Pages

toukokuuta 09, 2017

Idästä tuulee - muotia Pietarista, samovaareja, DDR-autoja sekä Nukkumatti ja Myyrä



Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on Hämeenlinnan kaupunginmuseo Skogsterissa avattu mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä Idästä tuulee -näyttely. Ehdin itse piipahtaa siellä Hämeeseen suuntaantuneen työmatkani yhteydessä ja olipas mielenkiintoinen aikamatka menneeseen.
Näyttelyssä on tiivistettynä ajanjakso Suomen Suurruhtinaskunnan ajoista Neuvostoliittoon ja YYA-sopimukseen.

Vitriineissä on roppakaupalla nostalgiaa ja paljon erilaisia esineitä, joita on lainattu suomalaisilta tätä näyttelyä varten ja osa on museon omista kokoelmista. Kun on itse elänyt aikaa jolloin oli olemassa "suuri ja mahtava" tuli tästä myös sellainen jännä takauma omaan lapsuuteen ja muistoja jostain kaukaa putkahti esille. Toisaalta mieleen muistuivat myös isovanhempien kertomat jutut sodasta ja itäisestä uhasta kun kuljin näyttelytilassa nuuhkimassa itäistä tuulahdusta.


Skogster museo sijaitsee upeassa arkkitehti Selim A.Lindqvistin suunnittelemassa jugendtalossa Hämeenlinnan torin laidalla suoraan kirkon takana. Talo on valmistunut vuonna 1907 ja se on alunperin toiminut modernina tavaratalona. Viereinen Piparkakkutalo on puolestaan ollut kauppias Anders Gustaf Skogsterin ja hänen perheensä asuintalo. Olen käynyt Piparkakkutalossa syömässä lounasta sekä yhden jouluateriankin ja muistaakseni tehnyt siitä myös postauksenkin - tosin en juuri nyt löydä sitä - ihana paikka joka tapauksessa ja käymisen arvoinen ruokakokemus.

"Museo Skogster on Hämeenlinnan kaupunginmuseon uusi päätoimipiste. Skogsterin alakertaan on vapaa pääsy. Alakerrassa on viihtyisä museoaula, käsikirjasto ja museokauppa sekä interaktiivinen Ooh, Hämeenlinna! -näyttely, jossa hauskojen ja kantaaottavien skuuppien takaa paljastuu tarujakin ihmeellisempiä totuuksia Hämeelinnasta." Yläkerrassa on vaihtuvia näyttelyitä, joista ensimmäinen on tämä 16.2. avattu Idästä tuulee -näyttely.


Museossa on hauskoja piirroshahmoja idästä seinillä, ikkunoissa ja lattiallakin. Ensimmäinen Neuvostoliiton avaruuteen lähettämä Laika koira ja kosmonautti Juri Gagarin. Idässä astronautit olivat siis kosmonautteja ja Juri lensi ensimmäisenä neuvostoihmisenä avaruuteen. Juri Gagarin on myös vieraillut Hämeenlinnassa 1960-luvulla. DDR:än lahja lapsille on valkopartainen Nukkumatti "joka heitti aina iltaisin unihiekkaa" TV2 Iltasadussa ja sen jälkeen Pikku Kakkosessa peräti 37 vuoden ajan! Itäsaksalaisia kulmikkaita leikkiautoja ja neuvostoajan avaruussukkuloita ja raketteja. Tuota hevoshahmoa en kyllä tunnistanut. Tsekkiläinen Myyrä on ihan legendaarinen hahmo, joka seikkaili milloin missäkin ensin kirjoissa ja myöhemmin myös videoilla. Ulkoa tulviva auringonvalo vielä heijasti nämä ikkunahahmot jännästi lattioihin.


Kosmopoliittinen suurkaupunki Pietari oli 1800-luvun lopussa oiva ostospaikka suomalaisille. Kun Riihimäki-Pietari junarata valmistui mahdollisti sen tämänkin kauniin kastepuvun hankkimisen Venäjältä 1873. Tässä puvussa on kastettu hämeenlinnalaisen venäjänkielen lehtori Edvard Palanderin pojat Ernest, Hugo, Gunnar, Eino ja Väinö. Taidokasta reikäpitsiä ja puku näytti kuin uudelta.


Ortodoksinen kirkko tuli näkyvämmäksi Suomessa Venäjän vallan aikana. Upea vihkikruunupari on Kyyrölästä. Olen yhden kerran elämässäni ollut ortodoksi häissä ja täytyy sanoa, että kruunujen kannattelu morsiusparin pään päällä vihkimisseremoniassa on raskasta puuhaa mutta näyttää kauniin juhlavalta kuten koko toimituskin.

Papin jumalanpalveluspukuun kuuluva alusstikari on Valamon luostarista peräisin. 
Kirkon värikkään kukallisessa villamatossa näkyi mehiläisvahaisista tuohuskynttilöistä 
tippuneita steariinitahroja


Venäläiseen teeperinteeseen kuuluvat samovaari rivistö seisoi uljaana ikkunalaudalla. Samovaarilla tee keittyy itsekseen kuten sen nimikin sen jo kertoo (venäjäksi сам/samo=itse, варить/varit=keittää). Isoon säiliöön laitettiin vesi, joka kuumennettiin hehkuvien hiilien, kivien tai spriiliekin avulla. Itse väkevä tee on haudutettu tuolla päällä. Myöhemmin samovaarit muutettiin sähkökäyttöisiksi. Löysin Fidan kirppikseltä viime syksynä pienen miniatyyri samovaarin, joka taisi vilahtaa viime vuoden joulukalenterin postausten jossain kuvassa.

Venäläinen kaunis lakkarasia on varmaan kätkenyt sisäänsä koruja tai muita aarteita.

Keisarillinen lahja kuvernööri Knut Rafael Spårelle. Pääsiäismunaa koristaa keisarinna 
Alexandra Feodorovnan monogrammi. 

Näyttelyn ensimmäinen osa keskittyy aikaan jolloin Suomi oli autonominen osa Venäjää, oma suurruhtinaskuntansa. Venäjän keisari antoi Suomelle erikoisoikeuksia, Suomi säilytti oman kielensä, perustuslakinsa ja uskontonsa. Tätä aikaa seuraavien sortovuosien aikana 1899-1905 ja 1908-1917 Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea kaikin tavoin. Huikeita mustavalkoisia valokuvia mm. vuoden 1905 suurlakosta Senaatintorilla ja suomalaisten urheilijoista Tukholman Olympialaisissa 1912 Venäjän lipun alla mutta omana ryhmänään. Valtion virastojen seinälle roikkui vielä tsaarinkuva näinä aikoina.


Itsenäistynyt Suomi  jatkoi suuren Neuvostoliiton naapurimaana varustautuen mahdolliseen uhkaan idästä ja alkavaan sotaan. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi jäi itsenäiseksi valtioksi mutta joutui luovuttamaan alueita itänaapurille ja alkoi YYA-sopimuksen aika, jota kesti peräti vuoteen 1992 kun Neuvostoliitto hajosi. Vasta vähän vanhempana sitä on tajunnut mitä "suomettumisen ajalla" on tarkoitettu. Kun eli ajassa se tuntui ihan normaalilta...


Idästä tuulee -näyttely tarjoaa hyvää perspektiiviä ymmärtää itäisen naapurin vaikutusta meidän suomalaisten historiaan. Suomen kielestä löytyy venäjästä lähtöisin olevia sanoja, ruokakulttuurissamme näkyy idän vaikutusta ja samoin suomalaisessa musiikissa on slaavilaisuutta. Näyttely herättää ihan varmasti tunteita ihmisissä ja se auttaa myös Suomen rajojen ulkopuolelta tulevien ymmärtämään meidän erikoislaatuista idän suhdetta.

Symppaattisin hahmo näyttelyssä taitaa olla tsekkiläisen animaattorin ja kuvittajan Zdenek Milerin Myyrä. Myyrä-tarinoihin sisältyi lähes aiba joku opetus: kierrätä, älä roskaa tai varo tulitikkuja. Näyttelystä löytyy myös 1980 Moskovan olympialaisten Miska karhu. 


Värikkäät kukkahuivit ovat todellinen venäläisyyden symboli. Huiveja on tullut Suomeen jo kiertävien kauppiaiden eli laukkuryssien aikana. Myöhemmin kukkahuivi oli tuliaisostos Leningradin (Pietarin) matkalta. Tämä huivi on ollut 1970-luvulla myös Suomessa taistolaisuuden symboli. Minusta huivit ovat kauniita enkä enää liitä niihin näitä poliittisia väritteitä.


Idästä tuulee -näyttelyyn oli koottu matkamuistojen vitriini  Neuvostoliiton matkoilta. Siellä ei juuri ollut mitään ostettavaa mutta maatuskat olivat oivallinen tuliainen. Näitä värikkäitä puisia maatuska nukkeja oli näyttelyssä valtava vitriini täynnä. Maatuskoita on aina sisäkkäin pariton määrä, joka venäläisessä kulttuurissa symboloi elämän jatkuvuutta. Maatuska kuvaa myös hedelmällisyyttä. Itse pidän maatuskoista ja aina kirppareilta yritän metsästää niitä. Muistan isoäitini aikoinaan tuoneen myös puisia sorvattu ja kauniisti maalattuja lakkalusikoita sekä munakuppeja itärajan takaa.


Venäläiset leikkikalut ovat jotenkin karun hellyttäviä. Ja ihana Nukkumatti!

Näyttelyssä on esillä myös lasten pioneeritoiminnasta valokuvia ja pioneerihuiveja.


Itse suhtauduin itään aina vähän nuivasti ja uskaltauduin itärajan taakse vasta keväällä 2014. Pietari hurmasi minut täysin ja nyt jälkeenpäin mietin miksi en koskaan aiemmin ollut käynyt siellä? Muistan vanhempieni Leningradin kulttuurimatkan jälkeen kun katselimme reissun jälkeen valokuvia Eremistaarista mietin tylsänä teininä "Miten ihmeessä joku edes viitsii matkustaa tuonne?" Varmaan se mielikuva historian tapahtumien kautta oli asenteeni takana? Tai joku idän uhan pelko? Tai tietämättömyys...? Nyt lähtisin taas viivana Pietariin koska niin paljon upeaa jäi näkemättä.

Idästä tuulee -näyttely on avoinna 21.1.2018 saakka joten siellä on hyvää aikaa piipahtaa Suomi100 juhlavuoden aikana. Mielenkiintoinen mielikuvitus matka aikakausiin, joita kaikkia ei ole elänyt mutta joiden vaikutus tuntuu silti omassa elämässä. Suosittelen!


4 kommenttia:

  1. Oijoi ihan huikea näyttely ja monesta tulee oma lapsuus mieleen. Omistin Nukkumatti nuken vihreällä asulla ja vieläkin harmittaa, minne olen kadottanut. Myyrä oli ehdottomia lemppareita ja on vieläkin. Muistan muuten, että kotona oli aivan mahtavan tehokas DDR:nen lämminvoileipäkone, joka lämmitti ja suhautti leipiä siihen tahtiin, kun söit yhden, toinen oli jo valmiina tuloillaan. Ostin sitten omaankin kotiin vastaavan aparaatin, kun olen koko lapsuuteni sillä leipiä käryytellyt ja Emmauksesta ostin, muistan senkin vielä. Niinhän siinä kävi sitten, että oma masiinani pamahti ja paloi proput, niin että huoltomiehen piti pääkytkimestä tulla laittamaan ne päälle.

    Töölössä muuten oli Neuvostoliiton kulttuurilähetys, jonne sotaveteraani vaarini ja lotta mummini olivat laittaneet ehdottoman kiellon. Siellä salaa kamujen kanssa käytiin, näyttivät meille piirrettyjä ja saimme sirppi ja vasara pinssejä ja se se vasta olikin uhmaava seikkailu se. :)

    Kivaa viikkoa Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten harmi, että sinun Nukkumatti on kadonnut! Jospa se löytyisi jostain varmasta piilopaikasta vielä.

      Tuo DDR:läinen lämminleipäkone on minulle ihan vieras mutta uskon, että on toiminut hyvin kun kerran sinulle on jäänyt siitä hyvät muistot. Meillä tehtiin kotona lämpimiä voileipiä uunissa. Onneksi oma koneesi ei sytyttänyt tulipaloa... :O

      Minäkin muistan tuon talon Töölössä. Sen seinässä on värikäs mosaiikkityö, jossa on sirppejä ja vararoita myös. Olet ollut melkoinen seikkailija kun olet siellä ollut. Minun ystäväni vei minut lapsena pioneerien kokoukseen ja kun kotona kerroin siitä vanhemmat kehottivat etten enää menisi.

      Hyvää viikonloppua Tiia :)

      Poista
  2. Muistan miten ihan järkytyin, kun kuulin, että Nukkumatti oli kiellettyjen listalla, koska oli kuulemma DDR:n propagandaa. Nukkumatti on ihana ja niin on muuten maatuskatkin.
    Mukavaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuskoita minun oli tarkoitus ostaa Pietarista keväällä 2014 mutta viimeisenä päivänä se kauppa totta kai oli kiinni. Oli monta päivää kuolannut liikkeen ulkopuolella menemättä edes sisään.

      Aurinkoista viikonloppua :)

      Poista