helmikuuta 14, 2019

Uusi kortteliravintola Meiccu tarjoaa mutkatonta kotiruokaa upeassa ympäristössä


Tein tiistaina todellisen aikamatkan menneeseen. Pääsin nimittäin sukeltamaan lähes autenttiseen jälkifunkis interiööriin sekä samalla nauttimaan konstailemattoman mutkatonta kotiruokaa ja klassikkoannoksiakin. Pihlajatien ja Kuusitien kulmatalon iso valomainos "RAVINTOLA" auttoi minua löytämään tähän jo vuosia toimineeseen klassikkopaikkaan. Saamassani kutsussa kun oli salaperäisesti mainittu ainoastaan ravintolan osoite Meilahdessa.

Avatessani ravintolan ovea mietin mielessäni, että "tästä tulee varmasti todella jännä ilta". Tällä samalla paikalla jo vuodesta 1946 toiminut ravintola on esiintynyt myös Aki Kaurismäen elokuvan Ariel (1988) kohtauksissa. Ariel on taattua Kaurismäkeä ja se valittiin 1990 vuoden parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi USA:ssa (The National Society of Film Critics). Harmikseni juuri tätä Kaurismäen mestariteosta en ole vielä nähnyt vaikka hänen elokuviensa suuri fani olenkin.

Noustuani portaat toiseen kerrokseen minulle paljastui lopulta mihin olin tullut. "Meiccu restaurant & bar - old school since 1946" oli kirjoitettuna funkisajalle tyypillisen väriselle turkoosinvihreälle seinälle. Maljakossa lasipöydällä oli punaisia ruusuja ja mustat nahkaiset pyöreillä metalliputkijalustoilla varustetut tuolit kutsuivat istahtamaan. Olin saapunut uuteen ravintola Meiccuun!

Pihlajatie 34/Kuusitie 6 - pääsuunnittelija Helge Lundström, kuva Helsingin kaupunginmuseo

Meilahden aluetta aloitettiin voimakkaasti rakentaa päättyneiden raskaiden sotavuosien jälkeen. Osoitteeseen Pihlajatie 34/Kuusitie 6 kohosi 40-luvulle tyypillinen 7-kerroksinen asuintalo. Materiaaleista oli huutava pula ja työmiehetkin olivat usein talkooväkeä. Funktionalismi oli pehmentynyt 30-luvusta ja jälkifunkkisrakennuksissa mm. nauhaikkunoista luovuttiin. Taloista tehtiin poikkeuksellisen korkeita koska asuntopula Helsingissä oli valtava.

Funkkikselle tyypillisistä parvekkeistakin jouduttiin luopumaan taloudellisista syistä. Kunnon ulkomaaleistakin oli sodan jälkeen pulaa ja talojen rappaukset tehtiin kalkkimaaleilla, joihin oli sekoitettu keltamultaa ja rautaoksidia antamaan sävyjä.

Funkkistalon korkeita, suoralinjaisia julkisivuja jäsensivät tasaisin välein sijoitetut ikkunat sekä päätysivujen erkkeri. Pohjakerroksen liikehuoneistoja on korostettu suurilla näyteikkunoilla. Pohjakerrokseen oli ehkä sijoitettu aikoinaan lihakauppa, hattukauppa tai lyhyttavaraliike.


Talon toisessa kerroksessa ravintolatoimintaa on ollut heti talon valmistuttua. Ravintolan omisti alun perin Helsingin osuuskauppa HOK ja paikka oli yksinkertaisesti vain nimetty Ravintola N:o 11:sta. HOK:illa oli tapana noihin aikoihin vain numeroida avaamaansa ravintolat. Myöhemmin ravintolaa alettiin kutsua nimellä Kuusihokki. Kansan suussa siitä vääntyi myös versiot "Käpyhokki" ja "Risuhokki". HOK omisti ravintolan aina vuoteen 2005. Sen jälkeenkin toiminta jatkui toisen omistajan toimesta viime vuoden joulukuun puoliväliin nimellä Ravintola N:o 11.


Ravintolasalin sisustus on äärimmäisen mielenkiintoinen. Seinillä on aidot ja alkuperäiset visakoivupaneelit, jotka ovat varmasti nähneet ja kuulleet paljon kuluneiden 73 vuoden aikana. Upeat valaisimet ovat muotoilija Paavo Tynellin suunnittelemia. Katosta roikkuvat kattokruunut peilaavat hienosti valoa kiiltäväksi maalatusta katosta (joka oli funkkisajalle tyypillistä). Myös messinkiset seinävalaisimet kiinnittivät heti huomioni. Löysin tilasta paljon yhtymäkohtia juuri saneerattuun Lasipalatsiin.


Ravintola N:o 11 saa kiittää sisustuksestaan Hotelli Vaakunaa. Visakoivuiset seinäpaneelit ja messinkiset valaisimet olivat nimittäin alun perin suunniteltu Vaakunaan, jonka piti valmistua vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Hotellin työmaalla työt jouduttiin kuitenkin sodan takia keskeyttämään ja rakennusmateriaalit siirtyivät HOK:in toiseen kohteeseen Meilahdessa. Vaakunan suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen ja sinne valitut materiaalit/valaisimet ovat hänen toimistonsa käsialaa ja näkyvillä nyt ravintola Meicussa Meilahdessa.


Mietin mielessäni onkohan ravintolasaliin lisätty ikkunoiden edessä roikkuvat lasimaalaukset myöhemmin? En itse nimittäin miellä niitä funktionalismiin kuuluviksi. Yritin kaivaa netistäkin tietoa siinä onnistumatta. Jos jollain on enemmän tietoa tästä asiasta niin kertokaa ihmeessä?

Onneksi tämän ravintolan sisustus on säilynyt näin koskemattomana ja se on myös suojeltu. Vastaavia 1940-luvun muuttumattomia interiöörejä ei ole monia. Tällaiset tilat ovat arvokkaita ajan kuvia Helsingistä ja myös tämän ajan Suomesta. Saneerausremontin yhteydessä entinen kalanruotoladottu puulattia hiottiin ja lakattiin, joten se narisee edelleen jokaisella askelmalla kuten aiemminkin jo vuosikymmenten ajan. Pieniä juttuja mutta tärkeitä sekä entisille kanta-asiakkaille että myös meille uusillekin.


Ravintolassa on myös viehättävän romanttinen kahden henkilön kabinettitila. Tänne voi punaisten samettiverhojen taakse vetäytyä viettämään vaikka kahden keskistä iltaa tai juhlistamaan esimerkiksi hääpäivää. Kabinetti sijoittuu jännästi sisääntuloportaiden yläpäähän. Hyvin intiimi tila!


"Ravintolan uusi nimi Meiccu tulee Meilahden alueesta. Ravintolan aiemmat nimet eivät olleet saatavilla, joten meidän oli kehitettävä uusi. Halusimme korostaa siinä, että kyseessä on kortteliravintola, jossa tarjotaan mutkatonta ruokaa" kertoi uusi ravintoloitsija Eija Salonen.

Eija Salonen on taustaltaan kokki-kylmäkkö ja työskennellyt mm. Klaus Kurjessa, Kalastajatorpalla ja rakennusliike Palmbergin edustusemäntänä. Hän on ollut osakkaana myös vetämässään Nostalgia-ravintolassa ja ennen Meicun avaamista Eija johti Suomenlinnan Chapman -ravintolaa. Keittiömestarina työskentelee Vesa Ratia, joka on työskennellyt myös Chapmanissa sekä aiemmin myös Yhdysvalloissa.

Eija Salonen ja Mirva Saukkola


Meicun ruokalista vaalii klassisen suomalaisen keittiön perinteitä. Eijan haaveena oli löytää ravintolan alkuperäinen ruokalista mutta valitettavasti 73 vuoden takaista menua ei arkistoituna ollut saatavissa. "Meiccu aikoo pitää listalla monia sellaisia annoksia, joita täällä olisi voinut nauttia jo avaamisen jälkeen vuonna 1946." kertoi ravintoloitsija lehdistö- ja somevaikuttajatilaisuudessa.

Totta kai ruokalajit sovitetaan meidän nykyasiakkaiden suuhun sopiviksi ja listalta löytyy vegaanisia vaihtoehtoja. Kun kurkkasin ruokalistaa siellä todella on mutkatonta ruokaa vuosikymmenten takaa: mm. läskisoosia, silakkapihvejä perunamuussin kera, Oskarin- ja metsästäjänleipää sekä marsalkka Mannerheimin lempiruokaa Vorschmackia. Lohi-coulibiac ja Chateaubriand Béarnaise kruunaavat juhlavimmat herkkuhetket Meicussa.

Meicun tartarpihvi. 16 €

"Raaka-aineissa suosimme kotimaisuutta ja mahdollisimman paljon lähituottajia. Käytämme ainoastaan sertifioituja kaloja." linjasi ravintoloitsija Eija Salonen. Tärkeitä asioita itselleni joten tästä plussaa! Viikonloppuisin Meiccu tulee tarjoamaan myös sunnuntaibrunssin, jossa tarjolla on niin ikään klassikoita. Brunssin hinta on 22 €, joka kuulostaa minusta hyvin kohtuuhintaiselta pyhäpäivän herkutteluhetkestä. Brunssit ovat muuten kiva tapa koota yhteen perhe tai ystäviä ja istahtaa hetkeksi syömään hyvin sekä rupattelemaan sunnuntain ratoksi. Ihanaa kiireettömyyttä!

Biff á la Rydberg 29 € ja Koskenkorva-snapsi 6 €

Meiccu tarjoaa sekä Koskenkorvaa että Jaloviina, jotka molemmat ovat vanhoja ja ikonisia suomalaisia brändejä. Juomana Jaloviina on ainutlaatuista maailmassa, sillä muualla ei valmisteta konjakin ja viinan sekoitusta. Meiccu tekee myös Jaloviinasta itse "Jallusiirappia K-18", jota voi sitten nauttia vaikka vaniljajäätelöpallon ja kermavaahdon kanssa (annos 5,50€).

Meicun viinilista pyrkii myös mutkattomuuteen. "Mukana on sekä vanhan että uuden maailman viinejä, mutta kaikissa painaa maistuvuus ja saavutettavuus. Meiccu on ravintola, jonne tullaan nautiskelemaan omalla rahalla." Eija Salonen painottaa.

Itseäni alkoi muuten kutkuttamaan tuo Rydberg pihvillä herkuttelu seuraavalla Meiccu visiitillä. Itse asiassa Rydberg ei ole mikään pihvi vaan se on "luxus pyttipannua" naudan sisäfileestä, perunakuutioista ja sipulista. Jokainen raaka-aine paistetaan voissa pannulla ja nostellaan lautaselle omiksi ryhmikseen. Sitten vain kananmunan keltuainen kuoressa lautaselle ja kyytipojaksi smetanaa sekä herkkukurkkuja. Omnomnom! Tämä resepti on muuten peräisin tukholmalaisesta hotelli Rydbergistä (toimi vuosina 1857-1914). Jäänneitä ruoantähteitä hyödynnettiin uudessa ateriassa ajatuksella "man tager hvad man hafver" eli otetaan kaapista mitä sinne on jäänyt ja tehdään ateria!

Räiskäleet ja mansikkahillo 11 €


Kun astuin sisälle tänne Meicun ravintolasaliin minulle tuli outo déjà vu tunne! Olin aivan varma, että olen käynyt täällä aiemmin lapsena vanhempieni kanssa syömässä äitien- tai isänpäivä lounasta. Tarkistin asian myöhemmin isältäni ja hän ei kyllä muistanut meidän käyneen ruokailemassa Pihlajatie/Kuusitie kulmaravintolassa koskaan. Jännää miten voimakas tunne minulle oli tilasta ja tunnelmasta siellä vaikka se ei sitten oikeasti ollutkaan todellista. Tai sitten olen käynyt täällä unissani :)

Mutta varmasti jatkossa tulen toisenkin kerran herkuttelemaan Meicun klassikkoannoksilla - se on varma! Aivan nappipaikka sekä arkkitehtuuriin, sisustukseen että hyvään ruokaan hurahtaneelle somevaikuttajalle.

Kiitos Eija Salonen ja Meicun henkilökunta makoisasta illasta 
sekä Mirva Saukkola kutsusta tilaisuuteen.

Vorschmack, Länsirannikon salaatti, vihersalaatti ja viinit tiistaina Yalumba 


helmikuuta 09, 2019

Keväinen ilta Svaneforsilla



Pääsin viime viikolla ottamaan jo kahdesti varaslähdön tulevaan kevääseen. Ensin koiran kanssa pieni kävelylenkki aurinkoisessa merenranta maisemassa ja samana iltana vielä tutustuminen Svaneforsin kevätmallistoon. Kun tuskissani etsin parkkipaikkaa Kuortaneenkadun valtavien lumikinosten keskellä en vielä aavistanut miten erilaisiin tunnelmiin kohta astuisin sisälle. Svaneforsin showroomissa oli keväinen luonto läsnä sekä upeissa uusissa kevättekstiileissä kuin myös maljakoiden tulppaanikimpuissa. Täältä ei puuttunut kuin linnunlaulu ja sininen taivas! Se värien kirjo, tekstiilien kauneus ja materiaalien runsaus muistutti sitä tunnetta, joka tulee keväällä kun näkee luonnon heräämisen talviunestaan. Kaikkialla on jotain kaunista, jonka haluaa ikuistaa niin silmillään kuin kamerallaankin!


Kohotin jo maljan tulevalle ihanalle keväälle ja Svaneforsin kevätmallistolla. Cincin! Edellisen yön vähien yöunien jälkeen oli parempi jättää alkoholilliset kuohuvat nyt väliin ja tyytyä tähän pinkkiin juomaan. Aina lasissa ei tarvitse olla prosentteja mukana ja silti voi juhlistaa erityistä hetkeä!


Tarjolla oli Fresh & Sunny -finger food menu, joka oli toimittanut Tommi's Kitchen.

Rucolaa & mansikkaa & granaattiomenaa
Tuorejuustoa & melonia & pestoa tikussa
Hiililohitikkuja & sitrus salsaa
Grillikananpoikaa tikussa & ankh-pla phrik kastiketta
Porkkana kuppikakkuja

Vaahtokarkkeja
Kuohuvaa


Tommi's Kitchen oli kyllä loihtinut äärimmäisen hyvän buffettarjonnan kevään juhlistamiseen. Kaikki tikuissa olevat herkut olivat suussa sulavia mutta pakko myöntää, että noita hiililohitikkuja santsasin koska olivat äärimmäisen herkullisia. Kuppikakut jätin väliin mutta ihan rehellisesti tunnustan, että käteni taisi käydä tuolla vaahtokarkkikulhossa aika tiuhaan. Olen todella perso vaahtokarkeille ja jos niitä saa vielä paahtaa tulen loimussa menen ihan sekaisin!

Kotiin tultuani oli pakko googlettaa enemmän Tommi's Kitchen yrityksestä. Yllätykseni huomasin, että sehän sijaitsee ihan kivenheiton päässä Kauppakeskus Sellosta eli myös melko lähellä kotiani. Yritys on myös valittu Evento Awards finaaliin catering-sarjassa ja äänestys on käynnissä vielä.


Rouhea tiiliseinä, täydessä kukassa oleva kirsikkapuu rivistö ja suuri röykkiö Svaneforsin ihania samettisia tyynyjä herkullisissa väreissä sai minut melkein heittäytymään pienelle ruokalevolle tuonne tyynymereen. Voi miten kauniilta nuo kirsikankukat taulussa näyttivätkään. Vielä on maltettava muutamia kuukausia, jotta voi taas mennä Roihuvuoren Kirsikkapuistoon ihailemaan tätä vaaleanpunaisten kirsikankukkapuiden mykistävää näkyä ja juhlistamaan hanamia.



Svaneforsin tyynynpäällisten sametti on mukavan sileää ja tiivistä (100% polyesteri). Aiemmin vähän vierastin samettia koska minun kokemukseni siitä olivat huonoja. Laadukkaassa sametissa nukka säilyy "pystyssä" vaikka pesisitkin samettisen tyynynpäällisen kunhan noudatat ohjeita: pesu max 30 asteessa ja silitys silitysraudan alhaisimmalla lämpötilalla (yksi pallo siis). Aiemmin olen tehnyt virheen pesten samettini liian kuumassa.


Jo viime syksyn Habitaren Signals näyttelyn Renessanssi osio lupaili värien palaamista sisustamiseen. Voimme siis hetkeksi unohtaa ikuisen valkoisen ja harmaan. Nyt on selkeästi alkanut värien vallankumous. Tämä näkyi myös Stockholm Furniture 2019 -messuilla, joihin palaan heti kun saan lähes 600 valokuvaa purettua ja käsiteltyä. Svaneforsilla on ihanan runsaita kukkakuoseja, lintuprinttejä, hapsuja, mukana ripaus mystiikkaa, ehkä vähän itämaisuuttakin, rentoa mutta silti tyylikästä.

Tuo hapsullinen rahi oli myös erittäin naisellinen. Olin aiemmin päivällä ihan sattumalta kuullut radiosta Pekka Ruuskan Rafaelin enkelin ja jostain syystä se alkoi soimaan päässäni nähdessäni tuon ihanuuden! "Halki tuhannen savuisen salongin, neiti tanssii gasellin askelin, ole minulle Rafaelin enkeli..."



Pantonen 2019 vuoden väri on elävä koralli (Pantone 16-1546). Tätä oli paljon totta kai esillä myös Svaneforsin kevätuutuksissa. Living coral on itse asiassa ihanan pehmeä väri, josta itse pidän valtavasti. Se on väri, joka viestii lämpöä, elämänvoimaa ja hoivaakin. Korallin sävy energisoi ja sitä on helppoa käyttää osana sisustamista, vaatetusta ja meikkiäkin kuluvan vuoden aikana. Värinä se on myös optimistinen ja iloinen värisävy. Tikkurila on muuten nimennyt omaksi värikseen Flamingon K319, joka on samaa värimaailmaa korallisävyn kanssa.


Totta kai vuoden 2019 mallistossa on muitakin sävyjä esillä kuin korallia/flamingoa. Meillähän alkoi kotona "uusi sininen kaunis" vuosi sitten joten jostain syystä kaiholla katselin useitakin sinisävyisiä kankaita, mattoja ja tyynyjä illan aikana. Sinisen ja valkoisen yhdistelmä toimii aina ollen raikkaan keveä. Iskin silmäni erityisesti tuohon kukkakuvioituun tyynyyn ja verhokankaaseen. Voisin melkein nähdä jo sieluni silmin makuuhuoneessa nuo verhot roikkumassa...



Vuoden 2019 muita värisävyjä Pantonen kartan mukaan ovat mm. Toffe (Pantone 18-1031), Aspen Gold  (Pantone 13-0850), Mango Mojito (Pantone 15.0960), Sweet Lilac (Pantone 14-2808), Pepper Steam (Pantone 17-0752) muutamia mainitakseni. Lisää värejä voit kurkistaa täältä.

Svaneforsilla näkyi myös kauniita syvän ruskeita sävyjä (terra, konjakki, kameli), joita myös Tukholman messuilla vilahteli. Onneksi värivaihtoehtoja on paljon koska jokainen meistä voi sisustaa oman kotinsa juuri sen näköiseksi missä itse tuntee parhaiten viihtyvänsä. Toki tekstiileitä kannattaa aina aika ajoin vähän päivittää ja uusiakin eikä jymähtää "johonkin aikakauteen".



Kiitos inspiroivasta illasta Riina, Marketta ja Kati 













helmikuuta 06, 2019

Helmikuinen postikorttimaisema


Tänään taivas oli heleän sininen ja aurinko paistoi! Hymyilytti koko päivän kun lukemattomien hitaasti madelleiden harmaiden lumisadepäivien jälkeen koitti jälleen ihana valoisuus. Helmikuinen valo sai vitivalkoiset hanget aivan hohtamaan. Maisema näytti melkein siniseltä kun taivas heijasteli myös lumesta. Lukemattomat lumihiutaleet ovat kuorruttaneet luonnon. Runollisesti sanotaan ettei yksikään lumihiutale ole toisensa kaltainen. Avautuvat maisemat olivat suoraan kuin kauniista postikortista. Täysin sininen taivas, lumen kuorruttamat puut, tuulessa huojuvat kaislat ja pikku hiljaa laskeva aurinko.


Kaipasin koko eilisen päivän happea Tukholman messuilla. Aikainen herätys ja yli puolenyön venähtänyt paluulento viivästymisen takia tekivät olostani jotenkin ihan nuupahtaneen. Olin myös viettänyt aikaa hälisevässä messukeskuksessa ja kaipasin luonnon hiljaisuutta ympärilleni. Otin aamusta Minnien mukaan toimistokoiraksi ettei russelipusselin tarvitse taas olla yksin kotosalla. Ajaessani iltapäivällä Kehää kotia kohti päätin, että nyt on päästävä hetkeksi ulos nauttimaan säästä!


Päätin kurvata kohden Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnaa Tarvaspäätä. Pääsisimme merenrannalle sekä metsämaisemaan tutuille lenkkipoluille ja autonkin saisi museon parkkialueelle ulkoilun ajaksi. Pakkasta oli -9C astetta mutta niin se aurinko vain porotti, että Tarvonsalmen kevyenliikenteen sillan kaiteilta oli sulanut jo lunta muodostaen jääpuikkoja. Hihkuin jo mielessäni "kevät tulee" vaikka monta takapakkia tässä vielä otetaan ennen kuin kevät ihan oikeasti saapuu. Mutta olettehan panneet merkille miten lintujen laulu aamuisin on lisääntynyt? Linnut tietävät, että valon määrän kasvaminen tietää päivän pitenemistä ja jossain vaiheessa talven selkä taittuu.


Emme kivunneet tällä reissulla katsomaan Tarvaspään ateljeelinnaa. Voit kurkata postauksestani "Tatuoidut taideteokset Tarvaspäässä" miltä tämä Gallen-Kallelan Espoon Laajalahteen rakennuttama linna näyttää. Paikka on itselleni hyvin merkityksellinen ja olen käynyt täällä lapsesta saakka. Ateljeelinnan pihalla olevan puisen Jättihauen pään muistan jo pikkutytöstä. Se oli kiinnostavan pelottava mutta aina sitä piti päästä ihmettelemään. Huomasin juuri etten koskaan ole esitellyt blogissa itse Tarvaspäätä, joten tästä tuleekin minulle "missio" kuluvalle vuodelle :)



Minnie halusi myös poiketa vähän metsäpolulle joten pakkohan omistajan oli seurata ja siirtyä pois kävelytieltä. Kovin pitkälle emme polkua edenneet sillä työmatkalaisella ei ollut jalassaan ulkoiluhousuja vaikka Icebugit olikin aamulla sujautettu jalkaan. Tätä polkua olisi päässyt rantaviivaa pitkin kulkemaan aina Tarvaspään saunarakennukselle. Olemme usein täällä kesäisin samoilleetkin. Talvinen polku oli myös todella kapea ja mikäli katse herpaantui hetkeksikään tallatusta urasta astui syvään hankeen humahtaen polveaan myöden lumeen.

Postikorttimaisema karkotti mukavasti väsymyksen ja nuupahtaneesta olosta ei ollut tietoakaan kun lenkkimme läheni jo parkkipaikalla olevaa autoa. Minnie oli nauttinut lenkistä sekä niistä lukuisista rusakonpapanoista, joita pitkäkorvat olivat jättäneet sille hangelle. Kysyin kerran eläinlääkäriltä onko tästä ikävästä tavasta koiruudelle haittaa mutta eläinlääkäri vain naurahti "tapansa kullakin joten anna napostella jatkossakin".


Postikorttimaisemat saavat minun puolestani jatkua vielä monena päivänä.

helmikuuta 04, 2019

Sipoonkorvesta löytyy uniikki Ravintola Tila


Viime elokuussa näin ystäväni Tuulan alias Etanaellin Facebookissa kuvia tosi mielenkiintoisen näköisestä ravintolasta jossain Sipoossa. Tuula oli käynyt siellä kahvittelemassa ystävänsä kanssa. Itse ravintolatila näytti jo hänen valokuvissaan upean korkealta ja arkkitehtoniselta paikalta. Rakennuksen ympärillä kuvissa aukesivat avoimet pellot joka suuntaan sekä niitä reunusti tuuhea metsämaisema. Laitoin paikan muistiin tulevia reissujani ajatellen. Lokakuun 6. olikin sitten se päivä jolloin huristeltiin Sipoonkorpeen ja Ravintola Tilaan kahvittelemaan.


Kun ajelimme Porvoon moottoritietä tuli vääjäämättä mieleen oman koiran hakureissu yli 13 vuotta sitten samoista maisemista. Russeliriiviöni Minnien synnyinkoti oli juurikin täällä Sipoossa. Muistan vieläkin elävästi kun mukana ollut serkkuni otti kuskin paikan paluumatkalla. Minä istuin toisella etupenkillä pieni russelivauva sylissäni. Ihan ensimmäiset kilometrit Minnie inisi ja vähän itkikin mutta sitten se alkoi ihanasti tuhisten nukkumaan. Kun pääsimme kotiin se haisteli reippaasti asunnon ja taisi myös tehdä pienen pisulammikon paperille. Ihana muisto ♥


Ravintola Tila sijaitsee ihanan vanhan maatilan pihapiirissä. Punamultainen talo on omistajien koti ja varmasti tämä rakennus on myös aika vanha. Itse Ravintola Tila on puolestaan upea uudisrakennus, jossa todella on "tilantuntua" yllin kyllin. Ravintolasalin katto kohoaan kahden kerroksen korkeuteen. Kun vielä ikkunoistakin tulvii huonetilaan luonnonvaloa lisää sekin vielä avaruutta. Ravintolasalin toisella sivustalla on valtavan suuri terassi, jossa voi kevät- ja kesäaikaan myös istua nauttimassa tarjoiluista. Erityisesti pidin myös noista hauskoista eri kokoisista ikkunoista, joilla korkealle kohoavia seiniä oli rikottu. Unohdin kysyä rakennuksen suunnitelleen arkkitehdin nimen!



Ravintola Tilan pihapiiristä löytyy myös kanala. Jätimme auton parkkipaikalle ja siirryimme seurailemaan mitä kanalan asukkaat puuhailivat. Ainakin yhdellä kanoista oli suloisia pieniä untuvikko poikasia, joita kanaemo niin äidillisesti paimensi pihamaalla. Kukko näytti selkeästi  hallitsijan elkeet laumaansa, jossa myös vallitsi oma tiukka järjestyksensä. Jossain vaiheessa pikkutipuset lähtivät emonsa perässä viipottamaan kohden kanakoppia. Suloisia olivat!


Ravintola Tilan yläkerrasta löytyy Matti isännän Syvä Uni antikvariaatti täynnä mielenkiintoisia kirjoja. Ne löytyivät siististi Lundia-kirjahyllyistä tuon punaisella seinällä olevan avoimen oven takaa. Siellä oli pöytä ja tuolejakin koska kirjoja lehteilleissä menee kyllä aina aikaa. Itse tasanteella oli puolestaan myynnissä sekä villalankaa, villasukkia että myös lampaantaljoja. Ihailen aina entisaikojen langankehräyksessä käytettyjä rukkeja. Vanhempieni kesämökillä on vanha rukki ja toivon, että joskus se minun kodissani. Rukeissa on jotain niin romanttista.




Ravintola Tilassa pääsimme myös tutustumaan kolmeen australiankelpie koiraan. Muistaakseni niiden nimet olivat Armi, Meesi ja Göran. Aivan mielettömän suloisia otuksia kaikki kolme! Ne pitivät ihan suunnattomasti rapsutuksista ja kääntyivät välillä ihan selälleen, että saatiin oikein kunnolla rapsutella masuja. Kysäisin paimentavatko kelpiet omistajien lammaslaumaa, joka näkyi terassin edessä aukeavalta pellolta. Kaisa emäntä kertoi, että jos lampaat karkaisivat koirat tulisivat varmasti herättämään heidät mutta paimentamaan ne eivät lähtisi. Australiankelpie on alun perin juuri tarkoitettu paimentamaan karjaan maatiloille. No, ehkä tuo pätee Australiassa muttei Sipoonkorvessa :D ihania he joka tapauksessa olivat.


Ravintola Tila on avoinna 12.1.2019 lähtien la-su klo 12-18. Kun me vierailimme lokakuussa paikka oli auki myös to-pe 11-18 viikonloppujen lisäksi ja varmasti tulee taas keväämmälle lisäämään aukiolojaan. Ravintola Tilaa voi myös vuokrata yksityistilaisuuksiin, tyky-päiviin, kursseihin, kokouksiin ja konsertteihin. Nyt 24.helmikuuta klo 16 on Ravintola Tilassa konsertti "Sydämeni laulu" - baritoni Jorma Hynninen ja pianossa Ilmari Räikkönen.


Ravintola Tila tarjoaa mutkatonta paikan päällä valmistettua ruokaa sekä leivonnaisia. Raaka-aineissa pyritään suosimaan lähituottajia ja luomua. Me nautimme suolaista piirakkaa, joka vei hyvin pienen nälän ja totta kai vielä jälkiruoaksi vadelmakakkua. Kahvia sai santsikupin ja Kaisa emäntä kertoi meille hauskasti "hieman raumalaisittain" paikasta ja koirista. Myynnissä oli myös luomuviljaa ja -hunajaa. Huomioikaa nuo ihanat käsitehdyt keramiikka astiat!



Ravintola Tila löytyy osoitteesta Knutersintie 262 ja sinne ajoi reilussa puolessa tunnissa Espoosta. Jos käy samoilemassa, marjastamassa, sienestämässä jne. Sipoonkorven luonnonsuojelualueella on ihan pakko kyllä poiketa Ravintola Tilassa. Kurkkasin heidän Facebook sivuilta, että nyt talvella on terassilta voinut nähdä hirvenkin läheisellä pellolla. Täällä ollaan todella "erämaan ja metsän keskellä". Ihana paikka ja tulemme vierailemaan toistekin!