syyskuuta 20, 2020

Seurasaaren museosaari on avoinna ympäri vuoden


Seurasaari on tuttu ja turvallisia muistoja herättävä paikka, jonne palaan aina uudelleen. Saari, johon jo lapsena kuljettiin valkoista, pitkää siltaa ohi jäätelökioskin, josta ostettiin mansikkatöttörö kuumana kesäpäivänä kahdella pallolla. Sillan toisessa päässä ihmeteltiin aina sitä hassua taloa, joka "kasvaa ylöspäin isommaksi". Ulkoilupuisto, jossa sai kuljeskelun ja katselun lomassa myös ruokkia kesyjä oravia. Jos olit todella onnekas tuli orava nappaamaan pähkinän kädeltäsi. Täällä on kurkisteltu harmaisiin aittoihin sisälle ja ihasteltu isoa kartanoa. Mietitty kuinka monta soutajaa kirkkonveneessä oikein on ollut. Seurasaaressa on käyty vähän isompanakin tyttönä treffeillä ja kävelty käsi kädessä tuota samaa siltaan. Tänne kuljettiin myös tuulettamaan päätä kun koronapandemia puoli vuotta sitten alkoi ja myös viime perjantaina työviikon päätteeksi. 













Länsisuomalaiset aitat on asetettu riviin tien varrelle. Aitoissa säilytettiin aikoinaan viljaa, vaatteita ja ruokaa. Aitoissa saattoi kesäaikaan yöpyä myös talon tyttäret ja piiat. Itäsuomalainen aitta on matalampi sekä vaatimattomampi rakennus ja pohjoisessa oli omat pienet "niliaitat" eli patsasaitat, jotka oli rakennettu korkean pylvään päälle. 

 
Seurasaaren ulkomuseo perustettiin jo vuonna 1909. Suomen suurin ulkomuseo viettikin viime vuonna näyttävästi 110-juhlavuottaan. Saari alkoi kehittymään kansanpuistoksi 1880-luvulta alkaen kun Helsingin anniskeluosakeyhtiö vuokrasi aluetta. Yritys rakennutti saarella edelleen olevan ravintolan ja saarelle johtavan valkoisen puusillan. Artur Hazeliuksen vuonna 1891 Tukholmaan perustama Skansen toimi esikuvana kun Meilahden kartanon laidunsaaren maille aloitettiin rakentamaan nykyistä Seurasaarta. Ulkomuseon perustamisen aloite tuli professori Axel Olai Heikeliltä. Varsinaisena perustamisajankohtana pidetään Niemelän torpan rakennusryhmän siirtoa Konginkangaalta Helsingin Seurasaareen. 

Florinin uusgotiikkaa edustava huvimaja on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Ennen Seurasaareen siirtämistä huvimaja oli Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa. Tässä rakennuksessa helsinkiläiset ovat vuoteen 1912 nauttineet päiväkahveja auringonpaahteelta suojassa. 













































Seurasaaressa voi tutustua rakennus- ja asumiskulttuuriin aina 1600-luvulta 1900-luvulle saakka. Kohde on osa Kansallismuseota ja täällä voi todella sukeltaa satojen vuosien taakse asumiseen ja elämiseen ympäri Suomea. Museosaarelta löytyy 88 erilaista rakennusta, joita sinne on siirretty eri puolilta maata. Parasta saarella on myös upea luonto, johon savupirtit, torpat, kartanot, venevajat ja monet muut rakennukset uppoavat osaksi ympäristöä. Seurasaaresta löytyy talonpoikainen Suomi kompaktina kokonaisuutena ja mikä parasta museosaari on Helsingissä hyvien kulkuyhtetyksien päässä.  

Harakkamylly Punkalaitumelta. Tuulimyllyjä oli kolmea eri tyyppi: mamselli-, harakka- ja jalkamylly. Tuulimyllyjä käytettiin vielä 1930-luvulla. Vuonna 2019 arvioitiin, että Suomessa olisi noin 600 puurakenteista tuulimyllyä jäljellä.


Pappilaksi 1764 rakennetun Ivarsin talon keltaisesta ajoportista pääsee kurkistamaan asuinpihaa kesäaikaan. Alunperin piha on ollut rajattuna kaikilta sivuilta rakennuksin mutta vain osa alkuperäisestä pihakokonaisuudesta on tuotu Närpiöstä, Pohjanmaalta Seurasaareen. Kun keisari Aleksanteri I poikkesi 1819 matkallaan majatalona toimineeseen Ivarsiin, häntä varten tehtiin koristeellinen kuisti. Talon yläkertaan myös sisustettiin ajan muodin mukainen huone hallitsijaa varten. Kun kuninkaalliset ovat aikoinaan vierailleet Suomessa on heitä varten rakennettu ulkohuoneista lähtien kaikkea mielenkiintoista nostamaan paikan arvovaltaa. Tästä voit kurkistaa miten Aurora Karamzinin Träskanda varustautui Aleksanteri II vierailuun tiluksillaan. 


Iisalmen pappilan kuistilla viheriöi villiviini vielä viime perjantaina. Pappila on rakennettu 1797-1798 ja se sijaitsi aikoinaan Iisalmen kirkkoa vastapäätä Koljonvirran rannalla. Kirkonrakentaja Simon Sivén oli rakennuksen tekijä. Kirkkoherran virkatalossa oli alun perin kuusi huonetta, keittiö ja eteinen. 1800-luvulla pappilaa laajennettiin ja talon molempiin päihin rakennettiin matalammat lisäsiivet. Tätäkin talokaunotarta uhkasi purkutuomio 1960-luvulla kun vanhoja taloja tuhottiin ympäri Suomea. Talosta pelastettiin Seurasaareen vain 1700-luvulta peräisin oleva hirsirunko ja mansardikaton rakenteet. Pappilat olivat entisaikoina kulttuurielämän keskuksia ja niiden hyötypuutarhat tärkeitä puutarhaviljelyn ja uutuuksien levittäjiä. Kirjailija Juhani Aho tiedetään kirjoittaneen Iisalmen pappilassa pieniä kertomuksiaan koska hänen isänsä Theodor Brofeldt toimi Iisalmen kirkkoherrana. 



Onko perinteisempää näkyä suomalaisessa maalaismaisemassa kuin riukuaita!
Aitaa kutsutaan myös nimillä puuaita, puinen viisto-, piste- tai pistoaita eli aidasaita tai särentöaita. Hyvin yksinkertainen tapa pystyttää aitaa asettamalla vierekkäin pystyyn asetettuja seiväspareja, joiden varaan viistoon asetetut riu'ut sidotaan seipäisiin vitsaksilla. Parasta puuta olivat kuusi, kataja ja haapa jos sitä oli saatavilla. Pelto- ja niittyaitoja tarkastettiin aina keväisin. Oltermannit siis kylänvanhimmat saattoi oltermannin sauvallaan tarkistaa onko aita laillisen korkuinen eli seitsemän korttelia (103,6 cm). 



Upea Kahiluodon kartano oli nyt kesäsesongin ulkopuolella kiinni joten ihailimme sitä vain portin takaa. Taivassalon Kahiluodon tila tunnettiin jo keskiajalla jolloin se siirtyi Ille-suvulle. Heidän jälkeensä kartano periytyi sekä Footangelin että Starkin suvuissa. Seurasaareen siirretyn päärakennuksen on mitä todennäköisemmin rakennuttanut Agneta Eleonora de la Myle noin vuonna 1790. Rakennus on loistava esimerkki lounaissuomalaisesta kartanokulttuurista. 

Seurasaareen kartano siirrettiin 1926. Kartanon päärakennus on keskiosaltaankaksikerroksinen ja siinä on kaksi sisäänkäyntiä, joka noihin aikoihin oli harvinaista. Rakennuksessa on kolme salia, keittiö ja yhdeksän muuta huonetta. Förmaaki kuului 1700-luvun säätyläiskotiin eli yhdessäoloon tarvittiin silloin kaksi huonetta. Salissa ruokailtiin ja järjestettiin suuria juhlia. Pienempää seurusteluahuonetta kutsuttiin ensin nimellä förmaaki ja 1800-luvulla siitä tuli salonki tai kabinetti. Ruokasaliin ja alakerran kulmasaliin on siirretty Vihdin Olkkalan kartanosta peräisin olevat kustavilaiset kangastapetit. Huonekalut ovat eri kartanoista. 


Seurasaaren Karunan kirkko on suosittu ja tunnelmallinen hääkirkko. Kuvassa rakennusmestari Anders Wahlbergin suunnittelema kellotapuli vuodelta 1767. Itse kirkko rakennettiin Karunan kartanon maille Sauvoon Varsinais-Suomeen jo vuonna 1685. Kirkko kellotapuleineen on siirretty Seurasaareen 1912 pari vuotta ulkomuseon perustamisen jälkeen. Paanukattoinen kirkko on vanhin rakennus ulkomuseossa. 


Karunan kirkon rakentamiseen liittyvät tapahtumat ovat myös mielenkiintoisia ja kimurantteja. Karunan kartanon omistaja, vapaaherra ja laamanni Arvid Horn av Åminne halusi avioitua serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Arvidin isä tuomitsi liiton eikä lupaa tuomiokapituliltakaan saatu. Serkusten avioliittoluvan voisi saada vain itse kuninkaalta. 


Arvid kidnappasi seuraavaksi papin, joka oltuaan kartanossa lukkojen takana viikon suostui vihkimään pariskunnan. Seurakunta ei silti katsonut avioparia hyvällä vaan he menettivät oikeuden istua kirkon etupenkissä eivätkä saaneet osallistua ehtoolliselle. Kun Ingeborg kuoli Arvid päätti avioitua toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa. Koska heilläkään ei ollut säätynsä arvoista paikkaa kirkossa päätti Arvid rakennuttaa oman kirkon kartanonsa maille. Silloin hän sai päättää kirkon papeista, asioista ja istumajärjestyksestä. 


Arvid Horn av Åminnen elämä olisi ihan varmasti päätynyt Seiska-päivää lehteen jos se tuolloin olisi ollut olemassa. Aika omapäinen ja sukulaisiin kallellaan oleva aatelismies! Karunan kirkko on äärimmäisen kaunis sisältä. Siinä on jotain samaa kuin Seilin kirkossa, jossa kävin muutamia vuosia sitten. Seurasaaren perustaja professori Axel Olai Heikel on haudattu Karunan kirkkomaalle. Tällä vierailulla kirkko oli lukossa odottamassa ensi kesäsesonkia. 



Kirkkovene on pitkä - siis todella pitkä - puinen soutuvene, jota Suomen järviseuduilla käytettiin ennen vanhaan kirkkomatkoilla. Seurasaaresta näitä löytyy myös ja yksi niistä on aina käytössä juhannuksena kun juhannusjuhlissa vihitty aviopari sytyttää juhannuskokon. 1600-luvulla alkaneesta uskonpuhdistuksesta lähtien kirkko alkoi vaatia kirkkoveneiden ylläpitoa. Kirkkoveneen omisti veneyhtiö, jossa osakkaina olivat talonpojat, jotka omistivat maata. Jokainen osakas omisti airon tai airoparin. Yhtiön johtaja ja veneen peränpitäjä oli vanhin isäntä. Tilattomat talonpojat saivat lunastaa itselleen paikan veneestä joko soutamalla, maksamalla korvausta tai osallistumalla muuten kustannuksiin. 


Kirkkoveneen suuruus riippui osakkaiden määrästä ja soudettavan matkan pituudesta. Suurimmat veneet ovat olleet Säämingissä, jossa oli jopa 30-soutuinen kirkkovene, jossa airoja oli 60. Em. veneeseen mahtui istumaan rinnakkain kahdeksan ihmistä. Veneiden pituuksista ja leveydestä ei tarkkoja tietoja ole mutta suuri kirkkovene lienee ollut kuitenkin lähes 40 m pitkä ja 3 m leveä! 


Seurasaaresta löytyy myös Oripään mamsellituulimylly, joka on rakennettu 1894. Tuulimyllyn uudet siivet kiinnitettiin siiven vuosi sitten kesällä. Mamsellituulimyllyjä on Suomessa 75 ja niistä toimintakuntoisia ovat Iniön Åselholm ja Kreivinmäen mylly Salossa. Mamsellimylly oli tuulimyllyistä monimutkaisin, suurin ja tehokkaisen eli siis teknisen kehityksen viimeinen vaihe. Tyypin komein edustaja on Samppalinnan mylly Turussa.


Vaikka Seurasaaren kesäsesonki on ohi on itse paikka avoinna ympäri vuoden. Kaikille avoin paikka vetää lenkkeilijöitä, urheilijoita ja koiranulkoiluttajia saareen. Koirat ovat tervetulleita mutta vain kytkettyinä. Nyt syksyn ja lähestyvän pimeyden kunniaksi Seurasaaren valtaavat kummitustarina. Opastettuja kierroksia Kuolema ja kummitukset Seurasaaressa järjestetään 20.-30.syyskuuta. Kierrokselle voit ilmoittautua tästä

Ai, niin se "ylöspäin kasvava talo" sillan kupeessa, jota lapsena aina ihmeteltiin on Metsänvartijantalo vuodelta 1890. Talo avattiin yleisölle 2011 ja siellä toimii Kahvila Mieritz kansanpuiston suunnitelleen arkkitehdin mukaan. Frithiof Mieritz suunnitteli kansanpuiston aikoinaan. Kahvila on avoinna lauantaina ja sunnuntaina sekä arkipyhinä klo 12-17.

Minkälaisia muistoja sinulla on Seurasaaresta? Oletko päässyt syöttämään oravia kädestä? Oletko ollut häissä Karunan kirkossa? Tai osallistunut Seurasaaren juhannusjuhlille?




syyskuuta 17, 2020

Helsingin Vanhankaupungin historiallinen kävelykierros


Aurinko ja kesäisen lämmin sää houkutteli kävelylle maanantai iltapäivällä töiden jälkeen. Päätimme suunnata jälleen kerran katselemaan maisemia paikkaan, jonne pääkaupunkimme perustettiin satoja vuosia sitten. Elettiin vuotta 1550 kun kesäkuun 12.päivänä kuningas Kustaa Vaasan toimesta Vantaanjoen Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle rakennettiin uusi kaupunki. Paikka olisi loistava sillä Helsinginjoki (nyk. Vantaanjoki) tarjosi sisämaayhteyden, lahden pohjukka taas suojaisan sataman ja tärkeät maantietkin olivat lähellä. Joen koskien väliselle saarelle kuningas perusti kuninkaankartanon, joka toimi hallinto- ja talouskeskuksena, sotilaallisen huoltokeskuksen ja maatalouden mallitilan. Nykyään tuolla saarella on ihan jotain muuta mutta palataan siihen tuonnempana.


Uuteen kaupunkiin saatiin asukkaita Rauman, Tammisaaren, Ulvilan ja Porvoon kaupungeista. Kuningas itse asiassa siirsi porvareita muista Suomen kaupungeista väkipakolla Helsinkiin. Kauppiaille annettiin uhkaus, että he eivät jatkossa saisi harjoittaa liikentoimintaansa elleivät he muuttaisi asumaan uuteen perustettuun kaupunkiin. Kulkiessamme näissä historiallisissa maisemissa mieleeni pulpahti hassu kysymys siitä ovatko ns. paljasjalkaiset helsinkiläiset kuitenkin alkuperältään muualta Suomesta tulleiden jälkeläisiä? Toki olihan Helsingin Vanhakaupungin alueella ollut asukkaita jo keskiajalla ja kuninkaan sinne saapuessa jo pieni kyläyhteisökin. Ehkä paljasjalkaisiksi lasketaan useissa sukupolvissa Helsingissä asuneet jälkeläisineen. 

Hans Hanssonin kartta Vantaan Helsingin (Vanhakaupunki) ja Vironiemen Helsingin (nyk. keskusta) sijainnista vuodelta 1645. Kuva HKM, alkup.kartta Tukholma, Riksarkivet

Helsingin oli määrä kilpailla Tallinnan kanssa Suomenlahden kaupasta ja samalla rajoittaa myös talonpoikien käymää laitonta kauppaa. Kuningas Kustaa Vaasa toivoi, että erityisesti hollantilaiset kauppiaat tulisivat Helsinkiin ja muutama tänne saapuikin. Hallinnollisesti uusi Helsinki kuului Viipurin lääniin. Vanhassa Helsingissä asui 600 asukasta. Kaupunkiin rakennettiin koulu, hospitaali eli sairaala sekä kaksikerroksinen raatihuone, jossa oli kellotapuli ja vankila kellarissa. Kaupungin raati kokoontui raatihuoneessa ja päätti mm. siitä kuka joutui hirtettäväksi rangaistuksena pahoista teoistaan. Alueelle kohosi myös puukirkko, asehuone ja hautakammioita. 

Katariina Saksilaisen patsas, kuvanveistäjä Hannu Tapani Konttinen 2014

Helsingin Vanhankaupunginlahden läntisellä puolella on Verkatehtaanpuisto, jonka rantakalliolla istuu naishahmo. Patsas esittää Kustaa Vaasaan ensimmäistä vaimoa, nuorta Katariina Saksilaista (1513-1533), joka avioitui vain 18-vuotiaana Ruotsin kuninkaan kanssa. Hän ehti synnyttää lyhyeksi jäänneen avioliittonsa aikana yhden pojan, josta isänsä jälkeen tuli Ruotsin kuningas Erik XIV. Katariina itse kuoli tanssiaisten jälkeen vain 22-vuotiaana yhdessä syntymättömän lapsensa kanssa. Traaginen kohtalo nuorella kuningattarella, jota pidettiin uudenaikaisen Ruotsin ensimmäisenä kuningattarena.

Kuningatar Katariina puolisonsa Kustaa Vaasan vieressä hautamonumentissä Uppsalassa. Samaan paikkaan on haudattu myös kuninkaan kaksi muuta vaimoa. Kuva Wikipedia

Verkatehtaan puiston alue edustaa Vanhankaupungin perinteistä teollisuusmiljöötä. Alueella on punatiilisiä teollisuusrakennuksia, jotka on tehty 1800-luvun jälkipuolella. Arkkitehti Thedor Höijerin suunnittelema upea tehdasrakennus on valmistunut vuonna 1900 ja nykyään siinä toimii taide- ja viestintäalan ammattikorkeakoulu Metropolia. Verkatehtaan alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja mielenkiintoinen kokonaisuus.  

Kevyen liikenteen silta Matinkaari, 1998

Matinkaaren siltaa pitkin voi siirtyä Verkatehtaan puistosta Vanhankaupunginlahden toiselle puolelle Pornaisteniemelle. Silta on nimetty kaupunginkanslian virkamiehen Matti Väisäsen mukaan. Väisänen tunnettiin kaupunkirakentamisen "muurinmurtajana" joten hieno kunnianosoitus miehelle, joka kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen 1998. Pornaistenniemeltä löytyy runsaan kilometrin mittainen esteetön luontopolku, jonka korkeuserot ovat todella pienet jos haluaa välillä poiketa katsomassa Vanhankaupunginlahden luontoa.


Matinkaaren sillalta avautuu kaunis näkymä kohti Lammassaarta ja Kuusiluotoa, jossa kävimme toukokuussa. Linnuistaan jo 1800-luvulta tunnettu Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1959. Mietin jo uutta linturetkeä Lammassaareen katsomaan muuttolintujen lähtöä tässä lähiviikkoina. Ehkäpä ehtisimme piipahtaa tällä reissulla myös Kuusiluodossa, joka jäi kevätreissulla kokematta. Kesälampaita luodolla tuskin enää on.

Vaelluskalat nousevat kutemaan Helsingin Vanhankaupunginkosken itähaaran kalaportaiden kautta. Koskenranta ravintolan terassilta aukeaa huikeat näköalat kuohuvaan koskeen. 


Vanhankaupunginlahdella rannoilla näkyy aina kalastajia koska täältä saa todella kalaa. Istuimme hetken penkeillä Vanhankaupunginlahden suvannon reunalla ja katselimme miten Ahti antoi saalistaan. Ja kyllä sieltä kaloja nousi. Täällä kalastetaan tarkkoja ohjeita noudattaen. Infotauluissa kerrottiin, että kuhan alamitta on 42cm, rasvaeväleikatun taimenen 50cm Vanhakaupungikoskella mutta suvannolla 60cm ja lohen 60cm. Myös ahventa ja haukea voi täältä onnekas kalamies saada saalikseen.

Innokkaita kalamiehiä Vanhankaupunginkoskella toukokuussa. 

Jos kävelykierroksella iskee nälkä ja kaipaa pientä purtavaa tai vaikka virvokkeita löytyy Jokisuuntien varresta lukuisia ruokarekkoja. Huomasin ruokatarjonnan jo keväällä ja nyt syyskuun alkupuolen maanantai iltanakin ainakin kuusi ruokarekkaa oli paikalla. Viikonloppuna varmaan enemmänkin tarjontaa. Siellä näytti olevan tarjolla myös vohveleita! 

Vanhankaupunginkoski laskee mereen kahdesta uomasta ja niiden väliin jää entinen Kuninkaankartanonsaari. Nykyään saarella sijaitsee mielenkiintoinen Tekniikan museo, jossa täytyy ehdottomasti päästä joskus käymään. Museorakennus on aiemmin ollut vesilaitoksen käytössä. Jos haluat osallistua opastetulle Vanhankaupungin kävelykierrokselle on se vielä mahdollista tänä syksynä 20.9. ja 27.9. klo 12-13.30. Toki näillä historiallisilla paikoilla voi seikkailla ihan itsekseen kuten mekin teimme. 


Vanhankaupunginkoskella on pituutta 200 metriä ja pudotusta puolestaan 6 metriä. Läntisellä puolella todella kuohuu ja kun tuuli sattuu tulemaan juuri oikeasta suunnasta saat myös päällesi monia vesipisaroita koskesta. Urhea Minnie ylitti tällä kävelyreissulla useita siltoja ja vaahtopäisiä koskia reippaasti koska olemme monesti olleet täällä kävelyllä aiemminkin. Maisema on talvellakin mielenkiintoinen kun vesi on osittain jäätynyttä. Tältä puolelta koskea löytyy myös Voimalamuseo, johon ostetaan liput Tekniikan museosta. Voimalamuseo on avoinna syyskuun loppuun saakka.


Hyötykasviyhdistys toimii keltaisessa puutalossa Annalanpuistossa.

Me jatkoimme kävelykierrostamme seuraavaksi Hämeentien toiselle puolelle Annalan puutarhaan. Puutarha on kaikille avoin, idyllinen puistoalue täällä Helsingin muinaisilla syntysijoilla. Hyötykasviyhdistys järjestää ihanassa keltaisessa talossa paljon erilaisia kaikille avoimia kursseja ja tapahtumia.



Annalanpuiston teemapuutarhat tutustuttavat kävijän hyötykasveihin ja kateviljelyn saloihin. Teemapuutarha-alue koostuu keittiökasvimaasta, yrittimaasta, värjäyskasveista, Topeliuksen ajan lääkekasveista, perhospuutarhasta ja sidontaan käytettävistä kasveista. Kesäaikaan on mahdollista myös osallistua Hyötykasviyhdistyksen puutarhurin vetämälle kierrokselle, jossa kuulee vielä enemmän mielenkiintoista tietoa paikasta sekä kasveista.


Hyötykasviyhdistyksellä on myös vuokrattavia viljelypalstoja täällä Annalassa. Oli upea katsella hyvin hoidettuja palstoja ja ahkeria viljelijöitä työn touhussa. Kasvisten ja vihannesten lisäksi monilla näytti olevan kasvamassa myös kauniita kukkia runsain mitoin. Minun sormiani alkoi syyhyttää niiden upottaminen multaan ja oma viljelypalsta. Miten se vanha kiinalainen sananlasku nyt sanoikaan "Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole kovin tärkeää."



Annalanpuiston kokonaisuuteen kuuluu myös historiallinen talvikasvihuone eli orangeria.  Aikoinaan talvipuutarhat saattoivat olla todella isoja kokonaisuuksia, joihin oli sijoitettu myös istuskeluryhmiä ja aristokraattien orangeriassa saattoivat lennellä jopa pajukaijat luomassa tunnelmaa.

Annalan luonnonkivestä ja tiilestä rakennetussa orangeriassa hoidetaan huonekasveja ja siellä on myös vanhojen pelargonioiden kokoelma. Oragerian tunnelmallinen ruukutushuone tarjoaa tilat kasvivärjäykseeen, pistokaslisäykseen ja kevätkylvöihin. Orangeriassa kasvaa myös appelsiini-, sitrus- ja pomeranssipuita, viiniköynnöksiä ja kaktuksia. Siellä on myös Suomessa kasvatettuja perunalajikkeita, joita ei enää myydä tavallisissa siemenperunakaupoissa. Annalan puutarhan taimia ja satoa on myynnissä keväällä ja syksyllä erilaisissa tapahtumissa.

Ensimmäinen orangerie missä itse olen vieraillut löytyy Oitbackan kartanosta. Muistan nähneeni siellä yhden taidenäyttelyn eli tila ei enää toimi kasvien viljelypaikkana.




Annalanpuistosta löytyy myös pieni Annalan talli. Annalan tallissa asustavat suomenhevonen Tripla Vekkuli, Welshponi Santtu, shetlanninponit Apollo ja Mysteeri sekä pienet risteytysponit Midi ja Mix. Me onnistuimme näkemään kaksi ponia kävelyretkellä puistossa. Minnien kanssa ei vain voinut mennä kovin lähelle näitä karvakavereita. Lisää Annalan tallista löydät tästä.



Annalanpuistossa sijaitsee myös valkoinen Annalan huvila, jota jotkut kutsuvat myös Annalan kartanoksi. Huvilan rakennutti vuonna 1826 kauppaneuvos Gustaf Otto Wasenius, joka oli myös kirjanpainaja, tupakkatehtailija sekä merkittävä kulttuuri- ja kunnalliselämän vaikuttaja. Varsinainen oman aikansa monitoimimies siis! Annala tai alkuperäiseltä nimeltään Villa Anneberg on Helsingin vanhin huvila, joka oli nimetty Waseniuksen ensimmäisen vaimon Anna Charlottan ja korkealla kalliolla olevan sijaintinsa mukaan. Magnus von Wrightin vesivärimaalauksessa vuodelta 1850 huvila sijaitsee yksin korkealla mäellä ison puistomaiseman keskellä.

Magnus von Wrightin vesivärimaalaus Annalan huvilasta vuodelta 1850.


Alueella oli aiemmin ollut kalastaja Jernmarkin torppa, jonka ympäristö oli ihan maaseutua. Nykyinen Hämeentie oli tuolloin vielä nimeltään Itäinen Viertotie ja sen varrelta Wasenius vuokrasi Helsingin kaupungilta tontin. Kalastajan vanha torppa sai purkutuomion ja uuden tontin vuokraajan vuokraehtoihin kuului myös kaunistaa tien ympäristöä istuttamalla sinne lehtipuita ja luoden samalla huvila-alueen tunnelmaa. Waseniuksen istuttamia puita kasvaa edelleen Hämeentien varrella.



Annalan huvilan edessä on tuolle ajalle tyypillinen sydämenmuotoinen muotopuutarha, jossa kukki vieläkin kauniisti. Huvilan suurelta terassilta oli 1800-luvulla suora näkymä merelle. Nykyään näkymää ei enää ole koska Hämeentien varteen nousi ensin Arabian tehdas ja sen jälkeen lukuisia muitakin rakennuksia kun kaupunki kasvoi ja kehittyi. Huvilan viereen Wasenius perusti englantilaistyyppisen maisemapuutarhan, jossa kulki vapaasti polveilevia polkuja. Wasenius istutti Annalan alueelle yli 400 lehtipuuta, joista suurin osa on juuri puistossa.


Muotopuutarhaa uudistettiin 1999-2001 ja siihen käytettiin Waseniuksen 1830-luvulla rakennuttama saksalaistyyppinen muotopuutarha esikuvana, käytäväsommitteluineen ja pensas- ja kukkaistutuksineen. Waseniuksen aikana myös hyötykasvipuutarhan korttelit ja ruutanalammikko muodostivat osan muotopuutarhan sommitelmaa.


Wasenius rakennutti myös kolme iilimatojen kasvatuslammikkoa puistoonsa. Verijuotikkaat tai kansanomaiselta nimeltään iilimadot mainitaan suomalaisessa lääketieteessä jo 1700-luvun puolivälissä. "Farmakopeassa hyväksyttiin lääkekäyttöön kelpaavina kaksi lajia, Hirudo medicinalis ja Hirudo officinalis." Suomessa verijuotikkaita käytettiin etupäässä tulehduksellisten sairauksien kuten silmätulehdusten, hammastulehdusten, kurkkutulehdusten ja ajosten hoitoon sekä myös ruhjevammojen ja peräpukamien hoitoon. Verijuotikkaita käytettiin korvaamaan kuppaamista ja suoneniskua silloin, kun näitä toimenpiteitä ei syystä tai toisesta voitu suorittaa. Kuulostaa aika hurjalta!


Waseniuksen intohimo oli puutarhanhoito ja myös aiemmin mainittu orangeria kuului Annalan huvilaan. Yli 13 hehtaarin klassinen puisto ja siihen kuuluvan puutarhan karuun kalliomaastoon rakennuttaminen todistavat myös sen, että Wasenius onnistui luomaan upean kokonaisuuden. Annalan puiston perustamisen muistokivi löytyy Annalan huvilalta etelään johtavan suoran puistokäytävän päästä. Sen tasaiseen yläpintaan on kaiverrettu teksti "Anneberg anlagdt af Otto och Anna Wasenius 1826". Annalan puisto huviloineen on elämyksellinen paikka, jossa olen itse vieraillut monta kertaa ja varmasti menen taas uudelleen.



Jos joku pohtii milloin Helsinki sitten siirrettiin uuteen paikkaansa Vironniemelle niin se tapahtui Pietari Brahen toimesta 1640. Vanhankaupungin alueella sattui ja tapahtui kaikenlaista. Vuonna 1570 Helsingissä raivosi tulipalo ja kesällä taas rutto levisi kaupunkiin. Ruotsi oli valloittanut Tallinnan 1560 joten Helsingin Vanhankaupungin ei tarvinnut enää kilpailla sen kanssa kaupassa. Iivana Julman johtamat venäläiset polttivat Helsingin kaupungin vuonna 1571. Myös satama oli liian pieni laivoille joten kuninkaan käskystä Helsinki siirtyi nykyiselle paikalle.