Pages

elokuuta 01, 2016

Yhdeksän hellahuonetta - arjen tarinoita menneisyydestä

Jos vilkkaasti liikennöidyn Sturenkadun pakokaasuista Helsingissä pujahtaa pienelle hieman ehkä varjoisallekin Kirstinkujalle voi löytää 1909 rakennetun idyllisen puutalokorttelin. Linnanmäellä kieppuvien iloiset riemunkiljahdukset kuuluvat tähän suljettuun pihapiiriin ja vieressä kohoaa täysin moderneja kerrostaloja. Mikä ihmeen paikka tämä mahtaa oikein olla? Kolme tämän historiallisen korttelin puutaloista on edelleen Helsingin kaupungin työtekijöiden asuttamia mutta yhteen on perustettu ehdottomasti vierailemisen arvoinen Työväenasuntomuseo. Pakko tunnustaa tässä vaiheessa, että itse kävin museossa ensimmäistä kertaa jo vuosi sitten kesällä mutta valokuvani valitettavasti "katosivat pilveen ikiajoiksi". Piipahdin "menneisyydessä" viime vuosisadalla nyt heinäkuussa napsimassa uudet kuvat sekä kiertämässä hellahuoneet uudemman kerran :) 


Työväenmuseossa on mahdollista oppaan kanssa tutustua yhdeksään autenttisesti kalustettuun hellahuoneeseen ja niissä asuneiden perheiden koteihin vuodesta 1911 aina vuoteen 1985. Edellytys päästä aikoinaan asumaan näihin hellehuoneisiin oli se, että joku perheenjäsen työskenteli kaupungille - useimmiten se oli juuri perheenisä. Arkkitehti Albert Nyberg on piirtänyt puutalokorttelille kauniin jugendtyylisen julkisivun, joka näyttää edelleen upealta kesätaivasta vasten. Hellahuoneet näissä taloissa ovat olleet 18m² kadunpuolella ja 22m² pihapuolella. Luitte aivan oikein huonekoot! Hellahuoneet olivat todella pieniä! Lähdetäänpäs mielenkiintoiselle kierrokselle museohuoneisiin selvittelemään miten ihmeessä myös lapsiperheet ovat voineet asua täällä näissä pikkuriikkisissä huoneissa, joissa kaikki kodin toiminnot on yhdistetty yhteen ainoaan huonetilaan.

Nuoren työläisperheen koti 1911
Emil 33, ulkotyömies
Hilma 35, hänen vaimonsa
Lapset Toivo 5, Eeva 4, Veikko 3



Syy siihen miksi hellahuoneita alettiin rakentaa oli se, että maaseudulta alkoi virrata kaupunkiin maattomia ja työtä vailla olevia ihmisiä etsimään parempaa elämää perheilleen. Hellahuoneet olivat ratkaisu armottomaan asuntopulaan köyhälle työväestölle. Kirstinkadun hellahuoneisiin tuli alusta lähtien kylmävesi sisälle ja kuivakäymälät oli sijoitettu rakennuksen kellarikerrokseen ettei kenenkään tarvinnut juosta talvipakkasella "pihanperälle". Kellariin oli sijoitettu myös hakkuutilat polttopuille ja talon kivijalassa näkyy edelleen halkoluukut mitä kautta halot kipattiin kellariin.  Talossa oli myös ullakkotila. Työväenasunnot Kirstinkadulla olivat siis aikanaan hyvin edistyksellisiä vaikka huoneet pieniä ja ahtaita olivatkin!



Se, että taloon tuli juokseva vesi tarkoitti seinään kiinnitettyä hanaa ja kaatoallasta. Mitään pesutiloja ei asunnossa perheille ollut joten siksi talouksissa oli pesukomuutti: kaappi, vesikannu, pesuvati yhdistelmä. Kaupungin yleisissä saunoissa ihmiset kävivät peseytymässä viikottain koska kotona ei veden kanssa juuri voinut läträtä. Ei ihme, että yleisiä saunoja oli paljon. Vesi taloudessa helpotti kuitenkin elämää kun sitä ei tarvinnut enää hakea kaivosta.


Koska säilytystilaa hellahuoneessa ei ollut "kylmäkaappia" lukuun ottamatta keittiötarvikkeet roikkuvat kätevästi seinällä. Hellahuoneisiin vedettiin myös sähköt 1918 mutta lämmitys ja ruuanlaitto hoidettiin hellakakluunilla. Tuo ns. "kylmäkaappi" oli nurkkaan sijoitettu ikkunallinen kaappi, joka voitiin kylmillä ilmoilla pitää viileänä avaamalla ikkuna. Varmaan myös kellarikomerossa säilytettiin juuresten, hillojen, mehujen lisäksi myös jotain elintarvikkeita kesäisin. Perheissä leivottiin leipä vielä itse ja tässä taikina nousemassa liinan alla. Leipä oli 1900-luvun alussa liian kallista ostettavaksi. Mietin museossa miten helppo meidän elämämme nykyään on kun avaan vaan jääkaapinoven ottaakseni kylmää tuoremehua tai työnnän paahtoleipäviipaleeni paahtimeen...


Työväen hellahuoneiden asukkaat myös lajittelijat jätteensä ja jokaisen hellahuoneen seinälle oli kiinnitetty oheiset ohjeet. Tämä jätteiden lajittelu taisi sitten unohtua muutamiksi vuosikymmeniksi kunnes se taas onneksi on otettu käyttöön...Onneksi olemme palanneet tähän!


Ompelukone - tuo tuttu Singer - oli muuten kotien ensimmäinen kodinkone. Poljettavat kopalla peitettävät koneet olivat perheille kallis hankinta mutta ne maksoivat itsensä nopeasti takaisin. Valmisvaatteita ei juurikaan ollut saatavana eikä työväen ihmisillä ollut varaa käyttää ompelijaa tai vaatturia. Vaatteet ommeltiin itse ja taitava perheenäiti saattoi saada tästä itselleen myös ammatin.


Sukeltajan koti 1911
Akseli 55, sukeltaja
Alviina 54, hänen vaimonsa

Tässä kodissa asui lapseton 35 vuotiaina toisensa tavannut aviopari kahdestaan. Akselilla oli vaarallinen ammatti koska hän toimi vesilaitoksen sukeltajana Vanhassakaupungissa. Alviina puolestaan oli ollut palvelijattarena herrasväellä ja omaksunut sieltä sisustusihanteita, joita sitten toteutti mahdollisuuksien mukaan pariskunnan työläiskodissa. Pariskunnan kodissa näkyy jo koriste-esineitä ja pitsiliinoja piirongin päällä. Koska varaa ei ollut tauluihin esillä oli vanhempien ja sukulaisten valokuvia ja erilaisia kirjottuja seinävaatteita puhuttelevilla teksteillä.


Tässä on valmistumassa silakkakeitto. Työväenmuseolla on myynnissä kirja Yhdeksän pientä kotia, Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa ja nappasin sieltä tämän reseptin. 1900-luvun alussa silakka on hyvin tuttu kala. Lihaa perheissä syötiin ehkä kerran viikossa lihakeittona ja läskisoosina. Juureksia sekä perunoita oli mahdollista viljellä pienillä viljelypalstoilla lähellä hellahuoneita. Moni oli tuonut kaupunkiin mukaan omia perinneruoka reseptejään ja perheen rahallinen tilanne määritteli hyvin pitkälle mitä syötiin. Tästä sitten valmistamaan silakkakeittoa iltaruuaksi perheelle :)

1 litra perunoita
1/4 lanttua
2 litraa vettä
suolaa
1 kilo silakoita
6 maustepippuriahernettä
1 sipuli
2 dl maitoa
2 rkl vehänjauhoja
2 rkl hienottettua ruohosipulia
Kansan kotiruoka, 1913

Koska Akseli oli ansainnut hyvin erikoisammatissaan sukeltajana näkyy perheen sisustuksessa vakavaraisuus huonekaluissa. Perinteinen pirttien keinutuoli on tullut myös mukana tänne kaupunkilaiskotiin. Ehkä Alviina on istunut siinä ja tehnyt koristekirjailuja koska miehensä tavattuaan ja avioiduttuaan hän on jäänyt kotiin vaikkei perheellä lapsia ollutkaan.

Hellahuoneet on korjattu ja restauroitu hyvin hellävaraisesti. Muutamissa huoneissa oli nähtävillä konservaattorien esille ottamia tapettikerrostumia eri vuosikymmeniltä ja niitä oli paljon.


Suurperheen koti 1925
Agda 40, leski, rakennustyöläinen
Hänen lapsensa
Agda 20, myyjätär
Svea 19, myyjätär
Thyra 17,asiatyttö
Eva 16, asiatyttö
Fredrik 9, Saga 7, Erik 5


Tässä asunnossa on asunut paljon lapsia ja koti esitellään siinä kunnossa miltä siellä on näyttänyt aamulla herätessä. Koska asunnot olivat pinta-alaltaan pieniä vanhemmat usein nukkuivat päästä vedettävissä sängyissä. Varavuoteina on käytetty pukkisänkyjä, jotka on päiväsaikaan korjattu pois huonetilasta. Osa lapsista on nukkunut siskonpedissä sivusta vedettävässä puusohvassa. Ihan pienille vauvoille voitiin vetää auki piirongin laatikko ja laittaa vauva nukkumaan avonaiseen laatikkoon.


Perheen kohtalo on ollut myös aika synkkä sillä isän sairastuttua perheen tyttö Anna on jouduttu antamaan kasvatiksi ja vanhimmat tytöt ovat saaneet mennä töihin juoksutytöiksi. Perheen isän kuoltua on äiti Agda ollut pakotettu menemään töihin rakennuksilla hyvin raskaaseen työhön kantamaan laastia, sammalta, hiekka ja tiiliäkin kerroksiin. Lopulta perhe joutui muuttamaan pois tästä hellahuoneesta kun rahat eivät ole enää yksinkertaisesti riittäneet vuokraan ja mitä todennäköisemmin perhe on myös hajonnut tässä vaiheessa. Kuulostaa ikävältä :( Kirstinkadun hellahuoneissa ei saanut pitää alivuokralaisia joten Agda ei saanut edes siitä helpotusta vuokraan. Nykymittapuun mukaan tuntuu ihan utopistiselta, että näin pieniin huoneisiin otettiin vielä vieraitakin asumaan....mutta 1900-luvun alussa alivuokralaiset ovat olleet tapa jakaa omia vuokramenoja.



Kirvesmiehen koti 1927
Kaarle 83, kirvesmies
Anna-Liisa 78, hänen vaimonsa
Ida 30, hattutehtaan työläinen kuopus
tyttärentyttäret Alina 28, myymäläapulainen ja
Lyyli 26, hattutehtaan työläinen


Tämän perheen vanhemmat lapset elivät jo omillaan mutta kuopus oli vielä kotona. Koska asuntopula oli valtava ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että aikuiset lapset pysyivät kotona pitkään. Perheeseen on majoitettu myös lapsenlapsia koska maalta kaupunkiin tullut nuori nainen tarvitsi työn lisäksi myös asunnon. Nuoret miehet saattoivat asua yhdessä mutta naisille se ei ollut soveliasta! Aikuiset lapset ovat myös huolehtineet iäkkäistä vanhemmistaan.

Kaarlen ja Anna-Liisan kodissa näkyy jo selkeä varallisuus. Kaatoaltaan ympärille on ilmestynyt tiskipöytä ja seinälle hyllyt keittiötavaroille. Tässä kodissa on ollut myös gramofoni, joka on mahdollistanut musiikin kuuntelun kotona. Koska soittimia oli vain harvoilla sen ääreen kerääntyi iso joukko kuuntelemaan iskelmiä.



Työväenmuseossa on mahdollista kulkea läpi kaikki yhdeksän huonetta oppaan kanssa ja tutustua eri aikakausien sisustustyyleihin kodeissa ja nähdä myös ajankuvia eri vuosikymmeniltä. Museon sisäänpääsy on ilmainen ja museo on auki keskiviikosta sunnuntaihin 11-17 kesäkauden 1.6.2016–23.10.2016. Oppaat kertovat myös värikkäitä tarinoita liittyen perheisiin ja elämään näissä hellahuoneissa. Asukkaat ovat ihan oikeita talossa asuneita vuokralaisia mutta nuo interiöörit ovat lavastettuja aikakauden kalusteilla ja muulla rekvisiitalla. Päästään kurkkaamaan myös sinne kellarikerrokseen, joka on niin matala, että kuljin siellä melkein kaksinkerroin.


Yksinäisen miehen muutto 1985
Yrjö 82, entinen merimies


Viimeiseksi talossa asuneen miehen Yrjö 82 koti on täsmälleen siinä kunnossa missä se on ollut vuonna 1985. Entinen merimies oli menettänyt toisen jalkansa paleltuman seurauksena ja toiminut sen jälkeen hopeoitsijana ja puuseppänä. Vaikka vaimoja oli ollut kolme olivat kaikki avioliitot päättyneet lapsettomina. Yrjö oli asunut yksin vuodesta 1962 korttelin keskellä olevassa pesutupa-asunnossa lähes erakkona kunnes hänet saatiin houkuteltua muuttamaan yhteen hellahuoneista 1981. Piharakennus on muutettu saunaksi tämän jälkeen ja se on edelleen asukkaiden käytössä. Yrjö oli saatu innostumaan jo muutosta viereiseen Kinaporin palvelutaloon viettämään helpompaa elämää mutta hän ehti valitettavasti kuolla ennen muuttoa. Vähän surullinen huone mutta minusta on hyvä, että tämäkin on säilytetty osana hellahuoneiden historiaa.


Työväenmuseon pihamaalle on istutettu sisäänkäynnin yhteyteen perinnekukkapenkkiä, jossa kukkivat kilpaa: lehtoakileija, kultapallo, vuohenkello, särkynyt sydän, syysasteri, harjaneilikka, saksankurjenmiekka ja palava rakkaus muutamia mainitakseni. Ihana muistoja mummolasta mieleen tuova kukkaistutus....


Sen tavaramäärän ja kulutushyödykkeiden keskellä missä me nykyään kodeissamme elämme on hyvä katsoa asioita vähän eri näkövinkkelistä. Näissä hellahuoneissa ei ollut tilaa lukemattomille vaatekappaleille vaan työväestöllä oli kolme vaatekertaa, joita huollettiin ja pestiin. Asunnon sisääntulossa oli yksi komero ulkovaatteita varten muuten hellahuone oli ilman säilytystilaa. Myöskään loppumaton elektronisten laitteiden - toimivien ja toimimattomien - määrä puuttuu täältä. Kun elämä on ollut niukkaa ovat myös kädentaidot olleet tärkeitä ja sekä miehet että naiset ovat tehneet kulutushyödykkeitä paljon itse. Varmasti elämä näissä hellahuoneissa on joskus ollut hermoja raastavaa tilanahtauden ja puutteen takia mutta silti perheillä on ollut katto päänsä päällä ja lämmin yösija juoksevalla vedellä. Lapset ovat voineet leikkiä aidatulla pihalla äidin valvovien silmien alla.


Blogissa on käytetty apuna kirjaa Yhdeksän pientä kotia, Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa. Ostin kirjan jo viime kesänä ja siinä on paljon mielenkiintoista luettavaa sekä kuvia.
Kirjaa myydään museon yhteydessä olevassa pienessä kaupassa, jossa on muutakin uusvanhaa museotavaraa myynnissä sekä ihania vanhanaikaisia tikkunekkuja :)

10 kommenttia:

  1. Voi miten upea paikka ja mikä historia. Me aloitimme yhteiselämän mieheni kanssa 24m2 yksiössä ja sinne tuotiin myös ensimmäinen vauvamme. Hullua nyt ajatella, että tuon kokoisessa kodissa asuttaisiin kahden tai kolmen lapsen kanssa. Ennen sitä vaan ajateltiin, että sopu sijaa antaa, vähän useammin kuin nykypäivänä.
    Ihanaa elokuun alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse muutin kotoa asumaan 27m² yksiöön miehen kanssa ja hyvinhän siellä mahtui olemaan. Ennen kun asuntopula oli valtava köyhällä työväestöllä tämä oli ihan normaalia. Ehkä myös kotona ei vietetty niin paljon aikaa kuin nykyään. Työpäivät olivat pitkiä ja miehet viihtyivät omissa menoissaan eli taisi se koti olla enemmän naisen ja lasten valtakuntaa.

      Mukavaa elokuuta sinnekin ja hyvää alkanutta työviikkoa!

      Poista
  2. Tällaiset kotimuseot on ihan mahtavia paikkoja. Niissä on paljon esineistöä, jonka perässä itse kuljen kirppiksillä ja antiikkiliikkeissä ja on hienoa nähdä ne kutakuinkin autenttisessa ympäristössään. Hyvää elokuun alkua Marjo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi :) Sama tuli itselläni mieleen, että monia näiden huoneistojen esineitä metsästän itse nyt kirppareilta ja myyntitapahtumista. Meitä taitaa tuo vanha kiinnostaa myös molempia. Hyvää alkanutta elokuuva Etanaelli :)

      Poista
  3. Olen asunut Munkkiniemessä työväen asunnossa, 52 m2 kaksiossa oli asunut kaksi perhettä. Eteisestä oli käynti molempiin huoneisiin, keittokomero ja kylpyhuoneeseen. Oli sisältää selvästi fiinimpi versio kun vesi tuli ja meni. Kylpyhuoneen ulkopuolella oli edelleen hienona yksityiskohtana "liikennevalot", punainen valo merkkinä kun joku oli kylpyhuoneessa valot päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Olen aina ajatellut ettei Munkkiniemessä olisi työväen asuntoja? Missäpäin? Nyt alkoi kiinnostamaan... Nuo liikennevalotkin kuulostavat tosi erikoisilta.

      Poista
  4. Aivan ihanaa historian havinaa, nyt tuli pakkomielle päästä käymään tuolla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt pakkomielettä tästä ota mutta kun tule Helsinkiin niin piipahdat :)

      Poista
  5. Ihana postaus! En ole tiennyt, että näin upea museokohde on olemassakaan. Tuolla täytyy päästä käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :) Museo on ollut kyllä jo olemassa 80-luvun lopulta saakka mutta ehkei tätä ole riittävästi mainostettu. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

      Poista