helmikuuta 16, 2015

Mystiset fantit

Eilen oli taas perinteinen ravintolapäivä mutta suosiolla päätin tällä kertaa jättää herkuttelut väliin. Aurinko paistoi niin keväisen kirkkaasti sunnuntain kunniaksi mutta kylmä viima ei houkutellut ulkoruokailuun vaan meren äärelle katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan oli päästävä. Liikkuminen koiruuden kanssa muuttuu muuten hieman haastavaksi siinä vaiheessa kun lumen alta alkaa paljastua enemmän maata, jota on sitten tarkasti nuuskittava ja luettava merkkejä muilta karvakavereilta. 

Välillä täytyy myös ottaa lähikontaktia muihin nelijalkaisiin. Tapasimme eilisellä reissullamme nuoren parson russeli uroksen, joka raahasi omistajiensa harmiksi mukaan reilun metrin mittaista karahkaa. Tuttu juttu näille ikiliikkujille - mikään keppi ei ole liian suuri mukana kuljetettavaksi jos terrieri niin päättää. Yritin ottaa leikkivistä koirista eilen kuvaa mutta nämä kaksi sähköjänistä sotkivat sekä hihnansa yhteen että saivat jokaisen kuvani tärähtämään joten se siitä kuvaamisesta sitten :) Jouduitte vain kuvittelemaan kaksi pöhköä yhdessä. 

Lauttasaaren rannoilla ei jäistä siis ollut tietoakaan mutta lintuja näkyi runsaasti . Harmitti etten ollut ottanut kiikareita mukaan enkä siksi päässyt tarkemmin tiirailemaan tarkemmin mitä siivekkäitä mahtoi taivaalla liidellä. Edellisenä viikonloppuna nähtyä joutsenpariskuntaa emme eilen bonganneet mutta pakko on jakaa kanssanne pari kuvaa näistä pyrstö pystyssä ruokaa hamuavista linnuista viikon takaiselta lenkkireissulta. Kyllä joutsen on kaunis ja ylväs lintu!




Löysimme reissullamme mystisen elefanttikallion. Olimme Särkiniemen kärjessä lähellä sitä valkoista pientä laituria kun huomasin yhtäkkiä kallioon hakatun vihreän elefantin. Elefantti kalliossa Suomessa, Helsingissä - perin outoa mietin. Hetken katseltuani ympärilleni näin näitä elefantteja sitten enemmänkin. Osa niistä oli vielä keskeneräisiä eli ainoastaan niiden ääriviivat oli hakattu kallioon mutta vihreä väri puuttui vielä. Kuka nämä elefantit on kallioon hakannut ja mitähän ne mahtavat symboloida? Mahtavatko fantit liittyä LaruArt tapahtumaan vai onko joku taiteillut nämä fantit kallioon vain omaksi ilokseen? 

Mitä miksi koska kuka milloin....






Päässäni risteili hurjasti kysymyksiä ja kotiin päästyä sitten heti sitten koneelle pipo päässä googlettamaan mysteerifantteja ja löytyihän se vastaus kun tarpeeksi jaksoi hakea. Vaikka olin itse kuvitellut mitä hurjimpia tarinoita elefanttien taakse paljasti kaiken tietävä netti, että ne todella on tehty LaruArt tapahtumaan jo vuonna 2007. Taiteilija on ollut Patrick Timm Saksasta.

Google tiesi myös kertoa, että ympäristötaidenäyttelyn teema 2007 on ollut "LARU 07:n tarkoitus on kiinnittää huomiota meren lisäksi myös Lauttasaaren rakennettuun ympäristöön ja esittää kysymyksiä rakennetun ympäristön suhteesta luontoon. LARU 07:n erityisenä teemana on ohikulkija ja havainnoiminen. Materiaalit on pääosin kierrätystavaraa ja luonnosta saatavia materiaaleja." Hymyilytti tuo "ohikulkija ja havainnoiminen" - tämä ohikulkija näki ne ensimmäistä kertaa vaikka on käynyt paikalla usein. Selkeästi havainnointi ei ole ollut kohdillaan :)


Ja uskokaa tai älkää mutta kuulin eilen ennen auringonlaskua merenrannan taakse mustarastaan laulua. Ei sellaista huilumaista lurittelua kuin myöhemmin keväällä mutta mustarastaan laulua silti. Voi, että siitä tuli niin iloinen fiilis - se enteili jo selkeästi kevättä ja sen jälkeen alkavaa kesää.
Ihan napakymppi upealle päivälle.

Pakko myös paljastaa, että laskiaissunnuntai kunniaksi syötiin laskiaispullia taas jälleen kerran. Ja mansikkahillolla ja kermavaahdolla - mums!

4 kommenttia:

  1. Onpas kaunista! Sinistä , valkoista ja raikasta! Sitä on Suomi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät tulee Sari ja kohtahan sinäkin jo pääset tänne upottamaan sormet mustaa multaan puutarhassasi :)

      Poista
  2. Tuollaisia salaisuuksia kotisaarella, en ole nähnytkään!

    Olin yksi ilta pimeällä kuulevinani mustarastaan tammikuulla. Siten kuulin radiosta, että suuri määrä niitä oli jäänyt talvehtimaan Suomeen ja että ne voivat laulella pilkkopimeässäkin. Keskellä talvea tuli keväinen tunne, vaikka olinkin vähän huolissani rastaiden pakkasenkestävyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa mustarastaista jää Suomeen kun niitä ruokitaan. Birdlife vinkkaa muuten sivuillaan, että mustarastaat pitävät seuraavista herkuista: auringonkukansiemen, maapähkinä (murskattuna helpompi syödä), rasva ja tali, hedelmät ja marjat. Pitää laittaa korvan taakse ja viedä niitä linnuille.

      Poista