tammikuuta 23, 2020

Elannon entinen pääkonttori tuo mieleen muistoja lapsuudesta


Hämeentien ja Kaikukadun kulmauksessa sijaitsee punatiilinen iso rakennus. Ikoninen oman aikakautensa helmi on seissyt samalla paikalla jo kauan - yli 90 vuotta. Kahdeksankerroksisen talon kulmatorni kellotauluineen näkyy jo kaukaa kun sitä lähestyy Hakaniementorin suunnalta. Tässä Hämeentien maanmerkissä toimi vuosikymmeniä Elannon pääkonttori.

Taloon sekä erityisesti sen juhlasaliin liittyy myös paljon rakkaita muistoja minun omasta lapsuudestani. Perinteiset joulujuhlat, valkopartainen joulupukki, aito kuusi ja ruskea lahjapussi, sisällään omena ja pipareita ovat edelleen mielessä. Juhlamekko, lakeerikengät, letitetty tukka ja jännitys mitä ohjelmaa tänä vuonna nähtäisiin. Perhosia vatsassa!

Elannon talon upea porraskäytävä on todella hyvin säilynyt ja se onkin Museoviraston suojelema.


Elannon pääkonttorin on suunnittelut arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka valmistui arkkitehdiksi 1909. Vähäkallion piirustupöydältä ovat lähteneet monet Elannon myymälät sisustuksineen ympäri Suomea sekä lukemattomia asuin- ja tehdasrakennuksia. Vähäkallion merkittävimpiä rakennuksia ovat mm. Yrjönkadun uimahalli 1928, Helsingin oikeustalo (ent. Salmisaaren Alkon tuotantolaitos, pääkonttori, keskusvarasto) 1938-1940, Franzenia (ent. Yhteiskunnallinen korkeakoulu) 1930 ja Kallion lukio 1927.

Vähäkallio suunnitteli myös pilvenpiirtäjää ihan Helsingin keskustaan tontille, johon myöhemmin rakennettiin Akateemisen kirjakaupan talon. Pilvenpiirtäjässä olisi ollut peräti 18 kerrosta! Vähäkallio osti itselleen myös Kytäjän kartanon ja tältä ajalta on peräisin myös Kytäjän kirkkorakennus. Arkkitehdin viimeiseksi työksi jäi Kansakoulukadulle noussut Helsingin suomalaisen klubin talo.

Elannon pääkonttori, suuri toimistosali, valokuvaaja tuntematon 1948, kuva Finna


Vähäkallio suunnitteli itse asiassa juuri perustetulle Osuusliike Elannolle koko Hämeentien korttelin jo vuonna 1917.  Korttelia rajasivat Hämeentie, Kaikukatu, Lintulahdenkatu sekä kaareva Lintulahdenkuja. Vähäkallion suunnitelmat toteutettiin vaiheittain. Vuonna 1921 nousi keskusvaraston rakennus ja Elannon moderni leipomo 1924. Itse Elannon pääkonttorirakennus 1928 ja Lintulahdenkujan puoleiset vihannesvarastot sekä viljasiilot syntyi 1930-1940 -luvuilla. Kortteli edustaa "punatiilistä osuusliikearkkitehtuuria" ja kiitos Museoviraston se on hyvin säilynyt kokonaisuus.


Elannon pääkonttorista on sanottu, että se edustaa Tukholman kaupungitalon tyylistä klassismia. Avustavana arkkitehtina Väinö Vähäkallio käytti Ragnar Wessmania. Rakennus valmistui vuonna 1928 ja sitä laajennettiin sekä korottiin 1942, Rakennuksen koristelussa on käytetty korkeatasoisia materiaaleja, julkisivussa fasaditiiltä sekä graniittia ja sisätiloissa koristemaalauksia, lehtikultausta ja marmoriakin. Tässä talossa on kauniita kattoja joten siellä liikkuessaan kannattaa ehdottomasti vilkaista välillä myös ylöspäin. Alkuperäiset valaisimet ovat myös todella kauniita!


Elannon pääkonttorirakennus on valtavan suuri eli kooltaan peräti 11 000 neliömetriä! Alun perin rakennus sisälsi hallinto-, toimisto- ja asuinkerroksia. Talon valmistusajankohtana erittäin moderneja ratkaisuja talossa edustivat juhlasalin elokuvakonehuone, neljännen kerroksen avokonttori, automaattinen puhelinkeskus ja paternoster-hissi. Vastaavia hissejä oli vain Eduskuntatalossa ja Stockmannin tavaratalon henkilökunnan käytössä.

Elannon pääkonttori, juhlasalin aulan naulakot, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna


Elannon säästökassa sijaitsi toisessa kerroksessa ja ylempänä talossa oli juhlasali, jossa toimi Elannon Näyttämö -niminen harrastajateatteri lähes 80 vuoden ajan. Elannon toimitusjohtaja Väinö Tannerin virka-asunto oli sijoitettu talon kuudenteen kerrokseen. Osuusliike Elanto oli pitkälti Tannerin luomus ja erittäin lähellä hänen sydäntään. Väinö Tannerin mukaan on nimetty läheinen urheilukenttä ja hänelle on myös pystytetty patsas sen viereen.

Elannon pääkonttori, juhlasalin naulakot, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna


Miksi minä sitten pikkutyttönä pääsin tähän huikeaa taloon ja sen juhlasaliin joulujuhliin? Molemmat isovanhempani äidin puolelta olivat töissa Osuusliike Elannon palveluksessa. Isoäiti oli kaupan puolella ja isoisä puolestaan kuljetuskaluston kanssa tekemisissä. Isoäiti vaikutti mm. Hakaniemen sekä Kluuvin tavarataloissa ja isoisä toimi joskus myös Väinö Tannerin autonkuljettajana.

Ennen joulua työntekijöiden lapsille tai lapsenlapsille järjestettiin joulujuhlat tuolla isossa juhlasalissa Elannon pääkonttorin yläkerroksissa. Muistan vieläkin elävästi kun nousimme hissillä ylempiin kerroksiin ja hississä oli vielä silloin sellainen verkko-ovi. Hissistä kuului hassu narina ylöspäin mentäessä. Meitä lapsia vanhempineen tai isovanhempineen oli paljon ja käytävillä oli melkoinen puheensorinaa.

Elannon pääkonttori, juhlasalin aulan kahdeksankulmainen ikkuna, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna


Päällysvaatteet jätettiin naulakkoon ja vaihdettiin jalkaan sisäkengät - siis ne lakeerikengät, joita sai pitää aina juhlissa. Muistan kun isoäiti siisti myssyn alla sekaisin menneitä päällishiuksia kiristäen samalla lettieni rusetteja. Ja sitten mentiin sydän pamppaillen istumaan ja odottamaan, että ohjelma alkaisi. Kaikkea kivaa jouluista ohjelmaa oli tarjolla ja myös Elannon Iskun voimisteluseuran taitavat tytöt esittivät aina jotain. Elannolla oli oma voimistelu- ja urheiluseura Isku (perustettu 1921), joka toimii nykyään nimellä Elise (vuodesta 2008).

Elannon pääkonttori, juhlasali, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Muistan vieläkin elävästi sen hetken kun saimme legendaarisen ruskean paperipussin, joka oli joululahja juhlaväelle. Joku kirjoitti joulun aikaan Facebookissa, että tällaiset "joulupussit" olisivat taas palanneet koululaisten joulujuhliin. Vaikka pussin sisältö ei ollut tuon kummoisempi se lämmitti aina mieltä. Muistan miten ylpeä olin omasta joulupussistani ja lapsena minä myös pystyin syömään sen punaposkisen omenankin. Ehkä siellä oli viimeisenä vuosina myös muutamia karkkeja - ihan varma en ole asiasta. 


Kasvoimme aikuisiksi veljeni kanssa ja isovanhemmat jäivät eläkkeelle joten joulujuhlatkin loppuivat. Kävin muutamia kertoja isoäidin kanssa myös säästökassan puolella hoitamassa jotain hänen raha-asioita. Kun Elanto vuonna 1995 poistui talosta ja isovanhemmatkin olivat jos siirtyneet ajasta ikuisuuteen en enää käynyt talossa. Opetusvirasto toimi rakennuksessa parikymmentä vuotta päävuokralaisena kunnes 2016 se muutti sieltä pois.

Talon omistaja on nykyään Genestra ja se avattiin osittain uudelleen yleisölle keväällä 2018. Entiseen säästökassaan on tehty ravintola ja talosta löytyy myös toimistohotelli, kuntosali, joogasali, start up -yrityksiä, suunnittelutoimistoja, mainostoimisto jne. Yritysten tiloihin ei valitettavasti pääse kuin kutsuttuna.

Mikä parasta olen asiakkaani luona päässyt myös näkemään tämän juhlasalin nyt uudelleen. Pakko myöntää, että mieleen tulvahti lämpimiä muistoja jostain vuosikymmenten takaa. Olin nyt aikuinen ilman niitä lettejä ja lakeerikenkiä mutta se fiilis oli ihan samanlainen kuin sillä pienellä ruskeaa paperipussia puristavalla tytöllä.

Tätä kuvaa ei ole otettu Elannon pääkonttorin juhlasalissa mutta ikäni täsmää joulujuhlien ajankohtiin.


Menin hissillä ylös asiakastapaamiseen mutta halusin kävellä tämän upean portaikon alas ja vain ihailla. En ole vielä ehtinyt käynyt säästökassan paikalle avatussa ravintolassa joten laitoin sen kevääni "must to visit" -listalle. Kauniisti saneerattu taloa ja samalla tein aikamatkan lapsuuteeni!

16 kommenttia:

  1. Ihana tarina ja tuo talo on todella kaunis. En tiennytkään, että siellä toimii nykyisin ravintola. Rappukäytäviä pääsee ilmeisesti ravintolavieraat ihailemaan vapaasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen kerroksen Säästökassa tilaan on tehty ravintola, jossa on vähän samanlainen fiilis kuin Salutorgetissa eli isoja pilareita jakamassa tilaa. Ravintola on kuvien perusteella enemmän bistromainen ruudullisine lattioineen. Tilassa pitäisi olla myös jotain entisiä Elannon aikaisia huonekaluja kunnostettuna.

      Mielestäni kun menet sisälle Kaikukadun puolen pääovesta pääset vapaasti itse rappukäytävään. Jos ei pääse hissillä ylös niin portaita ainakin porrastasanteille. Tuonne juhlasaliin pääsee vain vierailemalla yrityksessä, jonka tiloissa se nykyään on.

      Talo on kyllä upea!

      Poista
  2. Onpas kaunis talo! Rakastan itse eri aikakausien arkkitehtuuria aivan älyttömästi. Erityisesti kaikkien pienten yksityiskohtien bongaaminen on ihanaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi! Kävelemme päivittäin monien upeiden rakennusten ohi ehkä huomaamattakaan niitä jos emme osaa katsoa niiden kauneutta. Vanhojen talojen sisätilat ovat myös äärimmäisen kiinnostavia ja juuri tällaiset hyvin säilyneet kokonaisuudet. Onneksi kaikkea ei ole purkuvimmassa purettu vaan niitä on suojeltu :)

      Poista
  3. Kaunis taloa ja upea historia sinulle sen kanssa :)

    VastaaPoista
  4. Onpa upeita yksityiskohtia tuossa talossa. Kerrankin katse kohdistuu kattoon 😀
    Ihanaa iltaa sinulle Marjo ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi <3 talossa on monia kauniita kattoja.
      Kivaa tiistaita sinulle ja paranemista flunssan kourista <3

      Poista
  5. Ihana tarina ja mahtavaa muistojen havinaa. Upea talo sisältä, ulos päin ei näytä kovin kummoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melissa <3 Talo on sulautuu hyvin teollisuuskortteliin vaikka kätkeekin sisäänsä upeita yksityiskohtia. Tuo kahdeksankulmio aihe toistuu mm. sisäkatoissa ja ikkunoissa. Muistot ovat ihania ja täällä ne tulvahtivat kyllä mieleen!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen yhdistelmä omaa historiaasi ja talon historiaa.
    Minäkin olen käynyt täällä muutaman vuoden "osa-aikaisesti" töissä tietotekniikkakonsulttina!
    Vähän hankala matka Espoosta, etenkin autolla, mutta jotenkin siitäkin selvittiin.
    Olihan tuossa, silloinkin, historian havinaa läsnä enemmän kuin Länsiväylän varren uusissa toimistotaloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko :) Juhlasali ja sisäänkäynti ovat parhaiten jääneet lapsuudesta mieleen ja sellainen "tietty tuoksukin" yhdistettynä aina jouluisiin tuoksuihin. Muistan myös hyvin näyttämön esirippukankaan, joka näytti ihanan pehmeältä.
      Jännä juttu, että olet ollut täällä töissä. Kyllä talo voittaa uudet toimistotalot mennen tullen vaikka toki matkaa onkin tänne kaupungin halki sinulle kertynytkin.

      Poista
  7. Oi miten ihana kuva susta, olet ollut kaunis ja pienestä pitäen. Onpa upea historian havinaa ja todella mielenkiintoista kuulla teidän perheen historiasta liittyen Elantoon. En tiedä kehtaanko paljastaa, mutta omassa lapsuudessa taas heh en saanut käydä Elannossa ja Saludo kahvi mm. oli vallan kielletty sumppi meillä.

    Syntinen olo tuli, kun salaa kävin ja minähän kävin. Tälläistä oli elää sotaveteraani isovanhempien kanssa, joille ns. vasemmalle menevä suuntaus ei käynyt alkuunsakaan. Silloin oli niin vahvasti Hok ja Elanto ja nyt ovat sulautuneet yhteen. Nyt tälläinen kylmän sodan ajattelu tuntuu aivan hassulta, mutta pala omaa historiaa sekin ja toisaalta sodan runtelemat mielet voivat lietsoa jonkinlaisiin hassutuksiin ja äärimmäisyyksiin.

    Ihanaa uutta viikkoa Marjo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Minulla oli lapsena aina hiukset sekaisin vaikka ne oli kauniisti letitetty aamulla. Oli todella kova menemään ja tekemään päivän mittaan kaiken näköistä. Muistan, että luokkakuvissakin hiukseni aina hapsottivat sinne tänne. Välillä kun piti käydä välitunnilla roikkumassa pää alaspäin tai keinumassa kovaa. Ei siinä hiukset siisteinä pysyneet.

      Osuusliikkeillä on pitkä ja vaiheikas historia, jonka juuret johtavat 1800-luvun Brianniaan. Suomeen ensimmäiset perustettiin 1809-1900 lukujen vaihteessa vastauksena kaupan alalla vallinneisiin puutteisiin ja epäkohtiin. Paljon on tapahtunut noista ajoista tähän päivään verrattuna. Yhteiskuntakin ihan erilainen ja HOK sekä Elanto yhdessä:)

      Kivaa tiistaita Tiia <3

      Poista
  8. Tämä on kyllä upea tila toimistoille ja ravintoloille. Minun tutun toimisto on tässä samassa kiinteistössä. He pitävät tosi hyvän huolen yrityksen siisteydestä kunnioittaakseen kaunista vanhaa tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tilasta pidetään hyvää huolta. Vanhoja rakennuksia tuleekin kunnioittaa.

      Poista