syyskuuta 09, 2017

Kakola vankilakierroksella vihdoinkin


Kävin kesällä 2016 Turun Kakolanmäellä kahvittelemassa ensimmäisen kerran ja siitä syntyi postaus tänne blogiin. Jos ihan tarkkoja ollaan joimme kaffet ja söimme viilalla varustetun Kakola-muffinsin entisessä vankilanjohtajan asuntoon tehdyssä rakennuksessa. Katselimme itse Kakolan vankilaa vain muurien takaa koska silloin emme ehtineet mukaan varsinaiselle vankilakierrokselle. Tiukille meinasi mennä koko vankilaan pääsy tänäkin kesänä mutta onneksi mahduimme mukaan kierrokselle elokuun loppupuolella kesälomani toisella jaksolla. Koska Kakola-kierrokset ovat äärimmäisen suosittuja niitä päätettiin jatkaa syyskuun 2017 loppuun. Kurkkasin juuri netistä, että kaikki kierrokset ovat loppuunmyytyjä mutta ehkä peruutuspaikkoja voi tulla vielä. Lokakuun alussa ex-vankilaan ei enää pääse koska silloin se sulkeutuu lopullisesti ja muuttuu asunnoiksi. Yksi aika päättyy ja toinen alkaa!


Olin itse miettinyt miksi ihmeessä Kakolan vankila on ylipäätänsä perustettu keskelle Turkua? Tähänkin selvisi syy oppaamme Lauran kertoessa tarkemmin Kakolan historiasta kierroksemme aikana. Kakolanmäki on ollut perustamisensa aikoina täysin syrjässä Turun varsinaisesta keskustasta, joka on sijoittunut Turun Tuomiokirkon ympärille joen toiselle puolelle. Tällä mäellä käytiin vielä 1700-luvulla metsästämässä kettuja ja susia, joten aika korpea se taisi olla satoja vuosia sitten. Näihin aikoihin paikka tunnettiin myös eri nimellä - Linnanvuorena.


Turun palon jälkeen 1827 alettiin kalliosta mäkeä kutsua kuitenkin Kakolanmäeksi. Kako tarkoittaa lounaismurteissa mielenvikaista. Mäen kupeessa on aikoinaan sijainnut sairaalarakennus, jonne on ollut sijoitettuna mielisairaita ihmisiä. Yhden tarinan mukaan nimi juontaisi juurensa tästä mutta mitään varmuutta asialle ei ole. Oli asia niin tai näin aloitettiin vuonna 1845 rakentamaan keisari Nikolai I:n määräyksestä työ- ja ojennuslaitosta juurikin tänne Kakolanmäelle. Työtä tulivat tekemään Turun vankilaan sijoitetut vangit.


"Laitoksen tarkoituksena oli estää pahanilkisen miesväen kuljeskeleminen vapaana ja samalla johdatella heidät parannukseen. Ajatuksena oli, että yhteiskuntaan sopeutumattomat asukkaat muuttuisivat pakollisen työn ja kurin avulla kunnon kansalaisiksi." kerrotaan Kakolan vankilan historiaosiossa. Laitosta ei siis alun perin rakennettu vankilaksi vaan siellä asuttiin isoissa yhteishuoneissa yksinäissellien sijaan. Kakolan tarkoitus oli saattaa irtolaiset työn ja kurin avulla takaisin kaidalle tielle. Rakennukseen tarvittava graniitti louhittiin kalliosta ja rakennuksen suunnittelijana oli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Lohrmann. Graniittia alettiin nimittää kakoliitiksi louhivien vankien toimesta.


Kun  Kakola valmistui vuonna 1853 tilanne oli jo muuttunut. Krimin sota toi paljon venäläisiä sotilaita Turkuun ja heidät majoitettiin Kakolan muurien suojiin. Ojennuksessa olleet miehet siirrettiin pois Turusta muihin laitoksiin Suomessa ja Kakolassa tehtiin uudistus, jotta sinne mahtuisikin 160 miehen sijaan 300 vankia. Isot työsalit muuttuivat vankihuoneiksi asentamalla kalterit niiden ikkunoihin ja vankila-alue myös rajattiin sekä yhdistettiin paksulla muurilla.


Ensimmäiset vangit Kakolaan saapuivat 1862 ja alusta lähtien on Kakola aina ollut "hurjien poikien vankila". Näihin aikoihin vangit asuivat 17 tai 37 miehen huoneissa. Vankien määrä myös kasvoi 350 henkilöön joten ahdasta täällä on ollut. Koska rakennusta ei alunperin oltu suunniteltu vankilaksi olivat paot sieltä erittäin yleisiä ja Kakolasta on karattu aina. Kakola saikin vähemmän imartelevan lempinimen Pakola. Vankilan ympärille perustettiin puisto ja rakennettiin Serpenttiinitie pengerryksineen. Vankilan ympärillä oli perunamaa, sikala ja vihannestarhoja muonittamaan asukkaita. Puutarhan hoito toi vaihtelua vankien elämään.



Koska sellivankila oli kurin- ja järjestyksenpidon kannalta parempi vaihtoehto kuin isot yhteiset tilat päätettiin Kakolaan rakentaa siipirakennukset. Uudet siivet valmistuivat vuonna 1879 ja niiden avulla vankilan luonne myös muuttui ihan erilaiseksi. Sellit olivat nyt vain yhden henkilön käytössä. Ne olivat pieniä mutta melko korkeita ja tuon ajan käsitysten mukaan "parantumiseen auttoi yksinäisyys ja puhdas ilma". 



Auburnilaisessa yöselliosastossa oli yhteensä 78 selliä. Täällä viihtyivät erityisesti yli 40-vuotiaat vangit koska siellä sai olla rauhassa. Näistä yöselleistä käytiin päivätöissä ja tässä todella pienessä sellissä vietettiin klo 16-07 välinen aika. Tässä osastossa ei saanut pitää omaa radiota tai teeveetä sellissään vain ainoastaan keskusradio oli käytössä. Kanavan, jota kaikki kuuntelivat valitsi vartija. Tällä osastolla syömisen jälkeen vetäydyttiin selleihin, joiden kaikkien eteen laskettiin tuo kuvassa näkyvä puomi. Osastolla säilyi rauha ja järjestys yöaikaa eikä kahinoita syntynyt. Ikkunoista käytävällä tuli sisälle luonnonvaloa ja vaikka itse selli oli ikkunaton saattoi nähdä sinitaivaankin.

Tämä yösellisiipi suljettiin jo 1980-luvulla ja todettiin asuinkelvottomaksi. Jatkossa nämä yösellit tulevat toimimaan Kakolaan muuttavien ihmisten kellarikomeroina. Yhteistyötä tehdään Museoviraston kanssa koska Kakolan rakennuskompleksi on Suomen mittapuussa erittäin merkittävä historiallisesti.


Toinen rakennetuista siivistä oli 72 selliä sisältä philadelphialainen päiväselliosasto eli Pohjoisselli. Tämä näytti heti tutulta amerikkalaisista elokuvista, jotka sijoittuvat vankilamiljööseen. Philadelphilaisen mallin tarkoituksena oli vankien eristäminen toisistaan. Pohjoissellissä vangit viettivät aikansa koko ajan sellissään eikä muilla vangeilla ollut pääsyä tälle osastolle. Tänne sijoitetut vangit eivät käyneet töissä muualla mutta itse sellissä pystyi työskenlemään. Pohjoissellin kerrokset ovat keskeltä auki, joten vartijoilla oli yläkerroksista hyvät näkymät alas. Upeat metalliportaat ovat vankien rakentamat!


Näissä päiväselleissä on istunut myös Suomen legendaarisin ja pahamaineisin murhaaja Matti Haapoja. Hän istui Kakolassa elinkautisvankina 1871-1880 mutta näiden vuosien aikana hän myös pakeni vankilasta neljästi. Haapoja oli ylistarolainen puukkojunkkari, joka ehti elämänsä aika tehdä paljon rikoksia ja tappaa ainakin 18 ihmistä - ehkä paljon enemmänkin. Pakojen jälkeen Haapoja karkoitettiin Siperiaan mutta hän palasi sieltä takaisin Suomeen 1890.

Matti jatkoi hurjaa elämäänsä ja lopulta hänet tuomittin mestattavaksi. Koska Suomessa oli ollut enää voimassa kuolemaantuomiota hänen rangaistuksensa muutettiin elinkautiseksi. Vuonna 1895 Haapoja hirtti itsensä villalangoista tekemäänsä köyteen vähän alle 50-vuotiaana sellissään. Kukaan pappi ei suostunut siunaamaan Haapojaa joten hänen luurankoaan pidettiin Helsingin rikosmuseossa esillä. Lopulta vuonna 1995 Matti Haapoja siunattiin haudanlepoon Ylistarossa ja Kakolan vangit tekivät hänelle hautakiven kakoliitista. Aika hurja elämä ja kohtalo Matti Haapojalla on ollut!


Päiväselleissä vartija tarkkaili vankeja ovessa olevan kurkistusreiän kautta. Myös ruokailut hoidettiin käytäväseinissä olevien luukkujen välityksellä. Selleissä ei ollut sosiaalitiloja joten tarpeet tehtiin ämpäreihin, joita sitten vaihdettiin luukkujen välityksellä täydestä tyhjään.  Tästä sellistä pääsi tunniksi ulkoilemaan päivittäin aidattuun tilaan joten melko erityksissä täällä oltiin. Kakolassa toimi vankila aina vuoteen 2007 ja Suomi saikin arvostelua siitä etteivät vankila olosuhteet enää 2000-luvulla olleet kovin hyvät esim. näissä päiväselleissä.


Kurkkaus selleihin paljasti lukemattomat seinäkirjoitukset, tyttökuvat, raaputetut nimikirjaimet.... Mietin miltä mahtoi tuntua joutua ensimmäistä kertaa vankilan selliin? Katon rajassa pieni ikkuna, josta näkisi vain taivaan. Ympärillä seinät. Yksinäisyys. Omat ajatukset. Eristäytyminen ulkomaailmasta. Tulisiko katumus? Ahdistaisiko? Vai olisiko se ihan yhdentekevää? Vaikeaa päästä vangin pään sisälle...

Länsiselliä kutsuttiin myös Pytyksi - vankilan pakkolaitokseksi. Tänne juuri sijoitettiin ne kaikkein hurjimmat ja vaarallisimmat tapaukset, jotka istuivat Kakolan seinien sisäpuolella pitkään.


Päiväselliosaston pohjakerrosta kutsuttiin rundiksi (grund ruotsiksi) ja sinne joutui jos ei sopeutunut vankilan kuriin ja järjestykseen vaan käyttäytyi huonosti. Keitti vaikka kiljua sellissään tai ryhtyi väkivaltaiseksi muita vankeja kohtaan. Yleensä rundissa vietettiin vain muutamia päiviä mutta raumalainen vanki Kanaali-Koskinen istui täällä väkivaltaisen luonteensa takia useita vuosia. Tänne osastolle myös sijoitettiin ns. pelkääjä vangit (raiskaajat, pedofiilit, huumekuriirit), jotka olivat Kakolan alinta kastia.



Vankilassa oli huumeita ja niitä yritettiin myös tuoda sinne keinolla millä hyvänsä. Vangit olivat myös erittäin kekseliäitä piilottamaan huumeita, partakoneenteriä, pillereitä jne. Kinder-munien sisältä löytyvien suojamunien suojaan. Jos vankia epäiltiin mahdollisesta salakuljetuksesta ruumiinsa sisällä oli sitä varten erillinen "munitushuone" asian selville saamiseksi tarkemmin...


Kakolassa on ollut paljon kuuluisia vankeja. Kierroksella näimme, että sellissä 22 oli istunut juuri Matti Haapoja "Ei Suomi toista tunne, vertaistaan murhaajaa, joka hengen riisti, ryösti ja teki tuhojaan." Volvo-Markkanen puolestaan ryösteli pankkeja ahkerasti 60-luvulla ja hän istui tuomiotaan juuri Kakolan turvasellissä koska oli myös erikoistunut vankilapakoihin. Toisaalta Volvo-Markkanen opiskeli ja kirjoitti ylioppilaaksi Kakolassa. Volvo-Markkanen kirjoitti yo-kokeet sellissä numero viisi saaden peräti 5 laudaturia. Hän oli vitsaillut, että niitä olisi ollut 6 jos kirjoituspaikkana olisi ollut selli numero kuusi!


Epäonnistunein pakoyritys on tehty Kakolan kirkosta, josta ikkunoita pessyt luottovanki oli yrittänyt laskeutua alas lakanoiden avulla ilman ristikoita olleesta kirkon ikkunasta. Hän oli valinnut kaikkein reunimmaisemman ikkuna ettei sakastissa ollut pappi ja käytävässä kävelevät vartijat huomaisi pakoyritystä. Pieneksi ongelmaksi vai muodostui se, että valitun ikkunan alla oli vankilanjohtajan huone, joka näki suoraan vangin pakoyrityksen. Aina ei vain onnistu!


Kakolasta löytyy myös venetsialaisen esikuvansa mukaan nimetty Huokausten silta. Huokausten siltaa pitkin aikoinaan Itäsellistä tulevat vangit voitiin huomaamatta kuljettaa rakennuksessa eteenpäin. Näin kukaan ei nähnyt kuka kulki pihan poikki tai tuli vankilaan. Itäselli valmistui 1894 ja siellä sijaitsivat erittäin epäinhimillisen pienet makuusellit 2x1.2m, joita kutsuttiin katiskoiksi. Nämä ikävältä kuulostavat häkit olivat käytössä 1930-luvulle jolloin ne epäinhimillisyyteen vedoten lakkautettiin.

Kakolasta riittäisi juttuja kerrottavaksi vaikka kuinka paljon. Jos"tuskaturismi" yhtään kiinnostaa niin sinne kyllä kannattaa vielä yrittää päästä kierrokselle. Oppaallamme Lauralla oli hauskat käsirauta-korvikset, joita myydään Kakola-kaupassa pohjakerroksessa. Sieltä löytyy myös t-paitoja, kahvia, salmiakkia ja Kakola kirja. Harmittaa kun en ostanut sitä itselleni. Olisi ollut mielenkiintoista lukea vielä enemmän aiheesta.


Kakola kierrokselle mennessä ostetaan pääsylippu, jossa itseasiassa lukee kyllä "ulospääsylippu". Kun kierros on käyty läpi lippu leimataan lentävällä kyyhkysellä ja portti vapauteen aukeaa. Vaikka kierros oli mielenkiintoinen oli mukava päästä pois kiven sisältä aurinkoon! 







12 kommenttia:

  1. Aikamoinen ja mielenkiintoinen historian tietopaketti :). Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä myös millaisia asuntoja tuonne tulee. Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun piipahdit lukemassa Sari :) Tästä linkistä näkee vähän mitä tuonne Kakolaan on kaavailtu. http://www.kakola.fi/lansiselli/
      Onhan tuo upea paikka vaikka historia onkin synkkä.
      Mukavaa sunnuntaita <3

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kierros,kiitos virtuaalimatkasta Marjo. Hienon näköinen talo asuintaloksi tulevaisuudessa, paljon työtä että tuosta saadaan sisältäkin viihtyisä. Mutta varmaankin upea sitten valmiina. Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä Jael :) Paljon työtä on jo tehty ja mm. tuolla Kakolan sisäpihalla myllättiin ja räjäyteltiin kun mekin olimme siellä kierroksella. Asuntoihin ei rakennetta saunatiloja joten tuonne sisäpihalle tulee sitten Kakola Spa.
      Mukavaa sunnuntaita Jael ja rapsuja Bambille <3

      Poista
  3. Oiva sana kuvaamaan paikassa käyntiä "tuskaturismi", ehkei ensimmäinen paikka jonne mielisin, mutta kyllä mielenkiinnolla täällä blogissasi kaiken luin. Hauskaa huumoria tuskaista paikasta nuo käsirautakorvikset, Karhukoplatarrat ja ulospääsylippu.

    Kivaa viikonloppua Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisesti tuohon "tuskaturismiin" taitavat kuulua vaikka käynnit ex-keskitysleireillä mutta itse lukisin siihen myös nämä vankilat. Minullahan näistä on kokemusta mm. Patarei Tallinnassa useampaan otteeseen ja siitä täällä blogissakin ollut postauksia. Kiinnostavia paikkoja, joissa mukana myös käydä saamassa lisätietoa ja perspektiiviä elämään.

      Tuo Karhukopla tarra oli liimattuna yhdessä sellissä ja siitä oli mukavampi ottaa kuva kuin lukemattomista "tyttökuvista". Tuo "ulospääsylippu" ja sen leimaaminen "vapauttavalla kyyhkysellä" oli ihan yliveto. Samoin nuo korvikset!

      Mukavaa sunnuntaita Tiia <3

      Poista
  4. Huh mikä historia tuolla paikalla onkaan. Muistan miten lapsuuden kodissakin puhuttiin aina Kakolasta, kun joku oli tehnyt uutisten mukaan hurjia rikoksia. Muistaakseni isäni vielä puhui Kakolan vanki-mielisairaalasta. Mielenkiintoisia ja samalla karmivia paikkoja.
    Ihanaa viikonloppua Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakola taitaa olla tuttu paikka historiansa ja juuri pakojensa ansiosta useille. Muistelen, että joku iltapäivälehti vei Volvo-Markkasen tyhjentyneeseen Kakolaan muistelemaan kun itse vankila oli jo poistunut Turun Saramäkeen 2007.

      Mukavaa sunnuntaita Outi <3

      Poista
  5. Ystäväni vietti Kakolassa lapsuutensa, hänen isäpuolensa ollessa vankilan johtajana. Monta hauskaa juttua olen kuullut muurien sisäpuolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinun joskus tästä kertoneenkin :) Taisti olla juuri "tämä isäpuoli" silloin vankilanjohtajana kun tämä lakana-pakoyritys oli jos oikein muistan ystäväsi isäpuolen nimen. Varmasti on paljon juttuja ollut kerrottavana ja tämän oli jakanut Kakolan oppaiden kanssa kun oltiin kysytty "huonointa pakoyritystä". :D

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoinen postaus Kakolasta!
    Meillä työpaikkani kassalla (silloin kun vielä kassoja oli) oli Markkanen -niminen kassanhoitaja. Kassanhoitaja ja Markkanen :) Asiakkaat vitsailivat hänelle usein, mutta kassanhoitaja Markkasella oli loistava huumorintaju ja tilanteet päättyivät iloiseen nauruun.
    Oli kiva taas käydä Kakolassa :D
    Aurinkoa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula :)
      Olipas aika hauska yhteensattuma tuo sama nimi Markkanen. Kakola on täynnä tarinoita. Osa aika hirveitäkin mutta mielenkiintoista niitä oli kuunnella.
      Aurinkoa myös sinun viikkoosi :)

      Poista