huhtikuuta 05, 2020

Kevään kunniaksi "helmikenkiä" ja puhvihihapaitapusero


Hyvää palmusunnuntain iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! Ajattelin tänään esitellä täällä blogissa mitä minä olen nettishoppaillut. Huomasin nimittäin eilen Iltalehdestä otsikon "Koronavirus on ajanut suomalaiset nettikauppoihin". Uutisessa kerrottiin, että noin 2000 suomalaisen verkkokaupan tilausmäärät maaliskuun kahden viimeisen viikon aikana kasvoivat peräti 60 prosenttia! Myös Posti on kertonut pakettien kotiinkuljetusten moninkertaistuneen pandemian aikana. Myös Stockan Hullut päivät sekä Sokoksen 3+1 -päivät järjestettiin tänä vuonna verkossa. Upea juttu, että ihmiset ovat malttaneet pysyä poissa kaupoista ja kauppakeskuksista noudattaen hallituksen "pysy kotona" -kehotusta. Hyvä me!


Itse asiassa joudun tunnustamaan, että omat nettishoppailuni olen kyllä tehnyt jo tammikuun lopussa ja helmikuun alkupuolella. Olin nimittäin tilannut Zara Shippingin kautta jo heti vuoden alussa mustat "remmi-niitti" nilkkurit, jotka kuitenkaan eivät olleet sopivat. Minähän olen vähän hurahtanut "mustiin maihareihin kaikenmaailman killuttimilla". Jo ihan blogin alkuaikoina 2013 kirjoitin "Niitit, ketjut ja vyöt - so cool" postauksen, jossa kuolasin niitä. Päädyin silloin ostamaan aika maltilliset "Bikers" -saappaat. Seuraavat "maihari-tyyliset" nilkkurit ostin 2017. Ja löydettyäni Zara Shipping -palvelun myöhemmin samana vuonna sain ensimmäiset "niitti-helmi bikersit". Nämä bikersit minulla on edelleenkin käytössä vaikka yksi helmikoriste on pudonnut vuosien varrella.



Päätin kuitenkin kurkistaa olisiko Zaraan tullut uusia malleja, joita voisin ajatella palautettujen tilalle. Zara Shippingin kautta löysinkin sitten aivan ihanat "helmi-remmi-bikersit". Siinä vaiheessa niitä ei vielä ollut Zaran Suomen liikkeissä edes myytävänä. Tilaus netin kautta ja paketin nouto lähimmästä Zarasta niin mitään lähetyskuluja ei tule. Jos tuote ei ole sopiva sen voi palauttaa heti liikkeeseen ja hyvitys tulee muutamassa päivässä. Nyt en suosittele tätä ostotapaa koska silloin joudut menemään liikkeeseen mutta toimii pandemian ulkopuolella erinomaisesti.



Tulin sitten parin viikon kuluttua kurkistaneeksi uudelleen Zaran kansainvälisille sivuille "ihan vain huvin vuoksi". Helmikuun alkupuolella sitä jo odotteli kevättä kovasti kun se talvikin oli jäänyt tulematta eikä lunta ollut maassa. Joten helmiloaferit iskivät silmääni ja tilasin ne. Minähän rapuihmisenä rakastan helmiä ja näissä loafereissa "hevosenkuolainkoristeet" ovat kiva yksityiskohta. Kurkkasin juuri netistä, että nämä loaferit ovat nyt alennettuina -50%.


Kirjoittelin blogiin myös puhvihioista helmikuussa pohtien ovatko "hot or not"? Blogipostausta tehdessäni en vielä ollut löytänyt itselleni ihan mieluista paitaa mutta kurkkaus Zaran sivuille auttoi minua tässä dilemmassa ja kotiutin sieltä valkoisen puhvihihoilla varustetun paitapuseron. Ehdin hakea paketin Zarasta juuri ennen kuin eristäydyin kotiin joten nyt minulla on sitten myös kiva keväinen paitis. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että kotikonttorilla etätöissä ei tarvitse pukeutua kuin kotivaatteisiin eikä kenkiäkään voi kotosalla vetää jalkoihinsa. Mutta minä jaksan kyllä odottaa.


Kuvissa vilahtaa myös kiva korikassi, jonka nappasin mukaani kolmella eurolla vuodenvaihteessa kun Sellon Gina Tricot myymälässä oli loppuunmyynti. Kassi on varmasti ihana tulevana kesänä ja tällä hetkellä se toimii kotona koristeena. Olen säilyttänyt siinä kameratarvikkeita nyt. Nuo puiset pienet kenkämallit löysin Fidasta jo ennen joulua myös kolmellä eurolla. Ne ovat hauskat!

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ♥ me selviämme kyllä kun noudatamme saatuja ohjeita!


huhtikuuta 04, 2020

Terveisiä täältä eristetyltä Uudeltamaalta!


Elämme todella historiallisia aikoja! Kukapa meistä uusmaalaisista olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että meidän maakuntamme tullaan eristämään. Ulosmenotiet Uudenmaan rajojen yli suljetaan ja ilman erittäin painavaa syytä emme pääsisi alueeltamme pois. Tuskinpa kukaan sillä niin poikkeuksellisessa tilanteessa täällä eteläisessä Suomessa nyt ollaan. Maakuntamme eristämme on silti täysin perusteltua sillä meitä uusmaalaisia on 26 kunnan alueella yhteensä 1,7 miljoonaa.


Isommassa mittakaavassa tämä tarkoittaa sitä, että noin 30% suomalaisia on pakkautunut alueelle, joka on vain noin 3% koko Suomen pinta-alasta. Uudenmaan pinta-ala on vain 9082 neliökilometriä. Ystäväni Minna vertasi eristämispäätöksen julkistamisen jälkeen Facebook sivuillaan hyvin maakuntaamme kokoa Välimeren kolmanneksi suurimpaan saareen Kyprokseen (9251km²). En ole koskaan Kyproksella käynyt mutta asukkaita siellä on noin 1,2 miljoonaa.


Leijonanosa Uudenmaan asukkaista 655 000 on helsinkiläisiä mutta hyvänä kakkosena olemme me 290 000 espoolaista. Vantaalta asukkaita löytyy 233 000. Loput 533 000 asukasta jakautuvat sitten maakunnan eri puolille. Muita isoja kaupunkeja ovat Porvoo (50 000), Hyvinkää (47 000), Lohja (45 000), Järvenpää (43 000), Nurmijärvi (43 000), Kirkkonummi (39 000), Tuusula (38 000), Kerava (36 000), Vihti (29 000) ja Raasepori (27 000).


Urbaanien kaupunkien lisäksi on Uudenmaan alueella myös pieniä kuntia ja maaseutumaista ympäristöä. Väkiluvultaan maakunnan pienin kunta Pukkila (noin 1900 asukasta) sijaitsee Porvoonjokilaakson maalaismaisemassa. Pukkilaan kuuluu itse asiassa kuusi kylää: Kirkonkylä, Naarkoski, Savikoski, Syvänoja, Kantele ja Torppi. Helsingissä asuvalla ystävälläni on Pukkilassa kesämökkipaikka! Ei tarvitse ylitellä maakuntarajaa mökkimatkallaan. Naapurikunnassa entisen juoksijalegenda Lasse Virenin Myrskylässä on asukkaita myös vajaa 1900.


Maa-alueetkin maakunnan sisällä jakautuvat melko mielenkiintoisesti. Raaseporilla on hallussaan suurin osa 1148km² (12,6%) Uudenmaan pinta-alasta. Raaseporin kaupunki syntyi 2009 alussa kun Tammisaaren ja Karjaan kaupungit ja Pohjan kunta yhdistyivät. Lisäksi Raaseporilla on vielä merialueita saarineen maa-alueen lisäksi. Hyvänä kakkosena on Lohja 939km² (10m3%) ja kolmantena Loviisa 820km² (9,0%).


Meillä Espoossa on Uudenmaan maa-alasta 312km² (3,4%) ja Vantaan osuus on 238km² (2,6%). Pääkaupunki Helsinki on pakkautunut vain 214km² (2,1%) alueelle. Ajatellen helsinkiläisten lukumäärää niin HUH HUH! Kauniaisten osuus on vaatimattomat 6km² ja kauniaislaisia on noin 9700.


Uusimaa jakautuu eri neljään seutukuntaan opin minä tehdessäni tätä postausta. Suurin on Helsingin seutukunta, jonka alueella on 17 kuntaa/kaupunkia. Raaseporin seutukuntaan kuuluvat Raaseporin kaupunki, Hanko ja Inkoo. Porvoon seutukunta käsittää Porvoon kaupungin, Askolan, Myrskylän ja Pukkilan alueet. Loviisan seutukunnan muodostavat Loviisan kaupunki ja Lapinjärvi.


"Uudenmaan asutus on historiallisesti niin nuorta, että maakunta on pysyvän asutuksensa kannalta - nimensä mukaisesti - uutta maatta." kertoo Uudenmaan liitto kotisivuillaan. Vielä 1100-luvulla on Helsingin seudulla asunut tilapäisesti retkeileviä erämiehiä. Suomenlahden rannikko on näihin aikoihin ollut vielä virolaisten ja myöhemmin hämäläisten metsästys-, kalastus- ja kaskialuetta. Alue myös kuului Hämeeseen Hämeen rantamaana.


"Helsingin ja ympäristön syntyhistoria liittyy tiiviisti myös Suomenlahden historiaan. Viikinkien ajoista 800-luvulta alkaen Suomenlahtea pitkin kulki vesitse merkittävä idäntie, jonka varrelle Uudenmaan pitkä rannikko sijoittuu." Uudenmaan liitto


Ruotsi valloitti Suomen 1100-luvulla ja sen myötä Suomen rannikon uudistusasutus alkoi lisääntymään. Ruotsinkielisiä uudiskyliä nousi Vantaanjoen ja Keravajoen alajuoksujen varrelle, jossa oli vehreitä rantamaita. Ruotsalaisia tuli Suomeen 1100-luvun lopulta 1350-luvulle saakka jatkuneen ruotsalaisten vaiheittaisen Suomen saariston ja rannikkoalueiden kolonisaatio ristiretkien yhdeydessä. Katolinen kirkko halusi levittää oppiaan myös Suomeen.


Uusimaa nimenä "ny land" löytyy jo 1300-luvun asiakirjoista. Maakunnan suomenkielinen asu nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1548 Agricolan kääntämän Uuden testamentin alkulauseessa, jossa se esiintyy muodossa Wsimaa. Asutus levisi vähitellen myös itäisen Uudenmaan alueelle. Ruotsalainen arkeologi ja kielitieteilijä Johannes Bureus sai tehtäväkseen suunnitella Helsingin ja Uudenmaan vaakunat siirtolaisuuden kunniaksi 1599.


Kun Helsingistä tuli virallisesti Suomen pääkaupunki 1812 alkoi myös suomenkieli yleistyä Helsingissä ja sen ympäristössä. 1900-luvulla Uusimaa kasvoi selvästi muita maakuntia suuremmaksi ja miljoonan asukkaan raja ylitettiin 1970-luvun alussa. Edelleen meistä Uudenmaan asukkaista 8% puhuu ruotsinkieltä äidinkielenään.


Kun pandemia on ohitettu ja on taas turvallista liikkua uskon, että kotimaan matkailu tulee lisääntymään ihan uudella tavalla. On myös entistä tärkeämpää tukea paikallisia ja kotimaisia yrittäjiä jotta maamme pääsee taas jaloilleen tämän taloudellisen krisiin jälkeen. Olen itse kolunnut maakuntamme aika ristiin rastiin mutta silti huomasin, että itselläni on aukko Askolan, Pornaisten, Myrskylän ja Pukkilan osalta. Joskus tulevaisuudessa nämä kunnat täytyy ottaa haltuun. 


Askolan hiidenkirnut, kaunis kirkko, Peikkorinteen lintutarha ja kotieläintila sekä kotiseutumuseo on ehdottomasti koettava. Pornaisissa näyttäisi olevan Halkian koski sekä Laukkokosken luontopolku, jotka houkuttaisivat. Myrskylän valkoisesta puukirkosta löytyy useiden Myrskylässä asuneiden aatelissukujen vaakunat, Lasse Virenin patsas ja Ilmavalvontalottien muistomerkki. Pukkilassa voisi piipahtaa Pukkilan villisikatarhalla ja punaisessa Pukkilan puukirkossa.


Hyvää viikonloppua kaikille ♥ me selviämme kyllä kun noudatamme saatuja ohjeita!
Kaikki postauksessa käytetyt kuvat on poimitettu vuosien varrella tehdyiltä Uusimaa reissuilta. 













huhtikuuta 01, 2020

Kaikesta huolimatta kevät tuli ja huhtikuu alkoi


Tänään alkoi vihdoin pitkän ja piinaavan maaliskuun jälkeen huhtikuu! Maaliskuun aikana maailmamme muuttui ihan yhtäkkiä totaalisen erilaiseksi. Tuttu turvallisuuden tunne hävisi ja näkymätön uhka tuntui roikkuvan kaikkialla. Jokainen vastaantulija saattoi kantaa mukanaan jotain ikävää, jota pitää ja kannattaa välttää. Kevätpäiväntasauskin 20.maaliskuuta tuntui jäävän Wuhanin mustan joutsenen jalkoihin. Viime viikonloppuna siirsimme taas Suomen kesäaikaa ja valoisuuskin illalla on lisääntynyt. Meidän pitäisi juuri nyt kääntää kasvomme aurinkoon ja hymyillä leveästi alkaneelle keväälle. Mutta aivoissa takoo ajatus millainen mahtaa tulla huhtikuusta? Tai sitä seuraavista kuukausista...


Mitä jos"Huhtikuu on kuukausista julmin..." kuten alkaa T.S.Eliotin kuuluisa runoelma Autio maa? Ilmestyessään vuonna 1922 tämä moderni, pitkä ja äärimmäisen vaikuttava viisiosainen runo merkitsi käännekohtaa 1900-luvun runoudessa. Autiomaa (The Waste Land) ilmestyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Runoelma kuvaa kaupungin ja ihmiskunnan murtumista, kuivumista ja kuolemaa. Autiomaan johtoaiheita ovat murtunut nykyisyys, loistava mennyt ja myytti.

»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin»

T.S. Eliot

T.S.Eliotin Autiomaa loppuu kuitenkin kolmeen sanskriitinkieliseen sanaan - shantih shantih shantih (anna, osoita myötätuntoa, hallitse itsesi). Nämä sanat esiintyvät intialaisessa tarussa, jossa jumalien ja ihmisten isä toistaa kolmesti tavun DA, josta sanat johdetaan. Huhtikuu voi hyvin siis olla aivan erinomainen kuukausi! Huhtikuu voi hyvin olla juuri SE kuukausi, jonka aikana tapahtuu murros viruksen etenemisen suhteen. Ihmisiä sairastuu vähemmän eikä kukaan menetä henkeään.


Kun olin ensimmäisen kerran kirjoittanut pandemiasta sain lukijaltani Pinalta viestin, jonka haluaisin nyt jakaa täällä blogissa. Pina oli lähettänyt minulle venetsialaisen Irene Vellan edellisellä viikolla kirjoittaman runon, jonka Iida Riekko oli suomentanut. Pina oli kirjoittanut minulle seuraavat saatesanat "Runossa on jotenkin sellaista toivoa, että toivon sen tuovan valoisaa mieltä ja uskoa elämän voittoon!"

Moni lukijoistani on voinut tämän runon jo nähdä vaikka Facebookissa missä se leviää mutta haluan silti jakaa sen kanssanne. Kävimme tänään Minnien kanssa pitkällä kävelylenkillä, jonka varrella luonto näytti miten voimakas kevään lisääntynyt valo ja lämmön määrä on. Kaikkialla näkyi silmuja ja pieniä lehtiä. Sinivuokkojakin löysimme jo eilen. Luonto oli toiminut ihan kuin tuossa Irene Vellan runossa ihan kuten jokaisena keväänä tätä ennenkin.


"Oli maaliskuun 11.päivä 2020,
kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni,
ihmiset eivät menneet enää ulos.

Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.

Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.

Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.


Oli maaliskuun 11.päivä vuonna 2020,
ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.

Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.

Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja,
koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.

Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.


Oli maaliskuun 11.päivä vuonna 2020,
ja kaikki määrättiin karanteeniin.
Vanhukset, perheet ja myös nuoret.

Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.

Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.

Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.


Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdenpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle,
että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia,
jotka huomenna tarvitsivat apua.

Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän ja talous romahtavan.


Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.

Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki tv:n ääressä ja päämininisteri sanoi Yleisradiolle,
että hätätila on päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.

Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.


Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille elämän voiman.

- Irene Vella -

Kiitos Pinalle tämä ihanan ja lohduttavan runon lähettämisestä. Tämä tilanne on väliaikainen ja yhdessä me voimme estää virusta leviämästä hallitsemattomasti. Me selviämme tästä mutta se tapahtuu vain jos noudatamme sääntöjä yhdessä. En halua uskoa T.S.Eliotin sanoin "Huhtikuu on kuukausista julmin". Haluan uskoa, että alkanut huhtikuu on täynnä toivoa paremmasta!

"Pidä tuolta itsestäsi mutta myös lähimmäisestäsi ♥ 
Me olemme nyt kaikki samassa veneessä, joka ei liiku 
jos kaikki eivät souda samaan suuntaan."

maaliskuuta 30, 2020

René Caovillan kengät ovat kuin koruja


Italialaisen René Caovillan kengät ovat kuin koruja! Caovallin maailmankuuluja kenkiä ovat käyttäneet mm. Jennifer Aniston, Tyra Banks, Heidi Klum, Kristen Stewart, Lady Gaga ja Nikki Reed. Koska "Wuhanin musta joutsen" roikkuu niin ikävästi koko maailman yllä haluan siirtää ajatukset välillä johonkin kauniiseen. Minulta on myös toivottu uutta kenkäpostausta parikin kertaa jo. Nyt vallitsevan pandemian takia René Caovillan  tehdas ja liikkeet ovat suljettuna toistaiseksi. Pitkät perinteet omaava luxusbrändi toivottavasti palaa pian takaisin kun maailma ja Italia ovat toipuneet tästä ikävästä tilanteesta.

René Caovilla ilmoitti 19.maaliskuuta sekä Facebookissa että Instagramissa seuraavasti.

I always believed that everything happens for a reason, whether we understand it or not
I think this pandemic reminds us how frail we are, that we should reflect more …. and more deeply, and to understand that real values reside in our homes, and not at the office or in our bank accounts.
It took this virus to finally allow our planet to breathe and purify itself from our stupidity and unbelievable short-sighted vision not understanding that we are "one big single family of 7 billion people "
We at René Caovilla have decided to temporarily close our factory and our boutiques to protect the wellbeing of our families, colleagues and customers.
And just as I am sure that we will soon be back to design and manufacture our incredible sandals for our beloved customers, and they will be back to love and buy them
I hope we will do so with a different mindset, we’ll live and act with a more responsible attitude, and we will be deeply aware that
we are fragile…….. we are temporary ….. we are human beings
God bless all of us
Edoardo Caovilla

Ladyperla sling back 40


René Fernando Caovilla syntyi 1938 Italiassa. Jo Renén isä Edoardo Caovilla oli ollut kuuluisan italialaisen Luigi Voltanin opissa tekemässä kenkiä Riviera del Brentassa Venetsian lähellä. Edoardo osasi yhdistää omissa kengissään huippumuodin ja korkealuokkaisen käsityötaidon nerokkaasti yhteen. Edoardon vaimo koristeli miehensä suunnittelimia kenkiä neljän muun naisen kanssa pienessä huonetilassa. Nykyisessä Caovillan tehtaassa on säilytettynä tuo historiallinen pikkuhuone rekonstruoituna. Oheisessa videossa tyylinäyte huikeasta Caovillan koristelutaidosta. 


Galaxia sandal 105


René Caovilla matkusti vuonna 1950 Pariisiin ja Lontooseen oppiakseen lisää kenkäsuunnittelusta. Opiskelujensa jälkeen hän palasi kuitenkin takaisin Italiaan jatkamaan työskentelyä isänsä tehtaassa. 1960-luvun alkupuolella Rene oli valmis ottamaan Caovillan tehtaan johdon isältään. René Caovilla tapasi tulevan vaimonsa Paolan kenkämessuilla. Paolan suku oli myös mukana kenkäteollisuudessa ja pari avioitui perustaen perheen. Paolan tehtäväksi tuli suunnitella yrityksen käsilaukut ja hän myös vastasi markkinoinnista. Caovillan tuotteet ovat tunnetteja korkeasta laadusta ja viimeistellystä ulkonäöstään. 

Cinderella sling back 75

Cleo Flora sandal 105

René Caovilla on tehnyt yhteistyötä monien isojen muotitalojen kanssa. 1970 luvulla Rene Caovilla yhdisti voimavarat maanmiehensä maailmankuulun Valentino Garavanin kanssa. Christian Dior ja Chanel kanssa yhteistyöt alkoivat 1980 luvulla. Työskennellessään Karl Lagerfeldin kanssa vuonna 2000 hän päätti käyttää myös aitoja jalokiviä kengissään. Kun 10.syyskuuta 2007 Lontoon Harrodsin tavaratalossa oli näytteillä René Caovillan rubiineilla, safiireilla ja timanteilla varustettu haute couture kenkäpari oli niitä "vartiomaan palkattu" egyptiläinen kobra eli siis elävä käärme. Tämä mainostemppu sai paljon huomiota maailmalla.

Fedra ankle boots 100 

Fedra ankle boots 100

Ladyperla ankle boots 40


Ladyperla ankle boots 40

Cleo Lucia sandal 40


Vuonna 2009 René Caovillan poika Edoardo siirtyi johtamaan isoisänsä ja isänsä luomaa yritystä. Edoardo Caovilla (jolla on muuten sama nimi kuin isoisällään) toimii yrityksen taiteellisena ja operatiivisena johtajana. Vuonna 1923 tulee kuluneeksi sata vuotta siitä kun isoisä Edoardo aloitti kenkien valmistamisen ja myymisen puodissaan Venetsiassa. Nyt kun yritys on kolmannen sukupolven johtama on se satsannut entistä enemmän tuotekehittelyyn ja tuotantoon. Edoardo junior on määrätietoisesti myös uudistanut René Caovillan mallistoa. Yli 40 vuotta mallistossa olleiden klassikkomallien lisäksi on myös uudempia trendejä näkynyt mallistoissa. Isä René Caovilla on edelleen mukana myös kenkäbusineksessa.  

Edoardo Caovilla

Postauksen otsikkokuvaan keräsin René Caovallin klassikkomalleja. Muut tuotekuvat ovat nyt SS 2020 kevään ja kesän mallistosta. Jännästi on vaaleansinistä denimiä myös yhdistettynä Swarovskin kristalleihin Galaxia sandaaleissa. Itseäni uutuusmalleista viehättävät eniten nuo helmikoroilla varustetut sling backit ja "sukkamaiset" nilkkurit. Tuotteet ovat kauniita kuin korut mutta myös hinnakkaita joten jatkan yhtä vain  niistä haaveilua. Toivon sydämestäni, että pandemian väistyttyä myös René Caovallin tuotanto taas käynnistyy normaalisti.

Galaxia sandal 105
Iridiscent espadrillas


Liitän tähän loppuun vielä yhden videon René Caovillan kenkien valmistamisesta, joka näyttää kuinka pikkutarkkaa käsityötä ja keskittymistä valmistusprosessissa tarvitaan. Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä ja videot YouTubesta.

Mukavaa päivää kaikille! Pitää huolta itsestänne ja läheisistänne 










maaliskuuta 29, 2020

Puutarhan salaisuus -kirja tuo iloa ja väriä tähän harmaaseen aikaan

Kirja saatu arvostelukappaleena


Viime viikolla postiluukustani kolahti todella mieluisa yllätys! Sain paketin, jonka sisältä löytyi helmikuussa ilmestynyt ihana kirja nimeltään Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta. En päässyt eteistä pidemmälle kun oli jo pakko vähän selailla kirjaa. Minä ihan ahmin valokuvia ja värikkäitä sivuja! Puutarha on parhaimmillaan meidän hyvinvointia lisäävä voimavara, jonka monimuotoisuus inspiroi vuodesta toiseen ja innostaa aina oppimaan lisää. Jo pelkästään kauniin vehreiden puutarhoiden ja hyötykasvien kuvien katselu inspiroi ja sai omat ajatukset tulevaan kesään sekä omalle parvekkeelle. Odotan jo innolla hetkeä kun voin alkaa laittaa kesähuonettani kuntoon. Ja tänä vuonna aion myös onnistua kasvattamaan niitä tomaatteja. Viime vuonna kun onnistuin saamaan vain tomaattini kukkimaan...



Puutarhan salaisuus -kirjan takana on kuva-artesaani Hillevi Joutjärvi. jonka rakkaus puutarhaa kohtaan on lähtöisin jo lapsuudesta. Minä olen tutustunut Hilleviin hänen Maatiaiskanasen Elämää -blogin kautta. Emme ole Hillevin kanssa vielä koskaan tavanneet livenä mutta vaihtaneet lukemattomia viestejä eri elämänalueilta keskenämme. Hillevin blogi on hyvin maanläheinen eli siellä jaetaan meille lukijoille sekä onnistumiset että myös ne epäonnistuneet kokemukset. Blogia on helppoa lukea vähemmänkin puutarhanhoitoa harrastaneen sillä se on käytännönläheinen ja helposti ymmärrettävä.


Kirjan esipuheessa Hillevi korostaa sitä ettei puutarhan todellakaan tarvitse olla suuren suuri vaan se voi olla vaikka pieni parvekepuutarha. "Tärkeintä on tehdä itsensä näköinen kokonaisuus, jossa tuntee olonsa onnelliseksi." Vaikka oma kesähuoneeni on "minun puutarhani" niin totta kai haaveilen joskus ihan omasta pihapuutarhasta, jossa voisin sitten laajemminkin toteuttaa itseäni. Olen täsmälleen samaa mieltä Hillevin kansssa siitä ettei puutarhanhoitoa ja kasvien kasvatusta kannata ottaa liian vakavasti.

"Tutkiminen, kokeileminen, onnistuminen ja joskus huumorikin tekevät puutarhaharrastuksesta mielekkään ja mahtavan voimavaran kenelle tahansa luonnosta pitävälle. Parasta on, että puutarhaharrastuksen voi aloittaa kuka tahansa, missä tahansa!"


Puutarhan salaisuus -kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti puutarhan merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Puutarha ja sen hoitaminen vaikuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Itselleni oman kesähuoneen kasvien kastelu, lannoittaminen tai vain niiden katseleminen antaa paljon. Se on ihan samanlainen voimaannuttava tunne kuin samoilu metsässä tai kävely veden äärellä. Nyppiessäni pois kuihtuneita kukkasia ja tukiessani tomaattiani kasvutukeaan vasten saan muuta ajateltavaa ja puran samalla myös mahdollista stressiä. Jokainen uusi nuppu on palkitseva ja lupaus kauniista kukasta tai siitä tomaatista!


Visuaalisena ihmisenä haluan itse aina sommitella värit kesähuoneeseeni melko tarkasti ja tästä myös Hillevi kirjoittaa uudessa kirjassaan. Näköaistilla on suuri merkitys ja toiset värit rauhoittavat mieltä kun taas toiset tekevät iloiseksi ja virkistyneeksi. Vihreää puutarhassa ja parvekkeella pitää myös olla. Vihreässäkin on paljon erilaisia sävyjä, joita voi yhdistellä. Hillevin kirjasta löytyi muuten paljon sellaisia kukkia, joista tuli mieleen edesmennyt isoäitini ja hänen mökkipuutarhansa. Muistan, että isoäiti oli aina kupsuttamassa jotain kukkapenkkiä tai kitkemässä rikkaruohoja ellei hän viipottanut kastelukannu kädessään. Hyötypuutarha ja perunamaa olivat sitten vielä oma juttunsa.


Myös kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistit saavat lukuisia elämyksiä puutarhanhoidon ansiosta. Vaikka itse en työnnäkään sormiani multaan ilman puutarhahanskoja niin olotila "sormet mullassa" on ihan samanlainen. Itse pyrin valitsemaan parvekepuutarhaani melko miedontuoksuisia kasveja koska minulla on karvas kokemus "valkoisesta amppelista" muutamien vuosien takaa joka aina kasviin koskiessa sai aikaan "melkoisen tuoksupilven". En valitettavasti muista enää sen nimeä. Ehkä ensi kesänä pääsen myös maistelemaan miltä parvekkeeni sato maistuu. Kolmannen kerroksen parvekkeella pörräävät myös mehiläiset ja siellä on nähty jopa sudenkorento.


Kirjan toisessa aihekokonaisuudessa Hillevi käsittelee puutarhan merkitystä itselleen. On lohduttavaa lukea ettei Hillevikään aina onnistu kaikessa mitä aloittaa kasvattamaan tai kokeilemaan puutarhassaan. Ehkä tuo minunkin tomaattikokeilu viime kesältä saa nyt tekemään tänä vuonna asiat eri tavalla. Isompi kasvatusalusta ja vähemmän lannotetta ettei taimi kasvata vain pituutta itseensä. Hillevi painottaa, että puutarhan hoito opettaa myös kärsivällisyyttä. "Puutarha on opettanut, että mitä enemmän itsestäni annan, sitä enemmän saan itse takaisin." Joskus haluaisin vierailla hänen puutarhassaan katsomassa ihan livenä näitä paikkoja, joita hän on kuvannut kirjaan. Valokuvat on äärimmäisen kauniita ja tunnelmallisia.


Kirjassa Hillevi käy läpi mukulat, taimet, siemenestä kasvattamisen, perennat, perennapenkin teon ja antaa vinkkejä helpoista perennoista. Joukossa isoäidin puutarhasta tuttuja kukkia kuten akileija (joka siemensi aina myös läheiselle niitylle), kurjenpolvi, kuunlilja, syysleimu, syysasteri, kultapallo (joka kasvoi meillä mökillä aina hurjan pitkäksi ja niitä tuettiin kepeillä) muutamia mainitakseni. Kirjaa selailessa tuli todella nostalginen olo lapsuudesta ja nuoruudesta maalla Vihdissä. Muistan, että kun lähdettiin kaupunkiin takaisin isoäiti keräsi meille kukkapenkistään kimpun maljakkoon laitettavaksi. Ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.





Hyötypuutarhaosio on myös kiinnostava. Sieltä löytyy Hillevin vinkit lavakaulus-kasvimaan perustamiseen ja hoitoon. Omalta kasvimaalta voi sitten satokaudella kerätä vaikka porkkanaa, avomaakurkkua, sipulia, herneitä, kesäkurpitsaa, eksoottisempaa maissia, papuja, lehtikaalia tai perunoita. Muistan lapsuudesta kuinka meidät lapset laitettiin harventamaan porkkanapenkkiä ja siinä samalla söin aina ruohosipulia, joka oli ja on edelleen suurinta herkkuani. Kasvimaalta haettiin myös persiljaa ja tilliä ennen ruokailuita ahkerasti. Eräänä vuonna tuli kurpitsoita niin paljon, että niitä syötiin sitten todella pitkään eri muodoissa ja minulle tuli vuosiksi vähän "kurpitsakammo".




Hyötypuutarha voi olla myös ruukussa ja parvekkeella se onkin ainoa vaihtoehto. Ämpäriperunoita on monella kasvamassa mutta minä taidan ensi kesänä yrttien lisäksi keskittyä oikein hartaasti tomaattiin. Joskus olen kasvattanut salaattia mutta koska tilaa on rajallisesti pitää vähän karsia.

Kasvihuoneosiossa Hillevi mainitsee tuttujen kasvihuonekurkkujen, meloonien, tomaattien ja paprikoiden lisäksi pari itselleni ihan vierasta lajia. Kiwano näyttää ihan "piikikkäältä kurkulta", joka kasvaa noin kaksimetsiseksi köynnökseksi. Nämä hedelmät muuttuvat kypsinä oransseiksi ja niiden maku muistuttaa banaanin, limen ja kurkun sekoitusta. Kiwanosta käytetään myös nimitystä sarvimeloni tai kivakurkku. Tätä pitää päästä maistamaan.

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus kirjassa on pesusienikurkku eli luffa. Pieninä kerätyt voi syödä mutta pesukäyttöön käytetään suuriksi kasvaneita kurkkuja, joista tulee siis ekologisia pesusieniä! Taas opin uutta!



Kirjassa käydään läpi myös puutarhan neljä vuodenaikaa. Talvi on kotipuutarhurille levon aikaa ja silloin voidaan nauttia kesän antimistä vaikka hillojen muodossa. Talvella voi myös suunnitella tulevaa kevättä ja kesää. Keväällä kun aurinko alkaa paistaa ja lumet sulavat alkaakin sitten kuhina puutarhassa. Myös parvekepuutarhassani on usein pientä laittamista jo silloin eli callunat saavat lähteä ja tilalle tulee liljakasveja. Kesä on ehdottomasti se kiireisin aika puutarhassa, jotta syksyllä päästään nauttimaan runsaasta sadonkorjuusta.


Onnittelut Hilleville kirjasta, joka on ollut hänen haaveensa lapsuudesta saakka. Kirjan on kustantanut Readme.fi. Taitto ja graafinen suunnittelu Katri Parikka design. Teksti ja kuvat Hillevi Joutjärvi. Kirjan suositushinta on 33€ ja se on oivallinen lahja kaikille, jotka haluavat upottaa sormensa multaa ja nähdä luonnon ihmeitä. Suosittelen lämmöllä ja kiitos kirjasta Hillevi 


"Elämä on tässä ja nyt - elämä on puutarhassa!"