kesäkuuta 19, 2019

Mäntän kuvataideviikot 2019, Ihmisen aika - taidetta ja avajaistunnelmia

Berit Talpsepp-Jaanisoo, The Sphinx / Paavo Paunu, Normaalien maihinnousu

Mäntän XXVI kuvataideviikot alkoivat perinteisesti kutsuvierasavajaisilla 15.6. Pekilossa. Jo vuodesta 1993 järjestetty taidetapahtuma on Suomen merkittävin kesäinen nykytaiteen katselmus. Mäntän kuvataideviikot ovat avoinna 16.6.-1.9.2019 päivittäin 10-18 ja Pekilo on avoinna myös juhannuksena! Pääpaikan Pekilon lisäksi tapahtuma levittäytyy myös muualle ympäristöön. Taavetinsaaressa (lähellä Serlachius Gösta museota) ja Mäntän kaupunkitilassa on myös nähtävillä taidetta.


Tänä vuonna kuvataideviikkojen teema on Ihmisen aika. Mukaan kutsutuista yli 50 taiteilijasta monet pohtivat ekologiaa ja vastuuta maailman tilasta. Mäntän näyttelyn teema on siis hyvin ajankohtainen ja meitä jokaista koskettava. Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta tällä maapallolla olisi elämää vielä meidän lapsille ja lapsenlapsillekin?

Osaa taiteilijoista yhdistää Lappi ja pohjoinen ulottuvuus. Taiteilijat ovat tutkineet ihmisen vaikutusta ympäristöön monilla eri tavoilla. Asiaa voidaan tarkastella niin uskonnon, politiikan, ihmissuhteiden kuin vaikka eläintenkin näkökulmasta. Kaikkihan vaikuttaa kaikkeen täällä yhteisellä maapallollamme ja myös yhteiskunnassa.


Teuri Haarla, "Teurin amateurinen Biokänni salissa sallii torjutun paluun" 
löytyy Pekilon ulkopuolelta.

Tämän vuoden kuraattorina toimii Marja Helander ja Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijat ovat hänen kutsustaan mukana. Helander on saamelainen valokuva- ja videotaiteilija sekä elokuvaohjaaja, jonka juuret ovat Helsingissä ja Utsjoella. Hän on teoksissaan tutkinut mm. omaa identiteettiään suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin välissä. Helander on ollut itse taiteilijana mukana Mäntän kuvataideviikoilla 1995 ja 2005.

Vuonna 1995 yksi kuvataideviikkojen kohteista on ollut Pekilon lähellä oleva kerrostalo, jossa olen itse yöpynyt muutamia kertoja. Talossa nimittäin sijaitsee ystäväni Minnan omistama Mäntylinnan huoneistomajoituskohde. Marja Helander oli yksi taiteilijoista, jotka saivat tuolloin käyttöönsä huoneen kerrostalosta omalle työlleen. Helander oli omien sanojen mukaan täyttänyt huoneensa pumpulilla. Olisi todella mielenkiintoista tietää mahtoiko huone olla nykyisen Mäntylinnan jossain huoneessa...?

Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Marja Helander

Pekilossa on todella paljon mielenkiintoista katsottavaa neljässä eri kerroksessa. Olen poiminut tähän postaukseen muutamia itseäni erityisesti kiinnostaneita taiteilijoita töineen. Oli pakko vain karsia kuvia ja taidetta jotenkin järkevään määrään koska minulle kertyi tältä taidereissulta valokuvia melkein 700! Taiteilijoita on näyttelyssä yli 50 ja monelta heistä on myös useampia töitä mukana.

Elina Ruohonen, Tickets please!

Taidemaalari Elina Ruohosen työt ovat äärimmäisen värikylläisiä mikä miellytti minua. Ne on maalattu öljyväreillä läpinäkyvän pleksipohjan päälle, joka saa aikaan maalauksen kerroksellisuuden. Ruohosen uusin maalauskokonaisuus ottaa kantaa ilmastomuutoksen jälkeiseen aikaan. Teoksessa "Tickets, please!" hän pohtii minkälaisilla arvoilla me ihmiset lunastamme paikkamme tulevaisuuden Nooan arkkeihin. Maalauksissa on mukana paljon symboliikkaa.

Elina Ruohonen, Tickets please!

Paavo Paunun kahdeksan metriä korkea installaatio "Normaalien maihinnousu" on todella vaikuttava. Kun astut sisälle Pekiloon näet jo hahmon alaosa. Sen valtavat jalat, roikkuvat isot käsivarret ovat edessäsi mutta hahmon pää ja yläosa jäävät vielä pimentoon koska hahmo todella kohoaa seuraavien kerrosten tasolle avoimessa Pekilon keskiosassa. Tätä teosta oli haastava kuvata ja minulla on siitä lukematon määrä valokuvia muistikortilla. Toisaalta normaalit ihmiset hahmon vieressä loivat hauskaa kontrastia siihen mitä suuruus voi olla. Palasin vielä kerran ennen lähtöäni teoksen eteen ihailemaan sitä hetkeksi.

Paavo Paunu, Normaalien maihinnousu

Kuvanveistäjä Berit Talpsepp-Jaanisoon töistä olen jo aiemmilla kuvataideviikoilla pitänyt. Teoksessa The Caryatides voi löytää yhtymäkohtia antiikin naishahmoihin, jotka kannattelevat kuin marmoripilarit temppelien rakenteita. Nämä näyttelyn "naishahmot" on muotoiltu sekä leikattu digitaalisesti ja ne ovat styrofoamia. Toisessa työssään Talpsepp-Jaanisoon on yhdistänyt oman hahmonsa ja jäniksen yhteen. Kuva tästä The Sphinx -veistoksesta löytyy postauksen avauskuvasta.

Berit Talpsepp-Jaanisoo, The Caryatides

Puhutteleva teos on Kaija Kiurun Forcing Nature, joissa on yhdistelty vanhoja metallisia  lampunvarjostimia, täytetty näätä ja näätien nahkoja. Nahat ovat lappilaisen käsityöntekijän ylijäämämateriaalia. Installaatiossa näätä symboloi luontoa, jota ihminen muokkaa ja käyttää omiin tarpeisiinsa.

Kaija Kiuru, Forcing Nature

Pekilon kattoon on ripustettu Hanna Vihriälän installaatio Pyhäjoki, Suvanto. Se on rakennettu tuhansista valkoisista seppelenauhoista, joihin hautajaisissa kirjoitetaan muistosanat. Nämä tyhjät seppelenauhat muodostavat katosta roikkuessaan Pyhäjoen pohjan profiilin. Joella on Pohjanmaalta kotoisin olevalle taiteilijalle tärkeä merkitys. Taiteilija on omistanut teoksen omalle isälleen, joka toivoi ennen kuolemaansa vielä kerran kuulevansa Pyhäjoen äänen. Koskettava teos!

Hanna Vihriälä, Pyhäjoki, Suvanto

Panu Rytkösen Taivaaseen juoksija on veistetty teos, joka koostuu monista osista. Rytkösen teokset ovat suuria ja ne sivuavat usein kuoleman ja menetyksen mysteeriä. "Taivaaseen juoksija käsittelee kuoleman mysteeriä muuan muassa barokkiin viittaavan muotokielen kautta. Mozartin ikoniseksi korotettu hautajaissaatto kummittelee taustalla, hevoset vievät toiseen maailmaan ja sudeksi muuttunut koira juoksee vierellä viimeisen matkan. Onko kuolema kaiken loppu?" luonnehtii kuraattori Marja Helander tätä teosta.

Panu Rytkönen, Taivaaseen juoksija - osa teoksesta

Sari Koski-Vähälä käyttää teoksissaan usein roskia ja "ylijäämäaineksia": pureskeltuja purukumeja, hiuksia, vanhoja vaahtomuovipatjoja, sukkahousuja jne. Kuvataideviikoille Koski-Vähälä on tehnyt tuhansista pihlajanmarjoista seinäraanua muistuttavan teoksen. Toinen teos on valkoiset ruusut, jotka on muovailtu käytetystä purkasta.

Sari Koski-Vähälän tuhansista pihlajanmarjoista koostuva raanumainen teos

Sunna Kitti, Kangastus - sarjakuva on minusta kiehtovaa saamelaista mangaa.


Anna Estarriolan installaatio ihmisyydestä yhdistää tasapainoilevan akrobaatin ja eläinhahmon, joka odottaa omaa vuoroaan estradille. Eläinhahmon silmien paikalle on projisoitu videolla taiteilijan omat silmät. Tätä tuijotti ihan lumoutuneena pitkän aikaan enkä ollut ainoa!


Jaakko Tornbergin kokoelma luksusta parodioivia pienoisveistoksia on aivan huikea. Nämä seinälle kiinnitetyt kultaiset ja lukemattomilla yksityiskohdilla varustetut hahmot ovat kaikki erilaisia. Ne ovat todella yksilöllisiä ilmeineen ja eleineen. Joku muistuttaa vähän robottia joku toinen taas eksoottista satuhahmoa. Oli hauskaa miettiä mistä kaikkialta osia on saatu tähän työhön. Tornbergin toinen työ on mustia vähän samanlaisia hahmoja seinäpinnalla ja niihin on yhdistetty myös ääntä. Kultaisen teoksen edessä kuvattiin varmasti enemmän kuin missään muualla näyttelyssä!

Jaakko Törmälehto, satiirisia huomioita akryylille ihmisen ja luonnon suhteesta

Jussi TwoSeven, Vulpes Vulpes

Jussi TwoSeven on kuvataitelija, jonka juuret ovat graffitissa ja katutaiteessa. Hän käyttää töissään sabluunatekniikkaa ja spray akryylimaalia. Ympäristöaiheet ovat hänen juttunsa ja taiteilijan eläinkuvissa luonto, metsä- ja villieläimet tuodaan kaupunkimaisemaan. Mäntässä nähdään kettuja. Pekilossa on seinän kokoinen Vulpes Vulpes ja Mäntän kaupunkikuvassa näkyy myös kettuja sähkökaapeissa. Postauksen lopussa on kuva Pekilon lähellä olevasta pikkuketusta. Tarkemmin kettujen sisältö löytyy kuvataideviikkojen sivuilta.

Aimo Katajamäki, "Mitä tapahtuu metsässä?"

Aimo Katajamäen kysyy uusissa puuveistoksissaan "Mitä tapahtuu metsässä?". Katajamäen teoksia Pekilossa ovat mm. iso paha susi, Punahilkka, Batman ja korppejakin. Näissä puuveistoksissa on jännän humoristinen sävy ja ne tuovat satukirjojen hahmot mukaan todellisuuteen. Sadut ovat pelottavia mutta samalla hyvin opettavaisia minusta.

Kuvataiteilija Viva Granlund


Mammu ja Pasi Rauhala ovat taiteilijapari, joka käsittelee teoksissaan kotia ja parisuhdetta. "Kaiken se kestää" on heidän elämänmittaisen taideprojektinsa nimi. Huoneellinen valokuvia pariskunnasta hääpuvuissa hyvin arkisissa askareissa. Tilasta löytyy myös hauska videoteos.


Taiteilijakollektiivi Kunst koostuu viidestä taiteilijasta: Christina Holmlund, Pia Paldanius, Sirpa Päivinen, Anu Suhonen ja Julia Weckman. Tämä ryhmä on humoristinen ja yllätyksellinen. Heidän teoksessaan "Final Tours -lopun ajan matkatoimisto" osallistutaan Pekilossa vastaamalla 33 kysymykseen. Vastausten perusteella selviää pääseekö matkalle mukaan vai ei...

Mäntän kuvataideviikoilta löytyy paljon mielenkiintoista tämän postauksen lisäksi. Pekilossa järjestetään myös Kuvataideviikot XTRA, jonka oheisohjemassa pureudutaan mm. ilmastomuutosahdistukseen, biotaiteeseen, Mäntän tulevaisuuteen ja saamelaisuuteen. Luvassa myös mm. näyttelijä Kati Outisen opastus Pekilossa. Lisäinfoa tästä.

Saamelaisartisti Wimme Saari ja saksofonisti Tapani Rinne esiintyivät avajaisissa.

Jussi TwoSeven, Vulpes Vulpes - sähkökaapit ympäri Mänttää






12 kommenttia:

  1. Upeita taideteoksia :) Noita sähkökaappeja voisi ympäri Suomea kyllä samaan tapaan koristella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mänttä oli tänä vuonna erityisen mielenkiintoinen! Kettu sähkökaapit olivat minustakin tosi kivoja. Olen todella mukavaa, että kaupunkikuvaa elävöitetään maalamalla harmaat tylsät sähkökaapit. Jos hyvin käyn pääsen ehkä itsekin tekemään tuollaista...

      Poista
  2. Erityisesti nuo Jussi TwoSeven teokset olivat todella upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän paljon hänen töistään. Todella mielenkiintoisia töitä ja pidän siitä, että ne näyttävä niin realistisilta. Oma hauska yksityiskohta on tuon "maalin valuminen". Näyttää, että ne olisi tehty kiireessä.

      Poista
  3. Taide on kyllä piristävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Taide on näkökulmia, herättää keskustelua, laittaa ajattelemaan, kyseenalaistaa, ihastuttaa ehkä vihastuttaakin mutta joka tapauksessa se harvoin jättää katsojaa täysin kylmäksi.

      Poista
  4. Näihin avajaisiin olisin halunnut, vaikka hiukan kammoan ihmisjoukkoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekilo on tilana niin suuri ettei siellä kyllä minusta tänä vuonna tullut sellaista ryysistunnelmaa. Ei ollut niin kuumakaan kuin vaikka viime kesänä. Taidetta on vaikea katsoa ja myös kokea jos ihmisiä on liikaa. Toivottavasti ehdit käydä Pekilossa nyt kesällä.

      Poista
  5. Vähän erilainen näyttely ja itse tilakin. Ketut on ihania ja aika upealta näytti myös saamelainen manga.
    Leppoisaa torstai-iltaa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekilossa on vielä 1990-luvulla valmistettu eläinten rehua eli pekiloa. Siitä tulee rakennuksen nimi ja koska on entinen tuotantolaitos on se valtavan korkea myös. Upeat puitteet esittää nykytaidetta ja tänne voi todella rakentaa 8 metriä korkean teoksen kuten Paavo Paunu on tehnyt.
      Kivaa sunnuntaita Outi!

      Poista
  6. Mielenkiintoisen näköinen näyttely -ja hei, tuollaiset sähkökaapit kiitos muuallekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että Jussi TwoSeven tekee näitä "susi"sähkökaappeja teidänkin suunnalle :)

      Poista