huhtikuuta 08, 2020

Miten saa ajan kulumaan kun "kotoilee eristyksessä"


Vietän tällä hetkellä viidettä kotoiluviikkoa koronan takia! Havahduin yhtäkkiä tänään, että jäin etätöihin kotikonttorille todella jo 10.maaliskuuta. Apua miten nopeasti aika kuluukaan! Juurihan minä lähdin työpaikalta huudellen ovensuusta "Hei, hei nähdään huomenna!" Nyt en aamuisin enää aja ruuhkaista Kehä Ykköstä kuunnellen SuomiPoppia samalla miettien "Mihin ajokaistat on yön aikana taas mahdettu muuttaa?". 


Siirryn sujuvasti aamiaispöydästä suoraan tietsikan ääreen ja aloitan työt. Olen todella onnellisessa asemassa, että voin tehdä työtäni myös kotoa käsin. Nykyinen työpäiväni poikkeaa vain siltä osin normaalista arjestani, että kokoukset käydään ruudun välityksellä enkä tapaa siis fyysisesti kollegoita tai asiakkaita. Muuten kaikki minusta sujuu ihan normaalisti ja todella jouhevasti!


Ystäväni ovat varovasti kyselleet, että "Miten ihmeessä voit olla nyt vain kotona kun aina muuten olet menossa?" En itse ainakaan vielä ole kokenut mitään ongelmaa olla "kotoilemassa" ja noudattamassa valtiovallan ohjeita "pysy kotona". En ollenkaan kiellä ettenkö normaalisti ole aika paljon menossa ihan päivittäin. Rakastan käydä näyttelyissä, teatterissa, konserteissa, tapahtumissa, syömässä, kahvilla, kyläilemässä, päiväretkillä ja matkoillakin. Mutta kyllä minä silloinkin kotoilen ja vietän "pyjamapäiviä".


Kun olin teini-ikäinen luin Anne Frankin Päiväkirjan, joka kosketti syvältä. Anne Frank oli hollantilainen 13-vuotias juutalaistyttö, joka aloitti kirjoittamaan päiväkirjaa omasta elämästään. Itsekin raapustelin samanikäisenä lukolliseen päiväkirjaani tärkeitä asioita päivittäin. Kun saksalaiset hyökkäsivät 1940 Amsterdamiin Frankin perheen elämä hankaloitui huomattavasti. Juutalaisille nimittäin määrättiin ulkonaliikkumiskielto, eivätkä he saaneet enää käydä julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpylöissä, hotelleissa ja elokuvateattereissa. Vaatteisiinkin piti ommella keltainen Daavidin tähti merkiksi juutalaisuudesta.


Olen lukuisilla Amsterdamin työmatkoillani seisonut punatiilisen talon edessä osoitteessa Prinsengracht 263-265 katsellen sen ikkunoita. Tähän taloon Frankin perhe muutti 6.heinäkuuta 1942 piiloon natseja. He asuivat piilopaikassaan yli kaksi vuotta, kunnes perhe pidätettiin 4.elokuuta 1944. Perhe vietiin keskitysleiriin, josta elävänä takaisin palasi vain Annen isä Otto Frank. Anne itse kuoli ilmeisesti lavantautiin Bergen-Belsenin leirillä maaliskuussa 1945. Onneksi Annen päiväkirja säilyi ja se julkaistiin. Tässä talossa on nykyään museo, johon toivottavasti joskus ehdin kurkistaa myös sisälle.


Anne kuvaa hyvin Päiväkirjassaan miten rajoitetusti Frankin perhe joutui asumaan piilopaikassaan etteivät he olisi paljastuneet. Minusta tuntui teininä jotenkin kauhealta ajatella, että perhe ei voinut käydä ulkona koskaan. Ja kuumaa vettäkään ei aina ollut saatavana peseytymiseen. Silloin tuntui myös ihan mahdottomalta edes ajatella miten joku on voinut olla pari vuotta piilossa tällaisissa olosuhteissa.

Kirjahylly, joka toimi "ovena" piilopaikkaan Anne Frankin talossa, kuva Chris Toala Olivares

"Salaisen siiven päivärytmi oli hyvin yksitoikkoinen. Kaikkien asukkaiden piti arkiaamuisin nousta viimeistään seitsemältä. Aamupesulla käynnissä oli tarkoin määritelty järjestys, ja kaikkien aamutoimien tuli olla tehtynä puoli yhdeksään mennessä. Tämän jälkeen aina puoli yhteen saakka Peter, Margot ja Anne tekivät koulutehtäviä ja aikuiset joko lukivat, ompelivat, neuloivat tai tekivät taloustöitä. 

Puoli yhdeltä salaisen siiven asukkaat pystyivät elämään vapaammin, kun alakerran työntekijät lähtivät puolentoista tunnin tauolle. Silloin pystyttiin syömään niin, että joku apureista tuli mukaan ja kertoi viimeisimmät ulkomaailman tapahtumat. Kun työpäivä päättyi puoli kuudelta, piileskelijät saattoivat käydä myös alakerrassa. Iltayhdeksältä alkoivat iltatoimet. Aamulla käytössä oli vain kylmää vettä, mutta illalla myös lämmintä, joten asukkaat saivat käydä kylvyssä. Nukkumaan mentiin kymmenen aikoihin." Wikipedia


Jos minä nyt kotoilen muutamia kuukausia on se itse asiassa "ihan pala kakkua" verrattuna tuohon Päiväkirjan elämään. Olen omassa kodissani turvassa ja pystyn nauttimaan kaikista normaaleista mukavuuksista. Lämmintä vettäkin tulee päivittäin ellei läheinen tietyömaa ole taas katkaissut putkia. Meillä on viimeisen kuukauden aikana useamman päivän aikana ollut vesi kokonaan poikki monta tuntia. Mutta aina se on yskähdellen palannut!

Minulla on käytössäni koko kodin elektroniikka arsenaali, jolla voin viihdyttää itseäni vaikka katsomalla elokuvia, mielenkiintoisia dokumentteja ja jotain ihan hömppää jos siltä tuntuu. Tai sitten voin vaikka siivoilla kaappeja, pestä ikkunat, vaihtaa verhot keväisempiin, järjestellä kirjahyllyä tai siirtää vaikka talvivaatteita jo kesäsäilöön. Moni kiireisessä arjessa unohtunut on nyt mahdollista tehdä.


Rakastan palapelien tekemistä ja niitäkin on tullut kasattua viime aikoina monen monta. Olen tosin siirtynyt tekemään niitä tietokoneella koska silloin palasia ei tarvitse levitellä tasoille lojumaan. Ainoastaan "sormituntuma" paloihin puuttuu. Palapelien kasaaminen on aivoille ihan äärimmäisen hyvää jumppaa. Tunnustan paheeni tehdä myös joskus sanaristikoita. Sudokut eivät ole minun juttuni missään tapauksessa!


Myös omassa keittiössä voi kiireettömästi tehdä nyt ruokaa ja kokeilla vaikka jotain ihan erilaista. Lukemattomat reseptit odottavat, että tartun niihin ja loihdin ruokapöytään jotain maukasta. Kunhan olen ensi iltamyöhään muistanut käydä kaupassa suusuojuksen ja kertakäyttöhanskojen kanssa hakemassa ruokatarvikkeita. Olen päättänyt suorittaa ostokset vain pienissä kaupoissa joten kauppakeskuksiin tai jättimarketteihin en suostu suuntaamaan.


Leikkokukkia meillä on aina kotona maljakossa ja siitä tavasta olen pitänyt kiinni myös nyt "kotieristyksen" aikana. Myös ulkoilua harrastan Minnien kanssa päivittäin mutta välttelemme ihmisiä ja kuljemmekin mieluummin metsässä tai syrjäisillä kävelyteillä. Jos minuun iskee kulttuurinnälkä niin useiden museoiden kotisivuilta löytyy nyt mahdollisuus vierailla näyttelyissä virtuaalisesti.


Ystävien kanssa tulee myös juteltu puhelimessa paljon! Vaikka emme fyysisesti kohtaa voimme pitää yhteyttä päivittäin ja vaihtaa kuulumisia vaikka mistä pikkuasioista. Myös muut viestit kulkevat bittiavaruudessa ja tsemppiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Olen miettinyt, että kun karanteeni kotoilu joskus loppuun näen taas ystäviä joten kyllä tämän nyt kestää sisulla!


Miten siellä ruudun toisella puolella selviydytään kotoilu karanteenista? 
Tuntuuko aika pitkältä? 

PS. Aloitin kirjoittamaan tätä postausta eilen ja jostain kumman syystä se oli ajastettu julkaisuun viime yönä 4.16 jolloin itse olin untenmailla peiton alla. Ensimmäinen postaus versio lähti siis eetteriin ilman valokuvia ja muutamia loppulauseita. Pahoittelut - en tiedä mitä olen eilen illalla sählännyt koska normaalisti en koskaan ajasta mitään postauksia. 







16 kommenttia:

  1. En tiennytkään, että palapelejä voi tehdä tietokoneellakin. Itse ostin juuri muutama päivä sitten yhden ison palapelin, jonka olen levittänyt keittiön pöydälle. Siitä riittää puuhaa tooo-della pitkäksi aikaa. Minulla ei ole telkkaria,mutta läppärin kautta olen katsonut eri ohjelmapalveluiden kautta sarjoja ja tv-ohjelmia. Kyllä sitä tekemistä löytyy yllättävän paljon, vaikka poikkeusolot välillä vähän ahdistaakin. Mukavaa kotoilua sinulle, Marjo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on varmasti kellarissa 20 todella isoa palapeliä kun olen aina ollut koukussa niihin. Vähän sormet syyhyävät niidenkin tekemiseen mutta toistaiseksi olen tyytynyt vain tekemään niitä netissä. Löydät esim. Facebookin Jiqsaw World sivun kautta monia täysin ilmaisia palapelejä. Tosin ne eivät ole ihan supersuuria ja läppärinnäytöllä ei edes kovin suuria voi kasata. Isommalla ruudulla nekin onnistuvat kyllä. Se on aika koukuttavaa ja palat eivät ole hujan hajan pöydä. Mutta se "sormituntuma" puuttuu :D

      Minähän en juurikana katso teeveetä normaalissa arjessa eli töllö voi olla kiinni vaikka 2 kuukautta. Nyt olen katsonut. Toisaalta tätä kotipuuhaakin riittää ihan tarpeeksi. Ja ikkunat vielä pesemättä. Päivisin aina kun teen töitä katselen niitä "sillä silmällä" mutta vielä en ole tarttunut toimeen :D

      Hyvää työviikkoa Krisse ♥

      Poista
  2. Ihania valoisia ajatuksia ja ideoita meille muillekin kotoilijoille, miten saada aika kulumaan nyt kun normi rientoihin ei ole menemistä. Hienosti kuvasit, miten hyvin meillä asiat on verratuna esim. juutalaisten elämään tuona hirveänä aikana. Saamme vapaasti touhottaa kotona omia askareitamme ja piipahtaa kaupassa, kun sinne on asiaa.
    Oikein hyvää pääiäisenaikaa sinulle, Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ♥ Kotoilu on paras vaihtoehto tämän pandemian hillitsemiseen. Se on aika pieni uhraus yhteisen hyvän eteen. Vaikka en saakaan juuri nyt liikkua Uudenmaan rajojen ulkopuolelle on minulla elämässäni kaikki tarvittava ja reissaan taas sitten kun siihen on lupa. Asiat tärkeysjärjestykseen. Mukavaa viikkoa sinulle ja pääsiäisenaikaa ♥

      Poista
  3. Enpä tiennyt minäkään että palapelejä voi koota tietokoneella. Miten se tapahtuu? Ollaan mökillä ja täällä puuhailua riittää ja jos täällä olo alkaa kyllästyttää niin ajamme kotiin.
    Kauppareissuja ollaan harvennettu, emmekä yleensä mene molemmat kauppaan. Hengityssuojaimia en ole täällä vielä kenelläkään nähnyt, mutta käsineitä näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa jo Kristiinalle vinkkasi eli löydät Facebookista esim. Jigsaw World sivun kautta palapelejä. Kovin isoja on läppärillä hankala tehdä kun ruutu on pieni.

      Ihanaa olla varmasti olla mökillä ja olen seurannut sinun kasvari puuhia blogin puolella. Olet ollut ahkerana. Minun ei kyllä vielä kyllästytä yhtään. Onhan se toki kurjaa ettei ihmisiä kohtaa kasvokkain vaikka kahvilla mutta kyllä me tästä selvitään.

      Meilläpäin näkyy jonkin verran hengityssuojaimia ja käsineitä. Itselläni on vain paperisia apteekista ostettuja mutta parempi ehkä nekin kun ei mitään. Ja todella käyn kaupassa 21-22 aikaan kun kassan lisäksi olen usein ainoa ihminen kaupassa. Ulkona olen ollut koiralenkeillä ei ilman sitä kun liikutaan niin metsässä.

      Kivaa mökkeilyä ♥

      Poista
  4. Kyselin tänään mieheltä ja pojalta, että miten on sujunut kotoilu? Hyvin, vaikka erityisesti teinillä on jo kavereita ja jopa koulua ikävä. Minä käyn päivät töissä ja on vaan ihanaa, että saan kaiken vapaan olla omien ukkeleiden kanssa. Meidän tytär käy kerran viikossa kaupassa meitä käyttämässä autolla ja siinähän kontaktit sitten onkin. Mies sanoi, että oli lukenut jostain mietelauseen josta tykkäsi. Siinä sanottiin että et ole vankina kotonasi, olet turvassa kotonasi...ja näinhän se juuri onkin!
    Ihanaa iltaa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika osuvan mietelauseen, miehesi oli löytänyt! Moni saattaa kokea, että kotona oleminen on vankeutta vaikka se itse asiassa on turvallista. Kiva kun tytär käyttää teitä autolla kaupassa niin voitte sitten kerralla ostaa viikon tarpeet. Yritän itsekin käydä todella harvakseen ja ostaa kerralla aina todella paljon.

      Kivaa kiirastorstain iltaa Outi ♥

      Poista
  5. Me oltiin viikko vain totaalikaranteenissa mutta nyt kyllä ulkoillaan joka päivä. Kauppaan mennään vain pakosta. Eilen oli pakko käydä testaamassa ja ostamassa pojalle polkupyörä. Juu, se on meille tarpeellinen edelleen, vaikka korona onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan teidän totaalikaranteenin eikä se kyllä ollut kiva juttu. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Kyllä sitä koiran kanssa tulee myös ulkoiltua mutta ihmisiä vältellen. Metsät ovat ihan parhautta. ♥

      Poista
  6. Itse kun olen hoitoalalla niin joudun/saan käydä "normaalisti" töissä, aika paljon muutoksia tosin korona omaankin työhöni on tuonut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi uskoa Mira, että sinun työkuvasi on nyt pandemia aikana hoitoalalla ihan erilainen. Tsemppiä ja jaksamista töihin - teet arvokasta työtä ♥

      Poista
  7. Kivoja ideoita! Mulla väheni työt reippaasti koronan takia, kun myyjän työt loppuivat liikkeiden sulkemisen takia. Onneksi on toinen työ mihin uppoaa 2-3 päivää viikossa. Mies on normaalisti töissä, joten meillä arki rullaa aika normaalisti. Tsemppiä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani Diina-Maria ♥ Nyt kun kaupat ovat elintarvikeliikkeitä lukuunottamatta kiinni ja ostokset siirtyneet nettiin tulee varmaan lomautuksia. Onneksi sinulla on toinenkin työ. Tsemppiä ja hyvää pääsiäistä ♥

      Poista
  8. Hyvin huomattu tuo yhteys Anne Frankin päiväkirjan kuvaamaan elämään! Enpä ollut ajatellut tuota aikaisemmin, mutta vertaus on hyvin osuva. Meillä elämä on muuttunut aika vähän, sittenkin - tai tietysti paljon sen myötä, että matkat ovat katkolla - sillä muutenkin kotoilemme Suomessa ollessamme aika paljon. Juuri nyt kaipaan eniten, että kuntosalille saisi mennä, pelkkä kävely/pyöräily joka päivä on vähän yksitoikkoista välillä, vaikka säät ovatkin suosineet. Ruuat ostamme enimmäkseen netistä - tapa, joka saattaa jäädä vielä tämän jälkeenkin käyttöön, mitä sitä marketteja kiertelemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko :) Minulle tuli tästä "kotoilukaranteenista" heti mieleen Anna Frankin päiväkirja. Kun sen teininä luin mietin miten kamalaa siellä piilossa on varmasti ollut ja kuinka ahtaasti siellä on asuttu. Siihen nähden meidän "virukselta piilottelu" on "pala kakkua".

      Itse kaipaan tällä hetkellä ehkä eniten sitä ettei tiettyihin museoihin pääse ja kaikki eivät virtuaaliesittelyjä pidä. Työmatkani Ranskaan toukokuun alussa on peruttu aikoja sitten ja muita reissuja minulla ei tiedossa ollutkaan. Kesästä tulee varmasti mielenkiintoinen ja toivotaan, että pandemia on Suomen osalta tai ainakin Uudenmaalla laajentunut siihen menessä. Netistä en ole vielä ostanut mitään. Mutta fiksuahan se olisi!

      Poista