syyskuuta 17, 2020

Helsingin Vanhankaupungin historiallinen kävelykierros


Aurinko ja kesäisen lämmin sää houkutteli kävelylle maanantai iltapäivällä töiden jälkeen. Päätimme suunnata jälleen kerran katselemaan maisemia paikkaan, jonne pääkaupunkimme perustettiin satoja vuosia sitten. Elettiin vuotta 1550 kun kesäkuun 12.päivänä kuningas Kustaa Vaasan toimesta Vantaanjoen Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle rakennettiin uusi kaupunki. Paikka olisi loistava sillä Helsinginjoki (nyk. Vantaanjoki) tarjosi sisämaayhteyden, lahden pohjukka taas suojaisan sataman ja tärkeät maantietkin olivat lähellä. Joen koskien väliselle saarelle kuningas perusti kuninkaankartanon, joka toimi hallinto- ja talouskeskuksena, sotilaallisen huoltokeskuksen ja maatalouden mallitilan. Nykyään tuolla saarella on ihan jotain muuta mutta palataan siihen tuonnempana.


Uuteen kaupunkiin saatiin asukkaita Rauman, Tammisaaren, Ulvilan ja Porvoon kaupungeista. Kuningas itse asiassa siirsi porvareita muista Suomen kaupungeista väkipakolla Helsinkiin. Kauppiaille annettiin uhkaus, että he eivät jatkossa saisi harjoittaa liikentoimintaansa elleivät he muuttaisi asumaan uuteen perustettuun kaupunkiin. Kulkiessamme näissä historiallisissa maisemissa mieleeni pulpahti hassu kysymys siitä ovatko ns. paljasjalkaiset helsinkiläiset kuitenkin alkuperältään muualta Suomesta tulleiden jälkeläisiä? Toki olihan Helsingin Vanhakaupungin alueella ollut asukkaita jo keskiajalla ja kuninkaan sinne saapuessa jo pieni kyläyhteisökin. Ehkä paljasjalkaisiksi lasketaan useissa sukupolvissa Helsingissä asuneet jälkeläisineen. 

Hans Hanssonin kartta Vantaan Helsingin (Vanhakaupunki) ja Vironiemen Helsingin (nyk. keskusta) sijainnista vuodelta 1645. Kuva HKM, alkup.kartta Tukholma, Riksarkivet

Helsingin oli määrä kilpailla Tallinnan kanssa Suomenlahden kaupasta ja samalla rajoittaa myös talonpoikien käymää laitonta kauppaa. Kuningas Kustaa Vaasa toivoi, että erityisesti hollantilaiset kauppiaat tulisivat Helsinkiin ja muutama tänne saapuikin. Hallinnollisesti uusi Helsinki kuului Viipurin lääniin. Vanhassa Helsingissä asui 600 asukasta. Kaupunkiin rakennettiin koulu, hospitaali eli sairaala sekä kaksikerroksinen raatihuone, jossa oli kellotapuli ja vankila kellarissa. Kaupungin raati kokoontui raatihuoneessa ja päätti mm. siitä kuka joutui hirtettäväksi rangaistuksena pahoista teoistaan. Alueelle kohosi myös puukirkko, asehuone ja hautakammioita. 

Katariina Saksilaisen patsas, kuvanveistäjä Hannu Tapani Konttinen 2014

Helsingin Vanhankaupunginlahden läntisellä puolella on Verkatehtaanpuisto, jonka rantakalliolla istuu naishahmo. Patsas esittää Kustaa Vaasaan ensimmäistä vaimoa, nuorta Katariina Saksilaista (1513-1533), joka avioitui vain 18-vuotiaana Ruotsin kuninkaan kanssa. Hän ehti synnyttää lyhyeksi jäänneen avioliittonsa aikana yhden pojan, josta isänsä jälkeen tuli Ruotsin kuningas Erik XIV. Katariina itse kuoli tanssiaisten jälkeen vain 22-vuotiaana yhdessä syntymättömän lapsensa kanssa. Traaginen kohtalo nuorella kuningattarella, jota pidettiin uudenaikaisen Ruotsin ensimmäisenä kuningattarena.

Kuningatar Katariina puolisonsa Kustaa Vaasan vieressä hautamonumentissä Uppsalassa. Samaan paikkaan on haudattu myös kuninkaan kaksi muuta vaimoa. Kuva Wikipedia

Verkatehtaan puiston alue edustaa Vanhankaupungin perinteistä teollisuusmiljöötä. Alueella on punatiilisiä teollisuusrakennuksia, jotka on tehty 1800-luvun jälkipuolella. Arkkitehti Thedor Höijerin suunnittelema upea tehdasrakennus on valmistunut vuonna 1900 ja nykyään siinä toimii taide- ja viestintäalan ammattikorkeakoulu Metropolia. Verkatehtaan alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja mielenkiintoinen kokonaisuus.  

Kevyen liikenteen silta Matinkaari, 1998

Matinkaaren siltaa pitkin voi siirtyä Verkatehtaan puistosta Vanhankaupunginlahden toiselle puolelle Pornaisteniemelle. Silta on nimetty kaupunginkanslian virkamiehen Matti Väisäsen mukaan. Väisänen tunnettiin kaupunkirakentamisen "muurinmurtajana" joten hieno kunnianosoitus miehelle, joka kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen 1998. Pornaistenniemeltä löytyy runsaan kilometrin mittainen esteetön luontopolku, jonka korkeuserot ovat todella pienet jos haluaa välillä poiketa katsomassa Vanhankaupunginlahden luontoa.


Matinkaaren sillalta avautuu kaunis näkymä kohti Lammassaarta ja Kuusiluotoa, jossa kävimme toukokuussa. Linnuistaan jo 1800-luvulta tunnettu Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1959. Mietin jo uutta linturetkeä Lammassaareen katsomaan muuttolintujen lähtöä tässä lähiviikkoina. Ehkäpä ehtisimme piipahtaa tällä reissulla myös Kuusiluodossa, joka jäi kevätreissulla kokematta. Kesälampaita luodolla tuskin enää on.

Vaelluskalat nousevat kutemaan Helsingin Vanhankaupunginkosken itähaaran kalaportaiden kautta. Koskenranta ravintolan terassilta aukeaa huikeat näköalat kuohuvaan koskeen. 


Vanhankaupunginlahdella rannoilla näkyy aina kalastajia koska täältä saa todella kalaa. Istuimme hetken penkeillä Vanhankaupunginlahden suvannon reunalla ja katselimme miten Ahti antoi saalistaan. Ja kyllä sieltä kaloja nousi. Täällä kalastetaan tarkkoja ohjeita noudattaen. Infotauluissa kerrottiin, että kuhan alamitta on 42cm, rasvaeväleikatun taimenen 50cm Vanhakaupungikoskella mutta suvannolla 60cm ja lohen 60cm. Myös ahventa ja haukea voi täältä onnekas kalamies saada saalikseen.

Innokkaita kalamiehiä Vanhankaupunginkoskella toukokuussa. 

Jos kävelykierroksella iskee nälkä ja kaipaa pientä purtavaa tai vaikka virvokkeita löytyy Jokisuuntien varresta lukuisia ruokarekkoja. Huomasin ruokatarjonnan jo keväällä ja nyt syyskuun alkupuolen maanantai iltanakin ainakin kuusi ruokarekkaa oli paikalla. Viikonloppuna varmaan enemmänkin tarjontaa. Siellä näytti olevan tarjolla myös vohveleita! 

Vanhankaupunginkoski laskee mereen kahdesta uomasta ja niiden väliin jää entinen Kuninkaankartanonsaari. Nykyään saarella sijaitsee mielenkiintoinen Tekniikan museo, jossa täytyy ehdottomasti päästä joskus käymään. Museorakennus on aiemmin ollut vesilaitoksen käytössä. Jos haluat osallistua opastetulle Vanhankaupungin kävelykierrokselle on se vielä mahdollista tänä syksynä 20.9. ja 27.9. klo 12-13.30. Toki näillä historiallisilla paikoilla voi seikkailla ihan itsekseen kuten mekin teimme. 


Vanhankaupunginkoskella on pituutta 200 metriä ja pudotusta puolestaan 6 metriä. Läntisellä puolella todella kuohuu ja kun tuuli sattuu tulemaan juuri oikeasta suunnasta saat myös päällesi monia vesipisaroita koskesta. Urhea Minnie ylitti tällä kävelyreissulla useita siltoja ja vaahtopäisiä koskia reippaasti koska olemme monesti olleet täällä kävelyllä aiemminkin. Maisema on talvellakin mielenkiintoinen kun vesi on osittain jäätynyttä. Tältä puolelta koskea löytyy myös Voimalamuseo, johon ostetaan liput Tekniikan museosta. Voimalamuseo on avoinna syyskuun loppuun saakka.


Hyötykasviyhdistys toimii keltaisessa puutalossa Annalanpuistossa.

Me jatkoimme kävelykierrostamme seuraavaksi Hämeentien toiselle puolelle Annalan puutarhaan. Puutarha on kaikille avoin, idyllinen puistoalue täällä Helsingin muinaisilla syntysijoilla. Hyötykasviyhdistys järjestää ihanassa keltaisessa talossa paljon erilaisia kaikille avoimia kursseja ja tapahtumia.



Annalanpuiston teemapuutarhat tutustuttavat kävijän hyötykasveihin ja kateviljelyn saloihin. Teemapuutarha-alue koostuu keittiökasvimaasta, yrittimaasta, värjäyskasveista, Topeliuksen ajan lääkekasveista, perhospuutarhasta ja sidontaan käytettävistä kasveista. Kesäaikaan on mahdollista myös osallistua Hyötykasviyhdistyksen puutarhurin vetämälle kierrokselle, jossa kuulee vielä enemmän mielenkiintoista tietoa paikasta sekä kasveista.


Hyötykasviyhdistyksellä on myös vuokrattavia viljelypalstoja täällä Annalassa. Oli upea katsella hyvin hoidettuja palstoja ja ahkeria viljelijöitä työn touhussa. Kasvisten ja vihannesten lisäksi monilla näytti olevan kasvamassa myös kauniita kukkia runsain mitoin. Minun sormiani alkoi syyhyttää niiden upottaminen multaan ja oma viljelypalsta. Miten se vanha kiinalainen sananlasku nyt sanoikaan "Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole kovin tärkeää."



Annalanpuiston kokonaisuuteen kuuluu myös historiallinen talvikasvihuone eli orangeria.  Aikoinaan talvipuutarhat saattoivat olla todella isoja kokonaisuuksia, joihin oli sijoitettu myös istuskeluryhmiä ja aristokraattien orangeriassa saattoivat lennellä jopa pajukaijat luomassa tunnelmaa.

Annalan luonnonkivestä ja tiilestä rakennetussa orangeriassa hoidetaan huonekasveja ja siellä on myös vanhojen pelargonioiden kokoelma. Oragerian tunnelmallinen ruukutushuone tarjoaa tilat kasvivärjäykseeen, pistokaslisäykseen ja kevätkylvöihin. Orangeriassa kasvaa myös appelsiini-, sitrus- ja pomeranssipuita, viiniköynnöksiä ja kaktuksia. Siellä on myös Suomessa kasvatettuja perunalajikkeita, joita ei enää myydä tavallisissa siemenperunakaupoissa. Annalan puutarhan taimia ja satoa on myynnissä keväällä ja syksyllä erilaisissa tapahtumissa.

Ensimmäinen orangerie missä itse olen vieraillut löytyy Oitbackan kartanosta. Muistan nähneeni siellä yhden taidenäyttelyn eli tila ei enää toimi kasvien viljelypaikkana.




Annalanpuistosta löytyy myös pieni Annalan talli. Annalan tallissa asustavat suomenhevonen Tripla Vekkuli, Welshponi Santtu, shetlanninponit Apollo ja Mysteeri sekä pienet risteytysponit Midi ja Mix. Me onnistuimme näkemään kaksi ponia kävelyretkellä puistossa. Minnien kanssa ei vain voinut mennä kovin lähelle näitä karvakavereita. Lisää Annalan tallista löydät tästä.



Annalanpuistossa sijaitsee myös valkoinen Annalan huvila, jota jotkut kutsuvat myös Annalan kartanoksi. Huvilan rakennutti vuonna 1826 kauppaneuvos Gustaf Otto Wasenius, joka oli myös kirjanpainaja, tupakkatehtailija sekä merkittävä kulttuuri- ja kunnalliselämän vaikuttaja. Varsinainen oman aikansa monitoimimies siis! Annala tai alkuperäiseltä nimeltään Villa Anneberg on Helsingin vanhin huvila, joka oli nimetty Waseniuksen ensimmäisen vaimon Anna Charlottan ja korkealla kalliolla olevan sijaintinsa mukaan. Magnus von Wrightin vesivärimaalauksessa vuodelta 1850 huvila sijaitsee yksin korkealla mäellä ison puistomaiseman keskellä.

Magnus von Wrightin vesivärimaalaus Annalan huvilasta vuodelta 1850.


Alueella oli aiemmin ollut kalastaja Jernmarkin torppa, jonka ympäristö oli ihan maaseutua. Nykyinen Hämeentie oli tuolloin vielä nimeltään Itäinen Viertotie ja sen varrelta Wasenius vuokrasi Helsingin kaupungilta tontin. Kalastajan vanha torppa sai purkutuomion ja uuden tontin vuokraajan vuokraehtoihin kuului myös kaunistaa tien ympäristöä istuttamalla sinne lehtipuita ja luoden samalla huvila-alueen tunnelmaa. Waseniuksen istuttamia puita kasvaa edelleen Hämeentien varrella.



Annalan huvilan edessä on tuolle ajalle tyypillinen sydämenmuotoinen muotopuutarha, jossa kukki vieläkin kauniisti. Huvilan suurelta terassilta oli 1800-luvulla suora näkymä merelle. Nykyään näkymää ei enää ole koska Hämeentien varteen nousi ensin Arabian tehdas ja sen jälkeen lukuisia muitakin rakennuksia kun kaupunki kasvoi ja kehittyi. Huvilan viereen Wasenius perusti englantilaistyyppisen maisemapuutarhan, jossa kulki vapaasti polveilevia polkuja. Wasenius istutti Annalan alueelle yli 400 lehtipuuta, joista suurin osa on juuri puistossa.


Muotopuutarhaa uudistettiin 1999-2001 ja siihen käytettiin Waseniuksen 1830-luvulla rakennuttama saksalaistyyppinen muotopuutarha esikuvana, käytäväsommitteluineen ja pensas- ja kukkaistutuksineen. Waseniuksen aikana myös hyötykasvipuutarhan korttelit ja ruutanalammikko muodostivat osan muotopuutarhan sommitelmaa.


Wasenius rakennutti myös kolme iilimatojen kasvatuslammikkoa puistoonsa. Verijuotikkaat tai kansanomaiselta nimeltään iilimadot mainitaan suomalaisessa lääketieteessä jo 1700-luvun puolivälissä. "Farmakopeassa hyväksyttiin lääkekäyttöön kelpaavina kaksi lajia, Hirudo medicinalis ja Hirudo officinalis." Suomessa verijuotikkaita käytettiin etupäässä tulehduksellisten sairauksien kuten silmätulehdusten, hammastulehdusten, kurkkutulehdusten ja ajosten hoitoon sekä myös ruhjevammojen ja peräpukamien hoitoon. Verijuotikkaita käytettiin korvaamaan kuppaamista ja suoneniskua silloin, kun näitä toimenpiteitä ei syystä tai toisesta voitu suorittaa. Kuulostaa aika hurjalta!


Waseniuksen intohimo oli puutarhanhoito ja myös aiemmin mainittu orangeria kuului Annalan huvilaan. Yli 13 hehtaarin klassinen puisto ja siihen kuuluvan puutarhan karuun kalliomaastoon rakennuttaminen todistavat myös sen, että Wasenius onnistui luomaan upean kokonaisuuden. Annalan puiston perustamisen muistokivi löytyy Annalan huvilalta etelään johtavan suoran puistokäytävän päästä. Sen tasaiseen yläpintaan on kaiverrettu teksti "Anneberg anlagdt af Otto och Anna Wasenius 1826". Annalan puisto huviloineen on elämyksellinen paikka, jossa olen itse vieraillut monta kertaa ja varmasti menen taas uudelleen.



Jos joku pohtii milloin Helsinki sitten siirrettiin uuteen paikkaansa Vironniemelle niin se tapahtui Pietari Brahen toimesta 1640. Vanhankaupungin alueella sattui ja tapahtui kaikenlaista. Vuonna 1570 Helsingissä raivosi tulipalo ja kesällä taas rutto levisi kaupunkiin. Ruotsi oli valloittanut Tallinnan 1560 joten Helsingin Vanhankaupungin ei tarvinnut enää kilpailla sen kanssa kaupassa. Iivana Julman johtamat venäläiset polttivat Helsingin kaupungin vuonna 1571. Myös satama oli liian pieni laivoille joten kuninkaan käskystä Helsinki siirtyi nykyiselle paikalle.



14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Miten löydätkin kaikki nämä mahtavat paikat. Tuonne(kin) tahtoisin päästä.
    Mietitytti ja huvitti tuo iilimatojen käyttäminen peräpukamien hoidossa. Laitettiinkohan ne sinne ylä-vai alakautta? :))))
    Mukavaa iltaa sinulle Marjo<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina ihanuus <3 Olen luonteeltani sellainen "seikkailija" eli haluan nähdä, kokea ja kulkea. Toisaalta myös historia on aina kiinnostanut ja "tarinat kaiken takana". Vanhankaupunginlahden olen löytänyt jo nuoruudessani ja näillä kulmilla on tullut liikuttua vuosia. Alue on kehittynyt ja muuttunut myös kun läheinen Arabianrannan asuintalo tuli.
      Kaunista seutua ja aika huikeaa historiaa myös.
      Iilimatoja käytettiin ja käytetään edelleenkin ulkoisesti. Linkkaan sinulle uutisen mistä
      selviää enemmän.
      https://yle.fi/uutiset/3-9048437

      Poista
  2. Välillä sitä ihan unohtaa, että ei tarvitse lähteä pitkälle löytääkseen näinkin ihania nähtävyyksiä!
    Jotenkin vaan olen vähän huono lähtemään retkeilemään julkisilla...laiska minä!
    Ihanaa iltaa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan totta, että omillakin asuinnurkilla voi olla melkoisia helmiä ja historian havinaan. Ymmärrän, että julkisilla sinunkin olisi vähintään kahdella kulkuneuvolla mentävä tänne. Etkä missään tapauksessa ole laiska - ainahan sinä puuhaat kaikenlaista..
      Ihanaa perjantaina Outi <3

      Poista
  3. Ravintola Koskenranta on meidän perheen yksi suosikkipaikka. Siellä on ihana viettää vapaa-aikaa rauhassa ja voi mennä myös retkeilemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teidän perhe on tykästynyt. Itse en vielä ole käynyt mutta nyt alkoi kutkuttamaan ajatus istua ruokailemassa kosken äärellä. Upeat maastot ympärillä lisäävät vielä makunautintoja.

      Poista
  4. Todella mielenkiintoinen postaus ja paljon uutta tietoa, kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna ja toivottavasti pääset joskus Helsingin reissullasi piipahtamaan näihin maisemiin. Paljon historiaa ja kauniita paikkoja :)

      Poista
  5. Olipas jälleen mielenkiintoinen postaus ja paljon uusia asioita ja kohteita ainakin minulle. Mielenkiintoinen tuo patsas tuolla rannalla!

    Mukavaa viikonloppua ja rapsut Minnielle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Katariina Saksilaisen patsas on jännä myös siinä mielessä, että kuningatar on siinä täysin ilkosillaan. Mietin miksi kuvanveistäjä on halunnut kuvata hänet näin mutta ehkä liittyy nuoreen ikään tai läheiseen koskeen. Katariinan kohtalo on voinut myös vaikuttaa patsaan ulkoasuun. Vanhankaupungin alue on todellinen aikamatka menneeseen. Tällä hetkellä on todella vaikea kuvitella, että Helsinki on joskus ollut tällä alueella tai siis kaupungin keskusta.

      Mukavaa viikonloppua myös sinne Vaasaan ja rapsuja Hansille <3

      Poista
  6. "Gammeli"on meille niin rakas ulkoilupaikka kun mieheni on syntynyt ja kasvanut siellä.Tutut lapsuuden kalapaikat ja uintimestat♥️. Näitkö ne merikotkan poikaset ja kävitkö siellä missä se varsinainen prustamispaikka on? Kivaa alkavaa viikkoa 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pipsamuori kivasta kommentistasi. Hauska myös kuulla, että joku tuntee nämä paikat noin hyvin ja minä en tiennyt, että paikkaa on kutsuttu Gammeliksi. Kiitos kun kerroit. En nähnyt merikotkan poikasia ja varsinaisella perustamispaikalla käytiin kyllä vaikka siitä ei kuvaa olekaan. Kivaa viikkoa sinullekin ja aurinkoa :)

      Poista
  7. Itselleni tuollainen kierros olisi ihan omiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ihana kierros ja sitä voi aina varioida sen mukaan mitä haluaa
      katsoa. Joskus vaikka pelkästään puutarhaa ja merta. Toisella kerralla sitten
      enemmän koskimaisemaa ja vanhoja teollisuuskiinteistöjä :D

      Poista