Pages

syyskuuta 11, 2016

Miltä sisustus tulee ehkä näyttämään 2017

Habitaren minua ehkä kaikkein eniten kiinnostava osa oli Signals-vainunäyttely niin tänä kuin viime vuonnakin. Tämä trendianalyytikko Susanna Björklundin kanssa rakennettu kokonaisuus löytyy Ahead-hallista. "Signals esittelee mikä huonekalumuotoilussa ja sisustuksessa tulevaisuudessa meitä puhuttaa." Näyttely yhdistää tulevaisuuden trendit ja tämän hetken heikot signaalit yhteen luoden niistä todella kutkuttavan mielenkiintoisia kokonaisuuksia.

Signals näyttelyn perusteella meidän skandinaavisen pelkistetty valkoinen koti-ihanne näyttää väistyvän. Värejä näkyi runsaasti ja rohkeitakin sävyjä sekä myös viherkasveja sisustuksessa. Yhden tehosteseinän sijaan huoneessa voi olla väriä usealla seinällä. Susanna Björklund avaa trendejä neljän eri maailman kautta Signals-näyttelyssä.

Juuret 

"Tarinat, juuret ja historia kiinnittävät meidät tilaan ja aikaan. Pitääkö vanhan olla vanhaa? Maailma muuttuu muuttuuko ihminen?"

Jostain kumman syystä olen aina kaivannut ja toivonut asuvani talossa, joka olisi vanha ja sen lattiat narisisivat kävellessä. En tiedä selviäisinkö talvesta vanhassa puutalossa villasukissani mutta minulla on unelma asua joskus vielä Loviisan kaltaisissa vanhoissa taloissa. Ehkä me tässä teknologia ähkyssä ja älypuhelimien jatkuvassa piippailussa kaipaamme niille "juurille" sinne hirsitaloon järven tai meren rannalle. Mielestäni Habitaren kalustetarjonnassa näkyi paljon 50-lukulaisia vivahteita muotoilussa - sorvattuja puujalkoja mm. Ornäsin iki-ihanat nojatuolitkin olivat palanneet taas tuotantoon ja niiden verhoilukankaatkin olivat "vanhahtavia". Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta ja meidän pitää jotenkin tasapainoilla ja elää tässä nykyisyydessä.  Konmarin oppien mukaan tulisi luopua turhista tavaroista mutta sellaisista, joihin liittyy tarinoita, tuoksuja, historiaa ja suuria tunteita on vaikea luopua. Sehän on melkein sitä kun pyyhkisi osan historiastaan pois kokonaan.






Sotku

"Koti elää, elämä tuottaa sotkua, henkistä ja fyysistä. Mikä tekee kodista kodin? Tuoko keskeneräisyys mielenrauhaa vai ärsyttääkö se?"

Ihailemme aina sisustuslehtien siistejä ja kaikki tavarat paikoillaan olevia mallikoteja. Totuus arjen kiireessä ja tosielämässä on aina jotain ihan muuta. Hujan hajan olevia vaatekasoja, koirankarvoja, sijaamattomia vuoteita, pyykkiä, tiskivuoria, kertynyttä mainospostia lattioilla....tätä listaa voisi jatkaa lopputtomiin. Varmaan monet riidat kodeissa käydään juuri siisteydestä ja siitä kuka siivoaa aina ja kuka taas ei koskaan siivoa jälkiään. Tutkimusten mukaan sotkun on todettu edistävän luovuutta ja jotkut hyvinkin menestyneet ihmiset ovat voineet elää melkoisen kaaoksen keskellä. Itselläni on melko siisti, tavarat paikoillaan oleva asunto mutta toisinaan sielläkin on melkoinen kaaos. Olen vanhemmaksi tultuani oppinut myös sietämään hetkellistä sotkua paremmin kuin ennen ja koira on hyvin auttanut tässä asiassa. Ehkä itse pyrin siihen, että tavarat menevät jotakuinkin paikoilleen heti niin se siivoaminen ja imurin esiin kaivaminen on helpompaa. 




Sotku kodista on täydellisyystä kaukana. Itse vierastan sellaisia kotisisustuksia, jotka ovat liian täydellisiä ja harikittuja. Pidän enemmän sellaisista kodeista, joissa on jotain epätäydellisyyttä vaikka se tunnearvoltaan hyvinkin tärkeä esine, joka ei oikein istu kokonaisuuteen. 

Rakkaus kodissa

"Rakkautta on monenlaista, se asuu meissä ihmisissä. Miltä näyttää koti, jossa asuu rakkaus? Näkyykö intohimo ja seksuaalisuus kodissa? Mikä on julkista, mikä yksityistä?"

Kodin pitäisi mielestäni olla sellainen paikka, jossa on hyvä olla ja siellä voi ladata itseensä uutta energiaa pitkän työ- tai koulupäivän jälkeen. Lapsuudenkodissani meillä oli tapana aina kerääntyä keittiönpöydän ääreen päivittämään kuulumiset ja syömään yhdessä. Yhteinen kohtaamispaikka on tärkeä myös vuorovaikutuksen kannalta. Itse haluan kotiini myös sellaisia "pesiä" tai paikkoja, joihin voi käpertyä "pakoon pahalta maailmalta" kun siltä tuntuu . Liian steriilissä kodissa en viihdy vaan suosin mieluummin materiaaleja, jotka tuntuvat hyvältä koskea ja herättelevät aisteja.

Rakkaus huoneen värimaailma oli hyvin pastellinen ja harmoninen. Emmanuelle rottinkituoleja oli kaksin kappalein ja rottinkia näkyi myös sängynpäädyssä. Huoneen mustavalkoinen tapetti oli melkein eroottinen. Rakkaus, aistillisuus ja yhteenkuuluvuus oli aistittavissa täällä.




Rakkaus huoneessa jaettiin ihania Vaikutu / Rakastu kortteja. Minun kortissani luki:


Likat ne katteli kammarin klasista,
kun pojat ne järvellä seilaa.
Sanovat toinen toisillensa,
että meille ne tulla meinaa.


Taide vai muotoilu

"Monia asioita on lähes mahdotonta enää lokeroida tutuilla tavoilla. Yllättävistä asioista tulee nopeasti valtavirtaa. Rajat muotoilun, toimialojen ja työn välillä hämärtyvät entisestään, myös murros työelämässä muuttaa asumista. Vuokrataanko asuntoja aikamääreiden eikä enää tilan mukaan"

Aika, jota elämme tällä hetkellä on todella hektisen nopeatempoista. Töitä voidaan tehdä osittain kotoa käsin etänä ja joskus meidän oletetaan olevan myös tavoitettavissa lähes 24/7. Kodista pitäisi löytyä mahdollisuus myös työn tekemiselle koska aina se keittiön pöydänkulma ei ergonomian kannalta ole ideaalisin vaihtoehto. Kotisisustuksessa tullaan selkeästi myös rikkomaan rajoja ja sijoittamaan kylpyhuonekaakeleita vaikka olohuonetilaan. Messuilla näki yksittäisiä kaakeleita jo makuuhuoneidenkin seinillä koristeina. Ihmiset alkavat olla kyllästyneitä massatrendeihin ja kädentaitoa sekä yksilöllisyyttä arvostetaan. Haen elämyksiä ja ainutkertaisuutta.





Äärimmäisen mielenkiintoinen kooste trendeistä ja herätti pohdintaa! Signals näyttelyyn kannattaa poiketa jos vielä tänään viimeisenä Habitare päivänä olet menossa messuilemaan. Avaa aistisi ja nauti tarjonnasta. Mukavaa sunnuntaita :)

8 kommenttia:

  1. Viimeinen kuva on puhutellut minua tämän vuoden Habitare messuissa. Siinä on jotain niin kaunista, herkkää ja silti niin selkeää. Ihan minun väritkin.
    Ihanaa sunnuntaita Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tapetti puhutti minua jo Loviisan Wanhat Talot tapahtumassa Lilla Ljuvassa ja täällä kun näin sen melkein juutuin sen eteen vain ihailemaan. Jos oikein tarkkaan katsoo niin kukathan ovat pääkallon muodossa mutta silti tapetti on herkän kaunis. Kaakelit olisin itsekin voinut levittää omalle lattialle juuri noissa väreissä.

      Mukavaa sunnuntai iltaa Outi <3

      Poista
  2. Vauh mitä kuvia! Juuret -kokonaisuus miellyttää näiden kuvien perusteella kovasti. Ihan hemmetin hieno tuo harmaan sävyjä ja keltaista yhdistelevä seinämaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidät kuvistani :) Juuret näyttelyssä oli ihanaa kerroksellisuutta ja minuakin puhutti tuo upea keltainen. Myös revityt tapetit seinillä olivat huikeita. Tätä se kodin kerroksellisuus juuri on!

      Poista
  3. Toi turkoosi lattia on jännä, se pysäyttää, mutta en ole varma tykkäisinkö siitä vai en, mutta kuvissa upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkoosilattia on itse asiassa puukuvioitu. Kuuntelin yhden haastattelun netistä missä näyttelyn koonnut trendikoordinaattori totesi, että lattiat saavat suuremman roolin sisustuksessa tunnelmien luojina. Neutraalien sävyjen sijaan lattioissa leikitellään rohkeasti väreillä ja kuoseilla. Pisti minunkin silmääni...mutta kyllästyisinkö tähän...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos :) Kuvia tuli kyllä napsittua siihen malliin, että oli varaa kerrankin valita...

      Poista