Pages

helmikuuta 04, 2017

Sicapelle Porvoon vanhassa kaupungissa


Porvoon vanhassa kaupungissa ihan Porvoon tuomiokirkon vieressä osoitteessa Kirkkotori 3 seisoo keltainen ihana puutalo. Minä päädyin Sannäsin työmatkallani herkuttelemaan tämän talon kivijalkaravintolaan nimeltään Sicapelle. Mutta mistä ihmeestä tämä viihtyisä Wining & Dining kellariravintola on saanut tuo nimen? Kuka tai mikä on Sicapelle? Tästä pitää ottaa selvää...

Ville Vallgren vaimonsa Viivin ja SikaPellen kanssa
Kuva on lainattu Rautalammin museon sivuilta

"Ville Vallgren, Pariisin Ville, taiteilija ja kuvanveistäjä oli oman aikansa hedonisti ja elämännautiskelija. Diningin isäntä ja emäntä Riku & Johanna Stenros ovat ylpeitä asuessaan Villen lapsuuden pihapiirissä. Pihapiirissä elää käsinkosketeltavia tarinoita ja haaveita erinomaisesta elämästä ja välittömästä iloisuudesta.
Vallgrenit rakensivat huvilaansa ateljeen, hoitivat puutarhaa ja kasvattivat sikoja. Ville rakasti eläimiä yhtä paljon kuin elämää ja porsaat olivat hänen mielieläimiä. Ne saivat juoksennella sisälläkin.
”Improvisoiduista päivällisistä”, joissa astiat ja tarjoilu olivat omaa tuotantoa, saivat nauttia Akseli Gallen-Kallela, jonka ateljeekoti sijaitsi lähellä. Päivälliset olivat täynnä naurua ja onnea, ruokaa ja juomaa, puheita ja ystävien välistä rakkautta. Välillä ystävyys oli kuitenkin kovilla. Myöskin eläinrakkaalla Akselilla oli perinteisempään makuun soveltuvat lemmikkisusikoirat Kova ja Kiivas. Yhtenä harmittomana iltapäivänä nämä muutoin kiltit susikoirat päättivät pistää poskeensa Villen lemmikkiporsaan, SikaPellen.
SicaPelle Dining & Wining on kunnianosoitus elämänilolle, naurulle, hedonismille, kommelluksille, erinomaiselle viinille ja ruoalle, taiteelle ja ennenkaikkea Villen rakkaalle lemmikkiporsaalle, Sikapellelle." 
Hauska yhtymäkohta löytyy siitä, että Ville Vallgren muutti Espoon Albergan taiteilijayhteisöön Pariisin vuosiensa jälkeen  Hän asettui asumaan Ruukinrantaan Laajalahden rannalle Viivi vaimonsa kanssa ja heillä oli muitakin porsaita kuin kuuluisa SikaPelle. Possut kulkivat kuin koirat vapaina rusetit saparoissa ja kaulansa ympärillä Viivin perässä. Ruukinranta on minulle hyvin tuttua seutua jo lapsuudestani ja käyn siellä kävelemässä oman russeliriiviöni kanssa edelleen. Vallgrenien talo on purettu jo 70-luvulla joten sitä en ole koskaan nähnyt mutta paikka on äärimmäisen kaunis. Muutkin taitelijayhteisön talot on valitettavasti purettu yksi toisensa jälkeen. Vain Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää on enää jäljellä ja paljon tarinoita taiteilijoista....


"Luovuuden, hulluuden, rohkeuden ja innostuneisuuden kihelmöivä sekoitus. Kumarramme syvään porvoolaista raaka-ainetta ja alueen makukirjoa, lisäämme italialaisen viban, hämmentävän huomaavaisen palvelustailin, nuoruuden innon ja kymmenien vuosien kokemuksen. Suhtaudumme hienostuneisiin nautintoihin hersyvällä ilolla. Elämme omaa gastronautinnollista elämäämme huimaavalla vauhdilla, luototamme ideapankkiamme kaikilla soluillamme ja ajattelemme lopputuloksessa vain vierastamme. Uskomme täysillä tekemiseemme."

Meille oli tilattu kuuden ruokalajin illallinen joten herkuttelu voisi alkaa. Sicapellen ravintolasali on pieni ja asiakaspaikkoja on vain parisenkymmentä. Meille esiteltiin menu ja se todella sai jo makuhermot virittäytymään valppaiksi vastaanottamaan keittiön taidonnäytteitä. Otimme alkuun meille ehdotettua shampanjaa ja myös viinipaketin menun kylkeen. Menun esittely ja tarjoilu ylipäätänsä oli äärimmäisen sulavaa ja ystävällistä. Viini esiteltiin kivasti sommelierin toimesta ja kaikki soljui luontevasti eteenpäin. Ei mitään pönöttämistä! Meitä oli kymmenen hengen seurue ja kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat, laktoosirajoitteet ja kasvisvaihtoehdot oli otettu huomioon.


Sicapellen leipävalikoima ja keittiön alkutervehdys aloittivat iltamme. Sicapellen menu vaihtuu viikottain joten tämä menu oli voimassa pari viikkoa sitten. Kannattaa tarkistaa mitä hyvä nyt on tarjolla. 


Ravintolan alakerran sisustus on ihanan rouhea. Raakabetoni lattia ja hyvin minimalistinen kalustus. Metallia, aavistus mustaa ja äärimmäisen hauskat knallivalaisimet. Kivoja tauluja seinällä, viinit ja muut alkoholit metallisella hyllyllä jakamassa tilaa, muutama punainen tyyny nojatuoleissa. Käsinkirjoitettu possun kuvalla varustettu menu seinällä oli yliveto! Pahoittelen kuvien huonoa laatua mutta valaistus oli aika haastava ja työreissulla täytyy kuvailla diskreetisti muuta pöytäseuruetta pahemmin häiritsemättä.

Seuraavaksi nautimme rapeaksi paahdettua lehtikaalia ricotta juuston kera. Pakko taas tunnustaa, että minun olisi tehnyt mieli nuolla lautaset syötyäni annokset. En kuitenkaan tehnyt sitä :) vaan käyttäydyin.



Jatkoimme ruokailua aivan käsittämättömän hyvällä risotolla, joka oli koristeltu veriappelsiinilla. Risoston riisi oli juuri oikeaa rakenteeltaan ja kosteudeltaan niin, että se vähän narskui syödessä. Risotto levisi mukavasti lautaselle ja maku suli suuhun. Veriappelsiinii antoi risottoon kivan potkun.


Seuraavana eteemme kannettiinkin sitten valkoista kalaa, siikaa purjosipulin kera. Sicapellen astiat olivat hyvin persoonallisia ja mietin olisivatko porvoolaisten käsityöläisten tekemiä mahdollisesti mutta unohdin varmistaa asian tarjoilijalta. Kattaus oli yksinkertaisen kaunis ja siika mielenkiintoisen makuista purjon kera. Kun olimme GPS-suunnistaneet pitkin Sannäsin kartanon maita oli minulla sen verran nälkä, että saaristolaisleipää tuli otettua siian kanssa vielä toinenkin pala.



Merenelävien parissa jatkettiin ja eteen kannettiin lautanen, jossa oli turskaa hummerin ja kampasimpukoiden kera. Itselläni on hieman ennakkoluuloja turskaa kohtaa mutta ei tämä hassummalta silti maistunut. Ei kyllä silti voittanut ihanaa siika-annosta :)



Me istuimme syömässä varmaan lähes kolme tuntia ja tahti, jolla ruokia tuotiin eteemme oli juuri sopiva. Ei liian nopea mutta ei liian hidaskaan. Pitkän kokouspäivän ja ulkoilun jälkeen oli kyllä nälkäkin joten en kokenut kuutta pientä ruokalajia plus keittiön alkutervehdystä liian täyttäväksi. Ja sitten eteeni tulikin ehkä illan paras annos. Savustettua mureaa naudan rintaa ja umamia! Tämä kyllä suli suuhuni...ihan käsittämätön makuyhdistelmä.


Ja totta kai ateriamme kruunasi jälkiruoka, jossa oli sitruunaa, kananmunankeltuainen ja lakritsijauhoa valkosuklaamurusten kanssa. Toivottavasti muistin jälkiruuan oikein koska se oli tajunnan räjäyttävä makukombo ja en tainnut ihan rekisteröidä enää kaikkea mitä tarjoilija kertoi. Annokseen olisi kuulunut pähkinäkrokantteja mutta pähkinäallergisen annos oli ilman niitä.


Lasku Sicapellessa tuodaan tällaisessa ihanassa pienessä peltirasiassa. Eikö ole hurmaava!


Kävimme vielä ruokailumme jälkeen tutustumassa Sicapellen yläkerran ravintolasaliin, jossa voi istua vähän pienemmän seurueen kanssa intiimisti, Sisustus ei täällä ollut yhtä rouheaa kuin alakerrassa vaan muutaman hengen pöytiä ja upottavia tuoleja.


Kurkkasimme myös Hotellin Onnin puolelle ja siellä näytti olevan todella mielenkiintoiset kokoustilat. Miltähän mahtaisi tuntua pitää kokousta ja istua kustavilaistuoleissa kristallikruunujen alla? Tyylikäs historiallinen interiööri.


Ja tässä Boutique Hotelli Onnissa minä haluan ehdottomasti jossain vaiheessa myös yöpyä. Huoneita ei ole kuin neljä mutta ne ovat sitäkin mielenkiintoisempia. Täällä voi yöpyä funkishuoneessa tai retrohuoneessa. Jos pitää enemmän historiallisesta tavasta yöpyä voi valita joko kartanohuoneen tai vaihtoehtoisesti talonpoikaishuoneen. Huoneisiin ei päässyt kurkistamaan mutta netissä niistä on upeita kuvia joten kyllä tuolla olisi ihana nukkua kuin kuninkaallinen yönsä.


Astuessamma Sicapellestä ulos oli hyvin ravittu ja tyytyväinen olotila. Sicapellen ravintolamiljöö sekä upea menu on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja seuraavan kerran haluan mennä sinne kesällä kun vanhan Porvoon mukulakivikatuja on helpompi liikkua. Sicapellessa voi nauttia myös sunnuntaisin myös 12-16 välillä brunssia, josta olen kuullut myös kehuja. Ehdottomasti Sicapelleen pitää varata pöytä koska ravintola on niin pieni. Upea ilta Porvoon Sicapellessä ja tämän jälkeen kyllä uni maistui makoisalta myös.


Lainausmerkeillä varustetut rivit on lainattu suoraan Sicapellen omilta nettisivuilta.

6 kommenttia:

  1. Nyt tapahtui ihme. Tarina SikaPellestä kiinnosti enemmän kuin ruoka :)
    Mahtava historia kauniilla paikalla. Mukavaa viikonloppua Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SikaPellelle kävi kyllä vähän huonosti mutta olihan Villellä ja Viivillä myös muitakin possuja. Uskon, että myös ruoka olisi vienyt kielesi mennessään. Vanha Porvoo on lumoavan kaunis kaikkina vuodenaikoina. Nyt vaan ne kadut olivat inhottavan liukkaat mutta en langennut tällä kertaa. Hyvä minä!
      Hyvää sunnuntai iltaa Outi!

      Poista
  2. SicaPelleen halusin mennä viime kesänä, mutta olivatkin lomalla. Ruoka näyttää herkulliselta!

    Lautaset saattavat olla RaakaRån, Mariialla oli niitä liikkeessään myynnissä jokin aika sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kesänä kyllä menette. Ruoka oli niin taivaallista....omnomnom....mums...slurps..
      Kiitos vinkistä! Katsoin noita lautasia netistä mutta eivät ne kyllä valitettavasti ole niitä. Nuo Raaka-Rån lautaset ovat kyllä myös kauniita. Täytyy varmaan laittaa SicaPelleen kysely koska pidin niistä - varsinkin tuosta sinertävästä syvästä.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen miljoo ja herkullista ruokaa. Ehdottomasti pitää tutustua seuraavalla Porvoon käynnillä. Ja kyllä... Porvoo on ihana kesäkaupunki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljöö oli erikoinen vanhaan taloon sisään astuttaessa mutta rouheus toimi siellä oikein hyvin. Ruoka taivaallista ja minulla oli todella vaikeuksia olla lipomatta lautasia...
      Porvoo on kaunis myös talvella....paitsi se liukkaus mukulakivillä....ei piikkareilla...
      Hauskaa sunnuntai iltaa Tinsku!

      Poista