elokuuta 30, 2014

Never say never

Ihan kauheaa on edes tunnustaa tätä mutta en ole koskaan oikein pitänyt kameekoruista. Ehkä perinteisillä väreillä tehdyt kameekorut ovat vain tylsiä - vähän kuin Myrna-kupit (anteeksi jo etukäteen niille lukijoistani, että rakastavat kameekorujen värimaailmaa tai Myrna-sarjaa). Keskiruskealla tai pitäisikö sanoa "toffeenvärisellä" taustalla on kameekoruissa lähes aina valkoinen helmiäisestä valmistettu naisen kasvofiguuri. Usein koruihin on yhdistetty myös kultaa.
 
Olen vuosia vannonut ystävilleni ettei sitä päivää tule jolloin Marjolla nähdään kameekoru riipuksena, rintaneulana tai korvakoruina - ei varmasti tule! Mutta se päivä tuli kuin tulikin eteeni heinäkuun Billnäsin antiikkitapahtumassa. Kierreltyämme hikisellä ulkoalueella siirryimme viileään sisätilaan ja löysimme myyntipöydällä, jossa oli hopeasta tehtyjä kameekoruja. WAU ajattelin mielessäni - korun voi siis toteuttaa myös muulla värityksellä mitä olin aiemmin nähnyt.
 
-
 
Kuvassa lähes keskellä näkyvät pienet kameekorvakorut näyttivät yhtä aikaa sekä söpöiltä että tyylikkäiltä joten päätin kokeilla niitä korviini. Minun onnekseni ne eivät olleet läpikorvalehtien koska minulla ei enää ole ehkä yhtään reikää kummassakaan korvalehdessäni. Sain reiät korviin ollessani alle 10 vuotias ja melko pian korvien rei'ittämisen jälkeen korvalehtiini alkoi kasvaa outoa arpikudosta ja ihoni korvalehdissä alkoi paksuuntumaan. Kävin näyttämässä korvalehtiäni plastiikkakirurgille kun olin 16-17 vuotias koska ne välillä myös kutittivat sekä kihelmöivät ilkeästi ja sain määräyksen leikkauttaa patit pois. Lääkäri selitti, että minulla oli ns. arpikudoskasvain eli keloidi. Osalla ihmisistä on geeni, joka alistaa tällaiselle ylenpalttiselle arven kasvulle. Halusin toki heti uudet reiät korviini ja plastiikkakirurgi teki työtä käskettyä. Tämä oli suuri virhe..... 
 
Kului pari vuotta uudelleen rei'ityksestä ja minulle oli kasvanut oikeaan korvalehteen taas arpikudosta ja se tuntui koko ajan kasvavan vain lisää. Lopulta sitten taas turvauduttiin kirurgiseen poistoon veitsellä ja päälle sain korvalehteen vielä sädehoitoa ja nyt ovat arvet pystyneet poissa korvalehdistäni jo vuosien ajan. Sen verran rankka kokemusta tuo em. oli etten edes tohtinut ehdottaa kirurgille, että haluaisin vielä reiän oikeaan korvaani. Tästä linkistä pääsette lukemaan lisää tästä ikävästä korvaan tulevasta pahkurasta...
 
Olen pyrkinyt käyttämään klipseillä ja ruuvikiinnityksellä olevia korvakoruja, joita aidoista koruista vain löytyy äärimmäisen harvoin. Nyt kävi hyvä tuuri eli löysin ruotsalaiset hopeapohjalla olevat kameekorvakorut.
JEEEE!!!!!
 
 
Korvakorut ovat juuri sopivat minulle eivät purista vaikka ruuvilla väännettäisiinkin melko tiukalle. Ja mikä parasta näistä kameekoruista minä todella pidän jo värityksensä takia. Ei ruskeaa missään!
 
 
 
Tämän bloggauksen opetus voisi olla se ettei koskaan kannata sanoa painavasti ettei
joku asia/esine kiinnosta koska voi tulla aika milloin juuri tuo samainen asia/esine astuu uudelleen esille ja huomaat, että oma makusi on vain vuosien saatossa ehkä muuttunut.
Kuin huomaamatta alatkin pitää esineestä tai tuotteesta ja saatat jopa hankkia sen kuten minulle kävi.
 
Hei, nyt on pakko mennä vaakatasoon ja ummistaa silmät melko uuvuttavan mutta mukavan Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman jälkeen. Tästä tulossa sitten huomenissa ihan uutta postausta.
 
Good night! Nukkukaa hyvin kaikki :)
 
 

4 kommenttia:

  1. Kivat korvikset.

    Niinpä, never say never. Taisin joskus listata ihannemiehiä ja kammotusmiehiä. Sillä miinuslistalla olivat mm. kaljut ja parrakkaat... tiedät kyllä miten siinä kävi... ja monen muunkin vähemmän tärkeänkin mielipiteen kanssa olen joutunut pyörtämään sanani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä ja miinuslistasi.....toisin kävi kuten tiedämme ja hyvä niin <3

      Poista
  2. On kyllä tosi kauniit korvikset. En ole tuollaista kiinnitystapaa ennen tavannutkaan. En kyllä muutenkaan kiinnitä juuri huomiota korvakoruihin, kun en ole sellaisia käyttänyt sitten häideni, joita vietettiin reilu 16 vuotta sitten. Silloin korvissani killui mummini vanhat kultarenkaat. Minulla toinen korvalehti tuli aina kipeäksi, joten suosiolla luovuin korvisten käytöstä.

    Innolla odotan kuviasi Loviisasta! Oli hauska yllätys törmätä siellä :) Itse en kuvannut läheskään kaikkea kiinnostavaa, koska sitä oli niin paljon. Melkein teki mieli lähteä sunnuntaina uudelleen, mutta olin jo yhdestä päivästä melko väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tällainen kiinnitystapa on juuri sellaisia henkilöitä varten, jotka eivät omista korvanlehtien lävistystä. Luulenpa, että aiemmin tällaiset korvarenkaat ovat olleet paljon yleisempiä kuin nykyään koska vanhoissa korvakoruissa tätä kiinnitystapaa näkee paljon.

      Oli kiva törmätä Loviisassa. Minulta tulossa vasta tänään bloggausta tietoteknisten ongelmien takia. Olin itsekin aika tsippi kun tulin kotiin sillä olihan siinä pitkä päivä kävelty.

      Poista