Pages

toukokuuta 30, 2015

Jo joutui armas aika...

Tänään on ollut se toukokuinen päivä kun tuhansissa kouluissa ja oppilaitoksissa on kuunneltu silmät kyynelissä Suvivirttä kesäloman alkamisen kunniaksi. En itse päässyt vetistelemään koululle mutta kuulin joltain radiokanavalta taisi olla SuomiPopilta lausuttavan tai siis luettavan tätä koulujen loppumisen päätösvirttä ja jo se melkein sai minut nyyhkimään autossa niisk niisk. Suvivirteen liittyy vain niin suuria tunteita, nostalgiaa ja muistoja omilta kouluajoilta. Jännitystä tulevan todistuksen numeroista, hyvästelyä koulukavereiden kanssa ennen kesälomien alkamista ja jälleennäkemistä taas syksyllä, jäähyväisiä entisille koulukavereille ja opettajille jos joutui vaihtamaan koulua, luopumista jostain vanhasta ja hyppäämistä johon uuteen, josta ei tiedä vielä yhtään mitään, murrosta lapsuuden ja aikuisuuden välillä, odotusta siitä mitä elämä mahtaa tuoda tullessaan.... 
Onneksi Suvivirsi kaikuu vielä koulujen päätösjuhlissa eikä sitä ole kielletty :)


 Kuva on lainattu netistä.
Pääsin itse osallistumaan lakkiaisiin ensin Kauniaisissa ja myöhemmin vielä Vantaalla. Ylpeät vanhemmat ja valkolakkiset yo-nuorukaiset näyttivät niin säteilevän onnellisilta. Onnitteluhalauksen jälkeen päästiin kilistelemään kuohuvaa ja nauttimaan notkuvien noutopöytien ääreen. Ensimmäisissä juhlissa oli käsittämättömän hieno ylioppilashatun muotoinen kakku, joka oli kotitekoinen. Ihan oli kullanvärinen lyyrakin paikoillaan. Toisissa lakkiaisissa puolestaan on suussa sulavia pikkuleipiä, josta näemmä ei ole tullut otettua yhtään kuvaa - niitä tuli kyllä naposteltua useampikin :)



Oma lukioni luokanvalvojani ja äidinkielenopettajani antoi meille ylioppilaskeväänä matkaeväiksi tärkeän runon, jota olen säilyttänyt piirongin laatikossa yhdessä ylioppilastodistukseni kanssa.
 Herman Hesse, runo Vaiheet:
Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa...
Olen monta kertaa kirjoittanut yo.runon uusien ylioppilaiden onnittelukortteihin.
Löysin itse tänä keväänä uuden runon, joka sopii myös hyvin evästykseksi tulevaan.
Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee. Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi. Lähde sitten
tekemään sitä. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat alkaneet elää.
Howard Thurman

Kippis ja kulaus sekä onnea matkaan kaikille koulunsa päättäneille! Oppiminen ja tiedon pänttääminen voi hetkeksi nyt jäädä - olette sen ansainneet!
Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Post jucundam juventutem
Post molestam senectutem
Nos habebit humus.
Nos habebit humus.

 Kuva on lainattu netistä.


2 kommenttia:

  1. Ihanat herkut. Meillä ei lakkiaisia tänä vuonna ollutkaan, mutta tupareissa oltiin herkuttelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkuja tuli syötyä koko päivä joten tänään sitten vähän kevyemmin :) Tuparikuviasi odotellen...

      Poista