toukokuuta 29, 2014

125 vuoden ammattitaito

Minulla oli vähän perhosia vatsassa kun saavuimme Kasthallin perinteikkään jo vuonna 1889 aloittaneen tehtaan pihalle. En ollut koskaan aiemmin käynyt yhdessäkään mattotehtaassa vaikka muuten sisustuspuolen tuotantolaitokset onkin koluttu ristiin rastiin. Tuntui hassulta, että ajaessamme tehtaan portista sisälle toisella puolella tietä nostivat jo uutta orasta viljapellot ja vähän kauempana kävelivät lehmät verkkaisesti laitumella. Tehdas oli siis todella keskellä maaseutua Häggå joen rannalle, jonne se 125 vuotta sitten oli perustettu. Todella hatunnoston arvoista, että tätä tuotanto ole siirretty Ruotsin rajojen ulkopuolelle halpatuotantomaihin kuten niin monille tehtaille on käynyt.



Kasthallin matoissa käyttämä villa tulee sekä Euroopasta että Uudesta Seelannista, jossa lampaiden villa on harvinaisen valkoista eikä sitä tarvitse valkaista ennen langan värjäystä. Villa muuten noudattaa luonnon omaa lakia ja puhdistaa itse itsensä. Melko käsittämätöntä mutta totta! Kun villa ripustetaan tuulettumaan, se puhdistaa itse itsensä liasta ja hajuista. Paras säätila villan tuulettamiselle on raikas ja kostea päivä. Kun villan kuidut kohtaavat ilman vesihöyryn, kuidut yksinkertaisesti työntävät likahiukkaset pois itsestään. Tämän takia villamattoja ja -vaatteitakin kannattaa tuulettaa aina silloin tällöin. Toinen Kasthallin käyttämä materiaali matoissa on pellava, joka tulee Normandiasta. Leikattu pellava muuten tuntuu todella mukavalta matossa paljaan jalan alla.

Ennen tuotantoon menoa oppaamme Peter Eriksson piti meille pienen oppitunnin erilaisista langoista ja kertoi siinä sitten samalla mitkä Kasthalliin matot olisivat mistäkin langasta tehtyjä. Kuuntelimme tarkkaavaisina ja yritin painaa päähäni mahdollisimman paljon tietoa sillä seuraavaksi siirtyisimme itse tuotantotiloihin ja meille jaettiin keltaiset korvatulpat kaikille.


Koukkasimme vielä mallivaraston kautta ennen tuotantoon menoa. Kaikki nämä 25x25cm pienet mattomallit olivat sievästi järjestyksessä mallien mukaan ja täältä työskenteli vain kaksi tyttöä, jotka lähettevät ympäri maailmaa eri mattotoimittajille materiaali/värimalleja. Ihanan värikäs ympäristö!


Oli todella jännää seurata miten Kasthallin tehtaalla tehtiin veloure lankaa yhdistämällä useita eri lankoja  keskenään. Kun olin seurannut tarpeeksi kauan putkien ja lankojen liikettä koneessa minusta tuntui, että päässäni pyörii ihan vimmastusti ja oli pakko siirtää katseensa ihan muualle.
HUH HUH - pyörrytti!


Tässä valmista veloure lankaa odottamassa seuraavia työvaiheita. Lanka on hellästi pakattu makuupussin suojuksien näköisiin pusseihin.


Ja sitten päästiinkin itse mattojen kutomiseen. Täytyy sanoa, että olin iloinen, että olin työntänyt ne keltaiset korvatulpat korviini sillä meteli oli melkoinen. Peter kertoi meille, että aiemmin mattoja kudottaessa lankasukkulaa heittelivät pienet apupojat puolelta toiselle loimien välissä. Löysin tämän kuvan netin syövereistä ja näin sitä todella on pienten käsin avustuksella joskus kudottu. Näihin aikoihin ei lapsityövoimankäyttö ole ollut mitenkään outoa vaan arkipäivää maailmalla. Kuva ei ole  Kasthallin tehtaalta.


Nyt lankasukkulat sujahtelivat automaattisesti kudontakoneen ohjaamana tuolla loimien välissää. En jostain syystä onnistunut ottamaan kuvaa, jossa sukkula olisi juuri menossa/tulossa - niin nopeasti ne kulkivat. Kutoja muuten käynnisti koneen painamalla tuota edessä näkyvää metallista tankoa.


Tässä valmiita lankapuolia odottamassa seuraavaksi kudottavaa mattoa.


Tässä kudontakoneessa oli käynnistysnappulaa painanut itse Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa muutamia vuosia sitten vihkiessään uuden tuotantokoneen käyttöön. Tästä linkistä näette kuninkaan tehtaalla. Tällä hetkellä koneessa kudottiin yhtä Kastahallin suosikkimattoani - Håggå Goose Eyes - villasta ihanalla väriyhdistelmällä.


Kudottujen mattojen viimeistely on seuraava vaihe. Kasthall valmistaa kaikki matot tilausten perusteella joten mitään valmista mattovarastoa heillä ei ollut. Tässä ommellaan kanttausta tehtyyn mattoon sekä kiinnitetään Kasthallin nahkainen tuotemerkki kanttaukseen. Painavat sekä todella isot matot siirtyivät koneellisesti nostimen avulla tämän ompelupöydän ääreen ja siitä eteenpäin hyvin jouhevasti niihin käsinkoskematta. Yksi naishenkilö pystyi tekemään tässä kaikki työvaiheet.


Seuraava vaihe saikin sitten jo raavaan miehen polvilleen. Villaiset matot ovat hieman erimittaisia tullessaan ulos kudonnasta eli mitat sekä leveyden ja pituuden suhteen voivat aavistuksen heittää toivotusta koosta. Tässä vaiheessa matot venyttiin oikeisiin mittoihin naulaamalla ne kiinni lattiaan ja höyrysilittämällä oikeaan kokoon sekä muotoon. Luitte ihan oikein eli jos oikein tarkasti katsotte kuvassa näkyy sekä vasaran varsi ja yksi naula lattialla :) Käsityötä oikean koon saavuttamiseksi  sanan varsinaisessa merkityksessä!

Jätimme hetkeksi meluisan tuotantotilan ja siirryimme Kasthallin malliarkistoon. Tähän tilaan on arkistoitu 1950-luvulta saakka kaikki Kasthallin valmistamat mattomallit pieninä mallipaloina. Täällä suunnittelijat voivat käydä fiilistelemässä ja hakemassa inspiraatiota tehdessään uusia malleja.
Ei voi erehtyä mille vuosikymmelle nämä kuvassani näkyvät mallit ajoittuvat :)


Malliarkiston lattialla oli todella vanha iso mattorulla. Matto on kudottu vuonna 1905 ja sen oli lahjoittanut Kasthallin tehtaalle 1980-luvulla vanha herra, joka oli muuttamassa vanhusten palvelutaloon eikä voinut ottaa tätä mattoa sinne mukaansa. Matto oli ostettu miehen syntymävuonna ja siitä saakka matto oli ollut hänen lapsuudenkodissaan ja myöhemmin miehen omassa kodissa.
Seuraavaksi se päätyi sitten takaisin sinne mistä oli lähtöisinkin eli Kasthallin tehtaalla.
Hyvä matto kestää siis yli sukupolvien ja yli sata vuotta!


Seuraavaksi pääsimme tutustumaan siihen miten mattoja tuftataan robottien avulla. Kasthallin tehdas teki suuren satsauksen muutamia vuosia sitten ja hankki näitä tuftausrobotteja, jotka toimivat nopeammin kuin ihminen ja keskeytyksettä. Tuftaaminen suoritaan siis pingotetun pohjakankaan nurjalta puolelta (vasen kuva) ja varsinainen maton lankaisa puoli näkyy toiselta puolelta (oikea kuva). Robotti meni laidasta laitaan kuin vimmattu ja tuo pullistuma tuossa oikeanpuoleisessa kuvass oli se kohta, jossa robotti oli menossa turftauksessaan.


Peter itse puolestaan oli toiminut käsintuftaajana vuosia Kasthallin tehtaalla ja hän antoi meille melkoisen näytteen taidoistaan. Valmistuksen alla oli upea, kukkia sisältävä matto tukholmalaiskotiin ja siihen oli ehditty tehdä jo kukkaset. Tuftaus on melkoisesta taitavuutta ja sorminäppäryyttä vaativa laji. Virheitä voi tarvittaessa purkaa nyppimällä langat vain pois mutta Peterin mukaan neljää kertaa enempää ei yhteen kohtaan voi virhettä tehdä koska muuten aluskangas jo alkaa venyä.
Tuftauksen jälkeen mattojen taustaan siveltiin mattoliimaa etteivät langat lähde purkautumaan ja sitten isot matot laitettiin roikkuaan uuniin kuivuakseen.


Tässä kuvassa on tuftattuna Kasthallin tehtaan lähellä asuneen ruotsalaisen taiteilijan Sven-Erik Johanssonin taulu taidematoksi. Matossa on käytetty n.260 erisävyistä lankaa. Käsittämätöntä mitä langalla pystytään tekemään!



Lankavarasto oli varsinainen aarreaitta! Kaikki hyllyt täynnä ihania lankarullia IIIIK! 
Kasthall on tehnyt sopimuksen mm. Guerlainin ja Diorin kanssa mattojen toimittamisesta heidän liiketiloihinsa ja siksi tietyt erikoisväriset asiakkaalle tehdyt langat oli merkitty nimilapuilla. Myös H&M ketjulle oli varattuna omaa lankaa. Kastahall toimittaa myös Volvon Consept Estate autoihin oranssit villamatot.


Vitsailin belgialaiselle kollegalleni, joka nappasi ylläolevan kuvan minusta, että tätä lähemmäs en varmaan koskaan pääse Dioria :) Huomatkaa, että kynsilakkani oli ihan sävy sävyyn lankojen kanssa.
Enne kenties jostain.... :D



Olimme kiertäneet tehtaan läpi perusteellisesti ja varmaan olin ottanut 10.000 askelta. Harmi ettei ollut askelmittaria mukana. Seuraavaksi siirryimme lounalle Kasthallin showroomiin. Kanaa, riisiä ja kevätvihanneksi hyvän vihreän salaatin kera. Mikä parasta sitä Två Skyttlarin ihanaa lakritsinäkkileipää oli myös lounaalla. Teki mieli laittaa siitä käsilaukkuun muutama pala kotiinviemisiksi mutta en sitten kehdannut.... ;)




Showroomissa oli aikaa sitten ihastella uutuuksia kuten tämä Häggå Bloom yläkuvassa.
Alakuvassa puolestaan aivan ihanasta uudelleen tuotantoon 1950-luvulta otettu Kaktus-matto by Ulla Ericson-Åström. 125-vuotis juhlavuoden kunniaksi on siis otettu muutamia mattomalleja uudelleen tuotantoon. Todella kauniita kaikkia ja so vintage!

Tästä linkistä voi lukea Kasthallin Living lehteä, joka vilahti tuolla bloggauksen alkupuolella. Lehdessä on hyvin esitelty näitä juhlamattoja.



Meidän tehtasvierailumme päättyi Kasthallin tehtaanmyymälään, josta voi siis Kinnassa vierailleessaan käydä ostamassa mattoja. Pihamaalla Peter kertoi hauskan tarinan siitä kuinka Kasthallin tehtaalla oli aikoinaan ollut paikkakunnan korkein savupiippu. Koska piippua ei vuosiin käytetty se alkoi murenemaan ja piti lopulta purkaa. Osa työntekijöistä ei aamulla edes huomannut, että savupiippu oli yön aikana purettu vaan he kiinnittävät huomionsa vain pihalla oleviin roskiin. Peter itse oli yksi heistä :D Niin sokeaksi sitä ympäristölleen tulee!



Marjon matkaan ei onneksi tarttunut täältä yhtään mattoa kotiin kannettavaksi vaikka parikin olisi ollut todella edullisesti ostettavissa. Ihailen suomalaista kollegaani, joka osti 160x100cm syvän metsänvihreän Velvet maton ja uljaasti kantoi sitä loppumatkan mukanaan.

Kiitos Kasthall vieraanvaisuudesta - upea reissu!


toukokuuta 26, 2014

Vähän erilainen aamiainen

Seuraava aamu Ruotsin Kinnassa näytti jo huomattavasti kirkkaammalta ja heräsin ensimmäisen kerran jo viiden aikoihin järveltä kantautuviin lintujen ääniin. Maltoin maata sängyssä lähes kuuteen ja sitten rivitalonasunnon parveekkelle nauttimaan aamuhetken hiljaisuuden äänistä ennen suihkua ja aamiaiselle menoa.

Olin ennen nukkumaanmenoa pyytänyt illalliselta mukaan pullollisen kivennäisvettä huoneeseen ja nyt aamutuimaan vasta huomasin katsoa tätä erikoista pulloa vähän tarkemmin.  Tämä olisikin sitä Thoreau -vesijärjestelmällä tehtyä tavallista, paikallista hanavettä, josta olin lukenut mutta en vielä koskaan maistanut. Aika mielenkiintoinen designkonsepti kaiken kaikkiaan.


Muutenkin ehdin nyt aamulla katsella illallispaikkaamme vähän eri silmin.
Voi miten kaunis kuisti ravintolarakennuksella olikaan. Entäs sitten nämä aulatilan kukkatapeetit!
Jos minulla olisi kesähuvila laittaisin sinne heti yhden huoneen tälläisella kauniilla kukkaisella kuosilla tai ainakin edes yhden seinän :)



Ja sitten runsaan ja kauniisti esillelaitetun aamiaispöydän kimppuun. Meillä olisi tiedossa pitkä päivä Kasthallin tehtaalla ja lounasta vasta puolilta päivin joten aamiaista ei sovi jättää syömättä.
Työmatkoilla aamiaishetken ovat speciaaleja kun ei ole koiranlenkitystä eikä kiirettä muutenkaan samalla tavalla kuin tavallisina arkiaamuina. Voi vain astella valmiiseen pöytään ja nauttia!



Näitä marjoja ja luonnonjurgurttia en voinut vastustaa. Två Skyttlarin keittiö rakasti selkeästi lakritsan käyttö. Illalla sitä oli jälkiruuassa ja aamulla nyt tässä aamiaismyslissä tekstillä "För dem som vågar" ja minähän uskalsin. Lakritsi toi muuten todella pikantin maun :)


Sillilautasen jätin tällä kertaa väliin koska viininmaisteluista huolimatta ei todellakaan ollut tarvetta silliaamiaiselle :) Samoin tuolla aiemmassa kuvassa taka-alalla vilahtaneen Kallen mätitahnan vaikka se kuuluukin herkkuihini. Lapsena veljeni kanssa olimme niin hullaantuneita "Kallen kaviaariin" - kuten tätä herkkua nimitimme, että joskus imimme sitä suoraan tuubista. Näin vanhempana se kuulostaa ällöttävältä tavalta mutta me kaksihan sitä vain perheessä söimme (puolustelua....). Ostan tätä legendaarista jo 1930-luvulla kehitettyä savustetusta turskan mädistä ja kasvisölystä tehtyä tahnaa leivän päälle vieläkin toisinaan. Pidän myös siitä uudesta raidallisesta Kallesta,
jossa on mukana tuorejuustoa. MUMS!




Hotelliaamiaisilla sorrun lähes aina munakokkeliin ja paistettuun pekoniin. Kotona niitä tulee laitettua niin äärimmäisen harvoin aamiaisella. Mutta otin myös kasviksia.... (taas puolustelua...)


Jo illallisella olimme saaneet maistaa tätä kuvassa näkyvää herkkunäkkäriä ja sitä olisin halunnut tuoda mukanani myös kotiin. Näkkäri oli tehty Två Skyttlarin keittiössä tai itse asiassa jos oikein ymmärsin he olivat voidelleet valmiin näkkärin öljyllä ja laittaneet sen päälle sitten erilaisia mausteita - sormisuolaan, anista, kuminaa ja lakritsia - antamaan lisämakua. Juu, luitte ihan oikein eli tässä leivässäkin oli lakritsia. Leipä vei kyllä kielen mennessään mutta en enää kehdannut hakea sitä kolmatta kertaa. Näkkäri tarjoiltiin juurikin sen maulle sopivasta asiasta - taivaallista!


Oli aika käydä pakkaamassa vähäiset tavaransa laukkuun ja lähteä Sophien kyydissä kohden Kasthallin tehdasta. Beneluxit menivät etukäteen jo omalla bussillaan.


Kiitos Två Skyttlarille vieraanvaraisuudesta ja maukkaasta ruuasta!














toukokuuta 25, 2014

Hälsningar från Västergötland

Viikko sitten pääsin työmatkalle Ruotsiin ja mihinkäs muualla siellä kuin "kuninkaalliselle" Länsi-Göötanmaalle. Kruununprinsessa Victoriallahan on symbolinen arvonimi "Länsi-Götanmaan herttuatar" ja hänen puolisollaan prinssi Danielilla "Länsi-Götanmaan herttua" joten ehkä saattaisimme nähdä jopa kuninkaallisia. 

Lensimme sinivalkoisin siivin naapurimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Göteborgiin, jossa meitä suomalaisia oli vastassa taksi. Aloitimme noin tunnin matkan kohden Markin maakuntaa sisämaassa mutta harmiksemme aurinko ei helteisen Helsingin jälkeen paistanutkaan täällä vaan taivas oli tasaisen harmaassa pilvessä. Taksikuskimme kertoi, että aurinko oli helottanut koko päivän siniseltä taivaalta kun puolimaratoonarit olivat pinkoneet Göteborgin katuja.

Kesä tuntui olevan jo täysin puhjennut Etelä-Ruotsissa. Vaahteranlehdet olivat kämmenkokoisia ja niityillä lehmä- ja lammaslaumat söivät tyytyväisenä tuoretta, vihreää ruohoa iloisena kesästä pitkän talven jälkeen. Taisin nähdä muutaman hevosenkin aitauksissa. Kuvien ottaminen taksien ikkunoiden läpi mutkaisella tiellä ei oikein onnistunut joten joudutte nyt vain kuvittelemaan tämän kauneuden ja idyllisen maisema.

Matkamme päättyi Västra Öresjön rannalla sijaitsevaan Två Skyttlar konferenssikeskukseen. Pääsimme majoittumaan punaisiin rivitalohuoneistoihin, jotka oli rakennettu rinteeseen päärakennuksen alapuolelle. Olimme ajatelleet tekevämme pienen kävelylenkin lähimaastoissa ennen illallisen alkua mutta harmiksemme alkoi satamaan joten kävely jäi nyt sitten tekemättä.

Kuva on lainattu Två Skyttlarin omilta nettisivuilta.

Oli aika vaihtaa illallisvaatteet päälle ja siirtyä päärakennukseen Kasthallin mattotehtaan tarjoamalle illalliselle. Meitä suomalaisia oli vain kolme mutta kohta saapui bussilastillinen iloisia Benelux-maiden edustajia paikalle joten illasta olisi varmaan tulossa hauska.

Oi, miten kauniisti sali oli katettu meitä varten, ajattelin kun menimme baarin puolelle ottamaan tervetuliaismaljoja ja näin tämän niin periruotsalaiseen tyyliin katetun salin.



Baarissa vallitsikin jo iloinen puheensorina eli sulavasti sekaisin englantia, ranskaa, flaamia, ruotsia ja suomea. Yksi isännistämme Kasthallin Peter oli juossut päivällä puolimarathonin joten nostan hänelle hattua, että jaksoi vielä istua meidän kanssa iltaa juoksu-urakkansa jälkeen. Reipasta!

Ja sitten olikin aika siirtyä illallispöytään. Pöydillä paloivat kynttilät ja pöydät oli somistettu alppiruusun kukinnoilla matalissa maljoissa. Niin keväinen, vaalea kattaus. Ruokalistamme lupaili todella hyvää ja kun Två Skyttlarin keittiömestari esitteli sitä huomasin miten nälkä minulla itse asiassa oli. Olimme ottaneet kentällä vain pientä huikopalaan Helsingistä lähtiessä.


Alkupalaksi meille tarjoiltiin valkoista parsaa sitruunan, Hollandaise kastikkeen, purjosipulin ja lohenmädin kanssa. Rakastan parsaa enkä ole vielä tänäkään keväänä kyllästynyt siihen :)
Juomaksi alkupalan kanssa oli valittu Prum Blue Riesling Kabinett 2011 Germany.
MUMS!!!


Pääruokana vasikan entrecôte, joka tarjoiltiin kevätvihannesten ja Bearnaise kastikkeen kanssa. Saimme myös pöytään kulhollisen uusia perunoita. Juomana pääruuan kanssa Les Hauts de Castelmaure Corbières 2011 France. Valitettavasti migreeni herkkyyteni takia en uskalla edes maistaa punaviiniä enää. Tuoksu oli kyllä ihana. Pakko sanoa, että tämä vasikanliha suorastaan suli suuhun. NAMS!


Apua - vielä olisi tulossa jälkiruokaa ja olin jo ihan täynnä. Meillä oli muuten hauskoja ruokapöytäkeskusteluja belgialaisten kollegojen kanssa. Itävallan parrakkaan naisen Euroviisu voitto puhutti ja partaa ei oikein mielletty noin kauniille "naiselle" sopivaksi. Juttua riitti myös siitä miten meillä Suomessa on riittävästi tilaa (303 890,89 km²) asua viidelle miljoonalle ihmiselle eikä ahtaus todellekaan paina. Belgian pinta-alahan on vain 30 500 kmja asukkaita maassa on 11 miljoonaa.

Yksi belgialaisista vitsailikin, että jos kotona Belgiassa ruokapöydässä pyydät jonkun ojentamaan suolaa voisi naapurisi yhtä hyvin antaa suolasirottimen sinulle :) Belgialainen pariskunta pöytäseurueestamme oli käynyt Suomessa 10 päivän kesälomalla ja ihastunut sekä luontoon, puhtauteen ja saunaan ikihyviksi. He oli suunnittelemassa uutta reissua ja kyselivät matkavinkkejä kesä-Suomesta. Olisikohan näin, että me suomalaiset emme itse osaa arvostaa oman maamme ainutlaatuisuutta ja kauneutta riittävästi? Suomi on kyllä ihana maa mielestäni asua jopa talvella ja silloinkin kun on se kaamein loska-aika..... täytyy osata vain suhteuttaa oikeaan perspektiiviin asiat.


Seuraavaksi nenäni eteen kannettiin jälkiruokaherkku, joka oli haudutettua raparperia, joka tarjottiin lakritsijugurtin, brownie keksien ja vadelmasorbetin kera. Jälkiruokaviini oli Soellner Riesling Sweet 2012 Austria. Pidin jälkiruuan erilaisista mauista yhdessä mutta raparperi olisi voinut olla pilkottu pienemmäksi syömisen helpottamiseksi. Jälkiruokahaarukka- ja lusikka eivät onnistuneet pilkkomaan sitkoista raparperia pienemmiksi suupaloiksi joten jouduin keihästämään kokonaisen raparperin palan haarukkaani ja haukkaamaan siitä palasen. Ei tainnut mennä ihan oikeaoppisesti mutta pelkäsin koko ajan liukkaan raparperin varren lipsahtavan lautaselta pöydälle kun yritin epätoivoisesti saada siitä pikku suupalaa irti.  


Täytyy sanoa, että Två Skyttlarin illallinen oli äärimmäisen onnistunut kaiken kaikkiaan. Annan arvosanaksi 10 miinus raparperin takia. Två Skyttlar hankkii muuten ruuan raaka-aineet paikallisilta tuottajilta joten he tuntevat ravintoketjun kokonaisuudessaan ja sen myös miten esimerkiksi eläimiä paikallisilla tiloilla kohdellaan. Suuri plussa tästä!!!

Oli aika päättää mukava illallinen ja siirtyä jo yöpuulle sillä aamulla klo 7.00 tarjottaisiin aamiainen ja lähtisimme Kasthallin tehtaalle klo 8.00. Sade ulkona oli lakannut joten kävelimme alas Västra Öresjön rannalle ihailemaan kaunista iltamaisemaan. Jossain kaukana solisi puro/joki - emme tosin nähneet mistä vettä laskisi järveen mutta äänen kuulimme. Järvellä huutelivat kuikat ja maisema oli kyllä satumaisen kaunis. Pientä usvaakin oli ilmassa. Rannassa näytti olevan ihana iso sauna, josta voisi pulahtaa uimaan jos viipysi Två Skyttlarissa pidempään.



Tämän kuvan lainasin Två Skyttlarin omilta nettisivuilta.

God natt - tämä ilta olisi hyvä päättää tähän järvimaiseen :)
Kun painoin pääni tyynyyn kuorsasin varmaan heti....