Pages

tammikuuta 30, 2016

Tavaroiden tarinoita

Rakastan kirpputoreilla vaeltamista, tavaroiden penkomista ja aarteiden etsimistä. Blogiani pidempään seuranneet ovat tämän jo varmaan huomanneetkin :) Myös vanhojen tavaroiden liikkeet - vaikka sellaiset kuin IPI Kulmakuppilan paikalla ennen ollut - ovat kiinnostavia. Oikeastaan mitä sotkuisempi putiikki niin sitä kiinnostavampi se paikka on minun mielestäni. Muistan muutamia vuosia sitten kun ystäväni kanssa löysimme jostain Tuusulan ja Vantaan rajamailta liikkeen, joka vaikutti ensin siltä ettei se ole edes auki. Koputtelimme oveen ja lopulta mies saapui jostain takatilasta avaamaan ja päästi meidät sisään äitinsä liikkeeseen, joka oli täynnä tavaraaa lattiasta kattoon. Ihan superpaikka mutta valitettavasti en muista enää tarkemmin missä olimme. 

En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi todella hienossa antiikkiliikkeessä, jossa kaikki on museomaisen siististi vitriineissä ja hyllyillä. Ymmärrän toki, että äärimmäiset kalliit esineet on haluttukin laittaa upeaan järjestykseen ja suojata niitä rikki menemiseltä mutta näistä paikoista puuttuu se löytämisen riemu ja jännitys. Tunnen oloni aina elefantiksi posliinikaupassa fiineissä liikkeissä enkä uskalla edes liikkua ettei mitään vaan putoaisi.


Minulle merkitsevät myös tarinat ja muistot tavaroiden takana. Ne ikäänkuin antavat tavaralle lisäväriä ja liittävät sen johonkin paikkaan, tapahtumaan tai henkilöön menneisyydessä. Hyvä kirpputori myyjä osaa kertoa tavaroistaan ja tehdä koko myyntitapahtumasta mielenkiintoisen. Sitähän minä en voi tietää ovatko tarinat totta vai keksittyjä myynnin edistämiseksi mutta ainakin seuraava mielenkiintoinen tarina sai minut ostamaan pöytälampun :)


Muutamia vuosia sitten olin sunnuntai aamuna Vermon Kontti kirppiksellä kun silmiini osui erikoinen valaisin yhdellä myyntipöydällä. Taottu lamppu oli ylhäältä pallonmuotoinen ja siihen oli upotettu värikkäitä lasinpaloja. Valaisinosaan oli tehty myös tähdenmuotoisia aukkoja. Lampusta lähti siisti valkoinen sähköjohto, jonka päässä oli ihan länsimaisen näköinen pistoke. Lampusta minulle tuli mieleen jotenkin Tuhannen ja yhden yön satujen fiilis....

Myyjätyttö kertoi olleensa pidemmällä reissulla Väli-Amerikassa ja ostaneensa valaisimen Hondurasista. Hän oli itse pitkään miettinyt jaksaisiko edes kantaa tätä kun ostoksia oli kertynyt jo muutenkin liikaa. Saadakseeen lampun mahtumaan matkatavaroihinsa hän oli antanut hotellinsa siivoojatytölle yhdet kenkänsä ja tehnyt siivoojan näin todella iloiseksi. Valaisin oli saatu onnellisesti Suomeen mutta nyt myyjätyttö oli lähdössä asumaan ulkomaille pidemmäksi aikaa ja hän myi irtaimistoaan pois. Hinta valaisimelle oli kohtuullinen ja minähän en ulkokirppiksellä päässyt edes kokeilemaan toimiiko kapistus mutta halusin silti ostaa sen tuon tarinan takia. 


Kotona testasin valaisimen ja se toimii moitteettomasti. Sähkömies ystäväni on myös katsonut sen ja todennut lailliseksi sähkövekottimeksi. Olen aina halunnut nähdä maya intiaanien temppeleitä ja tutustua maya kulttuuriin paikan päällä. Toistaiseksi vain haaveilen matkasta Väli-Amerikkaan ja Hondurasiin kun sytytän valon tähän tunnelmalamppuun. 

Toinen kuvassa näkyvä mielenkiintoinen kirpparilöytö on tuo koruteline, jonka minulle myynyt henkilö oli itse ostanut San Franciscossa kirpputorilta. Siihen ei liity sen kummempaa tarinaa mutta pitkän matkan kautta sekin on päätynyt espoolaiskodin hyllylle. Korutelineessä olevan rukousnauhan olen itse ostanut Vatikaanista ensimmäiseltä reppumatkaltani sen jälkeen kun olin ensin kuuman helteen uuvuttamana kaatanut CocaCola tölkin kaupan lattialle. Tähän ostokseen liittyy tarina...tosin vähän nolo sellainen mutta muistan tämänkin ostoshetken varmaan ikuiseksi.

Onko teillä tavaroihinne tai niiden ostamiseen liittyviä hauskoja tai jännittäviä tarinoita?

PS. Tämä valaisin on kerran bloggailuni alkuaikoina näkynyt yhdessä postauksessa vähän valoisampana aikana - tästä klik tuohon blokkaukseen jos kiinnostaa. 






12 kommenttia:

  1. Kaikkia ihmeteitä sitä on itsekin tullut haalittua tavaraa. Kaunis lamppu. Jis et olisi kertonut tämän tarinaa, olisin veikannut sitä Pohjois-Afrikkalaiseksi lampuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä taidat Outi olla myös kirppishullu :) Itse mietin valaisimen nähdessäni se olevan Turkista tai Intiasta. Ja mehän emme tiedä varmuudella onko tarina tosi mutta haluan uskoa, että tämä tyttö todella oli tuonut sen Hondurasista... :)
      Mukavaa sunnuntaita Outi!

      Poista
  2. Pidän kirppareista ja sieltä löytyy joskus jotain kivaa. Niitä on kiva koluta. Kirpparit kehä kolmosen ulkopuolella ovat mielenkiintoisempia:) Tosin tavaraa on jo aikalailla; täällä ja Suomessa, joten on pakko jarrutella. Täällä on "romuvarasto" joka myy kaikkea vanhaa ja kalliisti. Tinkiminen on raivostuttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Sari. Kirpparit tuolla vähän "maalla" ovat enemmän aarreaittoja.Tavarat täällä pääkaupunkiseudulla taitavat olla jo metsästetty loppuun. Joskus tulee kyllä helmiä vastaan :)
      Tuonne teidän "romuvarastoon" olisi kiva mennä mutta en itsekään pidä ihan hervottomasta tinkimisestä.

      Poista
  3. Minä olen huono löytämään kirppiksiltä mitään, käyn ilmeisesti liian harvoin . Kirpputoreilla käyminen ja sieltä tavaroiden bonggaaminen on kyllä taitolaji. Sinulla on aivan selvästi jo harjaantunut silmä, koska teet tällaisia löytöjä. Ja nuo tarinat vasta hienoja ovatkin... Oikein mukavia "löytöretkiä" edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Satu - kiertämällä kirppiksiä ja näitä "rojuliikkeitä" oppii ja itse olen tehnyt tätä jo varmaan kaksikymmentä vuotta :D
      Tarinat antavat syvyyttä esineille ja rakastan tarinoita olivat ne totta tai sitten vähän väritettyjä.
      Kiitos - jatkan harrastustani vaikka välillä minulla on kirppiskielto päällä kun tavaraa ei voi haalia liikaa.
      Mukavaa sunnuntaita ja tsemppiä opintoihin.

      Poista
  4. Meillä taitaa olla hauskin löytö Stadionin kunnia-aition tuoli, joka on nyt ruokapöydän yhtenä tuolina. Ketäköhän siinäkin on istunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea, että saitte tuon VIP-tason tuoli! Ihanaa funkista ja taitaa olla Merivaaran. Huomasin postauksesi penkkien sahauksen osalta ja sekin oli kunnia-asia saada yksi pala suomalaista historiaa itselleen. Tiedätkö tarkemmin tästä teidän nykyisestä ruokapöytä tuolista yksityiskohtia? Onko Pauli Blomstedtin vai jonkun toisen?

      Poista
  5. Kirpparit on jo vuosia ollut minun juttu ja aina hieman sydämestä mukavasti ottaa, kun astun sisälle kirpparille. Kotini ei olisi juuri sellainen kuin on, ellen olisi haalinut vuosia erilaisia omasta mielestä persoonallisia juttuja kotiin. Heh eritoten niitä peltirasioita, mutta paljon myös muuta.

    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin Tiia, että olet kolunnut kirppareita :) Ihania nuo sinun peltirasiat. Kiva on aina bongailla niitä sun postauskuvista. Sinulla on persoonallinen koti - ei liian steriili :)
      Mukavaa sunnuntaita Tiia <3

      Poista
  6. Meillähän erilaisia "löytöjä" riittää. Yksi parhaista oli kipsinen Jeesus-patsas New Yorkista. Olin ostamassa antiikkimarkkinoilla Jeesusta ja Mariaa "pyhimysnurkkaamme". Myyjä oli pakkaamassa patsaita kun kuulin napsahduksen. Myyjä oli lyönyt vahingossa Jeesukselta pään irti. Hänen teki selvästi mieli kiroilla, mutta ei voinut kun oli päätön Jeesus kädessä! Sain patsaan ilmaiseksi, toin Suomeen ja appeni korjasi sen taitavasi. Saumakohtaa ei huomaa jollei osaa katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea tarina "päättömästä Jeesuksesta" :) Olen varma, että sinulta näitä tarinoita löytyy kymmenittäin kun teillä on niin ihania maailmalta kerättyjä esineitä kotona. Appesi oli ja on taitava :)

      Poista