Pages

maaliskuuta 13, 2017

Ravintola Kaartin brunssi tunnelmia saneeratussa "Autolinnassa"


Ravintola Kaarti avasi ovensa marraskuussa saneeratussa entisessä "Autolinnassa" Taivallahden kasarmirakennuksessa Töölössä. Tämä Puolustusvoimien sotilakasarmialue rakennuksineen on minulle äärimmäisen tärkeä valkoisen funkisarkkitehtuurin helmi kantakaupungissa. Tein vuonna 2001 Taideteolliseen korkeakouluun siitä harjoitustyön "Helsingin Autokomppanjan kasarmi 1935" kun aiheena oli funktionalismin tyylisuunta arkkitehtuurissa. Pääsin jopa silloin vierailemaan siellä vaikka rakennus oli vielä sotilaskäytössä. Valitsin lukemattomista funkiskohteista tämän myös siksi, että oma isäni oli suorittanut siellä asepalvelustaan ja olin lapsuudessa kuullut sieltä lukemattomia tarinoita varusmiesajoilta. Myös exäni eno oli toiminut 15 vuotta everstiluutnanttina tässä talossa ja Kaartin pataljoonan komentajana. Rakennuksen on aikoinaan suunnittelut naisarkkitehti Martta Martikainen, joka työskenteli puolustushallinnon palveluksessa 1930-luvun Suomessa. Pääsin myös opinnäytetyötä tehdessäni vierailemaan Puolushallinnon rakennuslaitoksen arkistossa ja näkemään arkkitehti Martikaisen aidot 1930-luvulla signeeramat piirustukset! 



Viimeiset varusmiehet jättivät kasarmin 2002 vain vuosi minun vierailuni jälkeen. Kaartin soittokunta lähti sieltä viimeiseksi 2012. Se, että Taivallahden kasarmit vihdoin monen tyhjillään seisomansa vuoden jälkeen saneerattiin ja kunnostettiin taas oli työvoitto. Niiden kohtaloa palloteltiin todella monta vuotta ja aina ohi ajaessani mietin miksei mikään taho ota niitä hallintaansa ennenkuin talot rapistuvat siihen Mechelininkadun varteen. Taivallahden kasarmialue oli kuitenkin valittu yhdeksi Suomen DOCOMOMO-kohteeksi mikä ei kuitenkaan automaattisesti tehnyt siitä suojelukohdetta. Valkoinen seinäpinta näytti ikävästi harmaantuvan tyhjässä talossa mutta onneksi alakerran ikkunat oli peitetty vanerilla pahinta ilkivaltaa vastaan. Tämä talo vain odotti, että joku tulisi, pelastaisi ja palauttaisi sen pian takaisin uusiokäyttöön.



Onneksi 2015 uutisoitiin, että pitkään tyhjillään olleisiin tiloihin tulee asuntoja ja liiketilaa. Entisissä alokkaiden tuvissa on nyt Mikevan palveluasumisyksikkö ja upeat pyöreät autohallit Pohjois-Hesperiankadun puolella ovat muuttuneet K-kaupaksi. Ravintola Kaarti puolestaan sai haltuunsa entisen varusmiesten ruokasalin tilat ensimmäisestä kerroksesta  Mechelininkadun varrella. Kävin täällä työkaverieni kanssa lounaalla tammikuun lopussa ja nyt pari viikkoa sitten päätin viedä isäni katsomaan entistä varusmiesaikojen tukikohtaansa ja miten se oli muuttunut uudeksi ravintolaksi. 


Ravintola Kaartia pitää golfravintoloista tuttu Teemu Mattila. Entisen sotilasruokalan tilat on äärimmäisen kauniisti saneerattu Museoviraston ohjeiden mukaan ja tilassa on kunnioitettu entistä funkismiljöötä. Tilaa hallitsee takaseinän iso maalattu ja värikäs maailmankartta, joka on arkkitehti Martta Martikaisen suunnittelema. Maat on kuvattu eri väreillä ja meidän pikkuinen Suomi on kullanvärinen. Neuvostoliiton kohdalla Martikainen teki poikkeuksen ettei valtavasta maasta tulisi liian yksitoikkoinen - eri kansallisuudet "suuren ja mahtavan" sisällä on kuvattu eri väreillä. Edelleen tuossa karttaseinän keskellä on lasinen vitriinikaappi, jossa on aikoinaan säilytetty komppanian saamia palkintoja. Kun kävin täällä 2001 oli palkinnot jo siirretty Santahaminaan ja siellä oli vanhoja astioita ja keittiövälineitä. Ehkäpä jatkossakin vitriinissä voisi olla jotain ruokailuun liittyvää. Maailmankartta on vuonna 1935 näyttänyt aika erilaiselta kuin nykyään. Suomineidolla on kaksi kättä ja hameenhelma on leveämpi myös itäänpäin. Myös useilla valtioilla on aivan erilaiset nimet kuin tämän hetkisessä karttapallossamme. Afrikasta löytyy mm. eri valtioina Italian Somali, Englannin Somali ja Ranskan Somali sekä paljon vähemmän valtioita mitä nykyään. Niin se maailma muuttuu! 


Väritys ravintolan sisustukseen on mielestäni hyvin haettu juuri tästä takaseinän värikkäästä kartasta. Tilaa on jaettu ohuilla verhoilla saaden aikaan enemmän yksityisyyttä eri tiloille mutta silti valo kuultaa kauniisti verhojen läpi ravintolasaliin. Valtavat pyöreät funkispylväät rytmittävät salia ja keskiosan ruokasalitilassa on katossa kauniit "tähtimäiset valaisimet". En valitettaavasti onnistunut ottamaan niistä yhtään kelvollista kuvaa mutta tästä voitte kurkata miltä näyttävät. Muuten tilan valaisimet ovat yksikertaisia ja funkistyyliin sopivia. Kalusteet eri tiloissa ovat vähän erilaisia ja mutta onneksi riittävän yksikertaisia funkismiljööseen. Verhoilut tilanjakajat varmaan akustoivat myös hyvin ravintolaa mutta jotenkin en kokenut niiden kuuluvan tähän muuten täydelliseen tilaan.  


Tarjoiluastiat ja lautaset on valkoisen tyylikkäitä ja osa niistä on hauskasti varustettu Ravintola Kaartin nimellä. Olimme molemmat isäni kanssa sitä mieltä, että ruokailuvälineet eivät olleet makuumme eivätkä käteemme ollenkaan sopivia. Kahvapää oli äärimmäisen paina ja vähän puikkomainen vaikkakin kyllä style. Hieman harmaassa sunnuntai päivässä oli myös kivaa, että pöydillä oli tuikkuja. Pakko tunnustaa tässä vaiheessa, että itse olisin halunnut mennä brunssille heti aamusta koska silloin kaikki ruokatarjoilut olisivat olleet "neitseellisen koskemattomia" kuvattaviksi mutta isän toiveesta olimme vasta viimeisten joukossa syömässä. Toisaalta tiloja oli hyvä kuvata kun ihmisiä oli vähemmän :) ja ruokahan oli tarkoitettu syötäväksi...



Ravintola Kaartin brunssiin kannattaa tehdä ennakkovaraus. Tosin vielä ennen sulkemisaikaa ihmisiä tuli tipottain sisälle ilman varausta ja he mahtuivat kyllä mukaan. Brunssi tarjoillaan 10.30-15 välisenä aikana viikonloppuna hintaa 23€. Me otimme alkuun lasilliset kuohuvaa (3€) ennen runsaisiin tarjoilupöytiin menoa. Koko brunssi tarjoillaan buffetpöydistä, joissa kyllä valinnanvaraa riitti jokaiselle. Talon kattavan leipävalikoiman lisäksi löytyi ihanan rapeita croisantteja ja karjalanpiirakoita. Myslejä, muroja, jugurtteja, erilaisia siemeniä, hilloja ja nutellaakin, joista helposti keräsi itselleen aamiaiskulhon. Jälkiruokapöydän valtavasta hedelmävalikoimasta pystyi aamiaiskulhoonsa lisäämään vitamiineja ja väriä oman maun mukaan. 


Kahta erilaista voileipäkakkua, joita molempia maistoimme ja pidimme oikein paljon. Vanha kunnon voileipäkakku on noussut uudelleen suosioon ja hyvä näin koska sen maku on niin muistoja herättävä ja sopii myös brussille hyvin. Leikkeleitä ja juustoja oli paljon. Myös salaattipöydän runsaus oli plussaa. Kahvia, teetä ja mehuja sai hakea erillisestä pöydästä josta löytyi vielä pari kannullista erilaisia smoothie sekoituksia. Hakiessani toista kahvikupillista näin todella runsaan jälkiruokapöydän antimet, joka hieman hillitsi lämpimän ruoan ottamista. Brunsseilla kun tulee usein syötyä ihan liikaa. 


Lämmin ruokapöytä sisälsi mm. paistettua kanaa, ihania pestolla kuorrutettuja bataatteja, gratinoituja uunivihanneksia, suussasulavaa perunamuussia, uunilohta, riisiä ja mureaa naudanlihaa. Otin hyvin maltillisesti lämmintä ruokaa koska olin jo tapani mukaan hakenut pekonia ja munakokkelia alkuun - niitä en vain voi vastustaa brunssilla.


Oli ihan fiksua jättää myös tilaa jälkiruokabuffan antimille, joita oli runsaasti. Ihanan runsas juustovalikoima ja tuoreita hedelmiä. Pariakin erilaista kakkua, pikkuleipiä, ihanan valuvaa mudcakea, vanukkaita, Kahvia vielä jälkkärin kanssa ja tuntui siltä, että tuli syötyä hyvin ja kaikki oli erittäin maukasta. Isä vitsaili tarjoiluhenkilökunnalle, että ruokatarjonta oli muuttunut hieman hänen armeija ajoistaan. Kenelläkään ei jäänyt epäselväksi, että isäni oli ollut täällä syömässä jo vuosia vuosia sitten. Hän kertoi myös hauskan muiston hiihtokilpailuista, jotka oli lähdetty täältä Taivallahden kasarmilta hiihtämään Malmille. Isä oli lopulta voittanut hiihtokilpailut vaikka sukset ja siteet olivat olleet ihan surkeat! Itsekin törmäsin buffapöydässä mieheen, joka oli ollut Kaartin soittokunnassa ja tullut nyt syömään ja katsomaan miltä "ruokasali nyt näyttää": Selkeästi tämä rakennus kiehtoo myös erilaisen historiansa ja arkkitehtuurin takia sekä totta kai maistuvan tarjoilun. 


Erittäin onnistunut brunssi elämys Ravintola Kaartilta. 
Itselleni äärimmäisen tärkeä paikka on saanut arvoisensa ravintolayrittäjän! 

 HS kirjoitti vuonna 1983 artikkelin "Autolinnasta" ja arkkitehti Martta Martikaisen vierailusta Taivallahden kasarmilla. "Saisitte kyllä rapata ja laittaa kuntoon, tämähän mätänee." totesi arkkitehti. Ehkä Martta Martikainen kurkistaa nyt iloisena pilvenreunalta huomatessaan, että rakennus on taas loistoissaan. 

Ravintola Kaarti tarjoaa päivittäin erittäin maukasta lounasta ja silloin tämä 200 paikkainen sali ihan kuhisi väkeä. Kollegani kehuivat kilpaa! Myös Kaartin iltamenu täytyy käydä ehdottomasti kokeilemassa joku päivä. Kiitos hyvästä palvelusta ja näkemisiin!


8 kommenttia:

  1. Kohtuuhintainen ja tyylikkään näköinen paikka. Eipä ole tuollakaan tullut käytyä. Jos kuitenkin päätän brunssille tuonne mennä, täytyy se tehdä tyhjällä vatsalla, niin on hyvän näköistä syötävää kuvissa näkyvillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brunssipäivänä ei kannata ottaa kuin lasi vettä tai kuppi kahvia aamulla muuten kyllä tulee ähky :) Erittäin kohtuuhintainen ja todella makoisan herkullinen. Ehdottomasti suosittelen.

      Poista
  2. Olen kerran käynyt siellä lounaalla,huomenna menen ryhmässä sinne.
    Veljenija poikieni isä suorittivat asepalveluksensa siellä.
    Mielenkiintoinen kokonaisuus, hyvä kun on säilytetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on todella upeaa, että tämä vihdoin otettiin saneeraukseen ja käyttöön taas. On kuitenkin tärkeä arkkitehtoninen rakennuskomplekti ja erittäin toimiva myös tässä käytössä. Odotan miten talon pihapiiri tulee muuttumaan kun kevät ja kesä koittaa. Nythän se on vielä ihan kesken. Kuvien perusteella teillä näytti olevan myös mukava päivä lounaalla.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen tarina ja hieno funkiskohde! Ja sinä olet vielä tehnyt opinnäytetyön paikasta! Ja naisarkkitehdin suunnittelema. Kiinnostavaa ajan havinaa on paikassa, ja hienosti olet osannut sen kertoa.
    Ja nuo brunssin herkut, nehän ovat ihan vastustamattomia. Ja maukkaat voileipäkakut ovat aina olleet herkkuani.
    Olen iloinen, että näitä rakennushelmiä korjataan entiseen loistoonsa. Martta Martikainenkin olisi mielissään.
    Olipa kiva tutustua ravintola Kaartiin ja talon historiaan.
    Kiitos ja kivaa viikkoa, Marjo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Martta Martikainen ei ollut suinkaan ainoa naisarkkitehti, jota Puolustusministeriö käytti vuosina 1926-1939. Yhdeksän muuta naisarkkitehtiä työskenteli em. ajankohtana valkoisen sotilasarkkitehtuurin parissa siellä. Elsi Borgin ura ministeriössä oli pisin 25 vuotta ja Elsa Arokallion 13,5 vuotta.

      Naisia ei voitu ottaa Puolustusministeriön rakennusosaston palkkalistoille vakinaisiksi työntekijöiksi koska he eivät olleet suorittaneet asevelvollisuutta. Naiset toimivat"ylimääräisinä" arkkitehteinä toimistossa mutta he saivat samaa palkkaa kuin miehet!

      Anne Mäkisen kirja Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri on muuten ihan huikea teos. Voin joskus lainata sen sinulle jos haluat :)

      Hyvää viikkoa ja risteilyä - nauti!

      Poista
  4. Kiitos Marjo mielenkiintoisesta lisäselvityksestä.
    Lainaan mielelläni tuon kirjan. Arkkitehtuuri kiinnostaa kautta linjan tätä maallikkoa :)
    Kiitos ihanainen Marjo! Nyt on risteily jo takana. Oli hauska ja herkullinen risteily!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva... En voi tuoda sinulle kirjaa ensi viikonloppuna Turkuun kun se on tälläkin hetkellä lainassa. Aurinkoista viikonloppua Tuula ♥

      Poista