toukokuuta 25, 2019

Ihana Helsinki -kaupunkifestivaali on auki vielä huomenna

Mikonkatu, Ravintola Venn

Varma tulevan kesän merkki on Ihana Helsinki -kaupunkifestivaali, joka järjestetään nyt kahdeksatta kertaa ydinkeskustassa. Festivaali starttasi torstaina 23.5. kun upeat kukkateokset ilmaantuivat katukuvaan. Vielä huomenna sunnuntaina on mahdollista kokea nämä ainutlaatuiset ja kauniit kukista taiteillut katseenvangitsijat. Kukka-alan ammattilaiset ympäri Suomea ovat tehneet yhteensä 26 kukkateosta Helsinkiin.

Osa löytyy Esplanadilta perinteisesti lyhtypylväistä. Taideteoksia löytyy myös muualta mm. Kansallismuseon sisäänkäynti, Hietalahden kauppahalli, Kanniston leipomo,  Kluuvin Fazer Cafe, Hakaniemen Kauppahalli, Kauppatorin kolera-altaan portaat...

Tänään ei ehditty katsoa kuin osa töistä joten jos huomenna on hyvä sää täytyy käydä kurkkimassa vielä lisää. Minä, joka olen aina pukeutunut lämpimästi lähdin tänään jostain syystä aivan liian vähäisellä vaatekerralla liikenteeseen. Helsingin ydinkeskustassa tuuli aivan jäätävän kylmästä. Kiitos Kahvakuula kainalossa Marietalle, että hän jaksoi etsiä minulle villatakkia ja kaulaliinaa. Onneksi ne löytyivät Aleksin Lindexiltä, jonka ikkunaa somisti huippukaunis kukkateos.


Manhattan Steak House



Esplanadin puisto on oma suosikkipuistoni Helsingissä. Minusta tuntuu ettei siellä koskaan aiemmin ole ollut näin kauniita kukkaistutuksia. Puiston koristeomenapuut kukkivat ihanan vaaleanpunaisesti ja valkoisesti. Tulppaanit, helmihyasintit ja orvokit muodostavat valtavia kukkameriä ympäri puistoa. Runebergin patsaan ympärillä suorastaan häikäisee silmiä kukkien kauneus ja värit. Johtuuko tämä tulevasta EU-puheenjohtajuudesta vai mistä mutta kauniiksi on Espa laitettu tänä vuonna. Kukkia on myös istutettu lukuisiin isoihin ruukkuihin puistossa. Helsinki näytti tänään kylmästä tuulesta huolimatta todellisen kauneutensa!

Savottaret

Santa Fe, sisäpiha 

Mia Salikoski


Joskus on hauska leikkiä myös turistia Helsingin ydinkeskustassa kameransa kanssa. Useat liikkeet tarjoavat -25% alennuksen tuotteista huomennakin. Minun "ostokseni" olivat siis ihan perusteltuja sekä kylmän sään, huolimattomuuden ja edullisen hinnan takia. Me päädyimme vielä kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa Kappelin kristallikruunujen alle. Kiitos Marietta kivasta iltapäivästä!

Kappelin sisäänkäynti


Aleksanterinkatu, Lindex



Hotel Kämp

Santa Fe, sisäpiha

toukokuuta 23, 2019

Omenapuun kukkia, kirsikkapuun kukkia, syreeninkukkia...


Toukokuun toiseksi viimeinen viikko ja kaikkialla kukkii sekä vihertää valtavasti! Jotenkin viimeinen kevätkuukausi siis toukokuu menee aina ihan mielettömän kovaa vauhtia. Juurihan oli vappu ja ensi viikolla helatorstai, jonka jälkeen alkaakin jo kesäkuu. Ensin tuntuu siltä ettei kevät pääse vauhtiin mutta sitten yhtäkkiä kaikki meneekin valtavin harppauksin eteenpäin. Vuosi sitten lähes samana päivänmääränä olen pohtinut tätä asiaa täällä blogissa. Silloinkin tuskailin sitä, että ehdinkö mukaan siihen kaikkeen ihanaa mitä luonnossa tapahtuu vai missaanko jotain tärkeää?


Tänään tarkoituksena oli tarkoitus laittaa kuriin kodissa valoillaan olevaa villakoira-armeijaa mutta kauniin auringonpaisteen takia jätin sen tekemättä. Ehtiihän Minnien karvat imuroida myöhemmin, ajattelin. Siirryin mieluummin nauttimaan Malminkartanon Fruticetumin omenapuista ja luonnon kauneudesta. Paikkahan on ihana piknikin nauttimiselle koska sinne tuodaan aina omenanpuiden kukinta-aikaan pöytiä ja penkkejä. Tänään muutamia seurue nauttia siellä vielä iltasella piknikantimista. Muistelin omaa kivaa eväskokemusta muutamien vuosien takaa omenapuiden alla. Ehkä ensi vuonna taas. Tänään vain kuljeskeltiin ja nautittiin visuaalisesti.


Osa omenapuista oli ehtinyt jo kukkia mutta vielä löytyi kuvattavia yksilöitä, jotka kurottelivat korkealle sinistä taivasta kohden. Muistelin viime syksyn Ahvenanmaan retkeä, jossa kävimme yhdelle omenatilalla ja ajoimme lukemattomien muiden omenatilojen ohi. Siellä omenapuut oli leikattu aivan erinäköisiksi ja ne olivat hyvin kapeita. Täällä hedelmätarhassa ei tuoteta omenoita kaupallisiin tarkoituksiin vaan syksyllä kaupunkilaiset pääsevät poimimaan satoa. Nämä omenapuut ovat myös iäkkäitä ja vanhimmat ovat 40-luvulta joten ne saavat olla juuri sellaisia perinteisiä omenapuita.


Löysimme vielä muutamia kirsikkapuitakin omenatarhan ulkopuolelta vaaleanpunaisia kukkia täynnä. Ja totta kai alkukesän huumaavan tuoksuiset syreenitkin siellä jo avasivat kukkasiaan. Vielä eivät syreenit olleet parhaimmillaan mutta kovaa vauhtia nekin puhkeavat loistoonsa. Malminkartanon kaikki syreenit olivat liloja. Pitäisi varmaan tehdä taas joku iltakävelyretki erään autiotalon vanhalle, hylätylle pihamaalle, jotta saisin maljakkoon yhden syreeninoksan. Kovin kauaa oksa ei kotona kestä mutta sen tuoksu on sen arvoista.


Mietin omenatarhassa kävellessämme kuinka paljon punkkeja siellä mahtaa kuhista. Minnie on varautunut näitä inhottavia "öhkömönkijäisiä" vastaan mutta emäntä sitä vastoin ei tänäkään vuonna ainakaan vielä ole ottanut punkkirokotetta. Viimeksi tänään näin punkkibussin ja mietin, että "pitäisikö vai ei" mutta se jäi ajatuksen asteelle. Kun saavuimme kotiin syynäsin Minnien todella tarkasti läpi ettei joku punkki silti olisi takertunut jonnekin sen turkkiin. Onneksi mitään ei löytynyt. Ei ollut omissa vaatteissakaan ylimääräisiä salamatkustajia tullut kotiin kiusaksi.


Kukkiva Fruticetum oli houkutellut paikalle myös valokuvaajan, joka otti kuvia pariskunnasta lapsineen omenapuiden alla. Näistä kuvista tuli ihan varmasti upeita otoksia mihin tarkoitukseen niitä ikinä sitten käytetäänkään. Kaikkihan siellä näpsivät valokuvia koska kukkivat puut ovat hurmaavia eikä niitä vain voi vastustaa. Itselläni kertyi kameraan 196 valokuvaa! Ja totta kai muutamia vielä kännykkäänkin.


Malminkartanon Fruticetum löytyy osoitteesta Kartanonkaari 29. Tänä viikonloppuna varmaan vielä ehtii nauttimaan omenapuun kukistakin muiden kukkivien puiden ja syreenien lisäksi. Kun omenapuiden kukinta loppuu Fruticetumin portti sulkeutuu avautuakseen sitten sadonkorjuun aikaan taas uudelleen 













toukokuuta 21, 2019

Pappilan Sunday Shop ja taidepuutarha Iittalassa


Satunnainen kohtaaminen Kevätmessuilla huhtikuussa johti viime lauantaiseen Iittala retkeen. Ihastelimme blogikollegani Paumaun kanssa uutta Frenchic Clalk Paint sisustusmaalia yhdellä messuosastolla. Siinä tuotteeseen tutustuessa saimme kuulla myös Pappilan Sunday Shopista Iittalassa, jossa tätä maalia myytäisiin kaiken muun kivan lisäksi. Kuulosti äärimmäisen mielenkiintoiselta ja tutustumisen arvoiselta paikalta. Kaiken kukkuraksi meidät vielä kutsuttiin Taidepuutarhan avajaisiin 18.toukokuuta. Yksi pikkuinen maalipurkki johdatteli siis taiteen äärelle todella kauniiseen Vanhan Pappilan pihapiiriin Kanta-Hämeessä.


Vaikka olen käynyt lukemattomia kertoja Iittalassa en koskaan aiemmin ollut ajellut Iittalan vanhalle kivikirkolle saakka tai nähnyt tätä pappilarakennusta. Minun Iittala retkeni ovat aina päättyneet siihen lasitehtaan nurkille, jossa olen lapsuudesta saakka vieraillut jo vanhempieni kanssa. Myös mielenkiintoinen Designmuseo ja iloinen Naivistien kesänäyttely ovat tuttuja vuosien takaa. Mutta jatkossa osaan sitten jatkaa vielä kilometrin eteenpäin ihanaan elämyspuutarhaan ja pappilan pihaan.


Iittalan Vanhan Pappilan rakennuskokonaisuus avattiin yleisölle ensimmäistä kertaa 10 vuoteen viime kesänä. Keltainen Pappilan päärakennus on vuodelta 1903 ja se toimii yksityiskotina, jota voi ihailla ulkoakäsin. Pappilan Sunday Shopin pitäjä Minna Arohonka asuu siinä perheineen ja remontoi vanhaa taloa pieteetillä.

Pappilan Sunday Shop löytyy punamultaisesta Vanhasta Väentuvasta. Päätin itse aloittaa tutustumisen sieltä koska jo Kevätmessuilla olin ajatellut, että puodissa on varmasti kalkkimaalien lisäksi paljon muuta kivaa katseltavaa. Ja olihan siellä vaikka mitä - vanhoja huonekaluja, tekstiileitä, käyttöesineitä, englantilaista Frenchic Chalk Paint-sarjaa ja amerikkalaista IOD & Saltwash-tuotemerkkejä. Puoti oli hyvin tunnelmallinen ja sen seinien hirret ovat jo 1800-luvun puolivälistä. Tämä Väentupa osaisi kertoa varmasti monia mielenkiintoisia tarinoita jos se osaisi puhua...

Marjon matkaan lähti nipullinen valkoisia "ikipioneita", jotka ajattelin sijoittaa makuuhuoneen kaapin päälle maljakkoon. Vaikka näin keväällä ostan leikkopioneita on niitä mukava katsella myös sesongin ulkopuolella. Löysin myös hauskan puisen rintakuva parin, jonka esittelen teille jossain vaiheessa.



Pappilan Sunday Shop tarjoaa myös mahdollisuuden kahvitteluun joko Väentuvassa sisällä tai sen ulkoterassilla. Ihastelin kahvilan valtaisaa sinivalkokultaisten kuppien määrää. Itselläni on vain muutamia näitä USSR-leimalla varustettuja entisen Neuvostoliiton aikaisia kahvikuppeja. Nostalgisen kauniita ja yritän bongailla kuppeja aina itselleni lisää kirppareilta. Terassilla voi myös nauttia Isotuvan jäätelöä niin halutessaan. Jäätelö tehdään käsityönä oman maitotilan lehmien vastalypsetystä maidosta ja se maistui taivaalliselle.


Joensuulaisen Minna Issakaisen makrameeteos Portti Taidepuutarhaan heilui hauskasti Väentuvan kuistilla toivottaen astumaan seuraavaksi Pappilan Sunday Shopista puutarhaan taiteen pariin. Minna pitää muuten Joensuun kävelykadulla Turkoosi nimistä sisustusmyymälää. Jos jossain vaiheessa ehdin tuonne Joensuun suunnalle poikkeamaan niin ehdottomasti haluan käydä tässä kivijalkakaupassa koska siellä näyttää olevan paljon kiinnostavia tuotteita.




Seuraavaksi oli aika siirtyä Avoimeen Taidepuutarhaan, joka oli ihan mielettömän vehreä ja vihreä. Tässä puutarhassa kaikki ei ole ihan viimeisen päälle laitettua eli sieltä löytyi myös luonnontilassa olevia osia. Ihanaa nähdä niittyä, jossa luonnon omat kukkaset saavat kasvaa. Täällä hyönteiset viihtyvät varmasti hyvin.

Puutarhassa oli paljon eri ikäisiä omena-, kirsikka- ja luumupuita, jotka viime lauantaina jo kukkivatkin kauniisti. Vanhimmat omenapuut löytyvät Väentuvan päädyssä. Myös tuoksu puutarhassa oli lumoava puiden kukkiessa kilpaa. Marjapensaitakin näkyi siellä täällä, joten jossain vaiheessa puutarha tuottaa myös viinimarjoja. Ehkä siellä saattoi olla myös karviaismarjapensaita.

M. Mäki 2019, Sydänten murskaaja, Anubis Iittala

Puutarhassa oli tuoleja ja penkkejä, joissa voi istuskella ihaillen ympäröivää kauneutta. Juuri nyt monet eriväriset tulppaanit olivat parhaimmassa kukassaan. Löytyi sieltä pieni pergolakin istahtaa hetkeksi alas. Lapsille on oma leikkimökki ja trampoliinikin käytössä. Puutarhassa ja Pappilan piha-alueella voi käydä vierailulla Puodin aukioloaikojen puitteissa. Pappilan Sunday Shop on avoinna ke-pe 12-18. Taidenäyttelyyn ja Puutarhaan on vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka voit maksaa puotiin ja se käytetään alueen kunnostamiseen sekä ylläpitoon.


Taidepuutarhassa on esillä tänä kesänä "Tarinoita puutarhassa" -näyttely. Työt ovat Hattulan Taiteilijaseura ry:n jäsenien tekemiä ja niistä saa Puodin puolelta mukaansa teosluettelon, jossa näkyy myös puutarhan osat. Nimensä mukaisesti näyttely kertoo pieniä yksilöllisiä tarinoita näyttelykävijöille. Nämä työt ovat myös ostettavissa. 

Tarinoita puutarhassa -kesänäyttelyyn osallistuvat mm. Sirkku Rahunen-Ahtila, Liisa Salonen, Susanna Immonen, Lepaan Savipaja, Piela Auvinen, Peter Rautanen ja Josef Tomminen.

M.Mäki 2019 , Riippuliito oravat, Anubis Iittala

Susanna Immonen 2014, Sarvikuonon pää, käsinrakennus, rakusavi, rakupoltettu 

Susanna Immonen 2014, Merenneito kylpee, käsinrakennettu, kivitavara, lasitettu 

Liisa Jalonen, Maalattuja pulloja 


Susanna Immonen 2014, Merenneito vaasi, käsinrakennettu, kivitavara, lasitettu 


Vanhan Pappilan pihapiirissä voi tavata myös perheen eläimiä. Kesäkanala on vanhan 1800-luvulla rakennetun tiilinavetan toisessa päässä entisessä maitohuoneessa. Pari kanaa tepastelinkin siellä nokkien maata. Perheen kissoista en onnistunut näkemään vilahdustakaan pihapiirissä. Mutta ihana ruskea labbis Allu antoi minulle kostean suukon kun kävin rapsuttelemassa sitä ennen kotiinlähtöä. Puutarhaan voi tuoda myös oman koiransa kytkettynä kunhan muistaa korjata sen jätökset. Minnie odotti kiltisti autossa koska muuten ei minun taiteen katselemisesta olisi tullut yhtään mitään :)


Kävin pikaisesti vielä katsomassa Iittalan Vanhaa Kivikirkkoa, joka on ihan kivenheiton päässä Vanhasta Pappilasta. Vieressä olisi ollut myös kotiseutumuseo mutta sinne täytyy suunnata joku toinen kerta. Vanhan Pappilan löydät osoitteesta Vehkosuontie 13, Iittala. Suosittelen lämmöllä piipahtamaan tässä paikassa tänä kesänä - aivan ihana!

♥ Kiitos Pappilan Sunday Shop ja Avoin Taidepuutarha elämyksellisestä lauantain iltapäivästä ♥


toukokuuta 18, 2019

Halosenniemessä on "Naisia tupa täynnä" tänä kesänä


Halosenniemi Tuusulanjärven rannalla on upea paikka kaikkina vuodenaikoina ja erityisesti näin keväällä. Taidemaalari Pekka Halosen ateljee ja koti on vaikuttavan ylväs, erämaahenkinen hirsirakennus, joka edustaa kansallisromantiikkaa. Tuusulan Rantatien maisemiin yli sata vuotta sitten syntynyt taiteilijakotien yhteisö on kokonaisuutena ainutlaatuinen paikka. Jos Tuusulanjärvi huviloineen ei ole vielä tuttu niin tänä kesänä kannattaa aloittaa siihen tutustuminen Halosenniemestä, jossa on "Naisia tupa täynnä" taidenäyttely 16.5. - 31.8.2019. Pääsin itse kurkistamaan "näitä naisia" avajaisissa jo torstaina ja vaikutuin.


Ajaessani kohden Tuusulaa minulle muistui yhtäkkiä mieleen Ateneumin näyttely syksyltä 2013. Järven lumo -näyttely kertoi tarinoita Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä, joka syntyi järven itärannalle 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Näissä upeissa maisemissa on syntynyt siis monia suomalaisia merkittäviä maalauksia, sävellyksiä ja runojakin.

"Mietin mielessäni aikaa yli satavuotta kun Juhani Ahon puoliso Venny Soldan-Brofeldt on löytänyt perheelle Aholaksi nimetyn talon Järvenpään kylästä ja perhe on muuttanut maaseudun rauhaan pois kaupungin hulinasta. Muutaman vuoden sisällä ystäväperheet Pekka ja Maija Halonen, J. H. Erkko, Eero ja Saimi Järnefelt sekä Jean ja Aino Sibelius seurasivat perässä ja tämä ainutlaatuinen taiteilijayhteistö syntyi. Kaupunkiin oli kuitenkin junalla lyhyt matka ja perheiden miehillä myös Hotelli Kämpiin ja "sivistyksen" pariin :D" blogipostaukseni 12.10.2013



Ennen näyttelyä kannattaa piipahtaa katsomassa kaunista Halosten puutarhaa. Tämä vanha Halosenniemen puutarha avattiin kunnostettuna vuonna 2000. Puutarha oli päässyt vuosien saatossa pahasti villiintymään. Puutarhan kunnostamisen suunnittelussa on käytetty apuna Pekka Halosen taideteoksia. Pekka Halonen teki aikoinaan useita maalauksia puutarhan kasveista ja näkymistä.

Puutarhaan on tehty hiekkapolku, jota pitkin voi kulkea. Tuomet kukkivat ja niiden tuoksu oli huumaava kevätillassa. Auringonvalo siivilöity järveltä ja melkein kuuli veden liplatuksen. Näissä maisemissa taiteilijan vaimo Maija Halonen on aikoinaan viljellyt kasvimaalla kaaleja, tomaatteja ja avomaakurkkuakin. Kunnostustöissä löydettiin myös väliaikaisesti hävinneiden kasvien siemeniä maakerrosten alta ja ne ovat alkaneet kasvamaan täällä uudelleen. Äärimmäisen kaunis paikka!



Halosenniemen kansallisromanttinen hirsitalo valmistui vuonna 1901 talkoovoimin. Pekka Halonen oli Tuusulanjärvelle suuntautuneilla hiihtomatkoillaan löytänyt kauniin Pitkäniemen, johon koti ja ateljee sitten rakennettiin. Halonen suunnitteli talon yhdessä veljensä Antti Halosen kanssa.

Löydän talosta paljon yhtymäkohtia Akseli Gallen-Kallelan Kalelaan Ruovedellä, jossa olen päässyt vierailemaan lapsena. Halosenniemessäkin on valtavan suuri ateljeeikkuna järvelle. Tosin ikkuna ei ole ihan yhtä suuri kuin Kalelassa, jonne nykyään ei enää valitettavasti pääse vierailulle. Halosen esikuva taloa rakentaessaan oli myös Emil Wikströmin Visavuori. Tästä voit kurkistaa postaukseni sieltä.


Halosenniemi on muutettu museoksi vuonna 1990. Tämän kesän taidenäyttelyn keskiössä ovat naiset. Näyttelyssä on esillä monia loistavia naistaiteilijoita. Taulujen kuvauskohteina on myös naisia monissa eri rooleissa - arkisissa askareissa, rakkaina, vaimoina, lapsina ja viettelijättärinä. Naisia tupa täynnä -näyttelyn teokset ovat kultakauden taiteilijoiden merkkiteoksia. Täällä on esillä hyvin harvoin julkisesti nähtyjä maalauksia yksityiskokoelmista. Halosenniemen näyttelyssä valokuvaaminen on kielletty joten postauksessa käytetyt kuvat ovat lehdistökuvia.

Pekka Halonen, Punapukuinen nainen 1911, yksityiskokoelma, kuva Matti Ruotsalainen

Elin Danielson-Gambogi, Meren rannalla 1904, K.H.Renlundin museo, 
Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo

Näyttelyssä on töitä seuraavilta taiteilijoita:

Pekka Halonen, Elin Danielson-Gambogi, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Amélie Lundahl, Albert Edelfelt, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofeldt, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Tyko Sallinen, Helmi Biese, Anna Sahlstén, Eemil Halonen, Marcus Collin, Anders Zorn

Helen Schjerfbeck, Orvokkeja japanilaisessa maljakossa n.1890, Villa Gyllenberg



Halosenniemen näyttelyn tauluista haluan nostaa esille itseäni puhutelleen Maria Wiikin Innocentia maalauksen vuodelta 1900, joka huutokaupattiin muutamia vuosia sitten peräti 300 000 eurolla. Maria Wiik (1853-1928) oli yksi Suomen eturivin taiteilijoita kultakaudella. Maria Wiik eli aikana, jolloin naistaiteilijan ura ei välttämättä ollut helppo valinta naisiin kohdistuvien tiukkojen rooliodotusten vuoksi.

Halosenniemen näyttelyssä on esillä myös Elin Danielson-Gambogin maalauksia, jotka aikoinaan herättivät pahennusta. Hänen maalaustensa aiheet rikkoivat aikansa sovinnaisuuden rajoja. Minusta äärimmäisen kaunis maalaus Meren rannalla (1904) esittää naiset vahvoina ja riippumattomina yksilöinä, joka 1800-1900 lukujen vaihteessa ei ollut sopivaa.