Pages

lokakuuta 14, 2015

Hylätyt talot, autiot pihat

Kruunuvuoren hylätyt, vanhat huvilat ja villiintyneet, autiot pihat kiehtovat minua. Kerta toisensa jälkeen teen sinne kävelyretkiä koiruuden kanssa. Vaeltaessani täällä mietin mielessäni kuinka kauan siihen menee, että viimeisinkin huvila on joko lopullisesti sortunut tai se on poltettu maan tasalla? Kuluvan vuoden aikana kaksi huvilavanhusta on joutunut tuhopolton uhriksi. Ympärillä oleva metsä on ainakin hämärän aikaan hieman hämmentävä paikka, osittain ehkä pelottavakin ja pensaasta lennähtävä lintu tai oksan rapsahdus saa aistit aina valppaiksi.

Villa Kronbergin kauniit salpaliitokset.

 
Kruunuvuoren entiselle huvila-alueelle ei todellakaan eksy vahingossa vaan paikka ja polku mitä pitkin alueelle mennään pitää tietää. Laajasalon kupeessa oleva Kruunuvuori on siis hyvin piilossa ja sinne löytää parhaiten ajamalla Päätien päähän. Kääntöpaikalta lähtee oikealle polku, jonka sulkee punakeltainen puomi. Sitten voi alkaa kipuamaan kohden tätä hieman surullistakin paikkaa, joka joskus on ollut täynnä toinen toistaan upeampia puuhuviloita.

 
Villa Kronberg on ollut Kruunuvuoren huviloista pisimpään tyhjillään. Isossa talossa on ollut peräti kymmenen huonetta mutta nyt siitä ei ole jäljellä enää kuin punaisia hirsiseiniä, kauniita salpaliitoksia ja romahtanut katto. SKP:n aikana tässä talossa oli Kruunuvuoren ainoa puhelin. Villa Kronbergissa on sanottu kummitelleen joskus...

Punaisen Mökin hiiltyneet hirret ja perustus.
 
Kruunuvuoren huvilat ovat 1800-luvun loppupuolella rakennettuja ja ne ovat loistonsa päivinä olleet upeita kesäviettopaikkoja Helsingin eliitille. Kukoistuskausi Kruunuvuoressa alkoi 1900-luvun alkupuolella kun saksalainen liikemies (mm. Algol konsernin perustanut) Albert Goldbeck-Löwe osti koko alueen itselleen. Huvila-aluetta siis asuttivat alun perin Helsingissä asuneet saksalaiset. Kaupungin keskustasta oli lyhyt venematka huvila-alueelle lomanviettoon. Mansardikattoja, koristeellisia ikkuna- ja ovipuitteita, erkkereitä, torneja, koristeellisuutta jopa ulkohuoneen katolla, kuisteja, verantoja, isoja huviloita täynnä huoneita, portaita yläkertaan, pyöreitä ikkunoita ja paljon kauniita yksityiskohtia, joita tämän ajan puuluomuksissa on ollut.

Villa Hällebon ulkohuoneen kattokoriste.

 
Kun sota päättyi 1945 päätyivät nämä upeat huvilat Neuvostoliitolle ja sitä kautta Suomen Kommunistisen Puolueen haltuun. Näissä huviloissa viettivät kesiään puolueen jäsenet ja heidän perheensä ja huvilaelämä jatkui Kruunuvuoressa entiseen malliinsa. Alueen loistovuosikymmenet olivatkin 1920-1960. Vuonna 1955 liikemies ja vuorineuvos Aarne J. Aarnio osti Kruunuvuoren huvila-alueen koska hänellä oli läheiset suhteet Neuvostoliittoon idänkaupan myötä. Aarnio palkkasi arkkitehdin, joka suunnitteli Kruunuvuoreen uuden asuinalueen. Lähiön rakentaminen ei koskaan kuitenkaan toteutunut ja alue alkoi rappeutumaan koska asukkaat eivät huolehtineet taloistaan kun alueen tulevaisuus oli täysin epävarma.

 
Villa Hällebo on Kruunuvuoren huviloista ehkä parhaimmassa kunnossa. Uusirenessanssi tyylisen talon seiniin on ilmestynyt nyt spraymaalauksia ja viimeksi kun kävin olin nuorisoa sisätiloissa. Pihalle rikkoutunut peili, ikkunoista roikkuvat peitteet kertoivat, että täällä oli vietetty aikaa. Villa Hällebon lasikuistilta on aikoinaan voinut katsella Kulosaareen ja Helsinkiin saakka. Vielä syksyllä 2013 Villa Hällebon ikkunat olivat ehjiä....nyt ne on peitetty vanerilla...


Kruunuvuoren alueella on myös salaperäinen erämaalampi. Kirkasvetinen luonnontilassa säilynyt lampi on joskus tuhansia vuosia sitten erkaantunut merestä muodostaen 150 metriä pitkän pienen vesialueen. Lammen rannalla on Hertta Kuusinen aikoinaan pessyt pyykkiä nyt jos osittain sortuneessa pyykkikatoksessa. Lahonneen laiturin jäänteet ovat myös osittain painuneet veden alle. Helsingin vuoden 1952 olympialaisten juoksijasankari Emil Zatopek on tehnyt kunniakierroksen tämän erämaalammen ympäri asukkaiden hurratessa.

Täällä se Hertta Kuusinen pyykkäsi...
 


Kansallisromanttinen Puutarhurin huvila


Villa Walhemissa asuttiin vielä vuonna 1989. Nyt kaikki se ikkunat on rikottu ja sisään on tunkeuduttu rikkoen tämän kauniin huvilan sisätilat siivottomiksi. Auki jäänyt ikkuna on aavemainen ja voisi ajatella, että talon viimeinen asukas Siiri Kaunisoja (joka toimi sihteerinä alueen omistavan Aarne Aarnion Palkki yrityksessä) kurkistaisi siitä merelle. Pihalla maassa makaavat talvijalkineet ovat varmaan Siirin omaisuutta...



 Villa Schwiegermutter on ollut asuttuna vielä tämän vuosituhannen puolella.

Alueen komein huvila Villa Kissinge on romahtanut kasaan kuin korttitalo. Rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 1990 ja osa siitä on myös palanut. Tässä huvilassa on asunut alueen ensimmäinen omistaja Albert Goldbeck-Löwe perheineen. Tässä huvilassa on ollut edistyksellisesti myös juokseva vesi läheisistä vesisäiliöistä turvaamaan vedensaanti jos kaivo sattui kuivumaan. Neuvostovallan aikana Villa Kissinge on toiminut SKP:n edustustilana ja kerhotilana. Tämä talo on nähnyt loiston päivinään paljon arvovaltaisia vieraita...  Nyt Villa Kissingen seinät ovat graffitien peitossa.





Kruunuvuoren alueen ympäröivä luonto on kasvanut rehevän villiksi ja erämaametsäksi. Luonnosta pilkottaa ruostuneita hetekoita, polkupyörän raatoja, astioita, puutarhakalusteita.... Kruunuvuoren eläin- ja kasvikantaa ovat monet tutkijat pitäneet ainutlaatuisena. Mahdollinen Kruunuvuoreen rakennettava silta oli haitallinen alueen linnuston kannalta ja Suomen Luonnonsuojeluliitto vastustaa sitä. Alueen lampi ympäristöineen on myös ainutlaatuinen.
  





Tästä puutarhakeinusta voi katsella Korkeasaareen.

Mansardikattoinen Puutarhurinhuvila on saanut sammalkerroksen katolleen. Tämä kansallisromanttista huvilaa asutti aikoinaan Villa Kissingen puutarhuri. Huvilan takaa lähtevät portaat korkealle kalliolle, jonka huipulla on aikoinaan ollut huvimaja. Nyt paikalla on ainoastaan huvimajan rauniot sekä nupukivistä muurattu lipputangon jalusta muistona kansalaissodasta, jolloin punaiset räjäyttivät tangon. Täältä on huikea näköalat merelle.

 
Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2011, että Helsingin kaupunki aikoo suojella Kruunuvuoren huviloista kaksi tai kolme vielä pystyssä olevaa. Mielestäni asia ei ole kuitenkaan edennyt. Lilla Kronberg poltettiin 4.6.2015. Vielä vuonna 2012 Lilla Kronbergissa järjestettiin taiteidenyön aikana kahvilatoimintaa. Huvila, jolla ei ollut nimeä - Punainen mökki - tuikattiin tuleen 22.5.2015. Nuoret syylliset saatiin kiinni läheisestä bussikatoksesta. Nyt alkaa olla viimeiset hetket nähdä Kruunuvuoren autiohuvilat sillä viereen on nousemassa 10.000 asukkaan uusi asuma-alue, joka tulee varmaan tuhoamaan viimeisetkin huvilat tai sen mitä niistä on jäljellä....

8 kommenttia:

  1. Kyllä on niin sääli, että näin hienojen huviloiden on vain annettu rapistua. Tyhmää on myös tuon kauneuden tuhoaminen. Jotenkin kävi oikein ärsyttämään nuo rikotut ikkunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän toisaalta ihmisten ajatukset kun alueelle on alettu kaavailemaan uutta asuinaluetta niin silloinhan on tuntunut tarpeettomalta ylläpitää taloaan kun siitä joutuisi kuitenkin luopumaan. Kruunuvuori on surullinen esimerkki tilanteesta, jossa maanomistaja ja kaupunki ovat käyneet vuosikymmeniä uuvuttavaa kamppailua siitä mitä alueelle pitäisi tehdä. Toisaalta hyvä, että kaupunki ei halunnut luonnonkauniin alueen muuttamista liikekeskukseksi mutta huonoa oli se, että nämä upeat pitsikuvat päästettiin rapistumaan.

      Tämä aavekaupunginosa on koettava itse - sen fiilis ja miljöö ei mielestäni oikein välity kuvien perusteella ....

      Poista
  2. Voi noita taloja, niin kauniita olleet joskus! Mä aina mietin, kun näen tuollaisen, että kukahan sen on aikoinaan rakentanut, ketä siinä on asunut ja MIKSI se on nyt tyhjänä ja rähjänä. Pyörä ja hetekakin....voi ei...Ne töhryt oli niin rumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse mietin myös aina historiaa talon asukkaista ja heidän tavoistaan tai miten ovat taloon päätyneet asuttamaan. Osa taloista pääsi muuten rapistumaan myös sen takia ettei talossa asuneella ollut perillisiä pitämässä siitä huolta.

      Surullisinta on se vandalismi ja tuhopolttaminen mikä piinaa Kruunuvuorta ja se ettei asialle riittävän nopeasti tehty niitä suojelutoimenpiteitä. Pidän graffiteista mutta en tässä ympäristössä enkä vanhan hirsitalon seinässä....

      Poista
  3. Taitaa olla kohta viimeiset ajat käydä näitä taloja ihastelemassa/ihmettelemässä.
    Me kävimme tuolla elokuun lopulla, kiipesimme jopa joihinkin sisään seinässä olevista aukoista!

    P.S. Meillä on selvästikin samantyyppisiä kiinnostuksen kohteita, aloin seurata blogiasi Bloglovin'in kautta muutama päivä sitten ja tämä taitaa olla kolmas postaus, joka kolahti siten, että tulen kommentoinneeksikin sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taitaa valitettavasti olla.... niin sääli, että tällainen lue tulee häviää :(
      Minä liikun usein koiran kanssa ja silloin on tyydyttävä vain kurkkimaan ikkunoista sisälle ettei karvakaverin tassuihin mene lasinsiruja, nauloja, peilin sirpaleita...
      Toisaalta, joka kerta kun olen käynyt jossain talossa sisällä minulle on tullut sellainen tunne etten saisi olla siellä kun "menen toisen kotiin ....yksityiselle alueelle... tunkeudun taloon luvatta..." Tiedän, että kuulostaa hassulta mutta tunnen vain niin - en osaa oikein edes selittää sitä...

      Kävin kurkkimassa myös sinun blogiasi ja siellä minuun myös kolahti. Kiva kun tunne oli molemmin puoleista.

      Poista
  4. Olet ottanut hyviä kuvia surullisen kohtalon kokeneista upeista taloista. Joissain kuvissa on aavemainen tunnelma, mutta ruosteisista yksityiskohdista tykkään ;) Yksinäinen keinu rantakalliolla olisi niin viehättävä, jos olisi vielä ehjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Paikka on aavemainen, surullinen, mysteerinen mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen ja koukuttava. Minä palaan sinne usein. Sisälläni taitaa olla vähän sellaista Urban Explorer henkeä.

      En tiedä pystyisitkö sinä liikkumaan tuolla koska maasto on osittain vaikea kulkuista mutta isoa polkua pitkin pääse näkemään ainakin Hällebon ....

      Keinu on siirretty rantakalliolle ja sen päälle on kasattu keinonahkasohvan istuin tyynyt. Rujoudessaan se on kaunis sinistä merta vasten mutta istunut en siinä ole... Ruosteesta pidän itsekin :) Luonto näyttää siinä miten heikkoa rautakin on sen edessä!

      Poista