huhtikuuta 01, 2020

Kaikesta huolimatta kevät tuli ja huhtikuu alkoi


Tänään alkoi vihdoin pitkän ja piinaavan maaliskuun jälkeen huhtikuu! Maaliskuun aikana maailmamme muuttui ihan yhtäkkiä totaalisen erilaiseksi. Tuttu turvallisuuden tunne hävisi ja näkymätön uhka tuntui roikkuvan kaikkialla. Jokainen vastaantulija saattoi kantaa mukanaan jotain ikävää, jota pitää ja kannattaa välttää. Kevätpäiväntasauskin 20.maaliskuuta tuntui jäävän Wuhanin mustan joutsenen jalkoihin. Viime viikonloppuna siirsimme taas Suomen kesäaikaa ja valoisuuskin illalla on lisääntynyt. Meidän pitäisi juuri nyt kääntää kasvomme aurinkoon ja hymyillä leveästi alkaneelle keväälle. Mutta aivoissa takoo ajatus millainen mahtaa tulla huhtikuusta? Tai sitä seuraavista kuukausista...


Mitä jos"Huhtikuu on kuukausista julmin..." kuten alkaa T.S.Eliotin kuuluisa runoelma Autio maa? Ilmestyessään vuonna 1922 tämä moderni, pitkä ja äärimmäisen vaikuttava viisiosainen runo merkitsi käännekohtaa 1900-luvun runoudessa. Autiomaa (The Waste Land) ilmestyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Runoelma kuvaa kaupungin ja ihmiskunnan murtumista, kuivumista ja kuolemaa. Autiomaan johtoaiheita ovat murtunut nykyisyys, loistava mennyt ja myytti.

»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin»

T.S. Eliot


T.S.Eliotin Autiomaa loppuu kuitenkin kolmeen sanskriitinkieliseen sanaan - shantih shantih shantih (anna, osoita myötätuntoa, hallitse itsesi). Nämä sanat esiintyvät intialaisessa tarussa, jossa jumalien ja ihmisten isä toistaa kolmesti tavun DA, josta sanat johdetaan. Huhtikuu voi hyvin siis olla aivan erinomainen kuukausi! Huhtikuu voi hyvin olla juuri SE kuukausi, jonka aikana tapahtuu murros viruksen etenemisen suhteen. Ihmisiä sairastuu vähemmän eikä kukaan menetä henkeään.


Kun olin ensimmäisen kerran kirjoittanut pandemiasta sain lukijaltani Pinalta viestin, jonka haluaisin nyt jakaa täällä blogissa. Pina oli lähettänyt minulle venetsialaisen Irene Vellan edellisellä viikolla kirjoittaman runon, jonka Iida Riekko oli suomentanut. Pina oli kirjoittanut minulle seuraavat saatesanat "Runossa on jotenkin sellaista toivoa, että toivon sen tuovan valoisaa mieltä ja uskoa elämän voittoon!"

Moni lukijoistani on voinut tämän runon jo nähdä vaikka Facebookissa missä se leviää mutta haluan silti jakaa sen kanssanne. Kävimme tänään Minnien kanssa pitkällä kävelylenkillä, jonka varrella luonto näytti miten voimakas kevään lisääntynyt valo ja lämmön määrä on. Kaikkialla näkyi silmuja ja pieniä lehtiä. Sinivuokkojakin löysimme jo eilen. Luonto oli toiminut ihan kuin tuossa Irene Vellan runossa ihan kuten jokaisena keväänä tätä ennenkin.


"Oli maaliskuun 11.päivä 2020,
kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni,
ihmiset eivät menneet enää ulos.

Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.

Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.

Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.


Oli maaliskuun 11.päivä vuonna 2020,
ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.

Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.

Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja,
koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.

Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.


Oli maaliskuun 11.päivä vuonna 2020,
ja kaikki määrättiin karanteeniin.
Vanhukset, perheet ja myös nuoret.

Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.

Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.

Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.


Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle,
että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia,
jotka huomenna tarvitsivat apua.

Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän ja talous romahtavan.


Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.

Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki tv:n ääressä ja päämininisteri sanoi Yleisradiolle,
että hätätila on päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.

Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.


Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille elämän voiman.

- Irene Vella -

Kiitos Pinalle tämä ihanan ja lohduttavan runon lähettämisestä. Tämä tilanne on väliaikainen ja yhdessä me voimme estää virusta leviämästä hallitsemattomasti. Me selviämme tästä mutta se tapahtuu vain jos noudatamme sääntöjä yhdessä. En halua uskoa T.S.Eliotin sanoin "Huhtikuu on kuukausista julmin". Haluan uskoa, että alkanut huhtikuu on täynnä toivoa paremmasta!

"Pidä tuolta itsestäsi mutta myös lähimmäisestäsi ♥ 
Me olemme nyt kaikki samassa veneessä, joka ei liiku 
jos kaikki eivät souda samaan suuntaan."

18 kommenttia:

  1. Tuo runo kosketti minuakin syvästi. Mietin että se olisi pitänyt kirjoittaa blogiin, mutta kun sinä teit sen, minun ei enää tarvitse <3

    Wuhanin musta joutsen on vienyt blogini turhankin syviin ja synkkiin vesiin. Seuraavaksi palaan takaisin valoon, ja muistelen kaunista merta valtameran tuolla puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua se kosketti myös ♥

      Olen todella suuri Italia fani ja kiertänyt maan ristiin rastiin. Tuntuu niin pahalta ajatella sitä surua, murhetta ja epävarmuutta minkä keskellä italialaiset elävät. Kun katsoo kuvia autioista kaupungeista ja lukee uutisia tuska vain lisääntyy. Toivottavasti pandemia väistyisi sieltä kohta.

      Jään odottamaan sinun uutta postausta valtameren toiselta puolen. Tsemppiä ♥ kyllä me selviämme tästä.

      Poista
  2. Aurinko ja luonnon herääminen antavat kyllä voimaa näihin hetkiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet NIIN oikeassa Mira ♥ Lämpö ja valo herättävä kaiken talven jälkeen
      uudelleen ja sen on merkki luonnon voimasta. Tsemppiä ♥

      Poista
  3. Auringosta saa voimaa jaksaa eteenpäin. Minulle huhtikuu on hyvä kuu, koska se on kuukausi, jossa olen syntynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko saa hymyilemään ja uskomaan tulevaan. Onnea vielä tätäkin kautta synttäritytölle ♥
      Huhtikuu on hyvä kuukausi!

      Poista
  4. Postauksesi on toiveikas. Kiitos! <3 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija ♥ Emme voi kuin toivoa ja uskoa parempaan huomiseen.
      Jossain vaiheessa pandemia on pakko voittaa ja silloin voimme hymyillä.

      Poista
  5. Luonto antaa voimaa, se elää omaa eloaan kaikesta huolimatta. Päivien piteneminen, luonnon vihertyminen, merituulet rantakallioilla, mustasta mulasta puskevat kukat tuovat iloa kaiken keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihanaa kun illat ovat valoisia ja aamulla herää myös valoon.
      En ole suuri kesäajan kannattaja mutta onhan siinä myös puolensa ainakin
      näin keväällä. Katsotaan mitä kesäajasta tullaan päättämään.
      Luonto ♥

      Poista
  6. Luonto ja valo antaa niin paljon voimaa! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne ♥ juurikin näin. Luonto näyttää mihin se pystyy yhdessä valon kanssa.

      Poista
  7. Ihan näin runolliseksi en keväänkään tiimoilta heittäydy, mutta tuli mieleeni, että oletko nähnyt kevätlintupostimerkkiarkin, tämän kevään uutuus, jossa on ovat lorun linnut: kuu kiurusta kesää, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
    Uskoisin, että pitäisit - käy ostamassa, jos postissa poikkeat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkkauksesta Pirkko! En ollut tietoinen, että tallaisia merkkejä on ilmestynyt.
      Tuo loru tai runonpätkä on tänä vuonna varmaan "aikaisessa" kun ensimmäinen onnistunut
      mustarastaankin pesintä oli tammikuun lopussa. Ehkä västäräkit ovat jo kohta täällä... :D

      Poista
  8. Kaunis runo ja kyllä kevään puhkeaminen antaa minulle ainakin toivoa! Toivotaan ettei huhtikuu ole kuukausista julmin.
    Luonta ja valo antavat voimaa!!!! Mukavaa viikonloppua :)
    Pidetään itsestämme ja läheisistämme huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli ♥ Huhtikuu voi olla hyvä kuukausi ei todellakaan julma.
      Luonto ja siellä liikkuminen rauhoittaa minua tässä tilanteessa ja
      siellä ei juurikaan törmää muihin kun osaa valita reitit.
      Hyvää viikonloppua ja kyllä me selviämme tästä, tsemppiä ♥

      Poista
  9. Huhtikuu noin yleensä antaa jo paljon toivoa. <3 Tänään on aurinko paistanut ja lunta tupruttanut, hyvin sekava sää siis, kuten maailman tilannekin. Nautin kuitenkin ulkoilusta ja valosta ja niistä olen todella kiitollinen.

    Sydämellistä viikonloppua Marjo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä paistaa tällä hetkellä aurinko mutta eilen tuli vähän lunta, joka tosin
      on sulanut jo eilen poiskin. Ilmat eivät ehkä ole ihan tyypillisiä mutta
      kuten totesit on maailman tilanne muutenkin niin kovin outo. Katsoin juuri
      kuvia autioituneista suurkaupungeista. Jotenkin käsittämätöntä..

      Hyvää viikonloppua Tiia ♥ voimia ja tsemmppiä!

      Poista