elokuuta 02, 2014

Tavarataivas keskellä ei mitään

Jos satut ajelemaan tietä numero 280 - joka Uudenmaan läänin puolella on nimetty Somerontieksi mutta heti Varsinais-Suomeen tultaessa se muuttuu Helsingintieksi - et ohittaessasi Salkolantien risteystä huomaa mitään erikoista tienvarsi maisemassa. Mutta jos teet tämän saman kesälauantai aamuna havaitset jo kaukaa tienvarteen parkkeeratuista autoista, että olet lähetystymässä jotain suurtapahtumaan. Osoitteessa Salkolantie 1 on käynnissä Somerniemen kesätori :)
 
Somerniemen kesätori on toiminut tällä paikalla yhtäjaksoisesti jo lähes 30 vuoden ajan. Ajatus kesätorista alkoi todella pienistä puitteista eli ensimmäiseen tapahtumaan tuli 23 myyjää. Ajatus kesätorin pystyttämisestä sai monet epäilemään kannattaako moinen nyt Somerniemellä? Nykyään parhaimpina kesälauantai päivinä voi myyjiä läheltä ja vähän kauempaankin olla kesätorilla 200-300. Myös kävijämäärät saattavat kohota 6000-7000 henkeen päivässä joten kuhinaa siellä todellakin on.
 
Olen itse pyrkinyt käymään Somerniemen kesätorilla ainakin kerran kesässä koska se on mielestäni niin erikoinen tapahtuma ja siellä yleensä myös törmää tuttuihin. Minulla myös asuu lähellä sukulaisia joten usein tulee sitten yhdistettyä sukulaisvierailu torilla käyntiin. Tänä lauantaina en törmännyt yhteenkään entuudestaan tuttuun ihmiseen mutta hauskoja keskusteluja käytiin useammankin myyjän kanssa. Ihmiset ovat ihanan välittömiä ja todella ystävällisiä tapahtumassa aina.
 
Torilla myydään siis vanhoja tavaroita - LUE: sieltä voi tehdä löytöjä - uudempiakin tavaroita, vaatteita, kenkiä, huonekaluja, käsitöitä, kynttilöitä, koruja, kukkia ja kasveja, vihanneksia, uusia perunoita ja tuoreita marjoja lähialueilta. Torialueen keskellä on kahvila, jossa voi kiertelyn lomassa nauttia pullakaffeet ja istua hetken. Tänään vihaiset ampiaiset vähän himmensivät torinautintoa kun ne pörräsivät koko ajan ympärillä. Yksi onnistui jotenkin menemään kesämekkoni kaula-aukosta sisälle ja vähän tuikkaisemaan minua tuosta dekoltee alueelta. Kunnolla se ei purrut mutta ihoni kyllä turposi ja kirveli pitkään. Olen nimittäin todella allerginen ampiaisille.... Yksi ystävällinen torikauppias yritti etsiä minulle hydrokortisonia laukustaan ja toinen kipaisi katsomassa olisiko auton ensiapulaukussa kyypakkausta. Niitä ei kuitenkaan löytynyt eikä niitä edes lopulta tarvittu mutta ihanan välittäviä ja sympaattisia ihmisiä molemmat. 
 
En voi olla ihailematta miten paljon tyylikkäämpiä aikakausilehdet ovat olleet aiemmin. Kannessa on ollut yksi selkeä kuva ilman turhia kirjoituksia ja muita kommentteja. Nämä hyvinkin tavalliset viikkolehdet näyttävät taidejulkaisuilta.
 


Tämä lätkähame oli ihan mahtava. Rouva kertoi ostaneensa kankaan aikoinaan Lapinlahdenkadulta Helsingistä kangaskaupasta ja ompelija oli tehnyt hänelle siitä sitten puolihameen. Rouvan myyntiargumenttina oli "Tähän hameeseen on hyvä pukeutua kun katselee jääkiekkoa telkkarista!" Ihan super mageeta kangasta!

 
Keväisen Pietarin matkani jälkeen olen ihan hurahtanut näihin maatuskoihin. Muistatte varmaan etten koskaan Pietarissa päässyt siihen yhteen isoon maatuska liikkeeseen joten nyt kyttäilen näitä vähän kaikkialla.

 
Vanhat matkalaukut ovat todella kiinnostavia. Mietin aina mitä kaikkea ne ovat mahtaneet nähdä reissuilla ympäri Suomea tai kenties ovat päässeet jonkun onnekkaan mukaan jopa valtamerien taakse. Itse olen löytänyt roskalavalta tuollaisen vasemmalla näkyvän puisen matkalaukun ja käynnyt sen sieltä koukkimassa mukaani. Tämä oli se roskalavan penkomiskeikka, jossa olivat mukana ne keittiötikkaat, jotka sitten kaatuivat lavan ulkopuolelle...


Todella kiinnostavaa olivat myös Valion ja paikallisten meijerien myöntämät kunniakirjat. Someron meijeri oli tuottanut vuosina 1928-1930 niin hyvää voita, että sille on annettu tunnustusta Suomen voinlaadun kohottamista.

 
Entäs sitten nämä kirjankansilaukut! Käsityönä tehtyjä. vanhoista kirppareilta ostetuista, kierrätetyistä kirjoista. Rouva, joka näitä kauppasi oli innostunut tekemään laukkuja nähtyään niitä itse jossain myyjäisissä. Selaisin nettiä ja huomasin, että jotkut työväinopistot ovat myös järjestäneet kursseja vanhojen kirjojen hyödyntämiseen uudessa muodossa. Äärimmäisen hauska idea ja tekijä oli hyvin sointuvasti valinnut vuorikankaat, kiinnitysnapin sekä kahvojen helmet.


Ihastuin ensin tähän Mika Waltarin siniseen kirjankansilaukkuun, joka oli nimeltään "Turms, kuolematon". Sitten aloin miettiä, että haluaisin kuitenkin vanhemman kirjan kannen ja tässä kaunis sininen kansi oli melko uusi kuten painoskin varmaan. Valintaprosessi vaikeutui kun niin moni laukku olisi miellyttänyt.


 
Lopulta Marjon matkaan lähti tälläinen kaunis oranssilla terästetty kirjankansilaukku
"Jack London - Kungen av Klondyke" Olen muuten myös lukenut tämän kirjan :)
 
 
Tarjolla oli myös paljon erilaisia koruja, jotka toki minun kaltaistani kiiltävän perään haikailevaa harakkaa kiinnostavat aina. Hillitsin itseni enkä ostanut yhtään korua tältä reissulta!
 
 

 
Vieheet ovat myös kauniita kuin korut enkä voi lakata ihailemasta niitä aina kun siihen tilaisuus tarjoutuu. Taisin herättää hilpeyttä muussa ostajajoukossa kun ainoana naisena hypistelin näitä.

 
 Yksi heikkouteni ovat myös vanhat peltiset säilytysrasiat. Ihanan värikkäitä!
 
 
Osa kauppiaista oli myös melkoisia persoonia. Yksi hieman pyöreämpi. vanhempi mieshenkilö oli tukalassa kuumuudessa nostanut paitansa kuin pikkutopiksi joten hänen iso, hikinen vatsansa näkyi muttei se myyntiä haitannut. Minusta on kuitenkin parempi, että hän oli pitänyt paidan päällään kuin riisunut sitä kokonaan :) Hyvät torimyyjät ovat vähän showmiehiä ja -naisia eli osaavat sen pelin mitä täällä pelataan ja esitetään.
 

 
Pitsinnypläämistä oli todella mielenkiintoista seurata. Edellisestä kerrastani Raumalla on kulunut jo aikaa. Uskomatonta miten pitsinnyplääjä pystyi puhumaan kanssani ja hänen kätensä kävivät koko ajan ja työ edityi samalla. Toisaalta hän kertoi ettei silmiä kannata nostaa nypläyksestä joten televisiota voi samalla kuunnella muttei katsella. Nypläys kuulemma edistyy noin sentin tunnissa.
 

 
Pimeneviin elokuun iltoihin ostin kauniita kelluvia parafiini kynttilöitä. Sain myös erittäin asiantuntevan opastuksen kuinka kynttilöitä tulee polttaa oikeaoppisesti. Kynttilän sydänlanka ei saa olla liian pitkä ettei kynttilä savuta ja poltetusta kynttilästä tulee myös ottaa pois palanut sydänlanka ennen uudelleen sytyttämistä.
 

 
Kuumaan kesäpäivään olisi voinut ostaa itselleen myös hellehatun mutta Marjon matka jatkui jo eteenpäin seuraavaan kohteeseen.....
 
 
 Somerniemen kesätori on avoinna viimeistä kertaa tänä kesänä 30.8. joten vielä ehditte ihmettelemään miten tälle peltoaukealle mahtuu niin paljon autoja ja ihmisiä.
 
 
 
 
 
 

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hieno juttu ja herätti kiinnostuksen tutustua tuohon ennalta tuntemattomaan kesätapahtumaan! Lätkähame *tirsk!! :)

      Poista
    2. Ehdottomasti kannattaa mennä :)

      Poista
  2. Allille tuo lätkähame olisi todella ollut paikallaan! Olisit voinut sitten vähän heilutella sen helmoja kotipeleissä....

    VastaaPoista
  3. En ole tuolla koskaan käynyt, vaikka olen torista paljon kuullut ja se olisi sopivan ajomatkan päässä Sammatista. Jos käymme vielä elokuun puolella anoppilassa, täytyykin suunnata myös Somerniemelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen käyntiä tällä torilla :) se on elämys!

      Poista