heinäkuuta 15, 2018

Turun linnan turnajaisissa haarniskat kiilsivät ja peitset kalisivat


Kello on vasta 11 aamupäivällä ja pilvettömän siniseltä taivaalta porottaa aurinko jo paahtavasti vihreälle ruohokentälle ympärilläni. Vieressäni kohoaa ylväästi yli 700 vuotta vanha kivilinna mutta paksut kivimuuritkaan eivät suojaa keskitaivaalta paistavalta kuumuudelta. Pyyhin jo hikeä otsalta...

Ruohokenttä alkaa pikku hiljaa täyttyä keskiaikaisilla vaatteilla sonnustautuneista ihmisistä. Jossain paistetaan vartaassa lihaa koska tunnen sen maukkaan tuoksun nenässäni. Seuraavaksi esiin tulevat aseenkantaja pojat, jotka ovat auttaneet kiiltäviin haarniskoihin sonnustautuneet  "isäntänsä" ratsaille. Myös "painavien palttoihin" päälle pukemisessa on tarvittu toista käsiparia.

Ritarit itse istuvat ylväästi astelevien hevosten selässä, jotka on myös puettu kuten isäntänsä sekä suojavarusteisiin että upeisiin "loimiin". Pitää melkein nipistää itseään käsivarresta koska tuntuu kuin olisin matkannut ajassa vuosisatoja taaksepäin. Vaikka pari tuntia aiemmin lähdin kotoa Espoosta...


En ole saanut auringonpistosta enkä näe edes painajaisunta vaan olen saapunut seuraamaan Turun linnan turnajaisia. Minua ovat ritarit haarniskoineen kiinnostaneet aina joten huomattuani Facebookista tämän tapahtuman päätin pyhittää lauantai päiväni "historialle". Olin etukäteen käynyt vain kurkkimassa netistä, että paikalla olisi näytöksiä, upeita pukuja ja hevosia. Mutta vasta turnajaisissa tajusin, että täällä tultaisiin ihan oikeasti kisaamaan myös turnausareenalla euroopanmestaruuksista. WAU!


Keskiajalla ritarit olivat valiosotilaita, jotka olivat käyneet pitkän "koulun" ammattiinsa. Nämä miehet olivat päästä varpaisiin puettuna haarniskaan ja heillä oli vuosien mittainen kokemus turvanaan. Ritarin koulutus kesti peräti 14 vuotta. Poikien kouluttaminen aloitettiin jo kuusivuotiaana kun hovipoika pääsi ritarin palvelijaksi. Opeteltiin ratsastamista, kristinuskoa, yleissivistäviä aineita ja perustaistelutekniikoita 6-13 vuotiaana.



Kun pojat olivat 14-20 vuotiaita heidän vastuullaan oli ritarin hevosen ja varusteiden hoito sekä totta kai ritarin pukeminen haarniskaansa. Myös taisteluharjoituksia kovennettiin ja poikien piti osata jo puolustautua taisteluissa.

Ritariksi voitiin nuorukainen lyödä seitsemän aseenkantovuoden jälkeen, jos hänellä oli siihen varaa. Jos ritariksi aikova ei pystynyt ostamaan itse varusteita, aseita ja hevosia oli hänellä mahdollisuus voittaa niitä turnajaisissa.




Vielä 1000-luvulla kaikki ritarit olivat miehiä, joilla oli mahdollisuus lähteä sotimaan ympäri Eurooppaan. Naisia ei taistelukentille päästetty. Ritari sai oikeuden käyttää arvonimeä mutta samalla hänelle tuli myös velvollisuus kerätä kuninkaalle veroja rauhan aikana, valvoa lakia ja ylläpitää myös yleistä järjestystä.

Kun ritari kuoli hänen arvonimensä velvollisuuksineen periytyi hänen suvulleen. Jos suvussa ei ollut perillisenä poikia myös ritarin vaimo ja tytär saattoivat ottaa ritarin tehtävät hoitoonsa.



Keskiajalla on ollut myös naispuoleisia ritareita. Englantilainen Petronilla de Grandmesnil osallistui kapinaan kuningasta vastaan 1100-luvulla. Neitsytsoturi Jeanne d'Arc puolestaan pukeutui miestenvaatteisiin ja osallistui aktiivisesti taisteluihin. Ranskalainen Jeanne voitti useita taisteluita 1429 aikana mutta vuoden kuluttua hän jäi vangiksi, jota seurasi polttaminen roviolla ja kerettiläiseksi julistaminen. Karu kohtalo "Orleansin Neitsyellä"....



Ketä ovat sitten nämä Turun linnan turnajaisten "ritarit"? Suomessa on turnajaisten ratsastuslajeja harrastavia henkilöitä 100-200. Laji on saapunut meille noin 15 vuotta sitten ja sen puuhamies on Rohan tallien Jaakko Nuotio. Rohan talli löytyy Västanfjärdistä ja Jaakko itse oli lauantaina areenalla kisaamassa euroopanmestaruudesta. Suomesta tällaisia turnajaisiin osallistuvia ja raskaisiin haarniskoihin sonnustautuvia ritareita löytyy tosin vain kymmenkunta



Mukana Suomesta näissä em-kisoissa on ollut kolme suomalaista ratsastajaa Anu Nuotio, Jaakko Nuotio ja Mikko Hokka. Tänään katsomassani semifinaalissa Anu ei ollut mukana. Kisoihin on osallistunut myös "ritareita" Ruotsista, Puolasta, Englannista, Portugalista, Kanadasta ja Australiasta. Sarah Hay Australiasta oli tänään myös kisailemassa. Eikä hän jäänyt naisena yhtään huonommaksi miesritareille!



Minulle kerrottiin turnajaisissa, että näissä kilpailulajeissa vaaditaan hyvää ratsastustaitoa, teknistä osaamista ja hyvää hevosen hallintaa. Naiset ja miehet voivat siis myös kisailla samassa sarjassa koska taidolla on enemmän merkitystä kuin voimalla. Tosin tuon haarniskan päällä pitäminen vaatii myös hyvää kuntoa.



Turnajaisiin kuuluu pukeutua haarniskaan. Nämä meistä, ehkä hieman jo historialliset varusteet on tehty kuitenkin suojaamaan sekä ratsastajaa että hevostakin. Haarniskan tulee olla autenttinen eli sen on pohjauduttava historialliseen ko esikuvaan. Haarniskan ja kypärän tulee myös muodostaa saman aikakauden kokonaisuus näissä turnajaisissa.



Lauantain semifinaalissa klo 12-14 pääsin seuraamaan Jousting lajia. Tässä lajissa erittäin raskaisiin haarniskoihin pukeutuneet ritarit mittelöivät toisiaan vastaan. Ratsastajat lähestyvät toisiaan kahdeksan kiloa painavat peitset toisessa kädessään. Hevosten vauhti ehtii radalla kiihtyä 80 km tunnissa ennenkuin ritarit iskevät vastustajan kilpeen oman peitsensä.

Ilman haarniskaan kävisi todella köpelösti koska petsien murtovoima on yli 600 kiloa. Huh huh!!!!
Haarniskan sisällä saattaa lämpötila myös kohota 70 asteeseen koska itse haarniska ei yhtään hengitä.
Lisäksi haarniska painaa myös jonkin verran. Melkoisia sissejä nämä ritarit varusteissaan helteisenä kesäpäivänä olivat!

Sarah Hay, Australia 


Oli todella jännää seurata kun ratsastavat ritarit lähestyivät toisinaan. Tarkoituksena on siis osua vastustajan kilpeen. Peitsien tulee rikkoutua ja se miten paljon peitsi rikkoutuu antaa enemmän pisteitä. Kolme pistettä rapsahtaa jos peitsen kärki rikkoutuu kokonaan. Maasta keräillään sitten peitsen kappaleita ja lasketaan pisteitä. Tehdyt virheet kostautuvat virhepisteinä kilpailussa. Lajin säännöt ja kilpailutapa tulevat suoraan historiasta ja noudattavat vanhoja, vuosisatoja käytössä olleita tapoja.

Ritarien kilvissä oli väriä ja vaakunoita. Katselin myös pitkään heidän kypärästään lähteviä "pyrstöjä, lettejä ja muitakin koristeita". Nämä varmasti symboloivat juuri tämän ritarin historiallista arvomaailmaa tai taustaa. Myös hevosten hännät ja harjatkin oli letitetty upeasti em-kisojen kunniaksi.

Jessy Dufresne, Kanada ja Jaakko Nuotio, Suomi 

Tänään on mahdollisuus vielä käydä täysin veloituksetta katsomassa miten uljaita nämä ritarit ovat ratsuineen Turun linnan turnajaisissa. Alueelta löytyy myös ravintolatelttoja, joissa voi käydä maistelemassa keskiaikaisia ruokia. Myyntikojujakin on myös levittäytynyt alueen läheisyyteen. Turun linnan pihamaalla liikkuminen onnistuu mainiosti mutta itse Turun linnaan on lunastettava lippu. Jos et ole käynyt Turun linnassa kannattaa myös siellä käydä. Tästä voit  kurkistaa minun tunnelmia tästä yli 700 vuotta vanhasta linnasta muutaman vuoden takaa.

Jos kaipaat tänään sunnuntaita tekemistä ja jännitystä sekä historiallista 
havinaa suuntaa Turun linnan turnajaisiin. Finaalit käydään klo 11-13. 













heinäkuuta 13, 2018

Heinäkuu on flower power kuukausi


Kesä, auringonpaiste ja kukkaprintit kuuluvat ehdottomasti yhteen! Koska minä olen vielä ensi viikon töissä ennen kesälaitumelle kirmaamista olen viime päivinä pukeutunut jo villisti kedonkukkasiin. On hyvä pikku hiljaa nimittäin "laskeutua lomamoodiin" ja senhän voi hyvin aloittaa omasta pukeutumisesta. Kukkamekot ovat aina kuuluneet kesäkuukausiin mutta nyt flower power on vallannut muutkin vaatteet kengistä lähtien. Melkein päästä varpaisiin se on vienyt minutkin mukaan!


Kaikki alkoi siitä kun olin sopinut ystäväni kanssa tapaamisen Aleksanterikadulle. Saavuin treffipaikalle Stockan kellon alle reilusti etuajassa. No ei hätää, mietin sillä minähän voisin vaikka vähän piipahtaa katsastamassa kauppojen tarjontaan. Ydinkeskustan liikkeissä voisi olla ehkä jotain kivaa. Ja niihän siellä olikin....


Sujahdin Monkin ovesta sisällä. Tuossa liikkeessä on aina hauskoja juttuja, jotka saavat hymyn huulille. Monkin tuotteet eivät ole turhan vakavia. Piipahtelen siellä silloin tällöin ja aina kyllä tarttuu mukaan jotain kivaa ja erilaista. Kuten vaikka kanarianlinnun keltainen takkini, joka on vilahdellut blogissakin. Jännä juttu, että tuo takki huomataan aina ja siitä viriää usein jopa keskustelu täysi ventovieraiden kanssa.

Vaikka Monkin tuotteet ovat hinnaltaan edullisia koen niiden, jotka olen ostanut sieltä kestäneen kulutusta erinomaisesti. Voin hyvin käyttää eri merkkejä ja eri hintaisiakin vaatteita suloisen sekaisin yhdessä. Minulle ei merkitse välttämättä se kenen valmistama vaate on. Yritän myös ottaa kulutustottumuksissani huomioon vastuullisuuden. Tärkeintä vaatteissa on "se jokin juju"!


Tältä shoppailureissulta mukaani lähti raidallinen musvavalkoraidallinen tunikamekko. Toki hipelöin myös näitä kukkavaatteita ja -kenkiä. Harmikseni niitä ei silloin ollut minun koossani liikkeessä. Ei hätää sillä nettikaupan puolelta löysin juurikin tämän saman "kukkaketokankaan", joka oli heleillä pastellisilla väreillä miellyttänyt jo kaupassa.








Päätin tilata "loafer mules" -kengät, "flower silky blazer" -takin ja "cross shoulder bag"- pikkulaukun. En koskaan aiemmin ollut tilannut mitään Monkista netin kautta vaan kaikki hankinnat oli tehty Aleksin tai Forumin liikkeistä. Tilaamani koot menivät ihan nappiin ja ostokset näyttivät oikein hyviltä päällä. Toimituskin tuli todella nopeasti. Ja mikä tärkeintä kaikki tuotteet tuntuivat myös mukavilta. 


Piipahdin vielä Forumin liikkeessä viikko sitten hakemassa ihanan leveälahkeiset Monki housut, jotka ovat kivan vilpoiset näin kuumalla. Puseroksi näihin asukuviin valikoitui joulualesta kotiutunut Gina Tricot bling-bling-toppi. Ei ehkä ihan työpaita mutta muuten menee kesällä ihan kivasta vaikka jossain iltamenoissa. Klipsikorvikset löysin H&M alesta viime viikolla. Voi kun korvakoruja tulisi useammille valmistajille myös klipsivaihtoehtoina lisää...


Sen olen huomannut, että minä en kyllä pärjää ihan näin pienellä laukulla menoissani :) "Kassialma" kantaa siis mukanaan aina isompaakin käsilaukkua, jotta vaikkapa kamera mahtuu sinne objektiiveineen. Minulla on äärimmäisen vähän tavaraa mukanani käsilaukussa mutta silti ihan pikkulaukulla en selviä. Meikkejäkin löytyy meikkipussistani puuteri, huulirasva, huultenrajauskynä ja huulipuna - näillä pärjään mainiosti! Mutta jo pelkästään kaksi kännykkää, laturit, lompakko ja kokoontaitettava sateenvarjo vaativat isomman tilan. Vakuutan, että mitään turhaa tai tarpeetonta en koskaan kanna mukanani :)


Sitten vain uudet Diorin vaaleanpunaisilla sangoilla varustetut aurinkolasit nenälle ja menoksi!

Onkos siellä ruudun toisella puolella hurahdettu kukkavaatteisiin? 
Ovat kukalliset vaatteet "ei missään tapauksessa" tai "aivan ehdottoman ihania"?
Mitä kukkavaatteita sinä omistat?

Aurinkoista alkavaa viikonloppua kaikille 
































































































































































































































































































































































































































































































































































































heinäkuuta 12, 2018

About Clay esittelee Fiskarsin kesänäyttelyssä eurooppalaista keramiikkaa

Rainer Kurka, Saksa - Bittersweet 2011 ja Dragon girl 2010


Viime sunnuntain antiikkikierroksen jälkeen otettiin suunnaksi Fiskarsin kesänäyttely Kuparipajassa. Tänä vuonna Onoma - Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta - esittelee mitä kaikkea upeaa saadaan aikaan savesta taitavien tekijöiden käsissä. ABOUT CLAY on kerännyt yhteen yli 40 eurooppalaisen taiteilijan töitä Fiskarsiin. Näyttelyn kuraattorina on toiminut keramiikkataiteilija Erna Aaltonen. Arkkitehteina ovat olleet teolliset muotoilivat Barbro Kulvik ja Antti Siltavuori. Graafisesta suunnittelusta vastaa Tommi Jokivaara ja näyttelyn on tuottanut Sanna Nuutinen. 


Jo matkalla Kuparipajaan näkee ensimmäisen teoksen Fiskarinjoessa. Ranskalainen taiteilija Jacques Kaufmann on rakentanut ison ulkoteoksen Reflection / on the water osittain veden päälle ja osittain rantatöyräälle. Teos koostuu puisesta tukirakenteesta, jonka päälle on ladottu suomalaisia tiiliä upean eläväksi pinnaksi. Unohdin ottaa tästä kuvan mutta tästä voitte kurkistaa miltä se näyttää.

Matias Liimatainen, Suomi - Alkemia 2018


Nivalasta kotoisin olevan kuvanveistäjä ja keramiikkataiteilija Matias Liimataisen työt muistan jo syksyltä 2014 kun Designmuseossa oli Keramiikka tilassa -näyttely. Liimataisen keramiikassa on hauskuutta ja tietynlaista leikinomaisuuttakin. Töissä on hyvin robottimaisia ja teollisiakin muotoja mutta toisaalta niissä on myös pehmeyttä ja lämpöä. Liimataisen Fauna-sarja on myös kaunis muotokieleltään. 


Susan O'Byrne, UK - A family tree


Susan O'Byrnen eläinhahmot ovat ihan hulvattoman hauskoja. Hahmojen alla on jokaisella oma nimikyltti (etunimi+sukunimi) ja näillä villieläimillä ehkä vähän lapsenomaiset kasvot. Tämän työn äärellä viihtyy pitkään ja huomasin monen näyttelyvieraan suun kääntyvän hymyyn juuri tässä kohdassa. Keraamisissa päissä on todella paljon hienoja yksityiskohtia pinnassa. Tulee jotenkin vastustamaton halua koskettaa tai edes silittää niitä. 

Susan O'Byrne, UK - A family tree


Lotta Mattila, Suomi - Vyötiäinen

"Äiti kertoi, että joskus lapsena olin sanonut, että kun olen iso aion muovailla elämiä ja myydä niitä omassa kaupassani. Sitähän minä oikeastaan teen, tietämättä silloin aikanaan, että tämä on oikea ammatti." Lotta Mattila, ABOUT CLAY näyttely

Lotta Mattilan Vyötiäinen eri asennoissa on myös superihana. Vyötiäiset muistuttavat minusta vähän siilejä ja nekin uhattuna vetävät itsensä kuoren suojaan kuten siili piikkiensä. Vyötiäiset ovat eläneet muuten maapallolla jo 10 miljoonaa vuotta. Ehkä näitäkin otuksia voisi kutsua "eläviksi fossiileiksi" siilien tavoin. Lotan tuotannossa otetaan myös kantaa. 

Anneli Sainio, Suomi

"En pidä mielekkäänä jakoa käyttö- ja taide-esineisiin - myös käyttöesineellä on taiteellinen funktio. Onko kuppi veistos, vati maalaus ja kattaus installaatio?" Anneli Sainio, ABOUT CLAY näyttely

Keraamikko, taiteilija Anneli Sainio on pitkälinjan tekijä, joka sai Kaj Franck -palkinnon pitkästä urastaan 2002. Sainion asioissa on samaa kuin Kaj Franckin ideologiassa aikoinaan: halu muotoilla monikäyttöisiä, kauniita käyttöesineitä, joissa ei ole mitään turhaan.

Kirsi Kivivirta, Suomi - Vessels and shodows 2018


Kirsi Kivivirran teokset ovat uniikkeja keraamisia seinäteoksia ja veistoksia. Työt ovat hyvin arkkitehtonisia ja vaikuttavia. Kivivirta työstää savea monin eri menetelmin. "Puzzle" - ja "White Mosaic" -sarjan käsin kaulitut ja leikatut taiteilijan teokset kootaan useista sadoista palasista. Eivät varmaankaan kovin lyhyessä ajassa valmistuvia. 

Sandra Davolio, Italia


Sandra Davolio on syntynyt Italiassa mutta hän on asunut Tanskassa jo vuodesta 1974. Davolion teokset ovat kuin rutistettua paperia tai jotain orgaanista massaa. Niissä on ilmavuutta, sulavuutta ja mieletöntä herkkyyttä. Työt ovat usein hyvin vaaleita tai niissä vain reunat voivat olla ikäänkuin väri itseensä imenyt paperi. 

Nero/Alessandro Neretti, Italia 

"Nero/Alessand Neretti jatkaa tutkimustaan, jossa hän etsii henkilökohtaiseen ja yhteiseen täyttymykseen, haluihin, kehoihin, symboleihin liittyviä prosesseja, dynamiikkoja, sosiopolitiikkaa ja talousteoriaa." ABOUT CLAY näyttely

Kolme valkoista "koirahahmoa" verhoituneina mustiin sukkahousuihin kuin pankkirosvot menneinä aikoina. Paitsi, että tuo pentukoira on peitetty kokonaan sukkahousuilla...jäin miettimään tätä ja mietin vieläkin...

Sakari Kannosto, Suomi - Varjoisat vedet


"Ajatuksena installaation taustalla on oman sortin vitsi ihmisen typeryydestä; miten voi kaataa järven täyteen kemikaaleja ja ihmetellä, miksi hauet muuttuvat zombeiksi." Sakari Kannosto; ABOUT CLAY näyttely

Tämä installaation edessä seisoin ja katselin kauan ja niin näytti moni muukin tekevän. Kaiken keskellä pinnasänky varustettuna kahdella monimonitorilla. Sängyssä kaksipäinen hahmo ja ympärillä hyvin erikoisia otuksia. 

Kuvanveistäjä Sakari Kannosto tunnetaan erityisesti kierrätysmateriaaleista tehdyistä ja kantaaottavissa installaatioistaan sekä värikkäistä eläimistään. Kannoston teokset liittyvät usein kuluttamiseen ja ihmisen luontosuhteeseen. Puhuttelevia! 

Sakari Kannosto, Suomi - Varjoisat vedet 

Kim Simonsson, Suomi - Tutkimusmatkailija 2018



Torbjorn Kvasbo, Norja 

Norjalainen Torbjorn Kvasbo on tunnettu "keraamisista putkistaan" töissään. Hänen punainen työnsä on Kuparipajan ihan paraatipaikalla "lasierkkerissä", joten sen voi nähdä myös museon ollessa suljettuna. Joskus aiempina kesinä tässä samassa paikalla on ollut Kim Simonssonin työ. Myös Simonsson on mukana ABOUT CLAY -näyttelyssä tutulla hahmollaan. 

Silvia Siemes, Saksa (patsaat) - Pekka Paikkari, Suomi (taulu)


Pekka Paikkarin ja Silvia Siemesin työt muodostavat upean kokonaisuuden yhdessä ja niistä sai minusta juuri tästä kuvakulmasta upean kuvan. Pekka Paikkarin työt ovat suuria ja niitä on nähnyt mm. Arabianrannan senioritalon julkisivussa (koko 350 neliömetriä). Viimeksi näin Paikkarin työn Mäntän kuvataideviikkojen avajaisissa kesäkuussa. 

Silvia Siemes on itselleni vieraampi saksalainen kuvanveistäjä. Hänen naishahmonsa Fiskarsissa ovat koskettavia ja kauniita. 


Daphne Corrigan, Ranska  


Riitta Talonpoika on Fiskarsissa asuva keraamikko, joka tekee itse käsin dreijaa teoksensa. Talonpojalle on tunnusomaista kivitavarasavesta dreijatut, monivärisesti käsinmaalatut ja -piirretyt käyttöesineet sekä uuni-poltettu uniikki käyttökeramiikka. Nämä kivet olivat kauniita!

Riitta Talonpoika, Suomi - Kohtaamisia 


Raine Kurkan ihmishahmot Bittersweet ja Dragon girl, jotka ovat postauksen alussa ovat pysähdyttävää keramiikkaa. Ne ovat hyvin elävän oloisia mutta silti keraamisia. Näitä on vaikea kuvailla sanallisesti - ne pitää kokea. Tuntuu kuin molemmat naisveistokset seuraisivat sinua silmillään...

Kuparipajan näyttely ABOUT CLAY on avoinna 2.9.2018 saakka. Kahdessa isossa näyttelyhallissa oli käyntipäivänä ihan viileää katsella ja ihastella keramiikkataidetta. Vahva suositus kesäkohteeksi jos on menossa Fiskarsiin!