syyskuuta 30, 2014

Helsinki Dresses

Info- ja näyttelytila Laiturissa, Vanhan Linja-auton aseman entisessä odotushallissa on hurmaava näyttely Helsinki Dresses. Alun perin kuopiolainen muotoilija Anne Mustarastas on tehnyt pukuja, joihin hän on saanut inspiraation Helsingin rakennuksista. Mitä mielikuvituksellisemmat puvut ovat hänen rakkauskirjeensä Helsingille ja sen arkkitehtuurille.

Itse tein pienen kaupunkikävelyretken näiden pukujen innoittajina toimineiden rakennusten ohi ja aistin Helsinkiä ihan uusin silmin. Huomasin rakennuksissa sellaisia yksityiskohtia, joita en koskaan ennen ollut edes huomannutkaan. Puvut saivat minut katsomaan taloja aivan erilaisin silmin. Pakko myöntää, että Herttoniemen metroasemalle saakka en jalkaisin viitsinyt lähteä vaan huristelin sinne omalla autolla :)

Jos et ehdi mennä itse näyttelyyn (Narikka 2, Kamppi) niin tässä minun näkemykseni puvuista/taloista. Näyttely on avoinna 1.marraskuuta saakka ja voit jättää Anne Mustarastaalle omia henkilökohtaisia terveisiä vieraskirjaan. Itse runoilin sinne pitkät pätkät. Toivottavasti Anne Mustarastas lukee ne ja saa selvää harakanvarpaistani!

Ratakatu 10, arkkitehti Karl Hård af Segerstadt 1909

Annankatu 9, arkkitehti Grahn, Hedman ja Wasastjerna 1904

Perämiehenkatu 7, arkkitehti K.G.Grahn 1908

Uudenmaankatu 17/Annankatu 12, arkkitehti Usko Nyström 1898

Paanukuningatar, esikuvina Korkeavuorenkatu 21, Stockmannin tavaratalo,
Tulli- ja pakkahuone, Eiran sairaala

Liisankatu 16 "Wilkmanin talo", arkkitehti Vilho Penttilä 1904

Kampin kappeli, arkkitehtitoimisto K2S 2012

Herttoniemen metrovalvomo, arkkitehtitoimisto B&M Oy 2012
♥♥♥ I love Helsinki ♥♥♥

syyskuuta 29, 2014

Tasapuolisesti tunneleita, tykkejä ja mustikkatassuja

Jos minun pitäisi valita Helsingistä yksi paikka, jonka saisin esitellä ulkomaalaiselle ja miksei kotimaisellekin vieraalleni se oli ehdottomasti Suomenlinna. Syitä tähän on monia ja yksi niistä on se, että sinne on matkattava lautalla. Muistan jo ihan pikkutytöstä kuinka jännittävää oli päästä Suomenlinnan lautalle ja katsella yläkannelta loittonevaa Kauppatoria. Oli sellainen tunne kun olisi lähdetty pidemmällekin merimatkalle. 

Se ihana, vanha puisilla penkeillä varustettu Suomenlinnan lautta ei valitettavasti enää liikennöi mutta tässä uudessa lautassa tai niitä taitaa kyllä olla kaksi on mielestäni koristeena jotain vanhoja hallintalaitteita entisestä lautasta. Uudet lautat korvasivat jo yli puolivuosisataa palvelleen lauttavanhuksen, joka otettiin liikennöimään Helsingin olympiavuonna.



Suomenlinnassa on aina paljon turisteja ja niin oli myös viikko sitten sunnuntainakin kun teimme sinne seikkailuretken todella kesäisessä syyskuun säässä. Lämpömittari kohosi 20 lämpöasteeseen eikä mereltä tuleva tuuli edes viilentänyt ilmaa. On tämä ollut muuten merkillisen lämmin ja ihana syyskuu mutta en valita. Suomenlinnassa vietettiin myös jonkun onnellisen pariskunnan syyshäitä ja juhla-asuisia häävieraita näkyi mukulakivikujilla kiiruhtamassa kirkkoon. 

Onnistuimme myös näkemään toisen jo vihityn hääparin, joka oli valinnut kuvauspaikaksi lautta rannan ja taustalla edestakaisin seilaavan purjeveneen hääkuvilleen. Mikä toimii ideatasolla saattaa ehkä aiheuttaa pientä ongelmaa käytännössä kun lautasta purkautui satamäärin saareen pyrkijöitä keskelle kuvaussessiota. Tunsin vähän pahaa mieltä siitä onnistuivatko heidän hääkuvansa...


Suomenlinnan pääraitin varrella sijaitsevaa vaaleanpunaista vanhaa puutaloa ja Café Vanillea on vaikea ohittaa kurkistamatta sinne sisälle. Avokuistilla on vaaleanpunaisia huopia ja liloja istuintyynyjä sekä kiemuraisia metallikalusteita ja hajuhernettä, joka kurottelee kohden verannan kattoa. Kahvilasta saa jos jonkinlaista herkkua joten täällä kannattaa ehdottomasti tankata vaikka juuri saareen ollaan saavuttukin. Me saimme myös silitellä ihanaa viirullista kissaa, joka kävi puskemassa päätään jalkojamme vasten kehräten.


Olen monesti miettinyt minkälaista olisi asua Suomenlinnassa vakituisesti? Keskellä 1750-luvulla rakennettua merilinnoitusta, joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle? Yhteisössä, jossa ei ole asfaltoituja teitä vaan hiekkaa ja kiveä jalkojen alla? Ympäristössä, jossa autot ovat harvinaisuus raitilla koska kaduiksi ei Suomenlinnan teitä mielestäni voi kutsua. Suomenlinna on kuin pieni kylä, jossa asuu noin 800 helsinkiläistä. Silti se on vilkkaampi kuin moni suomalainen kaupunki koska siellä vierailee vuosittain satoja tuhansia kävijöitä. Vuosi 2009 oli ennätyksellinen eli Suomenlinnassa kävi 719000 vierailijaa! 

En yhtään ihmettele, että pihojen ja porttien pieleen on ilmestynyt kylttejä "asuintalo - yksityisalue" koska ei varmaankaan ole mukavaa törmätä kamera kaulassa tallusteleviin turisteihin omalla pihamaallaan kun istuu ottamassa aurinkoa kesäpäivänä. Tyylikkäin vinkkaus oman pihareviirin alkamisesta on ehkä tämä ison hämähäkin kutoma verkko talon nurkalla :)


Minulla olisi vastustamaton halu kurkistaa johonkin asuntoon sisälle näissä ihanissa vanhoissa taloissa ja samalla nähdä miltä Suomenlinna näyttää kun sitä katsoo omasta ikkunastaan ulospäin. Tunnen etäisesti työympyröiden kautta kaksi henkilöä, jotka asuvat täällä saaressa ympäröivän meren keskellä. Ehkä jonain päivänä haaveeni toteutuu ja olen vaikka kaffella jonkun suomenlinnalaisen luona....aina voi haaveilla... 




Koska saari on entinen merilinnoitus on se täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita olisi saarella peräti kuusi kilometriä. Muistan kouluajoilta kun kävimme luokkaretkellä Suomenlinnassa ja vaikka kuinka paljon pelotti piti mennä rohkeasti todella pimeisiin tunneleihin ja vakuuttaa kaikille muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti meinasi melkein pissata housuihinsa jokaisesta äänestä, joka kuului pimeyden keskeltä.





Nykyään - siis aikuisena - sitä katselee näitä tunneleita ihan eri näkövinkkelistä ja miettii mitä ihmeen pelättävää täällä on mahtanut edes olla lapsena - mörköjä? Nyt on valon ja varjon leikkiä hauska seurata tunneleissa kävellessään. Huomasimme retkellämme melko monta kuritonta turistia, jotka kiipeilivät mm. linnoituksen ikkuna-aukkoihin istumaan ja hyppivät sieltä myös alas nurmikolle melkoisen pudotuksen päähän. Vähän typerää puuhaa ja todella huonoa esimerkkiä lapsille. Sain itse selittää juurta jaksaen kummitytölleni miksei niin pidä tehdä vaikka muut tekevätkin.



Eipä tässä saaressa ole myöskään tykeistä pulaa. Suomenlinnan merilinnoituksen alueella on nimittäin yli sata erilaista tykkiä joten kohde on miesväen suosiossa selvästi. Tosin myös pienet tytöt osaavat esittää melko tiukkoja kysymyksiä liittyen sotaan ja tykkeihin. Piti ihan miettiä tarkkaan mitä vastaa ettei järkytä toisen mieltä ja miten selittää mitä sota on? Tai miksi sotaa on käyty? Tai kuinka noita tykkejä on käytetty? Mitä niillä on ammuttu ja miksi?




Toinen tiukka keskustelu käytiin linnanpihalla Ehrensvärdin hautamuistomerkin luona.

»Här Hvilar Grefve Augustin Ehrensvärd FältMarskalk Riddare och Kommendeur af Kgl Mjits Orden Omgifven af Sina verk Sveaborgs fästning Armeens Flotta»

"Mitä tuo teksti tarkoittaa? Kuka tämä setä on ollut? Koska se kuoli? Miksi tämä miekka ei lähde tästä irti? Miksi  näiden enkeleiden siivet on laitettu ketjuilla kiinni tähän?" Täytyy tunnustaa, että viimeistään tässä vaiheessa kummitäti mietti kuumeisesti oliko missannut peruskoulun historian tunneilta jotain liittyen Suomenlinnan historiaan koska ei osannut vastata tyydyttävästi kaikkeen.



Onneksi retkemme alkoi olla jo lähellä seuraavaa tankkauspaikka ja voisimme nauttia mustikkatassuja juoman kera upealla merimaisemalla. Viikko sitten oli muuten todella vilkkaasti liikkeellä vielä purjeveneitä Suomenlinnan ympäristössä ja näkyihän siellä horisontissa niitä isoja Ruotsin ja Tallinnan laivojakin. Selkeästi Cafe Piperin terassilla on parhaat näköalat ja maistuvat mustikkatassut  koska kaikki pöydät olivat täynnä ja vuoroa sai jonottaa :)


                                                                                                                                  

Suomenlinnassa voi siis kävellä tunneleissa, kiipeillä vallien päällä ja ihailla maisemia, katsella vanhoja rakennuksia ja miten niitä restauroidaan koko ajan rapautumisen estämiseksi, ihailla puiden ja luonnon vehreyttä ja kiven kauneutta muureissa, kävellä puistomaisten maisemien halki ja nauttia syyspäivästä unohtamatta herkullisia kahvila kokemuksia. Ehkä juuri kaiken em. takia tämä on paikka, jonka ehdottomasti haluan esitellä ulkomaalaiselle vieraalle. Suomenlinnassa on hauska sekoitus jännää historiaa ja linnoituselämän salaperäisyyttä sekä ympäröivä upea merimaisema, joka muuttuu luonnonvoimien ansiosta jatkuvasti.



                                                                                               

Kesäisenä päivä voi varata mukaan uimapuvun sekä huovan ja suunnata Suomenlinnan pikkuiselle uimarannalle nauttimaan vaikka eväskorin kera. Uimaranta on suojaisassa poukamassa joten ohi ajavien veneiden ja laivojen aallot eivät uiskentelua häiritse. Syyspäivänä ranta oli autio ja tyhjä mutta läheisillä kalliolla istui monia seurueita paistattelemassa päivää.
                           
                           
Suomenlinna on upea paikka ja meillä onnistunut retki. Koska tälläkään Marjon matkalla ei Lumia1020 akku kestänyt koko reissua on osa kuvista otettu iPhone5:llä. Älypuhelimet ovat kyllä varsinaisia virtasyöppöjä tai ainakaan minun käytössä ne eivät kestä päivääkään :)





syyskuuta 27, 2014

Hiiltynyt Birgitta

Helsingin joutomaa rantoja on otettu vauhdilla käyttöön viime vuosina. Koko Kalasataman alue on noussut Itäväylän varteen muuttaen kaupunkikuvaa täysin. Myös lännessä entisellä Munkkisaaren tai aluettahan kutsutaan nykyään Hernesaaren teollisuusalueeksi on tapahtunut todella paljon. Eiranrannan hulppeat asuintalot kohosivat muutamia vuosia sitten merenrantamaisemaan ja uimaranta alue elävöittää rantaviivaa mukavasti. 

Vuosia on myös puhuttu kahvilarakennuksen tulosta alueelle jatkamaan Ursula-Carusel rantakahviloiden linjaa ja nyt se sitten vihdoin toteutui kuluneen kesän aikana. Tosin Marjon matka on suuntautunut sinne vasta viimeisen kuukauden aikana mutta sitäkin tiheämmin. Olen löytänyt uuden suosikkipaikan.


Hernesaaren rannalle nousi kesäkuussa arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema
kahvila Birgitta Hernesaari . Rakennus on ulkonäöltään jännästi mustaksi hiillettyä puuta ja minusta se istuu maisemaan ihan älyttömän hyvin. Musta ulkoseinät sopivat kuin nenä päähän rakennukseen, jossa on Espanjassa käsityönä valmistettu puuhiiligrilli. Kahvilasta on myös esteetön näköala merelle ja rohkenen väittää, että tältä kohdalta näkyy koko maiseman leveydeltä horisontti. 

Jos mereltä sattuu tuulemaan vähän enemmän löytyy Kahvila Birgitasta myös suojaisia nurkkauksia, joissa voi istuskella tuulensuojassa ja vaikka lämmitellä takkatulen ääressä. Pidän myös tästä ja siitä kun voin katsella takassa palavia puita ja kuunnella niiden paukkumista liekeissä. En pane pahakseni myöskään vienoa savun hajua ilmassa :)


Jos haluaa istuskella terassilla on se iso Kahvila Birgitassa ja katettu lintuja estävällä verkolla. Terassilla on myös vähän löhömpiä tuoleja, joissa voi lekotella auringossa tai vain katsella ulapalle.


Kahvilan sisustus on jännä yhdistelmä erilaisia asioita, jotka toimivat hyvin keskenään. Katosta roikkuu hauskoja Zero Fisherman valaisimia, jotka sopivat hyvin ulkona näkyvään merelliseen maisemaan. Tolix tuolit on varustettu puuistuimella, joka istuvat hyvin paikan henkeen sekä kahvilapöytiin hyvin. Lisäksi tilassa on jänniä pyöreitä puuraheja, joiden päälliset on verhoilu karvalla. Seinän vierustalla on vielä penkki-istuimia. Arkkitehtoninen ja harmoninen kokonaisuus kaiken kaikkiaan.





Ison plussan paikalle annan tuotteiden hyvästä esillepanosta vitriinissä. Tässä jo herää viimeistään nälkä ja vesi herahtaa kielelle kun odottaessasi omaa vuoroasi tiskillä syöt jo silmilläsi vitriinistä erilaisia täytettyjä leipiä tai makeita herkullisia leivonnaisia. Kaikki näytti todella tuoreelta ja makoisalta. Ensikertalaisena minulla oli vähän vaikeuksia aluksi löytää itsepalvelutiskiltä palvelutiskin edestä maitoa kahviini, servietit melonilaatikosta ja virvoitusjuomapullot kylmäkaapeista alhaalta. Toisella kerralla kaikki sujui jo rutiinilla :)





Henkilökunta on nuorta ja mutkatonta mutta äärimmäisen palvelualtista ja ystävällistä. Annokset tuodaan ripeästi pöytiin ja toivotetaan hyvää ruokahalua.


Ehdoton suosikkini Kahvila Birgitassa on paikan naudanliha hampurilainen ja tässä on se puuhiiligrillin antama taivaallinen hiilen maku. Burgeri on riittävän iso viemään suuremmankin nälän ja sen kyytipoikana on lohkoperunoita vielä. Annoksen hinta 17,50€ on juuri kohdillaan ja täytyy sanoa, että melkein valitsisin tämän parhaaksi burgeriksi mitä olen viime aikoina syönyt. Hampurilaiset saa myös todella nopeasti pöytään tarjoiltuna joten pahimmassakaan nälässä täällä ei tarvitse odotella tolkuttoman kauaa. Joka kerta käydessäni paikka on ollut melko täynnä enkä toisaalta yhtään ihmettele koska tässä viikko sittenkin ilmat olivat melko kesäiset.




Kuluva viikonloppu on muuten viimeinen kun Kahvila Birgittaa tarjoilee brunssia sekä lauantaina että sunnuntaina seisovasta pöydästä 15 eurolla. Brunssia en olekaan täällä vielä kokeillut joten ehkä sitten huomenna. Nyt on lähdettävä ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä ja ehkä saatan taas piipahtaa Kahvila Birgitassa. Ihanaa, että tulee tällaisia uusia jänniä paikkoja Helsinkiin!