marraskuuta 12, 2017

Erilaisen merkityksellinen isänpäivä


"Isä nukutko?" kysyn kun tulen autoon. On pyhäinpäivän iltapäivä viime lauantaina. Olemme isän kanssa hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä viime syksynä kuolleen äitini haudalle. Isä on muutamia minuutteja aiemmin mennyt autoon kun olen vielä haravoinut lehdet haudalta. Isä ei vastaa kysymykseeni! Hän istuu etupenkillä silmät puoliummessa ja koukistelee sormiaan. Tulee se humahtava "veri pakenee päästä" -tunne. Kokeilen isän pulssia kaulalta. Pulssi löytyy mutta hän ei reagoi puheeseeni. Hänen on täytynyt saada joku sairauskohtaus, ajattelen.


Soitan veljelleni mutta hän on vielä matkalla hautausmaalle. Minun on toimittava nopeasti ja valitsen 112! Jostain kumman syystä puhun hätäkeskukseen ihan selkeästi. En itke tai ole hysteerinen. Kerron paikan missä ollaan. Osoitetta en osaa sanoa tai en muista. Saan ohjeet pitää isää tajuissaan kunnes ambulanssi tulee. Isän iho on kylmän hikinen ja edelleenkään hän ei vastaa. En osaa arvioida aikaa ja tuntuu ikuisuudelta odottaa. Kukaan hautausmaalla olevista ei tule kysymään tarvitsenko apua.

Soitan vielä toisen kerran koska ambulanssia ei näy. Minulle luvataan lähettää toinenkin auto avuksi. Saan isän vastaamaan "juu juu juu" kysymykseeni "Sattuuko sinua johonkin?". Isän hengitys muuttuu hyvin pinnalliseksi. Tulee pelko ja avuttomuuden tunne. Tunne etten osaa tai voi tehdä mitään isän hyväksi. Soitan vielä kolmannen kerran apua. Hätäkeskus kertoo ambulanssin olevan kilometrin päässä ja sitten näen jo auton. Alan hyppiä ja heiluttaa käsiä autoni vieressä, jotta ambulanssi varmasti näkee meidät parkkipaikalta.


Veljeni saapuu tyttärensä/kummityttöni kanssa paikalle. "Miksi sä täriset?" kysyy kummityttöni ihmeissään. Nyt vasta huomaan itse vapisevani kauttaaltaan. Ensihoitajat aloittavat nesteytyksen ja asettavat isään lukuisia antureita. Sitten hänet siirretään sisälle ambulanssiin. Ovet sulkeutuvat ja taas ajan matelu tuntuu ikuisuudelta. Seuraavaksi minut kutsutaan sisälle ambulanssiin. Kerrataan isän lääkitystä ja sairaushistoriaa. Seison toppatakissa kuumassa autossa yrittäen muistella kaikkea mitä muistan. Isällä on selkeästi kipuja koska hän voivottelee koko ajan.

Ambulanssin sivuovi vedetään yhtäkkiä auki. Ensihoitajien esimies saapuu paikalle. Isän tila on kriittinen ja hänet tullaan siirtämään HUSiin kiireellä. Ambulanssi hakee ensin Medihelillä lennätetyn lääkärin mukaan kuljetukseen. Minun pitää siirtyä ulos autosta mutta en haluaisi jättää isää sinne yksin.

Pyydän vettä itselleni toisen ambulanssin miehiltä kun katson isää kuljettavan auton kiitävän pellon halki. Tunnen itseni todella pieneksi ja voimattomaksi. Pyörryttää mutta en pyörry. Lähdemme ajamaan ambulanssin jälkeen kohden Meilahden sairaalaa. En muista matkasta mitään Helsinkiin. Jälkikäteen ajateltuna en olisi saanut itse edes ajaa autoa tuossa tilassa. Mutta olen toiminut koko iltapäivän ihan konemaisesti ajattelematta rationaalisesti.


Aika päivystyksen odotushuoneessa tuntuu ikuisuudelta. Lopulta sairaanhoitaja tulee ilmoittamaan, että isä on tutkittu ja viety kiireesti leikkaukseen. Isän aortassa on repeytymä. Meitä kehotetaan lähtemään kotiin koska leikkaus voi kestää 4-5 tuntia. Saamme sairaalan numeron, johon voi soittaa.

Illalla kahdeksan aikaan saamme tiedon, että isän aorttaan on asetettu proteesi. Potilaan tila on vakaa ja hänet on siirretty teho-osastolle. Seuraavat kaksi vuorokautta kertovat mihin suuntaan tilanne tulee kääntymään. Isälle on tehty avosydänleikkaus eikä hän ole enää mikään nuori poika. Rintalasta on halkaistu kahtia, jotta on päästy operoimaan. Toivon parasta enkä halua pelätä pahinta! Isä oli 2008 vakavassa auto-onnettomuudessa ja kuntoutti itsensä siitäkin, ajattelen. Isä on taistelijaluonne eikä hän anna periksi, hoen itselleni.


Näemme isän seuraavana päivänä teho-osastolla. Hänet on tuntia aiemmin otettu pois hengityskoneesta. Isä tunnistaa meidät kaikki ja vastaa meille kysymyksiin täysin järkevästi. Hän jopa naurahtaa yhdelle vitsille. Tunnen helpotusta mutta kaikki on vielä niin alussa toipumisessa. Kuntoutus isosta sydänoperaatiosta tulee olemaan pitkä tie mutta näen jo valoa tunnelin päässä.

Maanantaina isä siirtyy jo sydänosastolle Meilahdessa ja saamme käydä katsomassa häntä siellä. Narkoosiaineet ja vahvat opiaatit aiheuttavat isälle välillä ihan sekavia puheita. Meille vakuutetaan ammattitaitoisen ja empaattisen henkilökunnan puolelta, että leikkauksen jälkeen voi olla useita päiviä sekavuutta. Tunnen silti avuttomuutta kun isä puhuu välillä ihan höpöjuttuja.

Isän sekavuus poistui vähitellen ja hän on puheissaan jo ihan oma itsensä kiinni ajassa sekä paikassa. Hengitysharjoituksia jatketaan päivittäin ja liikkumista lisätään kun voimat palaavat. Isä syö ja katsoo televisiota kun menen katsomaan häntä perjantai iltapäivällä. Tuntuu käsittämättömältä ajatella edellisen lauantai iltapäivän tapahtumia hänet nähdessään.


Tänä isänpäivänä minä menen onnittelemaan omaa isääni Meilahteen sydänosastolle. Tunnen äärimmäisen suurta kiitollisuutta siitä, että isä sai mahdollisuuden vielä jatkaa elämäänsä. Isän omia sanoja lainatakseni "Sain uuden elämän." Toipuminen on käynnissä ja jokainen päivä on askel parempaan. Hitain pienin askelin...

Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset 
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita 
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä 
Suvi Teräsniska 

♥ Hyvää isänpäivää kaikille ja erityisesti omalle rakkaalle isälleni ♥



36 kommenttia:

  1. Voi olet onnekas. Oma isäni kuoli juuri tuohon aortan repeämiseen. Kovia jouduit kokemaan ja ei ole helppoa seurata vierestä kun mitään ei pysty tekemään, mutta urheasti toimit.
    Pikaista paranemista isällesi! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita ❤ Olen pahoillani isästäsi kohtalosta.
      Olen tässä viikon päivät jäsennellyt kokemisiani ja käynyt myös kriisiapua saamassa.
      Asiaa pitää käsitellä ettei jää mieleen kummittelemaan ja ymmärtää se myös.
      Uskon, että kriisi tilanteessa menee "autopilotti" päälle ja tekee sen mitä pystyy.
      Tai mihin saa ohjeita hätäkeskuksesta.

      Poista
  2. Onneksi kaikki on hyvin nyt!

    Pikaista parenemista isällesi ja ihanaa viikonloppua sinulle ihanuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli ❤ päivä kerrallaan pienin askelein eteenpäin.

      Oikein mukavaa lomaa teille Murun kanssa. Nauttikaa lämmöstä ja golfista.
      Ollaan kuulolla kun palaatte.

      Poista
  3. Voi! Kyyneleet silmissä luin tarinaasi ja tunsin tuskani! Voimia sinne ja onneksi isäsi voi paremmin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤ Olen ensiaputaitoinen mutta tuossa tilanteessa en voinut kuin odottaa. Hätäkeskus ehdotti isän siirtämistä takapenkille mutta yksin en siihen olisi kyennyt. Onneksi en edes yrittänyt koska se oli varmaan myös pahentanut tilannetta.
      Hyvää sunnuntaita ia isänpäivän viettoa ❤

      Poista
  4. Voi että, ihan tuli kyyneleet silmiin kun luin kirjoitustasi. Voimia isällesi toipumiseen <3 Hyvää isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna❤ Oli erittäin pysähdyttävä tapahtuma ja onneksi tähdet olivat suosiolliset isäni kohdalla. Hyvää isänpäivää myös sinulle❤

      Poista
  5. Onneksi olitte yhdessä <3 Oma isäni, ei niin vanhakaan vielä, taisteli hengestään muutama vuosi sitten. Jaan kanssasi nuo tunnot, joista osaat niin hyvin kirjoittaa. Hyvää isänpäivää halausten kera <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati❤ Tallaiset tilanteet pysähdyttävät kyllä omankin elämän aika totaalisesti. Luulen etten olisi osannut kirjoittaa tästä heti tapahtuman jälkeen. Vaati aikaa sulattaa ja prosessoida asiaa. Hyvää isänpäivää sinnekin❤

      Poista
  6. Voi hurja! Onneksi isäsi ei ollut yksin ja sai apua. Todella pelottava tilanne. Toipumista isällesi ja hyvää sunnuntaita ja isänpäivää teille molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ❤ Onni onnettomuudessa oli se ettei isä ollut yksin. En uskalla edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos hän olisi ollut ajamassa yksin autolla. Tilanne oli kyllä pelottava mutta siinä hetkessä sitä ei osannut ajatella pelolla. Piti vain toimia.
      Hyvää isänpäivän iltaa myös sinne!

      Poista
  7. Voi Marjo, hienoa, että osasit toimia ikävässä tilanteessa ja saat vielä pitää isäsi luonasi. Toivotan hänelle voimia kuntoutumiseen, jotta pääsette vielä yhteisille retkillenne.
    Mietin aiemmin tänään, etten oikein tiedä miten suhtautuisin kaikkiin isänpäivätoivotuksiin, kun isäni ja molemmat vaarini ovat kuolleet vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Olemme siis juhlineet poikieni isää ja ukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ❤ Tässä oli mukana onni onnettomuudessa ettei isä todella ollut yksin liikenteessä tai vaikka ajanut autoa kun tämä tapahtui.

      Mukavaa isänpäivän iltaa teidän perheelle ja ihanalle Niilolle paljon rapsutuksia ❤

      Poista
  8. Huh. Onneksi teillä oli enkeli olkapäällä ja onneksi olitte tosiaan yhdessä tapahtumahetkellä. Tsemppiä isäsi toipumiseen ja sinulle asian läpikäymiseen ❤️ Tuo autopilootti on jännä tunne. Oma isäni säikäytti alkuvuonna ja minä, armoton tunneihminen osuin paikalle ja lähdin hoitamaan asioita. Järki toimi erityisen kirkkaasti ja organisointi toimi, lääkärissä pidin jämäkkänä isän puolta päästä tarkempiin tutkimuksiin ja jälkihoito heillä kotona oli kaiken huomioivaa. Vasta kotiin päästyäni romahdin, voimat olivat aivan loppu. Onneksi teillä ja meillä selvittiin nyt säikähdyksellä. Tuntuu myös hyvältä tietää että tuo autopiloottivaihde on hädän hetkellä olemassa. Hyvää isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu ❤ Onneksi sinä jaksoit tuossa oman isäsi tapauksessa ❤️

      Pystyn hyvin samaistumaan sinuun tuossa oman isäsi tilanteessa. Lääkärissä / terveyskeskuksessa kannattaakin pitää toisen puolta, että siellä pärjää. Itsekin olen tässä oman isäni toipumisen kuluessa googletellut vaikka mitä asioita ja niitä sitten myös kysynyt osastola käydessäni.

      Hätätilanteessa ihminen voi myös ylittää omat fyysiset rajansa hetkellisesti. Kun adrenaliini nousee ja tilanne on päällä ei välttämättä tunne edes omaa kipuaan vaan tekee vaan sitä mitä pitää tehdä. Autopilotti hoitaa sitten tilannetta puolestasi.

      Poista
  9. Olipa teillä hurja pyhäinpäivä, huh huh. Ei tuollaists kellekään toivoisi, mutta uskon myös hyvään kohtaloon, onneksi se tapahtui juuri silloin kun olitte vielä yhdessä ❤️. Hienoa että pystyit toimimaan ja isäsi saatiin parhaaseen hoitoon mitä pikimmin. Varmasti rankka kokemus sinulle ja siitä kannattaa puhua, ettei mitään pelkoja jääkään. Ihana kuulla, että isäsi voi jo paremmin ja paraneminen voi pikku hiljaa alkaa. Lämpöisiä ajatuksia ja halauksia sinulle ja koko perheellesi sekä enkeleiden suojelusta jatkoon ❤️��❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari ❤️

      Kokemus oli ravistava ja sitä on kyllä käsitelty jälkikäteen. Tämä blogipostauskin on yksi osa tuota käsittelyprosessia. Olen myös käynyt kriisiterapeutin luona.

      Halaus myös sinulle ihana ystäväsi ja voimia sekä toipumista sinulle sekä kaikkea hyvää ❤️

      Poista
  10. Voi apua, ihan järkyttävä kokemus isällesi ja myös totta kai sinulle. Pikaista paranemista isällesi ja ihanaa isänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ❤️ jossain vaiheessa meidän pitää myös puhua asia isän kanssa läpi mutta vielä ei ole sen aika. Annetaan ensin vähän ajan kulua ja isän kuntoutua.
      Haluan etähalata sinua koska oma isäsi menehtyi juuri isänpäivänä ❤️

      Poista
  11. Tunsin suurta myötätuntoa. Sait kyyneleet poskilleni. Mietin sitä, että isälläsi oli enkeli vierelläsi - sinä. Jos hän olisi ollut yksin, voi olla, että ei hän olisi selvinnyt. Sinä pelastit hänen henkensä <3 Tsemppiä molemmille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju ❤️ kauniisti sanottu. Mukavaa isäpäivän iltaa sinulle!

      Poista
  12. Voi Marjo - tuli itku ja mieleen viime kesä ja äitini <3 Saamme olla kiitollisia. Kiitollisia ja siunattuja <3
    Voimia isällesi kuntoutumiseen ja sinulle uskoa tukea häntä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady ❤️ Muistan sinun koskettavan kirjoituksen äitisi kohdalta ja muistan miten se kosketti silloin. Saamme olla kiitollisia molemmat ❤️

      Poista
  13. Tsemppiä! :) Onneksi hän sai lisäaikaa. Olen joutunut omaa isäänikin käydä sairaalassa katsomassa kaksi kertaa. Ensin hän jäi auton kanssa pendoliinin alle ja jäi ihmeen kaupalla henkiin ja hänellä meni vain oikean käden keskisormen jänne! Toisella kerralla hän sai sydäninfarktin ja selvisi siitäkin<3 Kyllä noi aina pysäyttää ja pistää ajattelemaan! Onneksi välillä on suojelusenkelit matkassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ❤️ Sinun isälläsi on ollut hyvin samanlainen kohtalo kuin minun isälläni. Sekä auto-onnettomuus että sydänjuttu. Onneksi meidän molempien isät ovat selvinneet ❤️ Ne suojeluenkelit ovat olleet molempien mukana.
      Kivaa alkaa viikko sinulle!

      Poista
  14. Huh. Miten suurta onnea onnettomuudessa sisältyi tähän suureen tragediaan. Nyt on veljekset molemmat avosydänleikattu, pikkuveli tosin jo viitisentoista vuotta sitten.

    Voimia toipumiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna ❤️ onnea onnettomuudessa todellakin ja suojeluenkeleitä myös.
      Välitän terveiset isälle ja toipumista tässä on vielä pitkän aikaan.
      Pienin askelein ja päivä kerrallaan... ❤️

      Poista
  15. Onneksi olit paikalla❤

    Appeni henki oli hiuskarvan varassa kun häneltä löytyi ns. "leskentekijä", onneksi anoppini ilmoitti ettei ota miestään kotiin, ennekuin hänet on tutkittu perinpohjaisesti ja hoitaja osasi tulkita verikokeita joita lääkäri ei jostain syystä osannut. Appi lähtikin siitä paikasta suoraan sairaalaan leikkaukseen. Hän on saanut monia hyviä vuosia lisää, vaikka lähtö oli hyvin lähellä siinä hetkessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Kaikki sydämeen liittyvät jutut ovat pelottavia ja onneksi appesi "leskentekijä" löydettiin ja leikattiin ajoissa.

      Poista
  16. Voi kokemuksesta kertoa, että niitä ihmisiä, jotka toimivat rationaalisesti ja järkevästi, silloin kun on tarkoitus toimia, on valitettavasti kovin vähän. Yleensä osa lamaantuu täysin ja toiset vain ihmettelevät, että pitäis kai tehdä jotain. Pahimmillaan vain menevät ohi.

    Onneksi isälläsi oli sinut vierellä, eikä hän ollut yksin. Suomalainen sairaanhoito on huippuluokkaa ja vaikka tilanne teho-osastolla näyttääkin pelottavalta, potilaat ovat siellä todella hyvissä käsissä. Kun esim. omalta mieheltäni poistettiin kokonaan toinen keuhko, ei hetkeksikään tullut tunne, etteivätkö lääkärit tietäisi mitä tekevät.

    Nyt vaan toive siihen, että ei tule mitään komplikaatioita. Toipuminen lähtee sitten käyntin nopeasti, kunhan opiaattipohjaiset lääkkeet saadaan pois. Tulet hämmästymään vielä, miten nopeasti isäsi on taas jaloillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna rohkaisevasta kommentistasi ❤

      Muistan lukeneeni joskus artikkelin siitä miten ihmiset käyttäytyvät kriisitilanteissa. Osa taistelee, osa laamantuu ja osa pakenee. Mielestäni artikkelissa puhuttiin siitä, että "eläin ihmisessä" nostaa hädän hetkellä päätään. Tunteet laitetaan syrjään ja vaistot ohjaavat toimintaa. Varmasti riippuu myös omasta persoonallisuudesta miten käyttäytyy. En ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa ja siksi hämmästelin käytöstäni.

      Olen ollut sairaanhoidon tasosta erittäin otettu. Erittäin ammattitaitoista henkilökuntaa ja varmasti Suomen parhaat sydänkirurgit. Keuhkonpoisto kuulostaa hurjalta mutta kun on hyvissä käsissä sekin onnistuu kuten miehelläsi.

      Minäkin toivon, että paraneminen jatkuu ilman komplikaatioita. Varmasti saa vielä opiaatteja mutta onneksi se hurja sekavuus on väistynyt ja on tässä maailmassa. Eilen on mietti käytännön asioita kotona, laskujen maksuja jne.

      Poista
  17. Ihmisiä on kahdenlaisia, toiset menevät kriisissä ihan lukkoon. Onneksi sä pystyit toimimaan ja pelastettua isäsi. Mikä ihme ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko ❤ Kuten tuolla aiemmin kirjoittelin niin ehkä tämä on minun tapani reagoida vaikka toki yllätti kun en aiemmin ole vastaavassa ollut - ja toivottavasti en koskaan enää tulevaisuudessakaan.

      Poista
  18. Onneksi olit isäsi kanssa, kun tämä tapahtui. Ja pystyit toimimaan. Toivon isällesi paljon voimia toipumiseen. Ja sinulle myös voimia Marjo -ystäväni. Elämä on varjoa ja valoa. Lämpimiä ajatuksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ystäväni ❤️ Isä on siirtynyt jo kuntoutusosastolle Espooseen.

      Poista