Kuhakoski on Uudenmaan suurin vesiputous

 

Nurmijärven Perttulan kylästä löytyy Kuhakoski, joka on Uudenmaan suurin vesiputous. Kuhakoski on Vantaanjoen vesistöön kuuluvan Luhtajoen suurin koski, jossa vesi putoaa 150 metrin matkalla portaittain kokonaisuudessaan 16 metrin matkan. Upeimmillaan vapaana virtaava Kuhakoski on juuri kevättulvassa. Minä matkasin katselemaan Kuhakosken kuohuja ensimmäisen kerran 19.huhtikuuta 2024. 

Olin katsonut kartasta, että kohteeseen pääsee todella helposti autolla kun kääntyy vain Lopentieltä jokea sivuavalla Valkjärven tielle niin tullaankin jo suoraan kosken kohdalle. Putousta katselin kuitenkin vuosi sitten vain vanhalta kivisillasta molempiin suuntiin koska ymmärsin etten olisi pystynyt kipeän lonkkani kanssa millään kiipeilemään kallioilla ja teräväreunaisilla louhoskivillä. Vasemmanpuoleisen valokuvan olen lainannut Suomen vesiputoukset sivuilta, kuva Jussi Laine. 

Vasen kuva: Finna, Nurmijärven museo, Leena Koskela 1992

Vihreän vehreä kesäkuva Kuhakosken kivisillasta, kuva Visit Nurmijärvi 

Maaliskuussa 2025 minä palasin uudelleen tutkimaan Kuhakosken upeita maisemia ja Uudenmaan suurimman vesiputouksen kevätkuohuja. Kuhakoskella on todella pitkä ja mielenkiintoinen historia. Tästä koskesta on vuosisatojen kuluessa saatu vesivoimalla energiaa myllyille, sahoille ja jopa sähköturbiinin pyörittämiseen. 

Jo Ruotsin vallanaikana oli voimassa kuningas Kristoffer Baijerilaisen vuonna 1442 vahvistama yleinen laki, joka koski maaseutua. Lain turvin rakennettiin Numlahden, Perttulan, Uotilan ja Valkajärven jalkamyllyt, joilla jauhettiin jauhojen lisäksi luu- ja ruutijauhoja tai ne toimivat pellavamyllyinä ja nuuskatupakan valmistamisessa. 

Kuva: Finna, Numlahden kartanon siipirakennus 1700-luvun puolivälistä, Reino Pekkanen 1984

Numlahden kartano keltaiseksi maalatun kartanon näin mennen tullen kun ajoin Kuhakoskelle. Kartano syntyi 1594 ja vuodesta 1934 kartano on ollut Borup-suvun hallussa. Osittain kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1876. Pihapiiristä löytyy myös 1700-luvulta peräisin oleva mansardikattoinen siipirakennus sekä kartanon omista tiilistä tehtyjä talousrakennuksia 1900-luvun alkupuolelta. Kartanolla oli Kuhakosken rannalla mylly, saha ja myöhemmin myös oma sähkölaitos, tiilitehdas sekä meijeri. 

Kuva: Finna, Museovirasto 

Kuhakosken vesivoimaa aloitettiin 1600-luvulla käyttämään myös Numlahden sahalla. Tukkien kuljetuksessa käytettiin myös uittoa ja sahattu puutavara kulki taas hevosilla. 1700-luvulla sahalla syttyi tulipalo, joka tuhosi sen mutta kartano rakennutti sahan uudelleen. 1800-luvulla sahalla on kiirettä kun Helsingin rakentamisen myötä tarvittiin paljon puutavaraa. Kartanon saha myös harjoitti puutavaran vientiä ulkomaille. 

Kuva: Valkjärven kylä 

Luhtajoen vesi virtaa Lopentien ja vanhan kivisillan alitettuaan jännään kallioon louhittuun uomaan. Uoman molemmin puolin on onneksi rakennettu metalliset kaiteet. Katse tavoittaa myös uoman molemmin puolin vanhoja pato- ja vesikoururakennelmia sekä vesimyllyjen perustuksia. Tällä samalla paikalla on vuosisatojen ajan ollut vilkasta toimintaa. Ja edelleen vielä vuonna 2025 vapaana virtaava koski ympäristöineen muistuttaa todella pitkästä historiasta ja teollisesta toiminnasta. 

Kuva: Finna, Kuhakosken mylly 1937, kuvaaja tuntematon

Vanhassa Finnan valokuvassa vasemmalla näkyy Kuhakosken mylly ja oikealla sähkölaitos. Kuhakosken voimalaitoksen vesi johdettiin kourulla turbiiniin. Jo 1920-luvulla Kuhakoskesta saadulla sähköllä toimi Perttulan-Uotilan mylly, kartanon saha ja sekä em. rakennusten valaistus. Vuonna 1953 päättyi Perttulan-Uotilan Mylly-Saha-Valaistus osuuskunnan toiminta. 

Kun louhittu kalliouoma loppuu vesi putoaa kolmena suurena könkäänä alas. Kuhakoski on jyrkkä putouksinen koski. Suomen korkein luonnontilainen köngäs on Puolangan Hepoköngäs, jonka putouskorkeus on 24 metriä. Kuhakoski on alun perin ollut 20 metriä korkea mutta vesistöjen muutokset ja perkaukset madalsivat sen nykyiseen pudotuskorkeuteen. 

Suomen Vesiputoukset sivuilla löytyi seuraava teksti "Huom. Kuhakosken koskiluokitukseksi on määritelty IV-V (Lähde: www.koskimelonta.com). Käytännössä koski on melojalle erittäin vaativa laskettavaksi, ja pahimmillaan hengenvaarallinen."

Kuva: Suomen vesiputoukset 

Veden virtaaminen koskessa oli jotenkin hypnoottista ja tuijotin sitä todella pitkään. Valkoisena kuohuva vesi kiehtoo mutta toisaalta se myös pelottavaa koska veden voima on niin suurta. Kuhakosken näkeminen oli hyvin mieleenpainuva. Päätin vielä yrittää lähteä lähestymään läheisen tien vieressä olevan niityn kautta kosken alajuoksua. Alajuoksulle meno osoittautui niityn kautta mennessä melko vaikeakulkuiseksi epätasaisessa maastossa joten ihan vesirajaan saakka en päässyt mutta hienosti koski kuohui tästäkin näkökulmasta ja ennen kaikkea kuului. 

Espoosta Kuhakoskelle ajoi 30 minuuttia ja todella auton sai pysäköityä kivisillan lähelle. Infotaulu lisäksi löytyy roskakori ja muutamia puisia pirtinpöytä + penkit istuinryhmiä. Kun ollaan korkeilla kalliolla niin voi hyvin ottaa vaikka mukaan omat eväät ja istahtaa hetkeksi nauttimaan eväitään. En huomannut katsoa oliko paikalla mitään mahdollisuutta vaikka paistaa makkaraa nuotiolla. 

Mimmi teki kävelylenkin kivisillan toiselle puolelle mutta maaston kannalta koiran kanssa kulkeminen olisi ollut hankalaa. Linkkaan tähän loppuun Avisuora blogin, jossa Luhtajokea pitkin on lähestytty Kuhakoskea eli vähän erilaisia kuvakulmia nähtävillä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille - muistakaa ulkoilla ja nauttia keväästä! 

Maaliskuun mietteitä ja kevättä

Maaliskuu on tänä vuonna mennyt ihan hurjaa vauhtia. Juurihan se alkoi ja nyt ensi viikon tiistaina on jo ensimmäinen huhtikuuta. En tiedä johtuuko se siitä, että olin viikon 11 talvilomalla vai valon määrän lisääntymisestä mutta sukkelasti ovat viikot kuluneet. Kevätpäiväntasaus oli jo torstaina 20. maaliskuuta 11.01 Suomen aikaan. 

"Ihanaa, että valonmäärä tästä eteenpäin juhannukseen saakka vain lisääntyy!" totean kesänlapsena. Ja tulevana viikonloppuna 30.3. aamuyöllä klo 3 kelloja siirretään sitten taas tunnilla eteenpäin. Auringostakin on saatu nauttia monena päivänä vaikka nyt on pari päivää ollut pilvisempää. Autoillessa on ollut ihan tarvetta aurinkolaseille!

Kellon viisareiden veivaamiselle ei taida tulla ihan lähivuosina loppua, vaikka EU-parlamentti äänesti jo vuonna 2019 sen puolesta, että kellojen rukkaaminen lopetettaisiin. Aikarajaksi asetettiin vuosi 2021 mutta sitten alkoi koronapandemia ja Ukrainan sota. Koska kaikki jäsenmaat eivät ole vielä päättäneet kantaansa kellojen siirtämiselle ei asiaa ole käsitelty. Vain Baltian maat ovat pysyneet päätöksessään eli Suomenlahden toisella puolella ollaan koko ajan kesäajassa. 

Vuonna 2023 Yleisradio teki kyselytutkimuksen, johon vastasi 10469 ihmistä. Lähes kuusikymmentä prosenttia vastaajista haluaisi käyttöön normiajan eli siis talviajan. En ottanut osaa kyselyyn mutta kuulun kyllä tuohon samaa talviaika porukkaa. Koirataloudessa kellojen siirtäminen laittaa koiruuden ihan sekaisin eikä omistajakaan peukuta vaikka kesäillat ovatkin valoisia todella pitkälle syksyyn. 

Viime sunnuntaina onnistuin lapsuudenkotini lähellä olevasta metsästä bongaamaan tämän kevään ensimmäiset sinivuokot! En muista koskaan aiempina keväinä nähneeni sinivuokkoja, jotka mielestäni ovat vasta huhtikuu-toukokuun alun kukkia. Usein äitienpäivänä käytiin poimimassa juuri tuosta samasta rakkaasta metsästä sinivuokkoja mutta toki ihan maltillisesti. Kun seisoin autolla liikennevaloissa niin siinä jalkakäytävän ja ruohikon rajamailla näytti myös olevan jo leskenlehtiä. Harmikseni kuvaa en saanut napattua kun valot jo vaihtuivat ja piti painaa kaasua. 

Kevätsunnuntain ja sinivuokkojen kunniaksi nautin myös tämän kevään ensimmäisen jäätelötötterön. Sen verran ahnaasti nautiskelin makunautinnosta maaliskuun auringossa, että unohdin ottaa valokuvan herkustani. Kuten jo Instagramin puolelle kirjoittelin makunautinnostani Helenan Anhavan kevätrunon viisaita sanojen lainaten. "Note to myself! Muista myös valokuvata kevään ensimmäinen jäätelö ennen kuin syöt sen koska muuten jouduit lainaamaan vanhan valokuvan jädenautinnostasi. Malttia ♥" Jäätelö maistui ihan taivaalliselle! 

Tulppaanikausi jatkuu edelleen joten meillä myös on ostettu joka viikko uusia kukkia maljakkoon. Olen hurahtanut nyt kerrottuihin tulppaaneihin myös tavallisten lisäksi. Kerrotut tulppaanit muistuttavat minusta ihan pieniä pioneja, joita minä myös rakastan siis sekä isoina että pieninä ♥ Meidän parvekkeelle tai siis tulevaan kesähuoneeseen on jo ostettu myös Pirkka ruukkunarsisseja. Eilen niitä sinne istuttelin ja poistin kuivuneet callunat ja marjakanervat. 

Koska tänään ei meillä Espoossa ollut aurinkoa laitan enemmän valokuvia kun aurinko armas on taas esillä. Ja mikä parasta meidän parvekkeella on nähty taas mustarastas koiras ♥ Lainasin oheisen valokuvan keväältä 2021 pesää parvekkeellemme rakentaneensa pariskunnasta. Saa nähdä miten tänä keväänä käy eli tuleeko pesää tai onnistuuko mahdollinen pesintä...

Kun päivä pitenee ja auringonvalo lisääntyy on se myös paljastanut kuinka likaiset meidän ikkunat ovat. Ne suorastaan huutavat pesemistä talven jäljiltä mutta vielä en ole ryhtymässä tuohon puuhaan. Olen ajatellut siirtää tätä vähän tylsääkin puuhaa tuonne huhtikuun puolelle. Vai pitäisikö minun noudattaa arkkitehti Alvar Aallon antamaan fiksua ohjetta? Aalto kun on aikoinaan todennut, että likaisen ikkunan läpi auringonvalo siivilöityy kauniimmin. Ehkä kuitenkin perinteisesti Marttojen ohjeita noudattaen tartun ikkunanpesuun kuitenkin tässä lähiviikkoina. Kyllähän ne pestyt ikkunat ovat aina ihanat - ainakin hetken!  

Hiljalleen se luonto heräilee talviunestaan ja todella pulleita silmuja näkyy jo oksissa. Toivotaan ettei tänä keväänä tulee samanlaista takatalvea kuten viime huhtikuun lopussa kun lunta satoi Etelä-Suomessakin lähes 10 senttiä. Minulle tuli vielä työmatka lähes sadan kilometrin päähän mutta onneksi en ollut vielä vaihdattanut talvirenkaita. 

Kävimme yhtenä päivää Mimmin kanssa kävelemässä Talvipuutarhan läheisyydessä ja mietin milloin pääsiäinen siellä tänä vuonna alkaa? Netistä en vielä kuitenkaan löytänyt tarkempaa tietoa pääsiäiskoristelusta. Tänä vuonnahan pääsiäinen on vasta 18.-21.4. Mitä todennäköisemmin vasta reilu viikko ennen pääsiäistä Talvipuutarha on koristeltu taas kauniisti. Tämähän on yksi minulle todella tärkeä pääsiäisperinne aina keväällä. 

Samalla kävelyreissulla onnistuin näkemään myös pari valkoposkihanhea ja sorsia. Sorsia Suomessa on ympäri vuoden mutta en muista nähneeni valkoposkihanhiakaan aiemmin maaliskuussa. Ehkä nämä yksilöt olivat jo säiden lämpiämisen innoittamina päättäneet rantautua Pohjolaan. Sorsista minulle tuli mieleen onkohan tänä vuonna jo bongattu yhtään mandariinisorsaa? Tavallisesti mandariinisorsia tavataan Suomessa vuodesta riippuen 10-25 yksilöä ja myös meillä pääkaupunkiseudulla tehdään havaintoja lähes joka vuosi mutta nyt 2025 vielä yhtään yksilöä ei ole nähty. 

Minähän onnistuin vuonna 2019 näkemään elämäni ensimmäisen kerran mandariinisorsan! Oma kiinnostukseni tähän upean väriseen lintuun lähti jo lapsuuden lintukirjasta. Yritin kuumeisesti etsiä ensin lintua Myyrmäestä ja ystävän vinkkauksen jälkeen se lopulta löytyi Tapanilan urheilupuistosta. Yksi elämäni onnellisempia hetkiä ja oli kyllä todella kaunis lintu! 

Miten sinun maaliskuusi on sujunut? Joko ikkunat on pesty ja niistä näkee taas kirkkaasti ulos? Oletko jo löytänyt sinivuokkoja tai leskenlehtiä? Oikein mukavaa ja toivottavasti myös aurinkoista viikkoa kaikille. Kevät tulee kohisten ja vaikka tulisi vähän vettä tai räntääkin niin vielä yhtenäkään vuonna ei kevät ole jättänyt tulematta ♥

Tove Janssonin Paratiisi -näyttely HAMissa on avoinna 6.4. asti

Kuva: HAM Helsinki shop, juliste 

Lokakuussa 2024 avattiin HAMissa Tove Janssonin Paratiisi näyttely, joka on mahdollista nähdä vielä 6.huhtikuuta asti. Minä vierailin Paratiisi näyttelyssä 9.marraskuuta ja se oli lonkkaleikkaukseni jälkeen ensimmäinen taidenäyttely, jonne uskaltauduin mennä. Kaikki sujui oikein hyvin kun välillä muisti vähän lepäillä taiteen katselun lomassa. HAMin suurnäyttely oli todella huikea läpileikkaus Tove Janssonin (1914-2001) julkisiin tiloihin toteuttamista tilaustöistä. 

Jansson on suurissa tilaustöissään onnistunut luomaan tiloihin kauneutta ja elämäniloa sekä tarjoamaan aineksia myös sukeltaa tarinoiden maailmaan. Näyttely jakautuu kahteen kerrokseen ja esillä on yli 180 teosta ja esinettä. Nähtävillä on myös ennennäkemättömiä luonnoksi, jotka tuovat esille erilaisen kuvan Tove Janssonista. Näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ja kokemassa!

HAMin näyttely juhlistaa myös Muumi 80 -juhlavuotta. Småtrollen och den stora översvämningen (Muumit ja suuri tuhotulva) -kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi kunnioittavat 80 vuotta. Tove Janssonin monissa seinämaalauksissa on myös käytetty muumeja kuin tavaramerkkinä. Näyttelyssä muumeja näkyykin muutamassa teoksessa ja muumit voivat kurkistella myös jossain todella yllättävissä paikoissa kun kiertelee näyttelyä. Muumeista tulee aina hyvä mieli! Nähdessäni Tiuhtin ja Viuhtin useassa eri paikassa näyttelyä minua alkoi heti hymyilyttää ja mieleen nousi ihania muistoja omasta lapsuudesta. 

Tove Jansson on ollut urallaan todella monipuolinen ja lahjakas taiteilija. Tove maalasi, kuvitti, kirjoitti, julkaisi ensimmäiset Muumi kirjat, otti osaa ryhmänäyttelyihin ja piti myös kolme omaa näyttelyä. Kaiken em. lisäksi hän vielä teki useita todella isoja ja vaativia tilaustöitä, jotka eivät ole varmasti kovin monelle suomalaiselle tuttuja. Nyt HAMin näyttelyssä viimeistään ymmärtää miten tuottelias Jansson on ollut 1940-1950 luvuilla. On upeaa, että nyt nämä julkiset Toven teokset ovat esillä ja kertovat hyvinkin erilaisestakin taiteesta kuten vaikka Teuvan kirkon alttarimaalauksen luonnos Kymmenen neitsyttä. 

Tove Jansson vuonna 1953 maalaamaa Teuvan kirkon alttaritaulua Kymmenen neitsyttä käydään ihailemassa Japanista asti. Viisi metriä pitkä alttaritaulu kuvastaa Matteuksen evankeliumin vertausta viidestä viisasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä. Teos on Suomessa harvinainen paitsi maalarinsa vuoksi myös siksi, että yleensä alttaritaulut on totuttu näkemään pystysuunnassa. Teuvan kirkon arkkitehti Elsi Borg toivoi alttaritaulun tekijäksi juuri Tove Janssonia. On arveltu, että Tove Janssonin kirja Muumipeikko ja tuhotulva 1954 on saanut vaikutteita juuri Etelä-Pohjanmaan kevättulvista Teuvalla. Työ on Janssonin ainoa sakraaliteos ja kesällä 2024 Teuvan kirkossa esitettiin Korsholman Musiikkijuhlien tuottama Tove Teuvalla -ooppera. 

Tove Jansson, luonnos Teuvan kirkon alttaritaulusta HAMin 2.kerroksessa

Tove Jansson oli kuvanveistäjä Victor Janssonin ja graafikko Signe Hammarstenin tytär, joka syntyi 1914. Pikku Tovesta toivottiin lapsesta saakka taiteilijaa. Perhe täydentyi myöhemmin myös kahdella pojalla. Kaikista Janssonin lapsista tulikin taiteilijoita. Perhe muutti vastaperustettuun taitelijakoti Lallukkaan ja he muodostivat oman taiteilijayhteisön. Toven öljymaalaukset 1920-1940 luvulta ovat todella värikkäitä ja Tove myös rakasti värejä.

Tove Jansson, Palettiasetelma 1937

Tove Jansson, Tytön pää (Omakuva) 1937

Tove Jansson, Asetelma kirjavalla pöytäliinalla 1942

Tove Jansson, Turkispukuinen nainen 1943

Tove Jansson, Perhe 1942

Tove Janssonin taulu Perhe kuvaa aikaa kun toinen maailmansota on syttynyt ja Suomi jäänyt Neuvostoliiton ja Saksan väliin puristuksiin. Sota kääntää Toven elämän ihan ylösalaisin ja kiristää myös välejä perheen sisällä. Toven oma isä on saksalaismielinen ja veli Per Olav on puolestaan rintamalla. Perheen äiti Ham on hyvin huolissaan ja Tove alkaa kapinoimaan. 

"Sodankäynti näyttäytyy shakkipelinä. Erot poliittisissa näkemyksissä synnyttävät jännitteitä perheen sisällä; Tove Jansson pohtii naisen osaa, vastustaa isänsä mielipiteitä ja pitää sotaa täysin mielettömänä. Hän on rakastunut vasemmistomieliseen Tapio Tapiovaaraan, mikä ei ole Faffanin mieleen."  tovejansson.com 

Tove Jansson purkaa turhautumistaan tekemällä Garm -lehteen pilapiirroksia ja poliittisesti uskaliaita kuvia. Garm-lehti oli Helsingissä 1923-1953 ilmestynyt ruotsinkielinen pilalehti. Toven äiti kuului lehden johtaviin piirtäjiin ja Tove itse sai jo 15-vuotiaana oman ensimmäisen piirustuksensa julkaistua Garmissa (1929). Tove ehti piirtää lehdelle noin 100 kansikuvaa, joista monien aiheena oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kritiikki. Garmissa ilmestyi myös ihan ensimmäinen versio muumista. Hahmo oli nimeltään Snork ja siitä tuli yksi lehden vakituisista hahmoista. 

HAMin näyttelystä löytyi myös Toven kuvittamia suvun lokikirjoja. 

Tove Jansson rakasti merta! Hän etsi omaa paratiisiaan läpi elämän. Tove haaveili salaisesta piilopaikasta, suunnitteli kaukaisille saarille muuttoa ja halusi luoda ympärilleen kauneutta ja sadunomaisuutta. Pieni, kallioinen luoto Klovharu Porvoon edustalla Pellingissä oli kolmekymmentä vuotta Janssonin ja hänen kumppaninsa graafikko Tuulikki Pietilän kesäpaikka. 

Tove Jansson, Paratiisi - ajoittamaton

Helsingin kaupungin rahatoimenjohtaja Erik von Frenckell tilasi Tove Janssonilta taideteoksen kaupungintalon edustusravintolaan. Tove kuitenkin päätti kunnianhimoisesti maalata kaksi frescoa yhden koristemaalauksen sijaan. Jansson työskenteli puoli vuotta ja 1947 syntyivät freskot "Juhlat kaupungissa" sekä "Juhlat maalla". Apunaan hänellä oli konservaattori Niilo Suihko, joka oli opiskellut freskomaalausta Italiassa. Isokokoiset työt ovat yhdistelmä fresko- ja al secco-tekniikkaa, joiden teknistä toteutusta ideoi myös Toven Viktor isä. 

Tove Jansson, Juhlat kaupungissa 1947

Freskossa keskellä tanssivan pariskunnan nainen on von Frenckellin tytär teatteriohjaaja Vivica Bandler. Tove Jansson ja Bandler tapasivat vuonna 1946 ja rakastuivat. Oli todella rohkeaa 1940-luvulla maalata rakkaansa tanssimaan freskossa kun homoseksuaalisuus oli lainvastaista. Tove itse on tupakoiva naishahmo etualla keskeltä vähän vasemmalle. Toven lasin vieressä nähdään pieni muumihahmo. Toven ensimmäinen muumihahmo on piirretty Janssonien ulkohuussin seinään jo 1930-luvun alussa. Myöhemmin muumeja muistuttava hahmo piileskeli Janssonin töissä tai hänen signeerauksen yhteydessä. Aika hauska yksityiskohta! 

Tove Jansson, Juhlat kaupungissa 1947  

Helsingin Kaupunginkellari-ravintolan upeat maalaukset kuuluvat HAM Helsingin taidemuseon kokoelmaan ja ne ovat pysyvästi yleisön nähtävissä. Olin myös hyvin vaikuttunut siitä, että galleriatilassa olevat Paavo Tynellin suunnitelmat valaisimet ovat valaisseet Toven upeita freskoja jo niiden alkuperäisessä sijoituspaikassa. Tynellin valaisimet ovat kuin koruja!

Toisella seinällä vietetään sitten hyvin erilaisia juhlia Toven maalauksessa "Juhlat maalla". Minä olin niin lumoutunut näistä kahdesta isosta freskosta, että vietin tässä salissa eniten aikaa koko näyttelyssä. Lukuisat yksityiskohdat isoissa töissä saivat tutkimaan töitä tarkemmin ja myös lähempää. Molemmissa freskoissa on mukana myös Vivica Bandlerin mäyräkoira. Tove loi Taikurin hattu -muumikirjaan aikoinaan ihanat pikkuriikkiset hahmot Tiuhti (esikuva Tove) ja Viuhti (esikuva Vivica). 

Tove Jansson, Juhlat maalla 1947

Näyttelystä löytyy myös aivan ihana Toven "kuvakirje", jossa Muumipeikko kertoo Vivica Bandlerille "freskojen työstäminen on raskasta...mutta hauskaa". ♥♥♥

Auroran sairaalan lastenpoliklinikan porraskäytävän seinät saivat vuosien 1955-1957 aikana Tove Janssonin ihanat Muumit ilahduttamaan lapsia. Seinämaalaukset kantavat nimeä Leikki I - III. On arvioitu, että poliklinikan toiminnan aikana arviolta miljoona lasta saattajineen on päässyt ihailemaan näitä Toven upeita piirroksia. Minä muistan nämä porraskäytävän iloisen värikkäät portaita juoksevat Muumi kirjojen hahmot jo omasta lapsuudesta. Olen ollut joko kita- tai nielurisojen leikkauksessa juuri tuolla Aurorassa. Muumi kirjoista tutut hahmot olivat tutun turvallisia vaikka sairaala muuten olikin pelottava paikka. 

Vuonna 1997 Auroran sairaalan lastenosasto siirtyi uusiin tiloihin Lastenklinikalle ja samalla myös sinne maalattiin kopiot vanhoista Toven seinämaalauksista. 

Seuraavaksi siirryin HAMin toiseen kerrokseen, jossa on esillä lisää Tove Janssonin todella suuria töitä. Vuonna 1952 Haminan kaupunki tilasi 300-vuotisjuhliinsa Tove Janssonilta kaksi todella isoa teosta, jotka sijoitettiin Seurahuoneen Marski-kabinettiin. Teokset ovat kookkaita eli yli viisi metriä leveitä ja puolitoista metriä korkeita. Linnoituskaupunki Haminan historiaa kuvaavissa teoksissa on todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tove ei ole nimennyt toista maalausta ollenkaan. Seinämaalaus Tarina merenpohjasta kuvaa merta. Ja kuinka ollakaan toisessa maalauksessa on mukana myös Muumipeikko. 

Tove Jansson Tarina merenpohjasta 1952

Tove Jansson Tarina merenpohjasta 1952

Tove Jansson Nimetön (Haminan historia)

Kukas se siellä kurkistaa ison maalauksen oikeassa alanurkassa - Muuumipeikko! moomin.com 

Tove Jansson Nimetön (Haminan historia)

Tove Jansson maalasi vuonna 1945 Strömbergin Pitäjänmäen tehtaan ruokalaan Lepo työn jälkeen -seinämaalauksen. Jansson kertoi saaneensa hyvin vapaat kädet maalaukseen. Janssonin luonnon helmassa neulova neito tai purjeita laskevat veneilijät auringonlaskussa eivät kuitenkaan miellyttäneet tehtaan johtoa. Janssonin maalaus ei kelvannut ruokalan seinälle joten Jansson teki toisen vähän "sähköisemmän version". Tästä insinöörimiehet pitivät ja maalaus on edelleen nähtävillä kun lounastaa. 

Tove Jansson, Lepo työn jälkeen 1945

Tove Jansson, Sähkö 1945

Tove Janssonin Paratiisi -näyttely on ehdottomasti "must to see" -näyttely. Vaikka olin toipumassa juuri lonkkaleikkauksesta vietin näyttelyssä varmasti yli kaksi tuntia. Ajantaju katosi täysin kun katsottavaa oli niin paljon. Tove Jansson oli todella monilahjakkuus, joka teki uransa aikana käsittämättömän paljon. Haminan isojen tilaustöiden jälkeen ilmestyi myös legendaarinen Muumikirja Kuinkas sitten kävikään?, joka on itselleni äärimmäisen rakas kuvakirja. Kirjassa seikkailivat Mymmeli, Muumipeikko sekä Pikku Myy ja se oli aikoinaan ensimmäinen suomennettu muumikirja. Näyttely on avoinna vielä 6.huhtikuuta saakka joten hopi hopi HAMiin. Museokortti kohde! 

♥♥♥