marraskuuta 10, 2013

Isänpäivänä

Tänään oli taas se marraskuun sunnuntai aamu kun isille kannetaan kaffet sänkyyn aamiaisen ja Hesarin kera monissa kodeissa. Meillä perinteisiin on vuosia kuulunut se, että teen kakun isälle koska isäni on täytekakkujen suhteen pohjaton. Jos olette joskus nähneet jonkun ottavan ison palan kakkua ei se varmaan ole mitään verrattuna minun isäni kakkupaloihin. Hoikkana miehenä tämä pieni pahe hänelle sallittakoon ja kakku on juuri oivallinen vieminen isänpäivänä omalle rakkaalle isälleni.
 
 
 Isän herkkua on kinuskikakku mutta toinen yhtä suosikki on hedelmäinen persikoilla koristeltu ja runsaalla kermalla kuorrutettu kakku. Tänä vuonna laitoin mansikka-banaani täytteen ja ananaskirsikoita koristeeksi tumman taloussuklaan lisäksi. On armollista, että kermaa saa laittaa paljon kun sillä pystyy peittämään niitä kakun "valuvirheitä" :) Isäni on myös perso suklaalle ja mitä tummempaa sen parempaa hänen mielestään. Isältä löytyy aina kotoa suklaakätköjä, joista on sitten käy napsimassa tätä herkkuaan "ikäänkuin salaa" :)

 
Kakun kuljettaminen omasta kodista vanhempien kotiin on aina yhtä haastava puuhaa. En omista - vaikka jo vuosia olen ollut hankkimassa - Tupperwaren mainiota kannellista ja kannettavaa kakkukupua ja tänä vuonna unohdin lainatakin em. kuvun vanhemmiltani. Ei auttanut muu kuin tehdä kakku pyörälle Ikean tarjottimelle ja käyttää siinä päällä harmomaista kesäkattauksiin kuuluvaa ötökkäkupua. Sitten vain kakku pelkääjän paikan jalkatilaan ja varovaista ajoa eikä yhtään äkkijarrutuksia. Onneksi päästiin perille ehjän kakun kera.

 
Isänpäivistä minulle tulee myös aina mieleen ne koulussa ala-asteella omin pikku kätösin tehdyt onnittelukortit, jotka ihan varmasti ovat tallessa vielä vanhemmilla jossain laatikoiden kätköissä. Kortit olivat varsinaisia taidonnäytteitä, joihin oli piirretty isä ja autoja tai kukkia isoilla harakanvarpailla kirjoitettu
I S Ä L L E <3
 
 
 
Päivänsankari aloitti perinteisesti kakkunsa ja asiaankuuluvan kokoisella palalla totta kai!
Kakku oli onneksi sopivasti kostunutta ja näytti maistuvan kaikille isää juhlistaville kahvin kera. Hassu juttu, että tämän ruusulla varustetun kakkulapion muistan myös aina isänpäivistä. Taidettiin tätä samaa lapiota käyttää myös äitienpäivinä.... Minusta on ihanaa pitää perinteistä kiinni juhla- ja merkkipäivinä - niistä tulee niin turvallinen fiilis.

 
Veljenityttöni - kummityttöni - esitti lopuksi papalle (siis isälleni) nukketeatteria ja meille oikein jaettiin istumapaikkoihin oikeuttava liput ja tuolit oli asinkuuluvasti järjestetty puoliympyrän muotoon. Teatterissa käytettiin avustajana nelijalkaisiakin joten oikein oli viihdyttävä teatteriesitys ja juhlakalukin piti.
 
 
Onnitteluhalaus vielä isälle - oot rakas <3    
 

2 kommenttia: