Pages

toukokuuta 22, 2017

TREn sisustusaamiaisella Mikonkadulla


Minä rakastan suomalaista muotoilua, sisustusta ja kivijalkakauppoja. Kun sähköpostiini tupsahti kutsu sisustusaamiaisen merkeissä Helsingin ytimessä en empinyt hetkeäkään. Kyläily paikkana olisi TRE Helsinki osoitteessa Mikonkatu 6 ja tarjolla siis pitkä aamiainen tai pistäytyminen kahvilla ennen lounasta. Voiko olla mukavampaa tapaa aloittaa työpäivä, mietin kun harpoin klo 8.00 jälkeen keskustan katuja. Pitkään aamiaiseen aika ei antanut myöden mutta hyvän aamiaisen silti nautin.



"TRE on maailman suurin suomalaisen muodin ja muotoilun konseptikauppa. 300 brändin valikoima kattaa kaiken kalusteista postikortteihin ja muodista kosmetiikkaan." 
 
Olen piipahtanut kerran aiemmin TRE Helsingissä syksyllä katsomassa Avarten tuolia pikaisesti. Pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa vasta nyt sisustusaamiaisella ehdin tutustua paremmin tähän viime kesänä avattuun designkauppaan. Olin hyvin pettynyt kun legendaarinen Design Forum sulki lopullisesti ovensa parisen vuotta sitten. Minulla oli sellainen traditio säännöllisesti piipahtaa Erottajalla katsastamassa mitä Design Forumissa oli tarjolla. Hyvin paljon samanlainen fiilis itselleni tuli TRE Helsingin tiloissa kierrellessäni joten ehkä tästä tulee uusi piipahduskohteeni :)
 
Kuva lainattu TRE Helsingin aamiaiskutsusta

TREn taustalla on joukko taitavia naisia Tanja Sipilä, Henni Kinnunen, Salli Raeste, Susanna Otranen, Leena Kämäräinen, Heidi Valkola ja Anna-Kaisa Lehtinen. Aamiaisella näin myös vilahduksen hurmaavasta konttorikoirasta. Itse kannatan karvakavereita työpaikoilla (jos kukaan ei toki ole allerginen) koska ne alentavat verenpainetta ja poistavat stressiä :) Oma russeliriiviö vierailee noin kerran kuukaudessa työpaikallani ja pitää siitä- erilainen päivä yksiolon sijasta.

"We have a wide range of design, furniture, lifestyle products, organic cosmetics and fashion. 90% Finnish design, 100% good stuff." 


Kalusteita mm. Made by Choice, Laakso tuoli by Saku Sysiö, Lavitta tuoli by Poiat, Avarten Tatuioitu tuoli by Yrjö Kukkapuro/Tapani Aartomaa, Hakolan sohvia ja lepotuoleja, Nikarin pikkupöytiä, lepotuoleja ja baarijakkaroita. Suomalaista klassikko puusepäntyötä parhaimmillaan.


Minunlaiseni koirien ystävä bongasi heti nurkkauksen, jossa oli koiratarvikkeita. Siellä näytti kaulapantojen ja hihnojen lisäksi olevan myös jänniä koiranpetejä, joissa oli irroitettava, pestävä päällys. Näitä täytyy kyllä piipahtaa katsomassa Minnien kanssa joku päivä sillä nykyinen petimme vetelee viimeisiään. TRE tiloihin saa myös tuoda koiria.


Ihania keraamikka mukeja eteerisissä kevätväreissä. Klaus Haapaniemen sadunomaisia tarjottimia, Kaunisteen suloisia kodintekstiilejä (voiko ihmisellä muuten olla liikaa keittiöpyyhkeitä - minusta ei!), Tonfiskin oivallisia mortteleita keittiön ruoanlaittoon, Urban Bottle termospulloja ja iki-ihania Airamin puna-valkoisia retrotermareita. Tuollainen Airam-termari minun on hankittava kun siitä tulee mieleen mustikkametsä ja isovanhemmat ♥


TREssä oli paljon kivoja keittokirjoja. Sami Tallbergin Villiyrtti keittokirja onkin minulle entuudestaan tuttu opus. Joonas Hämäläisen ja Serko Rantasen symppis Isät kokkaa keittokirja (tätä oli ihan pakko vähän selailla) ja kotiin viemiseksi sain Helppo olla vege - Härkis-reseptejä aamiaisesta iltapalaan - kirjan, jonka on kirjoittanut Tiina Rantanen, kuvat: Viola Minerva Virtamo. Olen ehtinyt vasta silmäillä reseptejä mutta varmasti täältä jotain tulee kokkailtua tässä lähiviikkoina. Keittokirjat ovat muuten todella kivoja lahjoja vaikka vastavalmistuneille näin keväällä :)


Minulle tuli ihan nostalginen olo tässä Karhu-nurkkauksessa! Pitkät perinteet omaava Karhu on kuuminta hottia kun niillä tepasteli itse Kanya West alkuvuodesta. Hyvä Suomi ja Karhu! Pitäisikö itsekin hankkia Karhut...



Totta kai se muotinurkkaus kiinnosti ja hypistelin monia ihanuuksia siellä. R/H, Samuji, Uhana Design, Klaus Haapaniemi (nuo kimonot ovat upeita), Makia ja Pure Waist. Vaatteita löytyy naisille, miehille ja lapsillekin. Totta kai koruja myös valikoimissa ja aurinkolaseja. Kosmetiikkahyllyyn en valitettavasti tällä reissulla ehtinyt tutustua. Sain mukaan Whitetail Body Lotion pullon, jota aloitin nyt testailemaan joten tähän palataan vielä.




Erittäin maukas aamiainen, kivoja keskusteluja bloggaaja kollegojen kanssa - erityiskiitos Optimistia ja energiaa Katjalle ♥ ja inspiroiva valikoima suomalaista designia kivijalkakaupassa. Luulenpa, että tänne pistäydyn pian uudelleen koska paljon jäi vielä katsomatta.  Käykää ihmeessä kurkkimassa mitä kaikkea muuta kivaa täältä löytyy. Itse kävin jo pikapikaa TREn tiloissa Johanna Vireahon kirjajulkkareissa mutta silloin en oikein ehtinyt keskittyä kuin hurmaaviin tillandsioihin.

Kiitos TRE Helsinkinäkemisiin  

toukokuuta 20, 2017

Silja Line 60 vuotta ja Tommy Myllymäen juhlamenu


Tänään 20.toukokuuta merkkipäiväänsä viettää Silja Line, joka on saavuttanut kunnioitettavan 60 vuoden rajapyykin. Hyvää syntymäpäivää - Grattis - Happy Brithday Silja Line!

Vuonna 1957 perustettiin Turussa Oy Siljavarustamo - Ab Siljarederiet. Alussa yhtiöllä oli vain yksi remontoitu alus vuodelta 1915, jolla seilattiin Turun ja Tukholman väliä mutta pian tulivat uudet, isot autolautat laivareiteille. Laivamatkustaminen kiehtoi suomalaisia vaikka moni matkasikin alkuaikoina Ruotsiin ihan kansipaikalla ilman hyttiä. Ruotsinlaivoilla opittiin syömään "voileipäpöydästä" uusia ja ihmeellisiä katkarapuja ja ostamaan taxfree myymälästä verovapaita tuotteita. Laivamatkoille mentiin viihtymään ja laivojen koko kasvoi ja samalla laivoille lisääntyivät myös erilaiset palvelut tuhansia matkustajia varten. Tuttu Harri Hylje hahmokin syntyi.


Sain ilokseni kutsun osallistua Silja Linen 60-vuotisjuhlan lehdistötilaisuuteen, johon meidät toivottivat tervetulleiksi laivan kapteeni Tobias Magnusson ja Tallink Siljan viestintäasiantuntija Sari Sillman. Kohotimme maljan kunniakkaaseen ikään ehtineelle Silja Linelle ennenkuin laivan kapteenin piti kiiruhtaa takaisin töihinsä komentosillalle. Laivassa puuhaa riittää vaikka seisoimmekin satamassa lounastamassa.


Tässä Silja Linen juhlavuoden videossa on hauskasti esitelty autenttisen materiaalin kanssa miten laivayhtiön matka on edennyt viimeisen 60 vuoden ajan. Videolta selviää myös Silja Linen legendaarisen tunnusmusikin tausta ja miksi juuri tämä kappale tuli aikoinaan valituksi yhtiölle :)
Ihan huikeaa ajankuvaa ja myös muotia kannattaa katsoa tarkasti. "Kun hameen helmat lyhenivat ja tukat pitenivät..." todetaan videolla ja kuinkas sitten kävikään...


Silja Linen A Tribute to Silja 60 - Nordic Menun on suunnitellut ruotsalainen sympaattisen oloinen Tommy Myllymäki. Vaikka Tommy on syntynyt Ruotsissa ja asunut siellä koko ikänsä hänen suomenkielessään oli kuultavissa kaunis Lestijärven pohjalainen aksentti. Suomalaiset vanhemmat ja sukulaisvierailut Suomessa ovat pitäneet varmasti kielitaitoa yllä. Tommy on yksi Ruotsin merkittävimmistä kokeista. Hänet valittiin vuoden kokiksi vuonna 2007 ja sen jälkeen hän on kokannut hopealle arvostetussa Bocuse d’Or -kilpailussa. Nykyään hän työskentelee Sturehof- ja Riche-ravintolan luovana johtajana Tukholmassa. Tommyn apuna on toiminut Silja Linen laivojen ravintoloista vastaava keittiömestari Matti Jämsen.


Juhlamenu tarjoillaan Bon Vivant -ravintoloissa TallinkSiljan laivoilla 17.5. - 7.9. Nordic Menussa on käytetty kauden parhaita pohjoismaisia makuja. Viinit oli valittu suomalaisten raaka-aineiden makuun sopiviksi joten lähdetäänpäs herkuttelemaan Tommyn herkkuluomuksia.


Tomato & Feta
Kylmää tomaattikeittoa, fetajuustoa ja basilikaa
Le Blanc de la Mariée, Domaine de la Garreliére, Loire, France

Tämä alkukeitto oli jumalaisen makuista ja tuntui ihanan makealta. Koska söimme maistelumenun olivat annokset normaalia pienempiä ja tätä teki mieli saada ehdottomasti vähän lisää. Erittäin jännä jälkimaku ja feta toi kivaa pehmeyttä keittoon. Erilainen gazpacho!



Missä on koolla bloggaajia siellä myös kuvataan ahkerasti :) Istumme lasirivistön takana Kristallin hohtoa blogisiskon kanssa ja toinen blogisisko Paumau ottaa kuvaa meistä. Kiitos kuvasta Paumau!


Veal & Tarragon
Tartar vasikanlihasta, rakuunakastiketta, herneitä ja retiisiä
Rosé de Carsin Suomi-100, Chateau Carsin, Bordeaux, France

Suussa sulavaa vasikanlihaa ja  tartar toimi hyvin alkuruokana. Herneet ja retiisit tekivät annoksesta ihanan värikkään. Tommyn menu on konstailematon ja maanläheinen - siitä puuttuu turha kikkailu.  



Pike Perch & Ginger
Paistettua kuhaa, ruskistetulla voilla maustettua sabayonkastiketta, 
hapatettua kaalia ja inkivääriä
Etiquette Grise Suomi-100, Chateau Carsin, Bordeaux, France

Ehdoton suosikkini pääruokavaihtoehdoista. Kuhaa ei oltu paistettu täysin kypsäksi ja tuo hapatettu kaali inkiväärin kera oli melkoinen makunautinto. Tässä kohtaa tuli taas se "haluan nuolla lautasen" mieliteko aivoihin mutta en toki toteuttanut tätä. 


Beef & Onion
Grillattu pihvi härän ulkofileestä, dinkelmannaa, grillattua ja friteerattua sipulia, 
sieniä ja sitruunatimjamia
Carsin Cuvée "en Magnum", Bordeaux, France

Pakko myöntää, että myös grillattu härkä suli suuhun. Dinkelmanna oli itselleni uusi tuttavuus mutta pidin. Sipuli ihan järjettömän ihanan makuista ja kauden sienet toivat kivan pikantin lisän. Tommy kertoi, että tähän voidaan myöhemmin kesällä käyttää vaikka kanttarelleja. Jos oikein muistan annoksessa oli nyt siitakesieniä. 


Rhubarb & Mascarpone
Raparperijäätelöä ja kompottia, mascarponejäätelöä, sitruunaverbenaa 
ja kuivattua marenkia
Bigaro, Ellio Perrone, Piemonte, Italy

Jälkiruoasta Tommy totesi meille, että "se on sellaista helposti lusikoivaa, jossa sekoittuu kirpeä ja makea" ja juuri sitä se olikin. Ihanaa makujen sinfoniaa ja eikä tässäkään oltu turhaan konstailtu vaan perusmakuja yhdessä. Pidin kovasti ja salaa toivoin jo toista annosta mielessäni 


Nautiskelimme myös Kultasuklaan uusia suklaamakuja: valkosuklaa salmiakilla, maitosuklaa merisuolalla ja tummasuklaa appelsiinilla maustettuna. Postauksen alussa vilahtaa myös Kultasuklaan juhlasuklaat, joissa seikkailee myös Harri Hylje. Suklaita on myynnissä laivan myymäloissä. Vaikea valita näistä suosikkia kun kaikissa oli hyviä makuja. Jos on pakko joku nostaa ykköseksi niin valkosuklaa lakrisihipuilla maistui taivaalliselta.


Laivoilla on juhlavuoden kunniaksi myös myynnissä mm. Marimekon Pikku Lokki ja Mini Unikko tuotteita. Tästä videosta voi kurkistaa mitä kaikkea myymälöistä löytyy. Nuo Marimekot veivät heti sydämeni ja Mini Unikko kassi varsinkin.


Risteilyllä kannattaa ehdottomasti piipahtaa maistelemassa Nordic Menu kokonaisuutta viinien kera jos haluaa vaihtelua Tavolata ravintolan tai seisovanpöydän tarjontaan. Laivan kaikissa ravintoloissa näkyy Silja Linen 60-vuotisjuhlavuosi. Onnea vielä kerran ja kiitos Tallink Siljalle upeasta lounaasta.

toukokuuta 17, 2017

Aarteita kirpputorilta - mummoliinat rules


Pöytäliinoilla on pitkä historia. Jo 1400-luvun maalauksista on näkynyt pöytäpintojen päälle levitettyjä liinoja. Pöytäliinan alkuperäinen tarkoitus on ollut muuten suojata pöydän pintaa ja myös vaimentaa lautasten kilinää ruokailun yhteydessä. Totta kai pöytäliinoilla on tuotu myös kodikkuutta huoneisiin ja ne ovat kiistatta olleet myös tärkeitä sisustuselementtejä hovin ja ylhäisön ruoka- ja kahvipöydissä. Vasta 1900-luvun alkupuolella alkoivat pöytäliinat yleistyä myös tavallisen väestön juhlapöydissä.

Pöytäliinat valmistettiin pellavasta tai puuvillasta. Pellavaa kasvoi maaseudulla omilla pelloilla, josta se korjattiin talteen ja kudottiin kankaaksi. Pellava oli pöytäliinana erinomainen materiaali koska se oli kiiltävä ja likaahylkivä. Puhdetyönä perheen naisväki kirjoi sitten näitä pellavaisia liinoja ja erityisesti 1920-luku on kirjonta on erittäin suosittu ajanvietettä. Edes sota-aika ei hillinnyt pöytäliinojen tekemistä. Kun kankaista oli pulaa ratkottiin jauhosäkeistä kangasta, johon tehtiin kirjailuja.


Minä on aina arvostanut käsityötä ja tehnyt itsekin paljon käsilläni aiemmin. Jo teini-iässä olen kutonut mattoja ja raanun kangaspuilla, virkannut hyllynreunuspitsejä, pitsiliinoja ja neulonut myös villapaitoja. Kirjoitin jo 2015 keväällä Fredrika Wetterhoffin sässynä postauksen yhteydessä siitä miten paljon ihailen vanhoja kirjailtuja pöytäliinoja ja ylipäätänsä käsitöitä. Silloin oli myös sattumalta Hesarissa iso artikkeli siitä miten käsitöiden tekeminen lievittää stressiä, parantaa keskittymiskykyä ja mikä tärkeitä suojaa muistia. Meidän kaikkien pitäisi kyllä herätellä henkiin käsillä tekemisen taitoa koska pelkkä älyluurin näprääminen tai hiirenkäyttö ei vaikuta aivoihimme yhtä smiloivalla tavalla.


Kiertelen säännöllisesti erilaisia kirpputoreja ja antiikkitapahtumia ihaillen aina näitä kirjailtuja pöytäliinoja. Minulla on muutamia oman isoäidin perintönä saatuja ihanuuksia kaapissani mutta silti on mukava katsella haaveillen uusistakin pöytäliinoista. Usein hyväkuntoiset liinat ovat melko kalliita mikä on ihan ymmärrettävää koska hyvästä, vanhasta käsityöstä pitääkin maksaa käypä hinta. Jossain liinoissa näkyy myös se, että niitä on säilytetty pinoissa laatikoissa ja hyllyillä joten liinat ovat saattaneet ajan saatossa haurastua taitoskohdista.


Fidan kirpputoreilla on tulee kanta-asiakkaille aina ilmoitus siitä milloin 50% alennuspäivät ovat tulossa eli kaikista hinnoitelluista tuotteista siis yhtenä päivänä maksetaan vain puolet hinnasta. Kun sähköpostiin kilhataa ilmoitus näistä hintahulinoista säntään aina läheiseen Fidaan kartoittamaan tilannetta. Usein menen ensimmäisenä katselemaan kodintekstiilejä ja nyt muutamia viikkoja sitten onnisti! Kaksi erittäin hyväkuntoista, ehjää ja vain muutamilla pikkutahroilla varustettua liinaa odotti minua. Neliönmallisia pöytäliinoja ja hinnat 12€ sekä 20€! Olin Fidassa vähän ennen sulkemisaikaa joten päätin riskeerata ja jättää liinat aamuun siihen kun liike aukeaa ja puolenhinnan päivä alkaa.


Ja loppu on sitten ihan historiaa! Minä lunastin itselleni nuo molemmat ihanuudet hintaan 16€! Ne ovat äärimmäisen taidokkaasti tehtyjä ja täytyy sanoa, että aamiainen katettuna näille liinoille nousee kauneudessaan potenssiin 1000 niin kauniita ne ovat. Olen niin onnellinen koska "mummoliinat rules" kuten yksi Marjon matkassa Instagram seuraaja tänään kirjoitti!

Tältä reissulta tarttui mukaan yksi toinenkin ihan mieletön löytö mutta palataan siihen tuonnempana. Minä jatkan vielä hetken liinojen ihailua ennen nukkumaan menoa ♥

toukokuuta 15, 2017

Instrumentarium ja Heritagen Spectacles of Time -mallisto - menneen maailma lumoissa


Blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.

Instrumentariumin tämän kevään uudet silmälasi- ja aurinkolasimallit palauttavat hauskasti mieleen nostalgisen menneen maailman. Heritagen Spectacles of Time -mallistoon on lainattu nimittäin klassikkokehysmalleja aiemmilta vuosikymmeniltä. Klassikot kestävät hyvin aikaan koska ne ovat iättömiä vaikka toki kunkin vuosikymmenen ominaispiirteet näkyvätkin kehyksissä. Heritagen kehykset tuovat tuulahduksen 30- , 40- , 50- ja 60-luvuilta. Malliston kehykset valmistetaan Italiassa kuuluisalla Mazzucchellin tehtaalla, jossa niitä on tehty vuodesta 1849 yhden perheen kuuden eri sukupolven voimin. Melkoinen historia valmistaa kehyksiä!


Kattilahallin BID2017 tapahtumassa oli esillä lasivitriinissä vanhoja kehyksiä. Nämä aidot vintage-kehykset näyttivät todella upeilta mutta jotenkin oudon pieniltä? Olin varma, että jos olisin yrittänyt sovittaa noita ihania "kissansilmiä" itselläni ne eivät olisi kyllä mahtuneet koska näyttivät ihan lasten kehyksiltä. Instrun ammattitaitoinen henkilökunta kertoi, että ihmiset ovat aiemmin olleet huomattavasti kapeakasvoisempia kuin me nykyään. 


Minun huomioni kiinnittyi 50-luvun kehyksiin ja juurikin noihin "kissansilmiin". Aikaan, jolloin naiset olivat naisia ja naisellisuuden sai näyttää ellei peräti korostaa sitä. Punatut huulet ja kynnet sekä kopisevat ranskalaiset korot. Muistelin upeita naisia ihanista amerikkalaisista vanhoista elokuvista kun katselin kehyksiä. Ava Gardner, Marilyn Monroe, Rita Hayworth, Lauren Bacall ja Audrey Hepburn. Näin jo välähdyksiä mielessäni heidän elokuvistaan: Mogambo, Kesäleski, Gilda, Kuinka miljonääri naidaan ja Aamiainen Tiffanylla. Minä rakastan vanhoja leffoja ♥


Ei liene siis yllätys, että valitsin itselleni Instrun valokuvaukseen mustat, aavistuksen kissamaiset aurinkolasit mallia Heritage 2014152Myös kuvassa blogiystäväni Tuulannelin valitsemat Heritage 2010350 ruskeat, kilpikonnakuvioiset aurinkolasit olivat jännät. Ehkä kuitenkin linssiosa liian pyöreä minun kulmikkaisiin kasvoihini. Mustat aurinkolasit ovat myös ehkä monikäyttöisemmät eri asujen kanssa kuin ruskeat. Tässä sitä nyt poseerataan - so chic!

Valokuvaaja Lumo lifestyle

50-luvulla silmälaseissa näkyi selkeästi iloisuus ankeiden sotavuosien jälkeen. Kun enää ei ollut pulaa vaatteista, kengistä ja asusteista alkoi myös muoti muuttua nopeatahtisemmaksi kuin aiemmin. Silmälasien kissamaisuus on juuri 50-luvulla muotiin tullut klassikkomalli. Trendikkäät kissalasit kohottavat kivasti kantajansa katsetta ja niissä on myös mielestäni vähän sellaista viettelevää naisellisuutta mukana joka viehättää itseäni. Kun katselin vastaavasti noita kulmikkaita ja hyvinkin geometrisiä 60-luvun laseja en voisi kuvitella näyttäväni niissä mitenkään kovin edustavalta. Minun kasvoillani kapeat kehykset sekä tuntuvat että näyttävät paremmilta kuin alas poskille tulevat kehykset. Noista 60-luvun vintage kehyksistä tuli mieleen ihan perhoset :) kauniin värikkäitä ja oikeanmallisissa kasvoissa ihan täydelliset.



Heritage Spectacles of Time -mallistosta löytyy myös miesten malleja kuten vaikka nämä Heritage 2014147 kehykset. Miehekäs malli ja hyvä ruskea väri! Aurinkolaseja voi saada toki myös voimakkuuksilla sekä monitehoilla. Instrumentariumin valikoimat voivat vaihdella myymälöittäin.



Tässä sitä ollaan vähän Pohjois-Italian vuoristomaisemissa lomailemassa blogisiskojen Tuulannelin ja Lumon kanssa. Matkalaukut täynnä lomavaatteita, paljon kesäkenkiä ja totta kai nenällä keikkuvat aurinkolasit. Eikös näytäkin tyylikkäältä tämä kolmikko :) Onneksi säät ovat alkaneet lämmitä ja aurinko paistaa meillä kotimaassakin kun kesälomaan on vielä melkoisesti aikaa. Aurinkolaseja tarvitsee jo silti ulkoillessa russeliriiviön kanssa ja autoillessaan. Saan päänsäryn kirkkaasta auringonvalosta joten aurinkolasit on minulle kesällä ihan MUST juttu!

BID2017, valokuvaaja Sanni Riihimäki/Sannimaria Photography


Heritagen Spectacles of Time -mallistoa voi käydä katselemassa lähimmässä Instrun myymälässä ja ehkä löytää itselleen uudet aurinkolasit ennen kunnon kesäkelien alkamista. Instrun Trendwalk nettisivuilla on hyviä tyylivinkkejä ja tietoa uusista kehystrendeistä silmälaseissa ja aurinkolaseissa.

Minua miellytti eniten 50-luvun kissamaisuus miten teitä lukijoita? Onko muodin vuosikymmenissä joku aikakausi, joka on teille mieleinen? Voisiko joku laittaa nenälleen 30-luvun hieman nörttimäiset pyöreät kehykset? Löytyykö lukijoita muista "kissanaisia" MIAU :)

Let the sun shine in - hymyä huuleen sillä kohta kesä on täällä! 
Ensimmäinen pääskynen on jo nähty...

toukokuuta 12, 2017

Kesyttämätöntä kauneutta


Neitosista ken on kaunein, tyttö kaikkein herttaisin
nainen, jonka vuoksi huokaa syömmet iltaisin?
Tiedän ken on kaikkein kaunein. Tiedän ken on herttaisin.
Arvaan ken on sydämet nuo saanut liekkeihin...

Muistan lapsuudestani ne lukemattomat missileikit. Pään ympärille kiedottiin äidin pitsinen ikkunaverho ja villashaalista tehtiin kruunajaisviittaa. Koska oikeaa kruunua ei ollut leikattiin sellainen kahvipussista ja sitten käveltiin ympäriinsä kotona ja heilutettiin kättä kuten ihan oikeissakin missikilpailuissa. Missit olivat NIIN kauniita ja ihaltavia. Myös oikeat prinsessat olivat todella kauniita ja heillä oli oma prinssi sekä puolivaltakuntaa. Prinsessoja oli myös olemassa muuallakin kuin saduissa ja televisiosta näytettiin heidän kuninkaallisen upeita häitä. 

Kasvaminen lapsesta ensin teiniksi ja siitä aikuiseksi naiseksi tarkoitti sitä, että ulkonäköpaineita alkoi sadella sieltä ja täältä. Enää kaikki eivät olisi sopineet niihin missileikkeihin mukaan. Jollain saattoi olla vähän pömppömaha tai lyhyet poikahiukset tai liian vähän pituutta. Lapsenomainen usko kaikkien kauneudesta alkoi varisemaan siinä vaiheessa kun balettiopettaja ilmoitti jonkun olevan liian pitkä ja ehdotti harrastuksen vaihtamista. Tai kun terveydenhoitaja kehotti miettimään tarkasti mitä syö ettei muistuta C-luokan Maria. Samanlaiset vaatteet kuin muilla kavereilla takasivat sen ettei erottunut joukosta vaan kuului jengiin. Piti ikäänkuin hukkua massaan ja olla tietyllä tavalla näkymätön ollakseen hyväksytty. 

Kiitän omia vanhempiani ja eritoten äitiäni siitä, että minusta on kasvanut itseni hyväksyvä ja vahva nainen. Kodin kannustava ja myönteinen ilmapiiri saivat minut ajattelemaan jo melko nuorena ettei minun tarvitse mennä muiden mukana vaan voin pitää oman pääni ja olla rehellisesti oma itseni. Ei tarvinnut sopia valmiiseen muottiin vain siksi, että tulisi hyväksytyksi. En saanut teininä kaikkea mitä halusin vaikka kiukuttelin ja makasin sängyssä koko päivän jonkun asian takia. Se kasvatti vaikka juuri silloin tuntuikin kurjalta mutta jälkeenpäin olen onnellinen niistäkin hetkistä. En muuttaisi mitään enkä myöskään jättäisi yhtään elämäni varrella sattunutta kokemusta elämättä. 

Kun kuljin kouluun bussilla ihailin suunnattomasti harmaa- melkein valkotukkaista naista, joka istui linja-autossa aina kirjoittaen muistiinpanoja ajomatkan aikana. Hän hymyili lempeästi minulle ja näytti hyvin tyynen seesteiseltä. Opin myöhemmin tietämään, että tuo nainen oli Anne Fried - itävaltalainen, Suomessa pitkään vaikuttanut kirjailija, kirjallisuudentutkija, kriitikko, esseisti ja saattohoidon uranuurtaja. Hän oli juutalainen nainen, joka oli elänyt hyvin vaiheikkaan elämän. Fried muutti Suomeen 66-vuotiaana New Yorkista poikansa perässä ja opetteli suomen kielen. Anne Friedistä tuli minulle uusi ihailun kohde missien jälkeen. Vahva, kesyttämätön ja viisas nainen!

Kalevala Koru täyttää tänä vuonna 80 vuotta - onnittelut! 

Kalevala Koru on ottanut juhlavuoden kunniaksi käyttöön uuden sloganin "Kesyttämätöntä kauneutta". Juhlavuoden kunniaksi on toteutettu myös puolitoistaminuuttinen filmi, jolla yritys juhlistaa naiseuden monimuotoisuutta.

Kalevala Korun juhlavuoden filmiin on osallistunut joukko naisia, jotka ovat rohkeasti kulkeneet omia teitään. Filmin on ohjannut kantaa ottavilla töillään huomiota herättänyt Viivi Huuska. Pete Parkkosen ja Cheekin viimeisimmät videot ovat Viivin käsialaa.

Tämän postauksen kuvat on lainattu Kalevala Korun nettisivulta. Kesyttämätöntä kauneutta -filmissä esiintyvät mm. down-malli Maija Mattila, Miss Helsinki Sephora Ikalaba ja voimannoston maailmanmestari,11 laudaturin ylioppilas ja lääkäri Anna Khudayarov.

Kalevala Koru haluaa kutsua kaikki meidät naiset liittymään kesyttämättömiin.

"Jokainen meistä on omanlaisensa ja silti yhtä arvokas naisena. Miksi yrittäisimme koko elämämme mahtua johonkin oletettuun naisen muottiin, kun voimme olla onnellisempia kesyttämättöminä eli juuri sellaisina kuin olemme" markkinointijohtaja Maria Uunila, Kalevala Koru

#kesyttämätön 

toukokuuta 09, 2017

Idästä tuulee - muotia Pietarista, samovaareja, DDR-autoja sekä Nukkumatti ja Myyrä



Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on Hämeenlinnan kaupunginmuseo Skogsterissa avattu mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä Idästä tuulee -näyttely. Ehdin itse piipahtaa siellä Hämeeseen suuntaantuneen työmatkani yhteydessä ja olipas mielenkiintoinen aikamatka menneeseen.
Näyttelyssä on tiivistettynä ajanjakso Suomen Suurruhtinaskunnan ajoista Neuvostoliittoon ja YYA-sopimukseen.

Vitriineissä on roppakaupalla nostalgiaa ja paljon erilaisia esineitä, joita on lainattu suomalaisilta tätä näyttelyä varten ja osa on museon omista kokoelmista. Kun on itse elänyt aikaa jolloin oli olemassa "suuri ja mahtava" tuli tästä myös sellainen jännä takauma omaan lapsuuteen ja muistoja jostain kaukaa putkahti esille. Toisaalta mieleen muistuivat myös isovanhempien kertomat jutut sodasta ja itäisestä uhasta kun kuljin näyttelytilassa nuuhkimassa itäistä tuulahdusta.


Skogster museo sijaitsee upeassa arkkitehti Selim A.Lindqvistin suunnittelemassa jugendtalossa Hämeenlinnan torin laidalla suoraan kirkon takana. Talo on valmistunut vuonna 1907 ja se on alunperin toiminut modernina tavaratalona. Viereinen Piparkakkutalo on puolestaan ollut kauppias Anders Gustaf Skogsterin ja hänen perheensä asuintalo. Olen käynyt Piparkakkutalossa syömässä lounasta sekä yhden jouluateriankin ja muistaakseni tehnyt siitä myös postauksenkin - tosin en juuri nyt löydä sitä - ihana paikka joka tapauksessa ja käymisen arvoinen ruokakokemus.

"Museo Skogster on Hämeenlinnan kaupunginmuseon uusi päätoimipiste. Skogsterin alakertaan on vapaa pääsy. Alakerrassa on viihtyisä museoaula, käsikirjasto ja museokauppa sekä interaktiivinen Ooh, Hämeenlinna! -näyttely, jossa hauskojen ja kantaaottavien skuuppien takaa paljastuu tarujakin ihmeellisempiä totuuksia Hämeelinnasta." Yläkerrassa on vaihtuvia näyttelyitä, joista ensimmäinen on tämä 16.2. avattu Idästä tuulee -näyttely.


Museossa on hauskoja piirroshahmoja idästä seinillä, ikkunoissa ja lattiallakin. Ensimmäinen Neuvostoliiton avaruuteen lähettämä Laika koira ja kosmonautti Juri Gagarin. Idässä astronautit olivat siis kosmonautteja ja Juri lensi ensimmäisenä neuvostoihmisenä avaruuteen. Juri Gagarin on myös vieraillut Hämeenlinnassa 1960-luvulla. DDR:än lahja lapsille on valkopartainen Nukkumatti "joka heitti aina iltaisin unihiekkaa" TV2 Iltasadussa ja sen jälkeen Pikku Kakkosessa peräti 37 vuoden ajan! Itäsaksalaisia kulmikkaita leikkiautoja ja neuvostoajan avaruussukkuloita ja raketteja. Tuota hevoshahmoa en kyllä tunnistanut. Tsekkiläinen Myyrä on ihan legendaarinen hahmo, joka seikkaili milloin missäkin ensin kirjoissa ja myöhemmin myös videoilla. Ulkoa tulviva auringonvalo vielä heijasti nämä ikkunahahmot jännästi lattioihin.


Kosmopoliittinen suurkaupunki Pietari oli 1800-luvun lopussa oiva ostospaikka suomalaisille. Kun Riihimäki-Pietari junarata valmistui mahdollisti sen tämänkin kauniin kastepuvun hankkimisen Venäjältä 1873. Tässä puvussa on kastettu hämeenlinnalaisen venäjänkielen lehtori Edvard Palanderin pojat Ernest, Hugo, Gunnar, Eino ja Väinö. Taidokasta reikäpitsiä ja puku näytti kuin uudelta.


Ortodoksinen kirkko tuli näkyvämmäksi Suomessa Venäjän vallan aikana. Upea vihkikruunupari on Kyyrölästä. Olen yhden kerran elämässäni ollut ortodoksi häissä ja täytyy sanoa, että kruunujen kannattelu morsiusparin pään päällä vihkimisseremoniassa on raskasta puuhaa mutta näyttää kauniin juhlavalta kuten koko toimituskin.

Papin jumalanpalveluspukuun kuuluva alusstikari on Valamon luostarista peräisin. 
Kirkon värikkään kukallisessa villamatossa näkyi mehiläisvahaisista tuohuskynttilöistä 
tippuneita steariinitahroja


Venäläiseen teeperinteeseen kuuluvat samovaari rivistö seisoi uljaana ikkunalaudalla. Samovaarilla tee keittyy itsekseen kuten sen nimikin sen jo kertoo (venäjäksi сам/samo=itse, варить/varit=keittää). Isoon säiliöön laitettiin vesi, joka kuumennettiin hehkuvien hiilien, kivien tai spriiliekin avulla. Itse väkevä tee on haudutettu tuolla päällä. Myöhemmin samovaarit muutettiin sähkökäyttöisiksi. Löysin Fidan kirppikseltä viime syksynä pienen miniatyyri samovaarin, joka taisi vilahtaa viime vuoden joulukalenterin postausten jossain kuvassa.

Venäläinen kaunis lakkarasia on varmaan kätkenyt sisäänsä koruja tai muita aarteita.

Keisarillinen lahja kuvernööri Knut Rafael Spårelle. Pääsiäismunaa koristaa keisarinna 
Alexandra Feodorovnan monogrammi. 

Näyttelyn ensimmäinen osa keskittyy aikaan jolloin Suomi oli autonominen osa Venäjää, oma suurruhtinaskuntansa. Venäjän keisari antoi Suomelle erikoisoikeuksia, Suomi säilytti oman kielensä, perustuslakinsa ja uskontonsa. Tätä aikaa seuraavien sortovuosien aikana 1899-1905 ja 1908-1917 Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea kaikin tavoin. Huikeita mustavalkoisia valokuvia mm. vuoden 1905 suurlakosta Senaatintorilla ja suomalaisten urheilijoista Tukholman Olympialaisissa 1912 Venäjän lipun alla mutta omana ryhmänään. Valtion virastojen seinälle roikkui vielä tsaarinkuva näinä aikoina.


Itsenäistynyt Suomi  jatkoi suuren Neuvostoliiton naapurimaana varustautuen mahdolliseen uhkaan idästä ja alkavaan sotaan. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi jäi itsenäiseksi valtioksi mutta joutui luovuttamaan alueita itänaapurille ja alkoi YYA-sopimuksen aika, jota kesti peräti vuoteen 1992 kun Neuvostoliitto hajosi. Vasta vähän vanhempana sitä on tajunnut mitä "suomettumisen ajalla" on tarkoitettu. Kun eli ajassa se tuntui ihan normaalilta...


Idästä tuulee -näyttely tarjoaa hyvää perspektiiviä ymmärtää itäisen naapurin vaikutusta meidän suomalaisten historiaan. Suomen kielestä löytyy venäjästä lähtöisin olevia sanoja, ruokakulttuurissamme näkyy idän vaikutusta ja samoin suomalaisessa musiikissa on slaavilaisuutta. Näyttely herättää ihan varmasti tunteita ihmisissä ja se auttaa myös Suomen rajojen ulkopuolelta tulevien ymmärtämään meidän erikoislaatuista idän suhdetta.

Symppaattisin hahmo näyttelyssä taitaa olla tsekkiläisen animaattorin ja kuvittajan Zdenek Milerin Myyrä. Myyrä-tarinoihin sisältyi lähes aiba joku opetus: kierrätä, älä roskaa tai varo tulitikkuja. Näyttelystä löytyy myös 1980 Moskovan olympialaisten Miska karhu. 


Värikkäät kukkahuivit ovat todellinen venäläisyyden symboli. Huiveja on tullut Suomeen jo kiertävien kauppiaiden eli laukkuryssien aikana. Myöhemmin kukkahuivi oli tuliaisostos Leningradin (Pietarin) matkalta. Tämä huivi on ollut 1970-luvulla myös Suomessa taistolaisuuden symboli. Minusta huivit ovat kauniita enkä enää liitä niihin näitä poliittisia väritteitä.


Idästä tuulee -näyttelyyn oli koottu matkamuistojen vitriini  Neuvostoliiton matkoilta. Siellä ei juuri ollut mitään ostettavaa mutta maatuskat olivat oivallinen tuliainen. Näitä värikkäitä puisia maatuska nukkeja oli näyttelyssä valtava vitriini täynnä. Maatuskoita on aina sisäkkäin pariton määrä, joka venäläisessä kulttuurissa symboloi elämän jatkuvuutta. Maatuska kuvaa myös hedelmällisyyttä. Itse pidän maatuskoista ja aina kirppareilta yritän metsästää niitä. Muistan isoäitini aikoinaan tuoneen myös puisia sorvattu ja kauniisti maalattuja lakkalusikoita sekä munakuppeja itärajan takaa.


Venäläiset leikkikalut ovat jotenkin karun hellyttäviä. Ja ihana Nukkumatti!

Näyttelyssä on esillä myös lasten pioneeritoiminnasta valokuvia ja pioneerihuiveja.


Itse suhtauduin itään aina vähän nuivasti ja uskaltauduin itärajan taakse vasta keväällä 2014. Pietari hurmasi minut täysin ja nyt jälkeenpäin mietin miksi en koskaan aiemmin ollut käynyt siellä? Muistan vanhempieni Leningradin kulttuurimatkan jälkeen kun katselimme reissun jälkeen valokuvia Eremistaarista mietin tylsänä teininä "Miten ihmeessä joku edes viitsii matkustaa tuonne?" Varmaan se mielikuva historian tapahtumien kautta oli asenteeni takana? Tai joku idän uhan pelko? Tai tietämättömyys...? Nyt lähtisin taas viivana Pietariin koska niin paljon upeaa jäi näkemättä.

Idästä tuulee -näyttely on avoinna 21.1.2018 saakka joten siellä on hyvää aikaa piipahtaa Suomi100 juhlavuoden aikana. Mielenkiintoinen mielikuvitus matka aikakausiin, joita kaikkia ei ole elänyt mutta joiden vaikutus tuntuu silti omassa elämässä. Suosittelen!