyä valtavien jäälohkareiden parissa. Viime sunnuntain sää oli tihkusateinen kun kuvista näkyy ja todella kostea kaikin puolin. Jääveistoksia oli jouduttu tukemaan erilaisilla rakennelmilla. Melkoisia työkaluja veistäjillä oli mukanaan ja taidokkaasti he haastavissa olosuhteissa muokkasivat veistoksiaan yleisön katsellessa.

 
 
 
 
 
Jo viikkoa aiemmin tehdyt yksilökilpailun työt näyttivät melko sulaneita ja joitain hahmoja oli vaikea jo tunnistaa ilman nimikylttiä. Sääli koska pikku pakkanen olisi antanut mahdollisuuden näiden mestariteosten ihailuun vielä pitkälle maaliskuulle. Minua miellytti erityisesti tämä karhun ja pikkutytön veistos, joka muuten oli vielä pystyssä kuluvallakin viikolla. Huomasin, että kesäiseen hiekkaveistostapahtumaan osallistunut suosikkini suomalainen Eeva Karhu oli ollut työstämässä myös jäätä mutta valitettavasti hänen työnsä oli jo sulanut tunnistamattomaksi.

 
Vein hiihtolomaviikon kunniaiksi kummityttöni 6v vielä retkelle Korkeasaareen viikolla torstaina mutta osa veistoksista näytti niin jo niin surullisen sulaneilta, että kummityttö ihmetteli "Miten näin huonot ovat voittaneet?" Parikilpailun veistoksista mm. tuo voittanut työ oli lähes sulanut yläosastaan - sääli!
 
Valtavia ovat nämä jääpalaset olleet mistä työstäminen on aloitettu. Meillä on viime keväänä kummitytön kanssa murto-osa tästä jäämäärästä :)

 
 

 
Kävimme pikaisesti hörppimässä kuumat kaakaot ravintola Pukissa ja suuntasimme sitten tropiikin kuumuuteen Amazonia ja Africasia taloihin, joissa oli hikisen kuumaa ja isot papukaijat kirkuivat todella kovaa häkeissään. Ehdimme nähdä iki-ihanat mangustit sekä vähemmän mukavia torakoita, liskoja ja käärmeitä hämähäkeistä puhumattakaan. Kummitytön suosikkeja olivat värikkäät sammakot sekä vesialtaassa lamppujen alla lekotteleva kääpiökaimaani, jota typerä kummitäti väitti patsaaksi. Vieressämme olleen perheen pikkupoika onneksi valisti kummitätiä "Kyllä se on oikea. Etkö sä näe kun se liikuttaa silmiään?" Juu, tarkemmin katsottuna kummitäti näki kun kaimaanin silmäluomet liikkuivat ja tunsi punan kohovan poskilleen sekä häpeästä että talon kuumuudesta johtuen :) Minä ja suuri suuni.....
 

 
Kotiinpäin lähtiessä Herra Leijona suvaitsi vielä näyttäytyä meille kuten edellisenä sunnuntainakin veistoskilpailupäivänä joten kylmän jään lisäksi nähtiin myös aitoja petoeläimiäkin. Rouva Leijonia ei näkynyt tälläkään reissulla vaan ne pysyttelivät lämpimissä sisätiloissa.
 
Vieläkin jäi polttelemaan tuo jäänveiston ihana työstäminen viime keväältä joten toivottavasti pääsisi taas itsekin kokeilemaan sitä pikaisesti.