Pages

elokuuta 11, 2015

#lähiöfestivaali #ourhouse

Lähiö sanana edustaa monen mielestä hyvin negatiivista asuinaluetta. 50-, 60- ja 70-lukujen rakentamiseen liitetään tylsiä elementtitaloja keskelle "ei mitään", ruma elementtirakentaminen, epäesteettisyys, yhteisöllisyyden puute, ongelmanuoret ja lapset, rauhattomuus, juurettomuus, lähiökuppilat, palvelujen puute, ei harrastusmahdollisuuksia jne. jne. jne.
Bloggaajanne on viettänyt lapsuutensa, teinivuotensa ja pienen osan aikuisuuttakin lähiössä ja on ylpeä siitä! Minulle on jäänyt lähiöasumisesta melkeinpä vain positiivisia muistoja. Elementtitalot eivät ainakaan lapsen mielestä olleet tylsiä vaan avaria huoneistoja isojen ikkunoiden ansiosta ja värikkäitäkin pintoja oli oman kodin lisäksi myös rappukäytävissä. Mikä parasta luonto oli aina läsnä. Taloyhtiön pihalle voivat vanhemmat huoletta päästää lapset leikkimään kun läheiselle kadulle oli matkaa eikä sinnepäin edes yleensä menty. Jos lähdimme pihalta pois suunnistimme yleensä "pikku viidakkoon" tai kallioille leikkimään. Muistan yhden ainoan kerran, että eksyimme tai siis olimme luvattoman kauan poissa kotoa ja vanhemmat olivat tulleet etsimään meitä. Jotain kukkia oli taas kerättyä unohtaen tyystin ajankulkua ja kotiintuloajat tai kaivettu ojasta sammakonkutua.  
Asuimme aivan urheilukentän laidalla. Talvella omalta pihalta oli vajaan sadan metrin matka luistelemaan ja kesällä vaikka potkimaan palloa hiekkakentälle. Isä opetti meitä veljeni kanssa myös heittämään virveliä hiekkakentälle ennen järvelle menoa. Lähiön urheilujoukkuetta kannatettiin ja kentän laidalla seistiin ja kannustettiin kavereita. Koulumatka ei ollut vaarallisen pitkä vaan kouluun käveltiin tai vähän isompana ajettiin pyörällä ja sinnekin pääsi hiekkaisia kevyenliikenteen 
väyliä pitkin metsän halki. Metsässä näkyi siilejä, rusakkoja, oravia ja taisi joku nähdä jopa metsäkauriinkin. Mustikoita ja vattuja kerättiin omalta takapihalta. Oltiin melkein kuin maalla vaikka asuttiin kerrostalossa.
Palveluita oli juuri tarvittava määrä: pari elintarvikekauppaa, R-kioski, kenkäkauppa, vaatekauppa, apteekki, kampaamo/parturi (näitä oli pari muuta myös talojen alakerroksien liiketiloissa), posti, pankki ja oli se lähiökapakkakin. Ohjeeksi oli kotona annettu ettei ostarin kapakan nurkilla saanut pyöriä. Asuimme omistusasunnossa mutta lähiössämme oli myös vuokrataloja, joissa oli joskus jotain pieniä järjestyshäiriöitä mutta yhtä hyvin niitä olisi voinut olla myös muissa taloissa. Lähiössämme kävi kirjastoauto niin ei tarvinnut lähteä pääkirjastoon. Kirjastoauton tarjonta oli ahkerassa käytössä ja kun itse olin lukenut kaikki lastenkirjat siirryin aikuisten puolella.
Ainakin meidän taloyhtiössä oli paljon yhteisöllisyyttä. Perinteisten talkoiden lisäksi järjestettiin erilaisia pihajuhlia, naamiaisia meille lapsille, joulujuhlia, makkaranpaistoa, raketteja ammuttiin uutena vuotena läheiseltä urheilukentältä. Perheet taloyhtiössämme ystävystyivät keskenään ja yhä edelleen olen hyvä ystävä tytön kanssa, johon tutustuin kun olin 5-vuotias. Myös meidän vanhempamme ystävystyivät ja vietimme kesäpäiviä kummankin perheen kesämökeillä vuorotellen.
  
 Huh huh....tulipas pitkä esipuhe tälle bloggaukselle mutta kun innostuin tästä lähiöasiasta niin paljon. Lauantaina 8.8. avattiin Vantaan Mikkolan lähiössä osoitteessa Marsinkuja 1 Lähiöfestivaali. Purkua odottava elementtitalo on muuttunut viikon ajaksi paikaksi, jossa on työpajoja, seminaareja, näyttelyitä, muraaleja, ulkoilmaelokuvia, katuruokaa. Tarkemmin ohjelmaa voi tsekkailla tästä. 



Kävin itse fiilistelemässä lähiöasumista sunnuntaina ja tapasin myös festivaalin päätuottajan Katja Lindroosin. Katja on kirjoittanut kaksi kirjaa MOMO kodeista. MOMO lyhenne tulee sanoista "modest modern" ja käsite on hyväksytty uudissanaksi muutamia vuosia sitten. MOMO kodit on rakennettu 50-, 60- ja 70-luvuilla. Katja on ihan velho tässä MOMO asiassa ja uusikin kirja on taas tulossa. Jos kiinnostaa niin festareilla myynnissä myös kirjoja mutta käteistä mukaan!


”Varmaan sinäkin unelmoit tunnelmallisesta kodista jugendtalossa, mutta todennäköisemmin asut kuitenkin sodan jälkeen rakennetussa elementtilaatikossa. Ei se mitään! Toimittaja Katja Lindroos on kirjoittanut lohdullisen kirjan, jossa etsitään yksinkertaisuudesta inspiraatiota.” – 
on Me Naiset lehti kirjoittanut MOMOsta joskus. Mielestäni aika hyvin kiteytetty!

Yksi Lähiöfestivaalin idea on synnyttää keskustelua siitä mitä näille vanhoille lähiöille tulee tapahtumaan tulevaisuudessa? Marsinkujan talot ovat tyhjentyneet viimeisistä asukkaita alkukesästä ja purkaminen alkaa syyskuussa. Talojen tilalle rakennetaan huomattavasti korkeampia taloja. Näistä vuokraelementtitaloista ei ole riittävästi pidetty huolta ja niiden kunto on romahtanut. Tapasin festarilla ihmisiä, jotka olivat asuneet talossa yli kaksikymmentä vuotta mutta muuttaneet nyt muualle kun talosta oli tehty purkupäätöstä ja osa lähtenyt jo aiemmin kun talosta oli löytynyt hometta. He muistelivat silti kaiholla tätä taloa, jossa oli saattanut asua kolmekin sukupolvea eri rapuissa.

Vanhan pöytälampun ja karttapallon vieressä on tärkeää tietoa....


Pakko tunnustaa etten ole lukenut Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä mutta
menee nyt lukulistalle...tällaistahan kerrostalo asuminen on eli ääniä kuuluu.



Tikkurilan tekemän asunnon teemana on Jokainen koti on unelmakoti. "1970-luvun huoneet muuttuvat maalilla uusiksi, ja osoittavat samalla, ettei uuteen kotiin päästäkseen aina tarvitse muuttaa – joskus riittää, kun muuttaa olemassa olevaa kotiaan." Parvekkeen lattia oli maalattu kivan punaisella, kiiltävällä maalilla. Aloin heti ideoimaan oman parvekkeeni lattian uusimista...



Yhteen Marsinkujan ykkösen asuntoon on tehty erilainen majoitustila ja sen on suunnitellut yksi nuoren polven tunnetuimmista muotoilijoista Mikko Paakkanen yhteistyössä Sokos-Hotels ketjun kanssa. Jännä huonetila, jossa keittiösaarekkeen voit liittää tuohon polkupyörän perään niin halutessaan ja vetää sen vaikka puistoon...Futonin lisäksi huoneesta löytyi myös normaali vuode :) Miksei lähiöiden asuntoja voisi käyttää myös hotellimajoitukseen....ei yhtään hassumpi idea...




LähiTapiolan asunnossa pohdittiin "Missä mahdat asua kymmenen vuoden päästä?"
"Taantuvilla paikkakunnilla ostajien löytäminen on haasteellista vaikka asunnon kunnossa tai sijainnissa ei olisi mitään moitittavaa." Mikkolan koulun 7.luokan oppilaiden ajatukset kodista, naapureista ja lähiöistä olivat pohdintojen aiheissa.

Tämän asunnon lattiamateriaalit olivat perinteistä linoleumia, joka on äärimmäisen ympäristöystävällinen ja 97% uusiutuvista raaka-aineista valmistettua. Linoa saa myös laattoina ja lankkuina jos perinteinen lattiamatto ei houkuta. Lino sopii hyvin MOMO koteihin ja siitä onkin kirjoitettu Katjan kirjoissa.  



 Kekkilän parvekepuutarhat olivat todella runsaita ja kasvit nousivat kohden parvekkeiden kattoja. Kekkilä oli toteuttanut myös piha-alueen ihanat hyötypuutarha istutukset ja ruohopenkit. "Pelkkää betoniako? Miten lähiöelämä voisi olla ekologisempaa?" Näissä oli vähän samaa henkeä kuin juuri päättyneiden Vantaan Kivistön asuntomessujen vastaavissa. Ihan tähän ei edes yllä minun oma puutarhaviidakkoni vaikka sekin on runsas....



Tekesin asunnossa herätettiin meidät ajattelemaan kestävää kehitystä ja monia muita tärkeitä asioita liittyen esim. väestön vanhenemiseen, esteettömään asumiseen, kotien turvaratkaisuihin, aurinkoenergiaan.




- Mielenkiintoinen installaatio Unelmat syntyvät arjesta oli useamman yhteistyötahon yhdessä tekemä. Tämä löytyy Marsinkuja ykkösen toisesta rappukäytävästä, jossa on myös Tikkurilan maalausnäytöksiä. Tässä rapussa pystyi myös kurkkimaan tyhjentyneisiin asuntoihin sisälle. Jossain oli jäänyt muuttovaiheessa vanha telkkari lattialle, patja, sanomalehtiä.... tuli jotenkin haikea olo kun ihmisten ehkä vuosiakin asuttamat kodit olivat nyt tyhjiä ja odottivat vain katepillarien tuloa.


 Oli aika siirtyä aurinkoiselle Marsinkujan pihamaalle. Kuulin paikalliselta asukkaalta, että kaikki pihan kasvit, puut ja pensaat oli aikoinaan valittu siten, että ne eivät olisi myrkyllisiä vaikka lapset sattuivat maistelemaan niiden marjoja tai lehtiä. Ihana vihreä pihapiiri! Tällainen oli minunkin lapsuuteni lähiöiden piha - runsas, vihreä ja siinä oli paljon kukkia.



 Pihalla on mahdollista nauttia ruokaa, kahvia, virvokkeita ruokavaunuista. Viikonloppuna on luvassa musiikkia Mikkolan koulun kuorolta ja muutakin ohjelmaa tässä tilassa mm. sisustusbloggaajia, lähiruokatori ja järjestäjien puheenvuoroja mitä viikossa ollaan opittu.

Sunnutaina festivaali puretaan ja HUOM! esillä olevat tuotteet myydään!



Lähiö ei lähde minusta kulumallakaan joten taidan itse lähteä piipahtamaan tässä lähiössä vielä kerran tämän kuluvan viikon aikana. Kun Lähifestivaali/Our House puretaan katoavat nämäkin mahtava muraalit ikiajoiksi....sääli - hienoja töitä!

"Tänään lähiöissä asuu 1,5 miljoona ihmisistä - noin joka viides meistä. Tarpeemme ja tapamme ovat muuttuneet. Monelle meistä lähiö ei ole enää toiveiden koti. Seuraavien vuosien aikana lähiöitä korjataan miljardeilla euroilla. Lähiöissä alkaa uusi aikakausi. Riippuu meistä millainen."












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti