tammikuuta 16, 2020

Onkohan talvi peruttu tänä vuonna...?


Tänään aamulla kuulin lintujen laulavan ensimmäistä kertaa!  Minun oli pakko ihan pysähtyä ja vain kuunnella sitä sirkutusta. Tuntui ihan taivaalliselta pitkän pimeän ajan jälkeen kuulla linnunlaulua. Tuo sulosointuinen ääni on aina lupaus valon määrän lisääntymisestä ja keväästäkin. Laulu oli vielä hajanaista ja välillä se katosi kokonaan mutta suupielet kääntyivät ihan väkisin ylöspäin.

Billnäs 19.tammikuuta 2019

Linnunlaulu tammikuussa ei itse asiassa ole mitenkään erikoista! Valonmäärä on nimittäin lisääntynyt ja päivän pituus Espoossa on jo 6 tuntia 42 minuuttia. WUHUU! Jos verrataan tätä talvipäivänseisaukseen 22.joulukuuta vastaava aika oli silloin vain 5 tuntia 48 minuuttia. Onhan muutos aikamoinen.

Linnut voivat talvella myös laulaa kun sää lauhtuu. Tätä ilmiötä ei juurikaan ole ollut havaittavissa tänä talvena pääkaupunkiseudulla. Espoossa on ollut lunta kahdesti ja satanut ohut kerros on sulanut pois jo seuraavana päivänä. Ne aamut kun auton ikkunoista on pitänyt raapia huurretta pois on laskettavissa yhden käden sormilla. Lumiharjakin on ollut käytössä kahdesti.


Nyt herää kysymys onkohan talvi peruttu...? Terminen talvi ei nimittäin ole edes vielä alkanut pääkaupunkiseudulla. Talvihan alkaa vasta silloin kun vuorokauden lämpötila laskee pystyvästi alle nollan. Ja näin ei todellakaan ole vielä tapahtunut kun merikin on vielä jäätön. Pakkasaamujen sijaan ollaan kävelty hyvin syksyisiä ja märkiä lenkkejä russeliriiviön kanssa. Toisaalta hurjien sateiden ja myrskytuulien lisäksi on saatu myös nauttia aurinkoisista keleistä. Melkein keväisistä.


Luonnossa on näkynyt jo aika pulleita silmuja! Ja Facebookiin oli ystävä postannut kuvan pajunkissoista. Voiko niitä ihan oikeasti olla jo tammikuussa mietin? Vaikka on kiva edelleenkin kuljeskella ilman talvijalkineita tämä "talvettomuus" kyllä myös mietityttää ja vähän pelottaakin. Toisella puolella maapalloa on turkasen kuuma ja metsäpalot ovat polttaneet suuria pinta-aloja. Siellä onkin nyt kesä, joka osittain selittää tätä katastrofia mutta meidän leveysasteilla pitäisi olla talvi. Ja Suomen talveen se pakkanen ja lumi kuuluvat aika olennaisena osana.


Miten käy niiden arktisilla alueilla elävien eläinlajien, jotka ovat vaihtaneet talviturkin itselleen? Talviturkin on tarkoitus paitsi lämmittää mutta myös antaa suojaväriä eläimelle lumisessa maastossa. Miten oravan, metsäjäniksen, lumikon, kärpän, naalin, riekon ja kiirunan käy tänä "talvena"? Niillä on suurempi vaara joutua toisen eläimen saaliiksi kun turkin valkoinen väri ei todellakaan suojaa niitä syksyisessä luonnossa. Siinä on vaikka haukalle helppoa saalista tarjolla...


Muistan lukeneeni jo ehkä 4-5 vuotta sitten Ilmatieteen laitoksen ennusteen tulevista talvista. Ilmaston lämpenemisen myötä ennustettiin termisen talven saattavan jäädä Etelä-Suomessa kokonaan väliin ja kevään saapuvan heti syksyn jälkeen. Onkohan tämä ennustus nyt käymässä toteen vuonna 2020? Toisaalta tilastoihin perustuen voi vielä maaliskuun loppupuolellakin "tulla talvi". Oliko aiemmin helpompaan määritellä mitkä ovat kevät-, kevä-, syksy- ja talvikuukaudet? Häviääkö meiltä yksi vuodenaika kokonaan...


Kaivoin tähän postaukseen kuvan viime talviselta työmatkaltani Billnäsistä. Päivämäärä ei osu ihan yksiin mutta 19.tammikuuta oli lunta ihan reippaasti ja kireä pakkanen. Muistan kun kävelimme Minnien kanssa Billnäsin maisemissa ja poskia nipisteli. En muista enää pakkaslukemia mutta kylmä oli sekä koiruudella että emännällä lämpimistä vaatteista huolimatta.


Maanantaina 13.tammikuutta luin Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen kolumnin Iltalehdestä. Silmäilin sen parikin kertaa läpi ja tästä pääsette tekin lukemaan sen.

"Ilmastomuutos on ennennäkemättömällä tavalla päättäjien, kansalaisten ja yritysten mielissä. Pahimmillaan aihe on tuottanut paniikkia ja syvää ahdistusta, jota erityisesti nuoriso kokee. Maailmanloppu ei kuitenkaan ole näköpiirissä eikä ihmiskunta ole kuolemassa pois, vaikka olosuhteet pallollamme muuttuvatkin osin huonommiksi." kirjoittaa Taalas.

Minä toivoisin silti hartaasti, että se terminen talvi alkaisi kohta ja meillä olisi jatkossakin neljä vuodenaikaa - kesä, kevät, talvi ja syksy!



tammikuuta 14, 2020

Ravintola Lasipalatsin blinikausi on alkanut - omnomnom

Lehdistötilaisuus

Varma merkki uuden vuoden alkamisesta on Ravintola Lasipalatsin perinteiset bliniviikot! Olen lukemattomia kertoja istunut ravintolan vihreässä Palmusalissa herkuttelemassa blinejä tammikuussa. Ravintola Lasipalatsi toi 2000-luvun alkupuolella tämän alunperin venäläisen aatelisten suuren herkun, rasvaisen tattarikakun eli blinin ruokalistalleen. Bliniviikkoja mainostettiin kaksikymmentä vuotta sitten näyttävästi sanomalehdissä jotta Lasipalatsin herkut löydettäisiin. Ja ne todella löydettiin joten perinne jatkuu yhä edelleen. Tänä vuonna bliniviikkoja vietetään Lasipalatsissa aina 28.3. saakka.


Alunperin vain väliaikaiseksi basaarirakennukseksi vuonna 1936 avattu Lasipalatsi on todellinen funkkishelmi. Lasipalatsin peruskorjaus valmistui maaliskuussa 2017 ja samalla avautui myös upeasti saneerattu ravintolatila. Tässä ravintolasalissa on historian havinaa ja tuulahdus menneisyydestä. Näitä arvokkaita, vuosikymmeniä muuttomattomina säilyneitä sisätiloja on Helsingissä vähän. Onneksi Ravintola Lasipalatsi on säilynyt ja remontissa sen pilareiden metallisävytkin on upeasti uudistettu. 


Mutta palataanpa takaisin herkullisiin blineihin! Löysin vanhan Hesarin artikkelin, jossa kerrottiin näin "Ensimmäiset maininnat blineistä ovat vuodelta 1860 Helsingfors Tidningarissa, kerrotaan Hotelli- ja ravintolamuseosta." Varmasti blinejä on syöty Helsingissä jo satojen vuosien ajan eli siis yhtä kauan kun kaupungissa on asunut venäläisiä. 

Nykyään suomalainen ja venäläinen blini kuitenkin eroavat aika paljon toisistaan. Meillä Suomessa blini on pysynyt muuttumattomana kun taas venäläisestä versiosta on tullut ohut, rapea lettu, joita Venäjällä nautitaan pikaruokana. Blinenä voidaan itänaapurissa nauttia myös ranskalaiseen tapaan makeilla tai suolaisilla täytteillä. Venäjällä kutsutaan meidän "suomalaisia blinejä" nimellä "olad". 


Blinit kuuluvat talveen ja Venäjällä ennen kaikkea myös laskiaisperinteeseen. Varsinkin Venäjällä ennen paastoon laskeutumista on tehty rasvatankkausta, jotta pystytään paastoamaan seuraavat 40 päivää aina pääsiäiseen saakka. Meillä Suomessa blinikausi alkaa jo tammikuun alussa kestäen muutamia kuukausia ja monissa ravintoloissa saa bliniherkkuja ympäri vuoden. 


Ravintola Lasipalatsin bliniresepti on pystynyt muuttumattomana jo 20 vuotta! Voissa rapeaksi paistettu blini raikkaalla smetanalla sekä kotimaisella mädillä on alkuvuoden herkku, joka lämmittää ihanasti talvisia vatsoja. Pisimmät blininpaistoperinteet löytyvät ravintola Lasipalatsista, jossa pienet valurautapannut ovat kuumenneet talvi toisensa jälkeen.


Ravintola Lasipalatsin keittiöpäällikkö Petri Simonen kertoi, että "tattarijauhoista, maidosta, hiivasta ja sokerista sekoitettua taikinapohjaa hapatetaan jopa kolme vuorokautta ennen muiden ainesosien lisäämistä. Näin syntyy kuohkea taikina." Ja pakko tunnustaa, että nämä blinit kyllä maistuivat taivaallisen hyviltä.


Ravintola Lasipalatsin blinilistalta voi valita blinin suosikkilisukkeellaan tai tilata valmiin valikoiman. Suosituin annos on ‘Syö blinejä niin paljon kuin jaksat’ kuudella erilaisella täytteellä hintaan 30 euroa. Vaikka blinit ovatkin herkkuani niin kaksi Lasipalatsin bliniä oli maksimimäärä itselleni. Saimme kuulla keittiömestarilta, että "eräs nuori herra olisi nautiskellut kerralla 13 bliniä!" Huh huh!


Mitä lisukkeita blineille sitten on tarjolla? Monien suosikkilisuke muikunmäti tulee Saimaalta ja sillä on D.O.Saimaa -merkki, joka kertoo tuotteen maantieteellisen alkuperän ja on tae sekä laadusta että vastuullisesta tuotannosta. Kotimaisen mädin lisäksi ravintoloiden lisukelistalta löytyy niin Pielisen savumuikkuja, Myrttisen suolakurkkuja, suomalaista riimihärkää kuin kotimaista metsäsienisalaattia. Omnomnom! 


Tämä bliniannos tarjoiltiin vegaanisena versiona vieruskaverilleni Lasipalatsin kabinetissa. Näiden blinien lisukkeina tarjoillaan muun muassa kaurajugurtista ja vegaanisesta majoneesista kehiteltyä smetanaa, punajuuri-omenatartaria ja pikkelöityjä kasviksia. Tästä voit kurkistaa tarkemmin blinivaihtoehtoja ja lisukkeita. 

Kaikki Ravintolakolmion ravintoloissa tarjoiltavat blinit ovat laktoosittomia. Gluteenittomia blinejä saa pyynnöstä. Upea juttu!

Kuva Finna

Jälkiruokana kevyesti greippiä, paahdettua valkosuklaata ja avokadoa. Juuri sopivan pieni jälkkäri ja tuo avokado oli hyvä päätös bliniaterialle. Toki jos vatsa vielä vetää niin À la carte -listalta löytyy muitakin vaihtoehtoja jälkiruoaksi. 


Ravintola Lasipalatsin lisäksi blinejä on tarjolla Meripaviljongissa, Suomenlinnan Panimolla, Juttutuvassa, Graniittilinnassa, Weeruskassa ja Casa Maressa. Ravintola Meripaviljongissa katetaan sunnuntaisin myös suosittu blinibrunssi.

Kotiin lähti tyytyväinen blinifani vatsa pulleana! 
Kiitos ihanasta blinihetkestä Ravintola Lasipalatsille. 

tammikuuta 11, 2020

Klassinen sininen on Pantonen vuoden 2020 väri


Pantonen vuoden 2020 väri on klassinen sininen ja ihan tarkasti se on Classic Blue 19-4052. Väri julkistettiin jo 2019 joulukuun alkupuolella New Yorkissa. Koska täällä blogissani kaikki oli enemmän tai vähemmän punaista jätin "sinisen postauksen" vasta nyt tammikuun alkuun. Jouluhullun blogiin ei sininen mahtunut mukaan :) Pantonen väri-instituutti on muuten jo vuodesta 2000 valinnut aina vuoden värin, 
Manola Blahnik

Valittu väri määrittelee trendejä ja väri näkyy myös markkinoinnissa, muodissa, blogeissa,  catwalkeilla ja sisustuksessa. Olen ainakin kerran aiemmin kirjoitellut Greenary sävystä, joka vuonna 2017 oli vuoden väri. Usein myös sisustusaiheisten postausten yhteydessä olen viitannut näihin mystisiin Pantonen väreihin. 

Viime vuoden väri oli elävä koralli / Living coral (Pantone 16-1546), jota näkyi mm. Tukholman huonekalumessuilla vuosi sitten todella paljon. Tikkurila oli silloin nimennyt omaksi vuoden värikseen Flamingo K319. Jännä juttu, että tänä vuonna Tikkula on valinnut vuoden värikseen H300 Lemonade, joka poikkeaa täysin Pantonen linjasta. Toisaalta muotimaailmassa keltaista näkyy myös tulevassa SS 2020 vaatetuksessa ja asusteissa. 



Aika hassu yhteensattuma on se, että minä kirjoittelin tänne blogiin jo marraskuun 2019 loppupuolella Manola Blahnikin kengistä. Silloin iskin SS 2020 kenkiä netistä selatessani silmäni juuri "sinisyyteen", jota Manoloissa näkyi jo. Olin jo aiemmin itse miettinyt alkaako minulla taas "sininen kausi" kun omaan sisustukseen oli ilmestynyt uudelleen sinistä mm. Fanni K:n matto. 

Sininen on värinä klassinen ja varmasti lähes jokaisen suomalaisen vaatekaapista löytyy jotain sinistä. Klassinen sininen on rauhoittava väri. Sininen värinä herättää myös luottamusta. Business pukeutumisessa sininen ja musta ovat molemmat turvallisia värejä, jotka tekevät  asusta asiallisen ja henkilöstä myös uskottavan. 

Ryan Roche SS 2020

Sininen väri on myös sekä taivaan että veden väri. Värinä sininen mielletään myös viileäksi ja usein makuuhuoneen sävyistä löytyy sinistä. Sininen ja sen sävyt kodinsisustuksessa kertovat minusta myös siitä, että kodin ilmapiiri on seesteinen ja romanttinenkin. Laivasto, univormut ja sininen kuuluvat myös yhteen. Sininen on myös virkavallan ja poliisien asujen väri.

Värissä on myös kuninkaallisuutta ja se onkin yksi klassisista heraldisista väreistä, joita käytetään vaakunoissa. Siniverisyydellä on aikoinaan tarkoitettu juuri aatelisia. Käsite on syntynyt siitä, että yläluokan vaalean ihon läpi kuulsivat verisuonet, kun taas päivettyneiden peltotyöläisen suonia ei nähnyt. Alun perin ilmaus onkin peräisin espanjankielestä "sangre azul". 


Meillä Suomessa on muuten yksi sinisen sävy, joka on rekisteröity väritavaramerkiksi. Legendaarinen "Fazerin sininen" hyväksyttiin 30.4.2001 ensimmäiseksi väritavaramerkiksi. Edellä mainittu tarkoittaa sitä etteivät muut suklaantuottajat saa käyttää tätä samaa värisävyä omissa pakkauksissaan Suomessa. Käärepaperin sininen on kyllä todella legendaarinen sävy. Se on minusta hyvin suomalainen ja värin tunnistaa vierailla lentokentillä tax free myymälöissä jo kaukaa. 


Otan tämän vuoden värin mielelläni vastaan ja luulen, että tämä vain vahvistaa "sinisen kauteni" jatkumista. Portugalin matkoillani olen vuosia sitten nähnyt niin kauniita sinisiä kaakeliseiniä, että melkein kyyneleet nousivat silmiin. Niiden innoittamana omassa kylpyhuoneessani on sininen mosaiikkilattia. Intiaan en varmaan koskaan uskalla matkustaa katsomaan Jodhpurin sinistä kaupunkia Rajasthaniassa mutta Santorinin sinisyyden haluan joskus nähdä. 



Mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella on vuoden väristä? 
Onko sininen suosikkisi vai inhokkisi? Onko omassa sisustuksessasi jotain sinistä? 








tammikuuta 09, 2020

Amos Rexin Birger Carlstedt näyttelyyn ehtii vielä kuluvalla viikolla


Amos Rexin Birger Carlstedtin elämäntyötä esittelevään näyttelyyn ehtii vielä kuluvan viikon aikana. Näyttely avautui jo 11.lokakuuta ja viimeinen mahdollisuus nähdä se on 12.tammikuuta. Amos Rexin näyttely uhkasi jo mennä minulta melkein ohi suun joulun ja vuodenvaihteen tohinoiden takia. Eilen työpäivän jälkeen ehdin kuitenkin ihailemaan Kultaisen Kissan Le Chat Dorén lisäksi paljon upeaa muutakin. Näyttely käsittää Carlstedtin koko tuotannon 1920-luvun abstrakteista kokeiluista aina 1950-luvulta alkaneeseen konkretistiseen kauteen saakka. Tätä näyttely ei kannata jättää väliin!

"Näyttely perustuu Amos Rexin kokoelmaan, joka on saatu testamenttilahjoituksena Birger Carlstedtilta ja hänen puolisolta, konserttipianisti France Ellegaardilta."

Birger Carlstedt 1907-1975


Suurena funkkisfanina aloitin näyttelykierroksen totta kai Le Chat Doré -kahvilasta. Carlstedt suunnitteli Suomen ensimmäisen funkkisinteriöörin Unioninkadulle vuonna 1929 avautuneeseen kahvilaan. Amos Rexin näyttelyyn tämä Kultaisen kissan -kahvilan sisustus on rakennettu uudelleen. Kahvilassa on mahdollista herkutella "kieltolain tunnelmissa". Valitettavasti minun vierailuni aikana kahvilassa ei juurikaan ollut tilaa istahtaa alas joten en "nauttinut kovaa teetä".


Kahvila avattiin lokakuussa 90 vuotta sitten täsmälleen samana päivänä kun Amos Rexin näyttely avautui. Birger Carlstedt suunnitteli ajan hermolla olevan kahvilatilan yhdessä arkkitehti Karl Malmströmin kanssa. Ravintoloitsija Amanda Carlstedt toimi kahvilan ravintoloitsijana ja hän oli Birger Carlstedtin äiti. Kahvilan sisustus oli sen ajan Helsingissä ja Suomessa sensaatiomaisen moderni.

Kahvila sai aikoinaan erittäin hyvän vastaanoton mutta kieltolain aikaisessa Suomessa se ei menestynyt joten valitettavasti kahvila lopetti toimintansa ja katosi. Kahvilasta "joka oli tuulahdus Pariisista" on jäljellä vain Carlstedtin guassisuunnitelmia ja valokuvia. Kahvilan yhteydessä oli myös Venäläinen kabinetti (vasen alakuva), joka on toteutettu näyttelyyyn lisätyn todellisuuden tekniikalla.


Kultaisen kissan -kahvilan lattiamaalausta pidetään Suomen taidehistoriassa yhtenä ensimmäisistä konstruktivistisista taideteoksista ja sisustusta yhtenä ensimmäisistä funktionalistisista kohteista. Sisustus edustaa bauhauslaisuutta, jossa käyttötarkoitus ja lavastukselliset elementit yhdistyvät. Tämä oli alkua Carlstedtin kuvataiteilijan uralle sekä myös myöhemmin alkaneelle teatterilavastuksen ajalle.


Olen viimeksi käynyt Amos Rexissä museon avajaispäivänä jolloin teamLab -näyttelyssä tässä näyttelytilassa oli ihan erilainen tunnelma. Ihmettelin katon jänniä valkoisia "palloja" joihin en silloin edes osannut kiinnittää huomiota. Edelleen olen sitä mieltä, että Amos Rex on WOW-arkkitehtuuria parhaimmillaan! Vähän harmitti kun huomasin, että tänään 9.tammikuuta olisi ollut kuraattorikierros Amos Rexissä ja itse näyttelystä olisi ihan varmasti saanut vielä enemmän irti.

Birger Carlstedt, Harlekiini 1938, öljy kankaalle / Sirkus 1937, öljy kankaalle

Sirkus puhutteli modernismin taiteilijoita ja näyttelyssä onkin esillä Birger Carlstedtin kolme erilaista hänen sirkusaiheista tauluaan. Taiteilijoita kiehtoi sirkukseen liittyvä dramaattisuus ja värikkyys. Töistä minua miellyttää eniten Sirkus ja sen "punaiset upeat sävyt".

Birger Carlstedt, Eläintenkesyttäjä ja tiikereitä 1938. öljy kankaalle 

Birger Carlstedt oli lapsuudesta saakka viettänyt kesiä Espoon Matinkylän Nokkalassa, jonka huvilaidylli näkyy mm. tässä Picnic -maalauksessa. Näyttelyssä kerrotaan, että inspiraatio tauluun olisi saatu ranskalaisen Èdouard Monet'n tunnetusta teoksesta Aamiainen nurmikolla.

Amos Rexin esittelyteksteissä mainittiin myös arkkitehti Lars Sonckin Amanda Carstedtille piirtämästä "Villa Carlstedtistä" ja Birger Carlstedtin funkkistyylisestä "Villa Fyrenäsistä", jotka molemmat löytyvät vielä Nokkalasta. Otan tavoitteeksi nähdä nämä rakennukset jossain vaiheessa. Nokkalan Majakka on tuttu paikka joten sinne täytyy tehdä taas kahvitteluretki. Nokkalassa on siis muutakin nähtävää kuin "se minkki".

Birger Carlstedt, Picnic 1934, öljy kankaalle

Birger Carlstedt, Asetelma 1934, öljy kankaalle

Birger Carlstedtin taulujen värikkyys puhutteli ja piristi kummasti harmaana sadepäivänä. Jopa kellarissa itäneet perunat sinisen emaliämpärin kera näyttivät äärimmäisen kauniilta. Carlstedtin tauluissa on hyvin arkisia aiheita kuten vihanneksia, kukkasia ja taulussa "Köksä" keittäjä leikkaamassa kinkkua. 


Birger Carlstedt, Perunakellari 1945, öljy kankaalle

Birger Carlstedt matkusti Pariisista Pohjois-Afrikkaan Marokkoon vuonna 1938. Marokko oli Algerian ohella yksi Ranskan alusmaista ja sinne tehtiin turistimatkoja. Carlstedt rahoitti matkansa kirjoittamalla Hufvudstadsbladetiin. Parin kuukauden matkasta syntyikin 100 luonnosta ja toistakymmentä värikästä öljyvärimaalausta myöhemmin. 

Birger Carlstedt Marokkolainen 1938, öljy kankaalle / Nainen vihreässä 1938, öljy kankaalle

Birger Carlstedt, Kaivolla 1939, öljy kankaalle

Birger Carlstedt, Uponnut katedraali 1949, öljy kovalevylle

1940-luvulla Birger Carlstedtin maalauksissa alkaa näkyä paluuta abstraktiin esitystapaan. Vuotta 1950 on pidetty jakajana esittävän ja abstraktin kauden välillä. Tälle ajalle ajoittuu maalaus Uponnut katedraali. Maalauksen nimi viittaa Claude Debussyn samannimiseen sävellykseen La Cathedrale Engloutie, joka puolestaan perustuu bretagnelaiseen legendaan Ys-kaupungin vajoamisesta mereen. 


Amos Rexin yhden salin seinällä on valtava ja erittäin vaikuttava Birger Carlstedtin Aamusta iltaan -maalauksen projisointi. Vuonna 1949 Carlstedt tekee seinämaalauksen A. Ahlström Oy:n tehtaan Kauttuan tehtaan ruokasaliin. Alkuperäinen teos on 12,5 m pitkä ja 2,5 m korkea - projisoitu teos on vähän pienempi. Teos kuvaa vuorokauden kiertoa ja ihmisiä viettämässä aikaa rentoutuen. Teoksen esittävä aihe on tyylitelty kubistisella tavalla.

Esillä on myös Birger Carlstedtin tekemiä luonnoksia aiheesta. Allaolevassa valokuvassa ylin on "luonnos" ja alempi "varhainen luonnos". Työ on erittäin vaikuttava ja olisin voinut seisoa sen edessä vain katsellen. Halusin valita myös osan siitä tuonne postauksen otsikkokuvaksi. Kubistisessa tyylissä on jotain todella kiehtovaa!



Birger Carlstedt oli taiteilijana äärimmäisen monialainen. Hänen tuotantoonsa kuuluu maalausten lisäksi myös muotoilua, puvustusta, lavastusta ja sisustukseen liittyviä teoksia. Näyttelyssä on esillä todella kauniita 1920-luvun lopulta Pariissa tehtyjä muotipiirustuksia. Myös taiteilijan maalaustarvikkeita on nähtävillä ja hänen kuuluisa "väripianonsa", jonka avulla Carlstedt tutki erilaisia väriyhdistelmiä.





Birger Carlstedtin "väripiano"

Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen näyttely!