marraskuuta 04, 2015

♥ Kymmenen ihanaa yhteistä vuotta ♥

Lokakuun alussa meillä vietettiin 10-vuotissyntymäpäivää, VUH VUH! Karvakaverini Minnie täytti pyöreitä vuosia herkutellen Caesar-nakki-nappula kakulla. Pakko kyllä paljastaa, että virallisten synttärikuvien jälkeen tuo kakku otettiin sankarilta pois ja russeliriiviöni sai syödä vain puolet siitä, jotta välttäisimme turhat yöjuoksut vatsanpurujen takia. Toki nakki ehdittiin hotkaista siinä silmänräpäyksessä kun "Vapaa" komento oli annettu. Päivänsankari oli melkoisen nopea liikkeissään ja nakki katosi kyllä vikkelästi....
  
 
 
 
 
Kymmeneen yhteiseen vuoteen on mahtunut niin paljon ihania juttuja tämän suloisen, toimeliaan, itsepäisen, rohkean, omapäisen, valppaan, aina iloisen, älykkään, tyynen itsevarman, pelottoman ja rakkaan russelipusselin kanssa. Koiran hankkiessani - tai minähän menin aikoinani vain katselemaan pentuja - en osannut yhtään arvata mihin ryhtyisin. Mietin pärjäänkö minä pienen koiranpennun kanssa? Jaksanko ulkoiluttaa sitä tarvittavan määrän päivittäin? Osaanko hoitaa ja kasvattaa pennusta hyvän ja tasapainoisen aikuisen? Muistanko aktivoida toimeliasta koiraa riittävästi ettei pieni terroristi ala purkaa energiaa huonekaluihin tai mattoihin  kotona? Ylipäätänsä ajattelin osaanko minä mitään koiran kanssa vai teenkö ylipäätänsä oikein kun ryhdyn koiranomistajaksi?
 
Nyt yhteisten vuosien jälkeen totean, että hyvin meillä on mennyt ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. En edes niitä aamuja tai iltoja jolloin vettä sataa taivaan täydeltä ja ulos pitää lähteä vähän väkipakolla vaikka kumpikaan meistä ei haluaisi kastua. En niitä hetkiä kun aamulla avaat silmäsi ja havaitset lattialla sängyn vieressä kasan superlonia ja kankaan riekaleita siinä samassa kohdassa missä illalla vielä oli koiranpeti. Em. aamuja on itseasiassa ollut meidän yhteiselossa peräti kolme! En sitä päivää kun kotiin tullessasi nenääsi kantautuu vieno koirankakan tuoksu ja arvaat, että joku on ollut pakotettu tekemään tarpeensa kotiin. Et niitä öitä kun olet veltto, sairas koira sylissäsi ajanut kyyneleet silmissä päivystävälle eläinlääkärille ja koirasi on oksentanut ja kakkinut verta. Sitä hetkeä kun toinen koira on upottanut hampaansa koirasi niskaan ja taas olet ajanut eläinlääkärille peläten pahinta. Kaikki tapahtumat ovat vain vahvistaneet meidän kahden välistä yhteenkuuluvuutta!
 
Rakastan sylissä tuhisevaa koiraa, joka näkee unta, jossa varmaan ajaa takaa jotain kun tassut heiluvat ja unesta huolimatta kuuluu vaimeaa haukkumista. Rakastan sitä hetkeä kun tulen kotiin ja minua on eteisessä vastassa aina yhtä iloinen kaveri, joka heiluttaa häntää ja haluaa osoittaa kuinka emäntää on kaivattu kotiin. Sillä ei ole mitään merkitystä olenko ollut poissa viisi minuuttia vai viisi tuntia - aina ollaan yhtä iloisia.




Me liikumme paljon yhdessä ja Minnie rakastaa poseerata valokuvissa. Ja siitä kyllä otetaankin aika paljon valokuvia. Russelipusseli on päätynyt myös melko monen turistin kameraan kuvina - viimeksi nyt syyskuussa kun olimme Suomenlinnassa. Olen opettanut koiran jo pienestä pitäen siihen, että olemme paljon liikkeessä ja aktiivisia. Minnie matkustaa omassa häkissään autossa ja viihtyy siellä oikein hyvin. Aktiivinen emäntä tarvitsee aktiivisen koiran :)


 
 


 
Onneksi russelini Minnie on saanut olla pääsääntöisesti terve ja hyvinvoiva koira. Katsoin juuri Seniorilaskurista, että minun 10v. karvapalloni on 68-vuotias ihmisen iässä. Viime kesänä olimme lenkkeilemässä ja meitä vastaan tullut pariskunta tiedusteli Minnien ikää. Kerroin, että kohta kymmenen. Pariskunta totesi "Onpas suloinen pentu ja kohta sitten vuosipäiväkin tulossa kun yksi vuotta tulee täyteen." Oli pakko oikaista, että kyllä tämä karvakaveri on 10 vuotta. Russeli on rotuna energinen ja melko pitkäikäinen. Minnien hyvä kaveri russeli Rajasaaresta eli peräti 17 vuotiaaksi. Itse toivon meille vielä monia yhteisiä vuosia ja iloisia hetkiä.
 
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Onnea Minnie♥ ♥ ♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ I love my dog♥ ♥ ♥ ♥ ♥


PS. Jos haluatte alkaa seurata tätä russeliriiviötä Facebookissa
niin päivänsankari löytyy Minnie the Dog haulla...
 

12 kommenttia:

  1. Onnea Minsulle! Kunnon nakkikakku päivänsankarilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - Minsu kiittää :) Nakkeja meni vaikka koko pussi jos saisi antaa... pohjaton nakkisieppo!

      Poista
  2. Onnea päivänsankarille <3
    Ihana postaus - ja sai mieleen oman, juuri sateenkaarelle siirtyneen Viiru-kissani <3
    Aina, kun välillä harmittelin Viirun tihutöitä - tai maksoin kalliita eläinlääkärilaskuja, totesin vain, että sen minkä Viiru on tuhonnut ja tuhlannut, sen olen minä säästänyt terapiamaksuissa.
    Ja niin on varmasti sinunkin ja Minnin laita - lemmikki antaa niin paljon enemmän kuin ottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pahoittelut vielä tätä kautta Viiru-kissan poismenon takia.
      Kyllähän se niin vain on, että lemmikki todella antaa ihan älyttömän paljon.
      Onneksi Minnie on tuhonnut vain omia lelujaan ja petejään. Yleensä pedin tuhoamisen takana on kyllä ollut se etten ole riittävästi aktivoinut häntä päivän aikana tai kiinnittänyt huomiota häneen ja sitten yön pitkinä, pimeinä tunteita on tullut tarve purkaa sitä energiaa lähimpään mitä hampaiden eteen sattuu. Olen onnellinen, että peti on vain saanut kyytiä koska monet koirapuistomme koirista ovat tuhonneet silmälaseista, sohvista, matoista, tuolinjaloista ja kengistä lähtien melkein kaikkea kodin irtainta.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Minnie kiittää ja lähettää Dacille hännänheilutuksen :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Minnie kiittää hännänheilutuksella :)

      Poista
  5. Olipa kiva tutustua Minnie-koiraan, iloiseen russeliin. Ja onnea koirulille. Minne on valokuvauksellinen, joten ei ihme, että kamera käy.
    Kiva kirjoitus.
    Ps. Ollaan nyt saman 40+ lipun alla. Vilkutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ja tervetuloa mukaan :)

      Minnie on superystävällinen kaikille ihmisille. Erityisesti lapset ovat russelini mieleen. Neidin suhtautuminen taas muihin koiriin on vähän kaksijakoinen. Terrierin luonteen tuntien hänen on vähän myös ärhenneltävä varsinkin vieraille koirille noin niin kun pelotteeksi koska hyökkäys on paras puolustus. Ei haasta riitaa mutta haukkuu varmuuden vuoksi. Sitten on taas niitä kaverikoiria, joille häntä heiluu jo monien satojen metrien päästä.

      Poista