kesäkuuta 05, 2020

#Blogiperjantai20 - bloggaamisen ilo ja flow


Tänään perjantaina 5.kesäkuuta vietetään neljättä kertaa valtakunnallista blogin ja bloggaamisen teemapäivää eli virtuaalista #blogiperjantaita. #Blogiperjantai20-päivän teemana nyt kuluvana vuonna on bloggaamisen ilo ja flow. Blogiperjantain järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja.

Tapahtuma sai alkunsa 2018 kun Sisältötoimisto Rouva Sanassa ihmeteltiin kuinka alavireisessä olotilassa blogi Suomessa oikein onkaan. Tähän haluttiin tehdä muutos eli blogi tarvitsi itselleen ihan oman teemapäivän tähän kesäkuun alkuun. Syntyi BLOGIPERJANTAI!


Sisältötoimisto Rouva Sanan takaa löytyy Minna Luoma, joka on kirjoittanut jo reilut 20 vuotta ammatikseen sisältöjä. Minna on toimittaja-bloggaaja, digimarkkinoinnin asiantuntija ja yrittäjä. Hän on pitänyt myös useita kursseja bloggaamista ja saanut niistä positiivista palautetta. Minnalla on todella sana hallussa ja hänen Rouva Sana -blogin kirjoituksia lukee ahmien.

Kesällä 2018 Minnan päässä syntyi ajatus lähteä kirjoittamaan opasta tavoitteellisesta. bloggaamisesta. Bloggaajakursseilta saatu positiivinen palaute ja "huutava pula" oppaasta toimivat primus motorina. Keväällä 2019 näimme pitkän kirjoitustyön tuloksena uunituoreen Bloggaajan käsikirjan kirjajulkkareissa. Minnan mottona on "ettei mikään tarina ole liian pieni kerrottavaksi". 


Jos sinä siellä ruudun toisella puolella mietit oman blogin aloittamista suosittelen lämmöllä lukaisemaan Bloggaajan käsikirjan ajatuksella läpi! Kun itse aloitin bloggaamaan joulukuussa 2012 lähdin liikkeelle "ihan pystymetsästä". Olin seurannut jo useita blogeja verkossa ja lähipiirissä Lumo lifestyle ja Niinan unelmia bloggaajat kannustivat minua myös liikkeellelähdössä. Oli palava halua sekä kirjoittaa että myös valokuvata. Sitten se blogi vain polkaistiin pystyyn! Ihan kun joulupäivänä ei olisi ollut parempaa tehtävää. Toisaalta eikös "jouluhullun" pidäkin startata tällainen projekti juuri sellaisena aikana, joka häntä inspiroi ja kiinnostaa.


Monet asiat olen oppinut kantapään kautta tässä blogitaipaleeni aikana. Blogini täytti jo 7 vuotta ennen joulua joten 8.vuotta tässä porskutellaan eteenpäin. Olen ollut onnekas sillä vielä kertaakaan blogiurani aikana minulla ei ole ollut inspiraatio ja innostuneisuus hukassa. En ole miettinyt mistä kirjoittaa pidemminkin olen joskus ollut pulassa sen kanssa missä järjestyksessä julkaisen kaikki kiinnostavat jutut blogissa.

Mietin kuluvan kevään aikana kun Wuhanin musta joutsen laskeutui yllemme tuoden mukanaan koronapandemian mitä tulee tapahtumaan blogissa? Pystynkö kirjoittaamaan aiheista, jotka kiinnostavat lukijoitani myös tässä suuressa ja pelottavassa kriisissä? Puntaroin ja pohdiskelin voiko "mistään kevyemmästä" edes kirjoittaa tässä maailmantilanteessa? Tunsin myös tarvetta kirjoittaa itse pandemiasta koska se oli roikkui yllämme kuin musta pilvi, jota tuulet eivät vie pois mennessään. Minulle kirjoittaminen oli selkeästi tärkeä voimavara korona-kurjimuksessa. Tyhjän ruudun syndrooma ei onneksi iskenyt.


Bloggaaminen tuottaa minulle ihan suunnattomasti iloa! Jos muistatte olin harjoitellut jo Kenkälaatikon kenkätestaaja -bloggaajana puolisen vuotta ennen oman blogin starttaamista. Kun selaa nyt vanhoja Facebook juttujani läpi olen periaatteessa jo vuodesta 2008 tuottanut materiaalia, joka olisi jo silloin voinut päätyä tänne blogiin. Jos silloin kirjoitin omasta elämästäni niin teen sitä edelleen eli blogissahan kuljetaan Marjon matkassa aistien mitä ympärillä tapahtuu. Joskus minun kuvitellaan blogin nimen perusteella olevan pelkästään matkabloggaaja mutta kyllä tuo "matkassa kulkeminen" tarkoittaa enemmän minun mukanani kulkemista.

Kuva: Lumo lifestyle

Uskon, että periaatteessa voisin kirjoittaa tekstiä oikeastaan mistä aiheesta tahansa mutta olisiko postauksissa silloin mukana minun sieluani ja asialle omistautumista? Tuotanhan työelämässäkin tekstiä päivittäin mitä erilaisemmista asioista. Tarkemmin asiaa mietittyäni olen kuitenkin sitä mieltä, että blogissani minä kirjoitan parhaiten juuri niistä asioista, jotka ovat itselleni merkityksellisiä ja sydäntä lähellä. Kirjoittaessani niistä pääsen juuri siihen flow-tilaan, jossa joskus tulee myös ikäviä kirjoitusvirheitäkin kun olen niin innoissani. Toivon, että pystyn välittämään omaa intoani ja paloani johonkin aiheeseen myös teille lukijoille. 


Kirjoitan myös aiheista, jotka ovat minulle tärkeitä, eettisesti hyväksyttäviä ja joiden takana voin seistä. Minulla blogin kirjoittaminen lähtee aina liikkeelle valokuvista. Valokuvaan paljon ja pyrin myös tavoitteellisesti kehittymään siinä. En oikeastaan koskaan tai ihan äärimmäisen harvoin vaikkapa jollain pressimatkalla tee muistiinpanoja. Kun näen ottamani valokuvan jostain paikasta, esineestä tai tilanteesta muistan siihen liittyvät asiat. Jos kaikki ei ole jäänyt pääkoppaani niin yritän aina tarkistaa netistä tietojen oikeellisuuden. Koska rakastan historiaan minun blogissani vilahtelee myös niitä vuosilukuja. Koittakaa kestää :) Yritän olla levittämättä mis- ja disinformaatiota. Koronan aikana triplatarkistan tiedot ettei mitään väärää menisi julkaistavaksi.


"Voisitko elää bloggaamatta?" on minulta kysyttyä muutamia kertoja. Marjon matkassa -blogi on rakas harrastus vaikka kaupallisia yhteistöitä teenkin silloin tällöin. Voisin siis rahallisesti elää bloggaamattakin mutta henkisesti en kyllä näin voisi toimia. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos bloggaaminen jäisi se olisi kuin luopumista omasta rakkaasta harrastuksesta. Koskaanhan ei tiedä mitä elämässä tulee tapahtumaan mutta koska yritän elää aina tässä hetkessä uskon, että jatkan bloggaamista vielä tästä eteenpäinkin.


Vuorovaikutus omien lukijoiden kanssa on kyllä äärimmäisen tärkeä juttu minulle bloggaajana. Joskus vastaaminen teidän blogikommentteihin voi kestää mutta vastaan kyllä vaikka viiveellä. Toisinaan myös harmittaa kun johonkin vanhempaan postaukseen tulee kommentti ja en jostain syystä saa niistä ilmoituksia. Sitten vastaan usean kuukauden kuluttua lukijalle kun löydän tällaisen kommentin. Yritin parantaaa tässä tapani ja saada Bloggerin ilmoittamaan minulle kaikista teidän kommenteista. Ja kiitos teille kaikille, jotta haluatte mieluummin kirjoittaa sähköpostia kuin kommentoida blogiin. Ilman kaikkia kommentteja ja viestejänne voisin ajatella ettei postauksia lueta tai ne eivät kiinnosta. Kaikki viestintäkanavat ovat käytännössä myös Facebookin Marjon matkassa viestit kyllä luetaan.


Joku voisi ajatella, että bloggaaminen on kuin julkisen päiväkirjan kirjoittamista. Jollekin henkilölle se voi olla sitäkin mutta itse en koe, että kirjoitan päiväkirjaa. Minä esittelen blogissa vain osan elämääni. Teen toki muutakin kuin harrastan kulttuuria teatterissa, taidenäyttelyissä tai oopperassa. Kokkailen ja leivon itse myös kotona vaikka usein bloggailen ravintoloista sekä kahviloista. Rakastan matkustamista ja olenkin keskittynyt jakamaan tänne blogin vinkkejä kiinnostavista paikoista kotimaassa ja muuallakin. Kotimaan osalta tulen alkanutta kesää ajattelen tekemään vielä muutamia koontipostauksia mitä Suomessa voi nähdä ja kokea. Ei anneta koronan pilata kesää!


Jatkan siis edelleen ilolla ja hyvässä flowssa Marjon matkassa -blogin kirjoittamista. 
Hyvää viikonloppua kaikille ja mukavia #blogiperjantai tunnelmia kanssabloggaajille. 



16 kommenttia:

  1. Tunnistin kuvan yhteiseltä somematkaltamme Mänttään! Olipa tuo stroganoff hyvää.

    Blogeille on edelle hyvin tilaa vaikka muita somekanavia on vuosien varrella tullut lisää. Kevään aikana lukijamääräni ovat kasvaneet, eli kyllä sille kevyemmällekin sisällölle on tilausta raskaiden aiheiden vastapainoksi ja muistuttamaan, että elämässä on edellee kaikkea kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tunnistettu kuva ja vielä sinun ottama! Meillä oli kiva reissu :)
      Mutta annoksen liha ei ollut stroganoffin vaan usean "lapsen inhokkiruokaa" tillilihaa.
      Pekka Terävä oli kyllä tehty todella suussa sulavaa tillilihaa ja minä olen tästä
      ruokalajista pitänyt lapsesta saakka.

      Olen samaa mieltä, että kyllä blogeille on tilaa. Omat lukijamääräni ovat myös kasvaneet vaikka olen myös kirjoittanut koronapandemiasta. Kyllä sen vastapainona on toki ollut muutakin mutta asia on niin suuri ettei sitä voi edes blogissa sivuuttaa.

      Poista
  2. Olet kyllä huikea bloggaaja, kun pystyt pitämään niin valtaisan määrän tietoa päässäsi tekemättä muistiinpanoja. Ken tuntee blogisi, tietää, että et päästä koskaan lukijaa helpolla: tarinasi ovat paikoin todellisia tiedon mekkoja. Mutta totta toki on, että Google helpottaa meitä kaikkia omassa työssämme - myös bloggaajan :). Faktojen tarkistus on olennainen asia myös harrastusbloggaajan työssä.

    Tarinasi on muutenkin oiva kertomus siitä, mitä bloggaaminen harrastuksena on parhaimmillaan. Se on superantoisa harrastus, joka tuo mukanaan paljon hyvää.

    Lämmin kiitos, kun osallistuit #blogiperjantai20-tapahtumaan oman blogisi kautta. Kirjoittamisen, bloggaamisen - ja valokuvaamisen - iloa Marjo <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rouva Sana <3

      Minulla on "valokuvamuisti" eli kuvaan liitän asioita. Kyllä google on oivallinen apuaväline tarkistamisen lisäksi myös muunkin tiedon ammentamiseen. Toisaalta kun aiheet kiinnostavat itseäni niin myös niistä saatu tieto jää päähän paremmin kuin asioista, jotka eivät ole omasta mielestä niin merkityksellisiä.

      Kyllä bloggaaminen on harrastus mutta eihän sitä koskaan tietä jos vaikka "eläkkeellä" bloggaa eri näkökulmasta. Aika näyttää! Olen samaa mieltä, että bloggaaminen antaa todella paljon. Olen blogin kautta päässyt tutustumaan todella mahtaviin ihmisiin, joihin en välttämättä muuten olisi törmännyt.

      Kiitos kun sain osallistua <3 Toivottavasti nähdään pian!

      Poista
  3. Blogi on ihana harrastus ja blogeja edelleen tarvitaan, vaikka välillä tuntuu, että ne ovat jo jäämässä kauas taakse. Näin ei kuitenkaan ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit juuri oikeaan - blogeja tarvitaan edelleen! Vaikka muitankin some kanavia on tullut on blogeilla edelleen minunkin mielestä kysyntää. Jännä havaita ettei omasta lukijakunnastakaan kaikki ole keski-ikäisiä ja yli vaan joukossa on myös 20-25 vuotiaita.

      Poista
  4. Luin, minäkin, tästä blogiperjantaista, mutta blogini jokseenkin tiukka rajaus matkailuun rajaa mielestäni ainakin osan myös tällaisista bloggaamisesta kertovista blogijutuista pois. Ainakin, jos ne on tiettyyn päivään liitettyjä, silloin on vaikeampi sijoittaa niitä jossain määrin ainakin suunniteltuun julkaisuaikatauluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pöh, olipa harmi etteivät Meriharakat osallistuneet. Te olette todella pitkän linjan bloggaajia ja ihailen kykyänne edelleen pystyä kiinnostavina ja aktiivisina. Lifestyle blogin osalta on tietysti pienempi kynnys kirjoittaa aika laajalla skaalalla asioista. Ehkä ensi vuonna näemme teidät mukana.

      Poista
  5. Ihania asioita bloggaamisesta olit tähän kerännyt. Parasta on vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Minusta tuntuu myös siltä, että aidosti itseään kiinnostavista asioista kirjoittavat jaksavat blogata pisimpään. Kuka sitä nyt jaksaa kaiket päivät olla jotain muuta kuin oikeasti on.
    Ihanasti sinun näköinen blogi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi <3 Olen samaa mieltä ettei "päälleliimattu" toimi vaan jossain vaiheessa
      paljastuu ettei bloggaaja välttämättä seisokaan asioiden takana mistä kirjoittaa.
      Parempi olla rehellinen ja tarttua vain itseä kiinnostaviin aiheisii.
      Myös sinun blosisi on juurikin Outin näköinen - ja niin pitääkin olla <3

      Poista
  6. Tuo itseä kiinnostavista asioista kirjoittaminen toimii! Olen useammankin kerran lukenut jostain blogista asiasta, joka ei minua kiinnosta. Bloggaaja on omalla innostuksellaan saanut kirjoitettua asiasta kiinnostavasti.
    Olen tainnut kerran osallistua blogiperjantaihin. Tällä kertaa meni ohi.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun meni ohi mutta ensi vuonna sitten. Kyllä kirjoittajan into asiaan vie mukaan ja olen myös itse joskus lukenut postauksia, joissa on sellainen "palo", joka on vienyt mukaan. Joskus jonkun tekstin lukeminen jää kesken kun se vaikuttaa "väkisin tehdyltä".
      Aurinkoista sunnuntaita Minna <3

      Poista
  7. Minusta bloggaaminen on kiva harrastus ja tykkään lukea blogeja. Nimenomaan lukea. Tarinat - pienemmät ja suuremmat - kiehtovat. Kuvat ovat kivat, kun ne tukevat kirjoitusta, mutta en ole sellainen että kiinnostuisin pelkistä kuvista blogeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Rva Kepponen kanssasi. Minua kiehtovat visuaalisesti kauniiden kuvien lisäksi myös tarinat. Valokuvablogit ovat asia erikseen eli niihin en edes kaipaa tekstiä. Em. blogeissa kuvat kertovat tarinaa.

      Poista
  8. Blogin kirjoittaminen itselleni myös tapa käsitellä asioita. Kirjoittamisen lisäksi myös valokuvaaminen on erittäin lähellä sydäntä, joten sinne on mukava myös jakaa kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta Marjut, että blogissa voi myös käsitellä asioita. Sinun kuvat ovat aina todella kauniita ja mietin miten saat lapset pysymään kuvissasi niin luonnollisina? Viimeisessä lastenvaate postauksessa lapset olivat kuin "ammattimallit".

      Poista