marraskuuta 10, 2014

Marraskuun toinen sunnuntai

Eilen oli taas se päivä kun virallisesti juhlistettiin isiä, isoisiä, vaareja, ukkoja, faijoja, iskiä tai millä nimellä sitä ikinä omaa isukkiaan nyt sitten haluakaan kutsua. Meillä Pohjoismaissa on vakiintunut tavaksi juhlistaa isää kakulla, pikku lahjoilla tai itsetehdyllä kortilla marraskuun toisena sunnuntaina. Aika monessa maassa isää puolestaan juhlitaan 3.kesäkuuta.
 
Kuten jo viime vuonna isänpäivä postauksessa kirjoitin oma isäni on perso kakuille joten minun tehtäväksi jäi tänäkin vuonna väsätä se iso ja makoisa isänpäiväkakku.
 
 
Tänä vuonna päätin tehdä kakun, jonka sisälle tein täytteen rahkasta, johon lisättiin pieneksi pilkottuja persikoita ja mausteeksi rahkaa, johon lisättiin kanelia ja ripauksellinen vaniljasokeria. Itse kakun koristeluun käytin vesimelonia, verkkomelonia ja hunajamelonia. Minulla on pieni pallorauta, jolla pyörittelin meloneista palloja kakun päälle. Valkomusta karvakaveri istua keittiö ja tuijotti herkeämättä josko hänelle putoaisi yhtään meloninpaloja. Uskokaa tai älkää mutta meillä russeli syö melonia ja pitää siitä todella paljon. Vesimeloni on sen suurinta herkkua mutta muutkin melonit kyllä uppoavat tähän herkuttelijaan.  

Ja sitten runsaasti kermavaahtoa isänpäivä kakun koristeluun ja se olisikin valmis. Tai ei ihan valmis sillä halusin koristella kakkua vielä sitruunamelissan lehdillä ja uskokaa tai älkää hain kakussa näkyvät lehdet omalta parvekkeeltani eli siellä sinnittelee vielä kesän jäljiltä sekä sitruunamelissa että timjami. Hyvin ovat kesäkuusta saakka pärjäilleet. Olen jopa miettinyt niiden siirtämistä keittiön ikkunalaudalle talvehtimaan - kovin on lämmintä ulkona taas ollut. Tuleekohan jouluksikaan lunta?
 
 
Ja sitten ei kun vaan herkuttelemaan. Isä otti ison palan isänpäivä kakkuaan ja vielä satsipalankin.
On se mun isä vaan sellainen kakunsyöjä :)
 
 
Onnea isä ja hoikkana miehenä sinulla on varaa tankata vaikka se kolmaskin pala.
Pakko myöntää, että muutkin satsasit toiseen palaan sillä melonien ansiosta kakusta tuli kyllä todella mehukkaan maukasta ja maistuvaa.
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Mmmm... hyvän näköinen kakku.

    Tarmo söi mielellään mustia viinimarjoja, vaikka ensin ajattelin niiden olevan liian kirpeitä. Vadelmanpoimintaan sitä ei kannata ottaa mukaan, sillä se syö suoraan keräysastiasta, heti kun katseensa kääntää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että kakku on todella herkullinen. Kerrankin se oli riittävän kostea. Vaikka kakkuja tulee väsättyä aina perhejuhliin ja hyviä ovatkin on ongelma usein se etten malta kostuttaa niitä riittävästi. Nyt melonipalloista tuli vielä nestettä kakkuun joten oli ihan suussa sulavaa.

      Jännä juttu, että Tarmokin on hedelmien syöjä. En itse kyllä tiedä kuin yhden toisen koiruuden, joka popsii mustikoita suoraan puskista. Vitamiinit ovat terveellisiä - myös koiruuksille.

      Poista