syyskuuta 29, 2013

Jos metsään haluat mennä nyt....

sä takuulla yllätyt!
Minä koin eilen todella positiivisen yllätyksen syysmetsässä :)

Kaunis sää iltapäivällä sai pakkaamaan korin ja koiran mukaan ja suuntaamaan....öööööö...paikkaa en oikein voi paljastaa koska silloin menetän oman hyvän sienipaikkani. Pahoittelut jo etukäteen hyvät lukijani! Hyvän sieniapajan löytäminen on sellaista topsecret tietoa ettei sitä jaeta kuin harvan ja valitun kesken. Mukanani sienimetsässä olleet tietävät hyvin tämän paikan mutta myös heidän huulensa ovat sinetöidyt. Espoon rajojen sisäpuolella oltiin ja Kehä III ulkopuolella eli todella siis metsässä.

Ilma oli sienestykseen mitä mainioin ja ainoa mitä mitä mietin kumisaappaita jalkaan vaihtaessa oli mahdolliset hirvikärpäset. Muistan nimittäin yhdenkin metsäreissun kun näitä viheliäisia nypittiin tukasta ennen kotiinmenoa ihan hysteerisesti. Toisaalta syyskuu on ihan lopussa ja parina aamuna on ollut jo pakkasia joten toivottavasti kärpäsiä ei metsässä enää ole.

 

Sienestys on sellainen harrastus, johon olen oppinut tai minut on opetettu ihan lapsesta lähtien. Isoäidin ja Isotädin kanssa kävimme sieniretkillä ja heiltä ole oppinut myös sienien ryöppäämisen niksit. Lapsuuden kodissani syötiin myös sieniä paljon :) Ensimmäisen sienikirjani ostin muuten kirpparilta pari vuotta sitten ja tämäkin taitaa olla joku ikivanha painos.

 
Reippaasti siis polulta metsän siimekseen ja Minnie vapaaksi. Voi sitä riemua kun russeliriiviöni paineli pitkin metsää loikkien ja pomppien niin, että sammaleet vain pölisivät. Irtipääsemisen iloa parhaimmillaan :)
 
Suppilovahveloita tänne tultiin hakemaan ja ensimmäiset hetket niitä etsiessä ovat aina hermoja raastavia. Menin vanhaan, tuttuun paikkaan ison, kaatuneen puunrungon läheisyyteen, jossa on aina ollut suppiksia ihan silmänkantamattomiin. Mutta ensin minä en nähnyt yhtäkään sientä maassa.
 
 
Ja sitten aivan yhtäkkiä tadam, yksi suppilovahvero ja sitten toinen ja sitten kolmas JIHAA! Tältä sieniretkeltä ei selkeästi palattaisi tyhjän korin kanssa kotiin :)
 
 
Suppilovahverot ovat kyllä niin puusta pudonneiden, maatuvien lehtien väriä ja näköisiä, että niitä todella saa ensin tihruuttaa vaikka kuinka kauan. Joskus suppikset myös kasvavat aivan sammaleen seassa ettei niiden jalkoja juurikaan näe ja nopeasti katsottuna näkyy siis vain "lehtiä" sammalmatolla.

 
Puolukkaakin olisi vielä ollut metsässä mutta päätimme keskittyä nyt vain sieniin ja niistäkin suppilovahveroihin. Jonkin verran kangas- ja haaparouskuja myös näkyi mutta tämä sieniretki pyhitetään pelkästään vahveroille PISTE. Tullaan sitten toinen kerta ottamaan sieniä vähän laajemmin mukaan.

 
Kadehdin aina niitä ystäviäni, jotka sienessä noukkivat niin puhtaita sieniä ettei heidän tarvitse koskaan puhdistaa ja perata niitä kotona. Minun korissa on aina vähän rahkasammalta, lehtiä ja männyn neulasia sulassa sovussa sienien kanssa.


 
Emme muuten törmänneet maastossa yhteenkään ihmiseen mutta välillä metsästä kuului sellaista rytinää, että olin varma hirven/hirvien säntäävän esille jostain puiden takaa, Mutta hirviä ei nähty eikä myöskään niitä etukäteen pelättyjä hirvikärpäsiä.
 
 
Vaikka vielä pari viikkoa sitten hehkuttelin kesän jatkuvan niin kyllähän metsässä jo näkyi ruskan värejä ja saniaiset olivat ihan ruskeita. Toisaalta ilma eilen oli melko lämpöinen ja jonkun sääennusteen mukaan olisi tulossa lämmin syksy. En muuten yhtään pane pahakseni jos näin tulee käymään.


 
Pyörimme todella pienellä alueella metsässä vajaan tunnin ja sitten kori olikin jo melkein täynnä. Lopuksi löytyi vielä kolme keltaista kanttarellia korin päälle. Kanttarelleja olisin voinut toki ottaa enemmän mutta sienisaalis oli hyvä ja riittävä.

 
Sienestäjän iloinen ilme autossa "Tästä saaliista tehdään kotona kyllä herkkuja vielä."
Ja yhtään hirvikärpästä ei osunut kohdalle.

 
 Mukavaa sunnuntaita kaikille. Itse alan nyt uudelleenverhoilemaan muutamaa tuolia eli kerron tästä stailausprojektista joskus myöhemmin vähän enemmän.
 
Aurinkoa päiväänne - pus pus!
 
 
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. kivoja syyskuvia,vaikka en matolakkeja syökään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään matolakkeja syö - siis huonoja madonsyömiä sieniä :) Muuten kyllä sienet ovat sellaista herkkuruokaa et kuolaa valuu taas täällä päässä jo näppikselle.....
      Sienikastike, erilaiset paistokset, sienipiirakka..... nams!

      Poista