toukokuuta 21, 2018

Kallio kukkii -katuparaati ja Imperio do Papagaio


Kallio Kukkii -kaupunkifestivaali tarjosi eilen sunnuntaina huikean katuparaatin. Sää on melkein yhtä hiostava kuin samban kotikaupungissa Rio de Janeirossa. Helsinkiläinen sambakoulu Imperio do Papagaio juhlisti kevättä, maailman monimuotoisuutta ja kauneutta tanssimalla parin tunnin ajan Kallion kaduilla. Katuparaati alkoi kokoontumisella Sörnäisten metroaukiolla, Vaasapuistikossa. Ja sitten lähdettiin samban tahdeilla eteenpäin reittiä Helsinginkatu-Kustaankatu-Kinaporinkatu- Aleksis Kiven katu-Dallapén puisto. 



Imperio do Papagaio on portugalia ja tarkoittaa "Papukaijan valtakunta". Näin kummityttöni kertoi minulle jo silloin kun hän itse aloitti harjoittelemaan tässä perinteikkäässä sambakoulussa. Sambakoulu perustettiin 1989 ja se on voittanut ylivoimaisesti eniten karnevaalimestaruuksia. "Papukaijat" ovat saaneet jo 14 mestaruutta ja viimeisin niistä on kesältä 2017. 

Seuraavan kerran kisataan sambakoulujen kesken 8.6. kun Apollo Live Clubilla vietetään sambakarnevaalien avajaisia teemalla Noite das Fantasias. Luvassa on mm. fantasiapukukilpailu, livemusiikkia ja tottakai tanssiesityksiä. Lauantaina 9.6. on sitten vuorossa perinteinen kulkuepäivä. Sambakoulut kokoontuvat Senaatintorille jo aamusta ja luvassa on musiikki- ja tanssiesityksiä. Suuri kulkue lähtee liikkeelle kello 15 ja se kestää peräti kolme tuntia!



Kallio Kukkii -kaupunkifestivaalista ei todellakaan puuttunut värikkyyttä. Sambapuvut tehdään itse ja niihin saa helposti uppoamaan satoja työtunteja! Samba on iloista musiikkia joten myös pukujen tulee olla mahdollisimman värikkäitä ja näyttäviä myös. Sambaava ystäväni on kertonut, että puvuissa käytetään kimaltelevien paljettien, strassien ja kankaiden lisäksi kaikkea "kummallistakin". Hän on pukua tehdessään joutunut hitsaamaan, käyttämään kuumaliimaa, vääntämään rautalankaa sekä totta kai myös perinteisesti ompelemaan.


Sambassa isoihin maahan ulottuviin vannehameisiin pukeutuneet ovat yksi perinteisin kulkueen osa. Ala das Baianas on joukko tanssijoita, joiden joukossa ovat koulun arvostetuimmat ja myös vanhimmat henkilöt. Ystäväni kuvaili, että ilman tähän ryhmään kuuluvia henkilöitä ei sambakoulu pyörisi. He ovat "äitihahmoja", jotka ovat vuosia harrastaneet itse sambaa ja olleet mukana sambakoulun toiminnassa. Ei ole kuulemma olemassakaan sellaisia asioita tai tehtäviä, joita nämä naiset eivät osaisi hoitaa, kertoi ystäväni :)


Imperio do Papagaion lippupari oli tänä vuonna pukeutunut punaiseen. Lippupari suojelee sambakoulun virallista lippua, joka on koulun arvokkain omaisuus. Porta bandeira, lipunkantaja ja mestre sala, lipun suojelija olivat upean näyttävä pari. Muistan heidät aiemmistakin Kallio Kukkii -katuparaateista sekä Sambakarnevaaleista ja heidän asuihin on todella panostettu. Lippupari kulkee aina muuten paraatin alkupuolella.


Rumpuryhmä eli Ala da Bateria antaa sambakulkueelle sen rytmin. Rumpuryhmässä voi olla sekä naisia että miehiä soittamassa. Rumpuryhmän johtajalla on tärkeä rooli koko kulkueen etenemiselle ja tahdin ylläpitämiselle. Samban keinuva rytmi on tanssimista ja laulamista mutta se on myös "taputtamista" erilaisilla lyömäsoittimilla kuten shakerit ja panderoit. Lisäksi sambaan kuuluvat myös sambapillit ja tamburiinit.


Imperio do Papagaion sambakulkueessa oli mukana myös destanqueita, tanssijoita joko ryhminä tai pareittain. Heidän tehtävänään kulkueessa on kuvittaa kulkueelle valittua teemaan. Aloja puolestaan ovat isompi ryhmä tanssijoita, jotka ovat pukeutuneet yhdenmukaisiin asuihin. Kaikki etenevät kulkueessa iloisesti eteenpäin mutta kulkueen paikat on tarkoin määritelty.


Ala dos Passistas ovat soolotanssijoita, jotka on valittu tehtäväänsä tanssikokeiden perusteella. Soolotanssijoiden asut ovat "kaikkein niukimpia" ja heillä on myös usein todella näyttävät päähineet sekä upeasti kimaltelevat bikiniasut. Paras soolotanssija Rainha de Bateria on rumpuryhmän kuningatar ja hän saa siten kulkea baterian edessä. Soolotanssijat poseeraavat mieluusti valokuvaaville kuten minunkin valokuvistani näkyy.



Samba on kyllä letkeää ja mukaansa tempaavaa musiikkia. Kummityttöni onnistui oikein hyvin omassa ryhmässään ja heidän asunsa olivat kauniita. Olemme sopineet, että kummitytön kuvia en tänne blogiini laita. Ainakin HS:n nettisivuilla pyörii pieni video Kallio Kukkii -katuparaatista ja siinä taitaa vilahtaa myös nuorempia tanssijoita. Pienimmät kulkueessa mukana olleet olivat 6 vuotiaita. Olivat kyllä syötävän söpön näköisiä ja heillä näytti olevan rytmi veressä.

Nyt jäädään odottamaan sitten suurta Sambakarnevaalia kesäkuussa! 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)

toukokuuta 20, 2018

Heleää helluntaita ja aurinkoa ♥


Ihanaa sunnuntaita ja heleää helluntaita sinne ruudun toiselle puolelle. Joka puolella luonnossa kukkii ja aurinkoinen sää on hellinnyt meitä on vaikka kuinka monta päivää. Välillä pitää ihan nipistää itseään ja miettiä onko todella nyt vasta toukokuu menossa? Tuntuu niin kesäiseltä ja jopa hellevaatteita on päässyt jo vetämään ylleen. Jos huhtikuun alussa lunta satoi parikymmentä senttiä ja meidän talon pihalle oli tehty jopa lumiukko niin nyt kyllä nautitaan lämmöstä.


Olen tässä lähtökuopissa lähdössä katsomaan sambakulkuetta Kallio kukkii -tapahtumaan. Kummityttö on mukana siellä "papukaija-puvussa" tanssijoiden joukossa. Mitään muuta neiti ei ole meille asusta paljastanut paitsi, että se on kuulemma todella värikäs ja erottuu varmasti. Yhtään askelkuviota ei ole ennakkoon kerrottu joten jännittyneenä odotan mitä tuleman pitää...


Viikkoni on ollut täynnä mielenkiintoisia juttuja. Pääsin kurkkimaan jo ennakkoon Villa Tremondon Fashion Brunch -tapahtumaan miltä AW18 muoti tulee näyttämään ensi syksynä ja talvena. Tästä on tulossa myöhemmin loppukesästä ihan omaa postaus. Sen voin jo paljastaa, että ihanaa keltaista ja muutenkin värejä nähdään tulevana sesonkina. I love yellow ♥


Eiliseen Roihuvuoren kirsikkapuiston Hanami- juhlaan en ehtinyt mukaan. Onneksi kävin alkuviikosta jo itse ihailemassa kirsikkapuiden kukintaa. Siellä vaaleanpunaisten kirsikankukkien alla oli lumoavan kaunista. Päässä virisi ajatus, että joskus olisi kiva päästä viettämään hanamia Japaniin, jossa en ole koskaan vielä käynyt. Täytyy lisätä omalla "ämpärilistalle".


Työni puolesta pääsin myös käymään Uudessa Lastensairaalassa. Täytyy sanoa, että paikka teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Upeaa arkkitehtuuria, hienoja interiöörejä ja kodinomaisuutta. Pikkupotilaat tarvitsivat uuden ja nykyaikaisen sairaalarakennuksen. Ihanan valoisa paikka ja noilta parvekkeilta on upeat näkymät yli kaupungin ja merenkin näkee. Vielä ei kuvia sisätiloista saa julkistaa mutta katsotaan jos jossain vaiheessa tekisin tästä ihan omaa postaustakin...


Ihana Blomdalen-Kukkalaakso tarjosi Tammisaaren sisäsaaristossa erilaisen luontokokemuksen. Narsissimeri oli metsämaisemassa ja samoilu täällä tarjosi "pienen palan omaa rauhaa" kiireisen päivän jälkeen. Kehotan kaikkea menemään luontoon! Narsisseja näkee 27.5. saakka.


Nyt viikonloppuna vietettiin taas Open House Helsinki -tapahtumaan. Yhden viikonlopun aikana avataan ovia sellaisiin paikkoihin ja rakennuksiin, joihin ei muuten ole mahdollista päästä. Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma. Tänä vuonna ehdin mukaan vain juuri kunnostettuun Lauttasaaren kartanoon. Ihan huikea paikka ja tästä on tulossa postausta kohta puoliin. Eilen minua poltteli Keravan kartano vierailu mutta en uskaltanut riskeerata ja lähteä ajamaan Keravalle saakka. Kohteisiin mahtuu nimittäin mukaan vain rajallinen määrä ihmisiä joten olisin saattanut jäädä pois koko kierrokselta joka alkoi jo 10.30.


Parvekkeelle on hankittu jo kolme uutta pelargoniaa. Viime vuoden pelargonioistani talvehti ansiokkaasti seitsemän joten muutama tarvittiin lisää. Parvekkeella on nautittu jo kaffetta mutta koska se ei ole vielä valmis palataan siihen myöhemmin. Myös ikkunat huutavat likaisuuttaan mutta ennen koivun siitepölyn häviämistä en niitä kyllä tule pesemään! Nyt niitä ei todellakaan kehtaa kuvailla...


Toukokuu on täynnä juhlia. Eilen vietettiin hyvän ystäväni Minnan 30v-synttäreitä mutta en valitettavasti pystynyt osallistumaan Lappeenrannassa pidettäviin juhliin. Onnea vielä tätäkin kautta Minna ♥ ja toivottavasti nähdään kesäkuun alussa. Postiluukusta tipahti kutsut kaksiin ylioppilasjuhliinkin 2.kesäkuuta. Ihanaa ♥ ja onnea ennakkoon molemmille opintonsa päättäville!


Tänä aamuna on syöty pitkään ja hartaasti aamiaista Hesarin kera. Jopa Minnie antoi nukkua aamulla hieman pidempään. Kun aamut ovat niin valoisia koiruli hän saattaa pyydellä lenkille jo viiden jälkeen aamulla... Usein kyllä nukahtaa ja saamme siirrettyä lenkin vähän myöhempään.

Nyt lähden sambailemaan tai ainakin katsomaan kulkuetta - palataan ♥

toukokuuta 18, 2018

Gullö Gårdin 40 000 narsissin kukkameri


Gullön saarella kukkii tällä hetkellä Blomdalen-Kukkalaaksossa 40 000 narsissia! Amsterdamin Keukenhofin 7 miljoonan kukkasipulin upean kukinnan koettuani tuumailin, että pitäähän minun ehdottomasti nähdä kotimainenkin kukkameri. Kukkalaakso on avoinna vain narsissien kukinnan ajan 13.5. - 27.5. Suomessa vallitseva käsittämätön korkeapaine ja toukokuinen helleaalto lyhentävät kukintaa varmasti, tuumailin ja päätin ottaa suunnaksi Gullöntie 300, Tammisaaressa.

Olin edellisenä päivänä samoillut vaaleanpunaisten kukkien keskellä kirsikkapuistossa mutta nyt nauttisin keltaisista ja valkoisista narsisseista sisäsaaristossa. Koskaan ei varmasti tiedä aamulla mihin illaksi päättyy. Carpe diem - pitää tarttua hetkiin etteivät ne mene ohi!


Laitoin varmuuden vuoksi navigaattorin päälle Dragsvikin varuskunta-alueen jälkeen kun käännyttiin ajamaan merta kohden. Minähän pyrin löytämään aina perille ilman ohjeita mutta nyt olin kaukaa viisas ja annoin periksi "digikartturille" koska tämä osa Tammisaarta ei ole minulle entuudestaan tuttua. Tietä 1002 Baggövägen ajetaan melkein loppuun saakka. Vähän ennen kuin saavutaan Skådal Färjan lossipaikalle käännytään oikealle Jomalviksvägenille.

Maisemat ympärillä oli todella kauniin vehreitä. Luonto täällä rannikollakin oli puhjennut ihanan vaaleavihreäksi. Pääsimme ylittämään myös Jomalvikin avokanavan, joka on 450 metriä pitkä mutta vain noin metrin syvyinen. Kanavaa aloitettiin rakentamaan jo 1930-luvun loppupuolella, jotta saaristossa asuvien matka Tammisaareen lyhenisi. Sodan takia kanava valmistui lopullisesti vasta 1951. Kanavan ylittävä silta yhdistää kaksi saarta - Degerön ja Gullön. 


Ajotie kapeni kapenemistaan ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli katsella maisemia piti myös olla kartalla mahdollisista vastaantulijoista. Kun Gullön kartanon yksityistie alkoi tiesin jo ettei määränpäämme voisi enää olla kovin kaukana. Viimeiset kolme kilometriä olivat ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat. Välillä jäätiin antamaan tietä ja kun kahta ajoneuvoa ei kapealle hiekkatielle olisi millään mahtunut rinnakkain ajamaan. Mutta perille päästiin onnellisesti kartanon maille :)



Siellä mäellä seisoi historiallinen Gullön kartano. Paikalla on ollut pitkä historia. Täällä on sijainnut jo 1500-luvulla puolivälissä Gullön rälssitila, joka oli vapautettu maaveron maksusta ikuisiksi ajoiksi. Gullöta pidettiin aikoinaan yhtenä mahdollisena vaihtoehtona perustaa Tammisaaren kaupunki, joka kuitenkin nousi vuonna 1546 kuningas Kustaa Vaasan toimesta mantereen puolelle.

Gullö muuttui säterirustholliksi vuonna 1691 ja paikka säilyi  aatelisomistuksessa aina 1800-luvun alkuun saakka. Sekä Boijen että myöhemmin Klickin aatelissuvut hallinnoivat tilaa lähes 300 vuoden ajan. Viimeisen 200 vuoden ajan omistajia ovat olleet Kopparströmin ja Aschanin suvut. Kartanon pellot on vuokrattu nykyään ulkopuolisille viljelijöille joten kartano on luopunut maanviljelystä.

Nykyinen kaksikerroksinen, aumakattoinen kartano on rakennettu 1763. Rakennus edustaa kustavilaisuutta mutta julkisivuun on lisätty myöhemmin jugend-yksityiskohtia ja kuisti. Taloa on myös laajennettu 1903. Gullön kartanon mailta löytyy muitakin vanhoja kauniita rakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta. Lisää Gullön historiasta löydät tästä.


Auto jätettiin helteisen kuumalle parkkipaikalle lähelle entistä kivinavettaa, jossa toimii nykyään Gullö Krog. Lähdimme kiipeämään ylös hiekkapolkua "Narciss" -viitan suuntaa. Rinteessä olikin jo vähän esimakua tulevasta narsissimerestä. Mutta mistä ihmeestä tämä ajatus on oikein lähtenyt istuttaa Kukkalaakso-Blomdalen täyteen erilaisia narsissin kukkasipuleita...?



Löysin netin syövereistä tietoa, että talon emäntä, omistaja ja agrologi Lena Aschan on lähtenyt ideoimaan kukkalaaksoa jo kymmenisen vuotta sitten. Kukkalaakson-Blomdalenin perustamisen yhtenä kimmokkeena on ehkä ollut Ruotsin Skånesta löytyvä Fageråsin narsissitila. Toisaalta narsissit ovat kukkia, joita alueen peurat ja rusakot eivät pistele poskeensa. Kukkasipulit saavat rauhassa jäädä maahan kasvamaan näiltä ahmateilta koska ne ovat myrkyllisiä. Toisaalta Lena Ashchan pitää kukista ja erityisesti juuri narsisseista. Narsissit antavat myös kivaa värikkyyttä kevääseen. Tässä olisi minustakin ihan riittävästi syitä perustaa narsissimeri metsään :)



Kukkalaakso-Blomdalen sijaitsee todella metsän siimeksessä. Sinne on tehty pieni hiekkatietä, jota pitkin kuljetaan ihailemassa molemmin puolin kukkivia erilaisia narsisseja. Pakko myöntää etten edes tiennyt ennen Gullön vierailua kuinka paljon erilaisia narsissilajikkeita edes on olemassa. Tuttuja olivat vain valkonarsissi ja keltanarsissi, jota isoäitini kutsui aina pääsiäisliljaksi. Näitä meillä oli myös maljakossa pääsiäisenä aina lapsuudenkodissani.


Kukkalaakson työt aloitettiin vuonna 2007 maisemoimalla metsää ja rakentamalla sinne juurikin tuo polku, jonka varteen on sijoitettu myös penkkejä kukkien katselemista varten. Kukkaistutusten luota löytyy lajikkeiden nimet ja totta kai myös kasvin latinankielinen nimi. Kukkasipulit Gullön kartanolle on tilattu Hollannista. Erilaisia narsissilajikkeita on nyt kasvamassa 20 erilaista Kukkalaaksossa. Ihaillessani tätä lainehtivaa narsissimerta mieleen tuli taas Hollanti ja Amsterdamin kukkatori. Kyllä sipulikukat kuuluvat niin oleellisesti kevääseen ja luonnon heräämiseen.



Ympäröivää metsää ja sen monimuotoisuutta kannattaa myös katsella kukkien lisäksi. Gullön luonto on lehtomaista ja täällä löytyy paljon tammipuita. Huomasin myös ketunleipiä, oravanmarjoja ja monia muitakin tuttuja lehtokasveja kävelyn lomassa. Polulla voi edetä ihan omaan tahtiinsa ja välillä todella vaikka istahtaa vain katselemaan ja myös kuuntelemaan metsän asukkaiden ääniä. Linnuilla oli melkoinen konsertto menossa puiden latvoissa.



Kävelykierroksen jälkeen kannattaa piipahtaa siinä vanhassa kivinavetassa, jossa siis toimiin Kukkalaakson kahvila nyt kukinnan aikana. Kahvila on avoinna päivittäin klo 11-19 ja omnomnom. mitä herkkuja sieltä olikaan saatavilla. Päädyin itse ottamaan savulohta perunasalaatin kera mutta myös paahtopaisti näytti suussa sulavalta. Taisi olla peuranlihasta tehtyä. Vegevaihtoehtona on tarjolla tofua. Kahvin tai teen kanssa voi nautiskella joko suklaakakkua, porkkanakakkua tai vohveleita. Minä päädyin totta kai vohveliin mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Kaikki herkut tarjottavat herkut ovat gluteenittomia ja erittäin suussasulavia.

Bonuksena on kahvilan terassin huikea näkymä peltomaiseman yli merelle. Aurinko helli ja tuntui niin ihanalta vain olla, istua ja nauttia sekä  tarjoiluista että maisemasta täysin kiireettä. Kahvilan sisällä voi toki myös istua jos päivän aurinkoannos on tullut jo täyteen.





Toki Gullö Gårdissa voi myös majoittua. Gullö Gård on harjoittanut majoitustoimintaa jo 60-luvulta saakka. Voisi olla aika mielenkiintoista viettää kesäinen viikko tai viikonloppu rakennuksessa, jossa aiemmin on poltettu viinaa kartanon omaan käyttöön. Bränneriet on tämä majapaikan nimi mutta tarjolla on myös Slöjdstudan majoittumiseen.

Kukkalaakso-Blomdalen on ehdottomasti vierailemisen 
arvoinen paikkaja avoinna 27.toukokuuta saakka. 
Seuraava mahdollisuus narsissien katseluun on vasta ensi keväänä.


toukokuuta 15, 2018

Hanami - alla vaaleanpunaisen kirsikkapuun...


Mankai Roihuvuoren kirsikkapuistossa on nyt parhaimmillaan. Kävin siellä tänään piipahtamassa iltapäivällä töiden jälkeen pikaisesti. En uskaltanut jättää omalta osaltani hanamin viettoa lauantain viralliseen kirsikkajuhlaan. Ensi lauantaina 19.toukokuuta alkaa puoliltapäivin perinteiset Roihuvuoren kirsikkapuiston hanami-juhlat. Juhlinta kestää aina iltakuuteen. Ohjelmaa löytyy hurjasti kahdelta lavalta. Tästä voit kurkistaa mitä kaikkea on nähtävissä ja koettavissa kirsikkapuistossa. Ja puistossa on aina teeman mukaan pukeutuneita ja ihania shiba-koiria.


Lämpimät ilmat ovat saaneet puiston puhkeamaan vaaleanpunaiseen kukintaan. Päätin aamulla töihin lähtiessäni, että tänään pukeutuisin vaaleanpunaiseen hanamin kunniaksi. Asuni on paljon syvemmän pinkki kuin hentoiset vaaleanpunaiset kirsikankukat. Vaaleanpunaisempaa hamettani en aamutohinassa ehtinyt etsiä joten pinkillä mentiin. Onneksi eilen oli kynsiin laitettu sekä pinkkiä että vaaleanpunaista.


Puistossa oli muitakin hanamia viettäviä mutta ihan rauhassa pystyi kulkemaan valokuvaillen. Vaaleanpunainen sävy Suomen luonnossa oli ole kovin tavanomainen. Kulkiessani siellä puiden alla tuntui kuin olisin ollut "vaaleapunaisessa unelman sisällä". Vaaleanpunainen väri yleistyi muuten pukeutumisessa vasta 1700-luvulla. Aatelisto suosi aiemmin tummempia punaisen sävyjä mutta Madame de Pompadour muutti kaiken. Hän pukeutui vaaleanpunaiseen ja muihin pastellisävyihin. Madame de Pompadourin oli Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n rakastajatar joten hänen pukeutumistaan seurattiin. Vaaleanpunaisesta tuli Madamen myötä  muotiväri.


Vaaleanpunainen Pantteri, pitkäjalkaiset flamingot, roséshampanja, Barbien logo ja huonekalut ovat vaaleanpunaisia ja tämä kaikki on ihan luonnollista. Kun Kiasman rakennustyömaan ympärille aikoinaan nousi vaaleanpunainen aita se aiheutti suunnatonta närkästystä. Ehkä sitä arvostelleet näkivät vaaleanpunaisen jotenkin kitchinä tai "muovisena" joten se oli tuomittavaa. Vaaleapunaisen aidan sisällä arvokas Mannerheimin-patsas! Vaaleapunainen väri tosin liittyy myös positiivisuuteen. Jos asetamme nenällemme vaaleanpunaiset lasit näemme vain hyviä asioita.


Toisaalta joskus voisi olla ihan hyvä laittakin ne vaaleanpunaiset lasit silmilleen ja aistia juuri tällaista kaunista kuin nyt Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Japanilainen perinne ulottuu yli 1300 päähän kirsikankukkien katselun osalta. Kirsikkapuut symboloivat buddhalaisessa perinteessä elämän katoavaisuutta ja japanilaiset ihailevat puiden urheutta. Puita voi katsella ja mietiskellä...


Kirsikkapuun oksia ei missään tapauksessa saa katkaista tai kukkia nyppiä puista. Vaikka olen ottanut muutamissa valokuvissa kiinni oksasta olen tehnyt se hellävaroin. Kirsikkapuistossa voi ottaa itsestään ja seurueestaan valokuvia kukkien kanssa mutta puut pitää jättää ehdottomasti rauhaan. Maahan pudonneita kirsikankukkia voi halutessaan poimia.


Jos haluat nähdä hetken maailman vaaleanpunaisena mene kävelemään Roihuvuoren kirsikkapuisto. Tai piipahda kokemassa Hanami-juhla ensi lauantaina. 
Jos ehdin tulen itsekin sinne!

toukokuuta 13, 2018

♥ Hyvää äitienpäivää ♥


M - O - T - H - E - R 

"M" is for the million things she gave me,
"O" means only that she's growing old,
"T" is for the tears she shed to save me,
"H" is for her heart of purest gold;
"E" is for her eyes, with love-light shining,
"R" means right, and right she'll always be,
Put them all together, they spell 

"MOTHER" 


Tänään on toinen äitienpäivä ja sunnuntai aamu etten mene perinteisesti lähimetsään poimimaan valkovuokkoja. Ihan pienestä tytöstä saakka on toukokuun toisena sunnuntai aamuna vedetty ensimmäistä kertaa jalkaa polvisukat. Pikku tyttönä polvisukat oli tärkeä juttu koska inhosin jo silloin sukkahousuja. Polvisukkiin viimeistään kiteytyi kesän lopullinen alkaminen. Sain juosta itsekseni tai myöhemmin sitten veljeni kanssa hakemaan kimpullisen valkovuokkoja. Poimitut kukat laitettiin sitten kotona aina tiettyyn maljakkoon pikaisesti etteivät ne vaan lakastu ennen äidille antamista.

Viime äitienpäivänä vein ensimmäistä kertaa kimpullisen valkovuokkoja äidin haudalle ja vilkutin hänelle pilvenreunalle. Äiti oli edellisessä lokakuussa poistunut luotamme joten emme enää koskaan tulisi viettämään äitienpäivää kuten ennen. Tuli vähän haikea olotila mutta ymmärsin, että äidin oli nyt hyvä olla missä ikinä hän onkaan. Valkovuokkokimppu näytti yhtä kauniilta kuin kotona siinä tutussa ja turvallisessa maljakossa. Paikka vain oli toinen...


Elämä jatkuu silti hyvien muistojen kera äidistä. Äiti on istuttanut minuun rakkauden taiteeseen, arkkitehtuuriin, väreihin, muotoihin, materiaaleihin ja tyyliin. Äidin ansiosta näin jo lapsena Juseliuksen mausoleumin Porissa ja Akseli Gallen-Kallelan Kalelan Ruovedellä. Äiti rakasti taidetta ja käsillä tekemistä. Äiti maalasi, muotoili savea, teki keramiikkaa, kutoi kangasta, maalasi posliinia ja oli todella luova ihminen. Äiti myös rakasti sisustamista ja usein kodissa huonekalut vaihtoivat paikkaa :) Äidillä oli omat kikkansa siirtää kalusteista "villavaatteiden avulla" paikasta toiseen... Kun olimme pieniä äiti ompeli meille vaatteita ja opetti myös minut ompelemaan vaatteita omille nukeille ja Barbiellekin.

Äiti on opettanut minulle myös muita lukemattomia tarpeellisia taitoja, joita olen pystynyt hyödyntämään elämäni eri käänteissä ja tilanteissa. Äiti osasi aina kannustaa ja neuvoa vaikeissa tilanteissa. Vieläkin minulla on kännykässä äidin gsm-numero. Tosin enää en voi soittaa hänelle kysyäkseni neuvoa omaan ongelmaani tai miten joku asia pitäisi tehdä oikein. Yritän muistella parhaan taitoni mukaan äidin antamia neuvoja tehdä rahkapiirakan tai siis "piimäpiirakan" juuri oikealla tavalla pääsiäisenä. Ja ilman niitä rusinoita.

♥ Oikein mukavaa ja rakkaudentäytteistä äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille ♥