helmikuuta 06, 2019

Helmikuinen postikorttimaisema


Tänään taivas oli heleän sininen ja aurinko paistoi! Hymyilytti koko päivän kun lukemattomien hitaasti madelleiden harmaiden lumisadepäivien jälkeen koitti jälleen ihana valoisuus. Helmikuinen valo sai vitivalkoiset hanget aivan hohtamaan. Maisema näytti melkein siniseltä kun taivas heijasteli myös lumesta. Lukemattomat lumihiutaleet ovat kuorruttaneet luonnon. Runollisesti sanotaan ettei yksikään lumihiutale ole toisensa kaltainen. Avautuvat maisemat olivat suoraan kuin kauniista postikortista. Täysin sininen taivas, lumen kuorruttamat puut, tuulessa huojuvat kaislat ja pikku hiljaa laskeva aurinko.


Kaipasin koko eilisen päivän happea Tukholman messuilla. Aikainen herätys ja yli puolenyön venähtänyt paluulento viivästymisen takia tekivät olostani jotenkin ihan nuupahtaneen. Olin myös viettänyt aikaa hälisevässä messukeskuksessa ja kaipasin luonnon hiljaisuutta ympärilleni. Otin aamusta Minnien mukaan toimistokoiraksi ettei russelipusselin tarvitse taas olla yksin kotosalla. Ajaessani iltapäivällä Kehää kotia kohti päätin, että nyt on päästävä hetkeksi ulos nauttimaan säästä!


Päätin kurvata kohden Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnaa Tarvaspäätä. Pääsisimme merenrannalle sekä metsämaisemaan tutuille lenkkipoluille ja autonkin saisi museon parkkialueelle ulkoilun ajaksi. Pakkasta oli -9C astetta mutta niin se aurinko vain porotti, että Tarvonsalmen kevyenliikenteen sillan kaiteilta oli sulanut jo lunta muodostaen jääpuikkoja. Hihkuin jo mielessäni "kevät tulee" vaikka monta takapakkia tässä vielä otetaan ennen kuin kevät ihan oikeasti saapuu. Mutta olettehan panneet merkille miten lintujen laulu aamuisin on lisääntynyt? Linnut tietävät, että valon määrän kasvaminen tietää päivän pitenemistä ja jossain vaiheessa talven selkä taittuu.


Emme kivunneet tällä reissulla katsomaan Tarvaspään ateljeelinnaa. Voit kurkata postauksestani "Tatuoidut taideteokset Tarvaspäässä" miltä tämä Gallen-Kallelan Espoon Laajalahteen rakennuttama linna näyttää. Paikka on itselleni hyvin merkityksellinen ja olen käynyt täällä lapsesta saakka. Ateljeelinnan pihalla olevan puisen Jättihauen pään muistan jo pikkutytöstä. Se oli kiinnostavan pelottava mutta aina sitä piti päästä ihmettelemään. Huomasin juuri etten koskaan ole esitellyt blogissa itse Tarvaspäätä, joten tästä tuleekin minulle "missio" kuluvalle vuodelle :)



Minnie halusi myös poiketa vähän metsäpolulle joten pakkohan omistajan oli seurata ja siirtyä pois kävelytieltä. Kovin pitkälle emme polkua edenneet sillä työmatkalaisella ei ollut jalassaan ulkoiluhousuja vaikka Icebugit olikin aamulla sujautettu jalkaan. Tätä polkua olisi päässyt rantaviivaa pitkin kulkemaan aina Tarvaspään saunarakennukselle. Olemme usein täällä kesäisin samoilleetkin. Talvinen polku oli myös todella kapea ja mikäli katse herpaantui hetkeksikään tallatusta urasta astui syvään hankeen humahtaen polveaan myöden lumeen.

Postikorttimaisema karkotti mukavasti väsymyksen ja nuupahtaneesta olosta ei ollut tietoakaan kun lenkkimme läheni jo parkkipaikalla olevaa autoa. Minnie oli nauttinut lenkistä sekä niistä lukuisista rusakonpapanoista, joita pitkäkorvat olivat jättäneet sille hangelle. Kysyin kerran eläinlääkäriltä onko tästä ikävästä tavasta koiruudelle haittaa mutta eläinlääkäri vain naurahti "tapansa kullakin joten anna napostella jatkossakin".


Postikorttimaisemat saavat minun puolestani jatkua vielä monena päivänä.

8 kommenttia:

  1. Eilinen ilma oli tosi kaunis; tosiaan kuin postikortista ♥ Minäkin haistelin työharjoittelusta lähtiessäni kevättä ilmassa. Aurinko lämmitti ihan oikeasti jo hetken. Pian kylmyys kuitenkin sitten saapui, kun aurinko alkoi laskea. Teidän eiliset lenkkimaisemat ovat kyllä olleet todella kauniit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laajalahden maisemat ovat kauniita. Silloin kun Gallen-Kallela on 1900-luvun alkupuolella aloittanut linnan rakentamisen on voitu ehkä puhu "erämaasta" Espoossa. Sen jälkeen kun Turunväylä valmistui muuttui maisema täysin ja Tarvaspää jäi rantakaistaleelle tien ja meren väliin.

      Tsemppiä loppurutistukseen ♥

      Poista
  2. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee vaikka matkan varrelle sattuu varmaan monta pyryttävää päivääkin. Loppukuusta täytyy jo ruvetakin tarkkailemaan kurottavatko ensimmäiset lumikellot hangen läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan totta, että "kevät keikkuen tulevi". Termisesti helmikuu on vielä ihan selkeästi talvikuukausi. Mutta ehkä jo maaliskuun alussa voidaan nähdä lumikelloja jos tuo hanki tuosta sulaa :D

      Poista
  3. Eilen oli kyllä huikean kaunis päivä. Tänään olisin voinut skipata aamu-ulkoikun, mutta tulipahan sitä nyt kuitenkin oltua ulkona päälle tunti 😀
    Ihanaa torstaita sinulle Marjo ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna oli todella harmaa sumuinen ja ikävä keli. Liikenteessä näkyvyys huono ja ihmiset taas kaahasivat kuin viimeistä päivää. Sinä pääset/joudut ulos joka päivä töissä oli sää mikä hyvänsä. Onneksi olet tervehtynyt❤️

      Poista
  4. Kauniita kuvia auringonpaisteesta. Onneksi aurinko välillä näyttäytyy meille. Odotan kevätaurinkoa, toivotaan ettei hanget katoa ennen sitä. Laajalahti on upea ulkoilupaikka, kävelen siellä usein. Sinulle sattui upea sää. Huomasin myös, että linnut ovat alkaneet laulaa. Kevät tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kun aurinko tulee esille pilviverhon takaa pitkään jatkunee harmaan kauden jälkeen minun tekisi melkein välittömästi mieli rynnätä ulos nauttimaan siitä. Voisin jättää ihan kaiken kesken vain tankatakseni itseeni hetken tätä valoa ja vähän myöhemmin keväällä sitten sitä lämpöäkin.
      Laajalahden rannat ovat upeita paikkoja ja varsinkin keväällä...sitä odotellen <3

      Poista