joulukuuta 31, 2020

Poikkeuksellinen vuosi 2020 lähenee loppuaan...

 





Vuosi 2020 lähenee pikkuhiljaa kohden loppuaan! Aikaa tuohon maagiseeen keskiyön hetkeen on vielä yli kahdeksan tuntia meillä Suomessa. Ihan toisella puolella maapalloa Tyynenmeren Joulusaarella vuosi on jo ehtinyt vaihtua ja ollaan siirrytty jo vuoteen 2021. Myös ystäväperheeni Australian Sydneyssa on jo saanut kokea perinteisen upean ilotulituksen siirtyen samalla tammikuun ensimmäiseen kello yhdellä nyt iltapäivällä. Pikku hiljaa valtio toisensa jälkeen hyvästelee tämän hyvin poikkeuksellisen koronavuoden ja ottaa vastaan toivottavasti paremman uuden vuoden.


Kuluneen vuoden kahta ensimmäistä kuukautta lukuunottamatta olemme eläneet hyvin eri tavalla kuin viime vuonna sekä Suomessa että myös kaikkialla muualla maapallolla. Meille on vakiintunut "uusi normaali" eli käytämme tarvittaessa kasvomaskeja, huolehdimme käsi- ja yskimishygieniasta, pidämme sovitut turvavälit, emme mene sairaana ihmisilmoille ja käymme matalalla kynnyksellä koronatestissä. Olemme totta kai myös ladanneet koronavilkun puhelimeemme ja vältämme fyysisiä kontakteja. Me emme ole voineet matkustaa kuten aiemmin paljon tiukemman sisärajavalvonnan takia. Uudenmaan maakuntakin suljettiin keväällä emmekä voineet siirtyä toisiin maakuntiin kuin hätätapauksessa. 


Vaikka rokottaminen jo aloitettiin terveydenhuollon henkilöstöstä emme vielä tänä uutenavuotena pääse viettämään juhlaamme ihan perinteisin menoin. Saadaksemma laumasuojan on huomattavasti suurempi määrä ihmisiä rokotettava Suomessa. Terveydenhuollon henkilöiden jälkeen pääsevät ikäihmiset vähitellen rokotuksiin ja sitten riskiryhmäläiset. Meidän terveempien ja nuorempien vuoro tulee kyllä aikanaan mutta siihen saakka pitää jaksaa vielä tsempata. Me olemme se sisukas "suo, kuokka ja Jussi" -tyylinen katajainen kansa, joka on selvinnyt paljon pahemmistakin koettelemuksista. Nyt ollaan niin loppumetreille ettei liiallisella juhlinnalla ison seurueen kanssa kannata antaa koronalla tilaa lähteä leviämään nyt holtittomasti. Noudatetaan nyt vain kiltisti ohjeita niin tulevasta vuodesta tulee meille helpompi ja mukavampi. 


Minä pääsen kohta herkuttelemaan taas ruokapöydän ääreen uudenvuoden kaloilla ja muilla herkuilla. En tänä vuonna ehtinyt hankkia Minnielle Sileo-geeliä joten toivon sydämeni pohjasta ettei meidän lähistöllä räiskittäisi raketteja kuin maltillisesti puolenyön aikaan. Muuten koira raukan koko ilta menee sängyn alle piiloutumiseen sekä läähättämiseen eteisen nurkassa ihan paniikissa. Vaikka ilotulitteet ovat kauniita katsoa niin monet eläimet kärsivät niiden paukkeesta ihan hirveän paljon ja joutuvat paniikkiin.

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein mukavaa ja turvallista uudenvuodenaattoa ♥ Me selviämme tästä kyllä voittajina maaliin jollain aikavälillä kun muistamme, että maltti on vielä nyt valttia. Tämän vuoden jälkeen koittavat ihan varmasti paremmat ajat ja paluu tuttuihin ympyröihin sekä rutiineihin. 

Kaikki postauksen vintage uudenvuoden kortit on lainattu netistä / Pinterest. 


joulukuuta 30, 2020

Marjon matkassa Instagramin TOP9 ja Colour of the Year 2020

 






Vuoden vaihtuminen lähestyy kovaa vauhtia. Enää tämä kuluva päivä ja huominen, jonka jälkeen voimme laskea sekuntteja kymmenen-yhdeksän-kahdeksan-seitsemän-kuusi-viisi-neljä-kolme-kaksi-yksi ja toivottaa toisille hyvää uutta alkanutta vuotta. Vuodenvaihde saa meidät aina myös luomaan pienen silmäyksen menneeseen ja siellä tapahtuneeseen. Jossain vaiheessa teen vuosikoosteen myös tänne blogiin mutta tänään aikani kuluksi kävin läpi mitä Marjon matkassa Instagram tilillä on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Jos et vielä seuraa blogia Instagramissa voit ottaa sen haltuusi tästä



Instagramin yhdeksän eniten klikkauksia saanutta kuvaani muodostavat tällaisen kollaasin. Hauska katsoa näin jälkikäteen miten tämä kuluva koronapandemia vuosi on muuttanut omaa kuvafeedia Instassa. Kuvat ovat hyvin luontopainotteisia ja vuoden 2020 aikana onkin ehditty kyllä liikkua Suomen ihanassa luonnossa melkoisen paljon. Jos pitäisi etsiä niitä positiivisia juttua koronan vaikutuksesta omaan liikkumiseen niin selkeästi se on ajanut minut vielä enemmän kuin aiemmin metsään, niityille, pitkospuille, merenrannalle, kallioille, soille ja lukemattomille muille upeille paikoille luonnossa. Luolissakin tänä vuonna käytiin ahkerasti. Ajattelin kirjoittaa muutaman kommentin jokaisen kuvan ottohetkestä ja niistä fiiliksistä juuri silloin kun kuva on tallennettu.




Kuva 1 on Suomen Lasimuseosta Riihimäellä. Olin vieraillut siellä jo marraskuussa mutta ehdin kirjoittaa lasin ihmeellisestä maailmasta vasta helmikuussa 2020. Kuvan siniset Tamara Aladdinin lasiesineet tekivät tästä yhdeksän valokuvaa sisältävästä lasipläjäyksestä viime vuoden tykätyimmän kuvan. 




Kuva 2 on täysin yllättäin autonikkunasta bongattu vaaleanpunainen hanami hetki. Koronakeväänä olin jo haudannut toiveen nähdä kukkiva kirsikkapuu. Luonto ei välittänyt koronasta vaan se puhkesi kukkaan ja kuin sattumalta minä myös näin vaaleanpunaisia kukkia notkuvan puun. Käänsin auton ympäri, kävelin puun luo ja kuin sattumalta minulla sattui vielä olemaan kamerakin mukana. 




Kuva 3 on puolestaan Haagan Rodopuistosta, jossa kävin kurkkimassa onko kukkiminen jo alkanut keväällä peräti kolmasti. Halusin välttää ihmismassoja ja siksi oli tärkeää olla ajoissa paikalla. Kolmas kerta toden sanoi ja minä näin sekä atsaleat eri väreissään että myös suopursun kukkivan. Osa alppiruusuistakin oli jo kukassa. Rodopuistosta Instaan päätyi kolmen valokuvan sarja. 




Kuva 4 on napsaistu Helsingin Vanhankaupungin kävelykierrokselta ja kuvassa on Annalan huvila syksyisessä kukkaloistoissaan. Noissa maisemissa olemme Minnien kanssa käyneet monia kertoja ja aina sieltä löytää uutta katsottavaa. Ollaan historiallisissa maisemissa, jonne Helsinki ensimmäisen kerran perustettiin 1550. Vaikka elettiin jo syyskuun puoliväliä aurinko ja lämpö hellivät meitä.




Kuvassa 5 ollaan kävelemässä Särkkäniemen rauhoitetulla luonnonsuojelualueella Uutelassa. Alue hurmaasi espoolaiset ihan heittämällä ja näissä sekä lähiseutujen maisemissa käytiin monia kertoja syys-loka-marraskuun aikana. Mentiin taas luontoon rauhoittumaan, keräämään energiaa ja välttelemään ihmismassoja. Tässäkin on mukana 10 kuvaa luontoretkeltämme mutta kansikuvaksi valikoitui pitkospuut. 




Kuvalla 6 minä osallistuin toukokuussa Marimekon kaikille avoimeen Catwalkiin Instassa. Marimekon perinteinen Espan näytös oli korona takia peruttu mutta verkon kautta me kaikki Marimekko fanit saimme mahdollisuuden postata oman kuvamme tuohon muotinäytökseen mukaan. Taskumekko, jota kinusin jo lapsena itselleni oli ehdoton valinta kuvaksi. 




Kuva 7 on napattu kun olin menossa asiakastapaamiseen tammikuun 4.päivänä ja aurinko paistoi ihanasti Perämiehenkadun ja Tehtaankadun kulmauksessa olevaan jugendtaloon. Tämä ihana talo rajautuu itse asiassa myös Ehrensvärdintiehen. Talo on valmistunut 1911 ja sen tekijät ovat olleet arkkitehdit Arthur Gauffin ja Richard Willman. Talo on aikoinaan ollut eiralaisittain suuri eli siinä ollut peräti 19 huoneistoa. Talo on aikoinaan ollut varsin uudenaikainen eli siinä ei ole ollut lainkaan puisia välipohjia vaan kaksoislaatta-betoniholvaus. Uutta 1900-luvun alussa oli myös se, että päätyhuoneistoihin rakennettiin ikkunalliset kylpyhuoneet ja vaatehuoneet. Keittiöistä on myös avautunut luukku suoraan roskakuiluun. Talon kivijalka on punagraniittia ja julkisivua on sileä, punaiseksi rapattu. Talossa on valkoisia rappauskoristeluja. Kaiken tämän olisin voinut kirjoittaa myös tuohon Insta kuvaan mutta minulla oli kiire :D 




Kuva 8 on auringonlasku kuvattuna Seurasaaren sillalta. Tämä oli sitä aikaa maaliskuun alussa 2020 kun koronaluvut alkoivat pikkuhiljaa meillä Suomessa kuten muuallakin maailmassa nousta. Kuten tämän kuvan tekstissä kirjoitan "Eilen mentiin metsään, tänään taas merenrannalle Seurasaareen." Asioita piti prosessoida rauhassa luonnon helmassa ja välttää ihmisjoukkoja jo tässä vaiheessa. Postauksen aiheena oli "Luonto rauhoittaa mielen ja vähentää stressiä"




Kuva 9 on otettu päivää aiemmin kuin edellinen kuva eli 6.maaliskuuta ja ihan meidän omasta lähimetsästä. Olimme Minnien kanssa töiden jälkeen pitkällä kävelylenkillä haukkaamassa happea ja jäsentämässä ajatuksia. Lunta ei ollut yhtään ja kallioilla oli välillä vaikeaa kävellä vetisyyden ja sammaleiden takia mutta kuljimme siellä mieluummin kuin poluilla. 



Otin vielä lopuksi Marjon matkassa Instagram tilin vuoden 2020 valokuvissa käytetyt värit. Tämä yllätti minut ihan koska nyt kun olimme olleet niin paljon luonnossa on mukana paljon enemmän maanläheisiä ja murrettuja sävyjä. Viime vuoden vastaava värijaotteluni oli täynnä huomattavasti kirkkaampia sävyjä. 

Mielenkiinnolla jään odottamaan minkälaisia kuvia otan ensi vuonna ja tuleeko värimaailma kirkastumaan. Luontoa ja sen kuvaamista en tietenkään ole jättämässä mutta mukaan voi tulla taiteen, muodin, muotoilun,arkkitehtuurin jne. kautta myös erilaisia värisävyjä. Kaikki jää nähtäväksi ja ensi vuosi on vielä ihan "tabula rasa". Hyvää vuoden toiseksi viimeistä päivää kaikille! 



 

joulukuuta 29, 2020

Alennusmyynnit alkoivat - vinkkejä nettishoppailuun

 




Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Joulun välipäivät starttasivat eilen ja sehän tarkoittaa myös sitä, että nyt alkoivat alennusmyynnit verkkokaupoissa. Muutamissa verkkokaupoissa alennuksia taisi näkyä jo ennen joulua. Vietän tässä alkuviikosta vielä paria lomapäivää joten minulla oli tänään hyvää aikaa vähän kartoittaa tarvitsenko mitään alennusmyynneistä. Mitään en siis vielä ole tilannut mutta sateisen harmaiden päivien kunniaksi pyörin vähän netin uumenissa kartoittamassa tarjontaa ja itseäni mahdollisesti kiinnostavia tuotteita. Ohessa muutamia kivoja juttuja, joita löysin ja saattaisin ehkä tilatakin. 



Elloksen alesta löytyisi aika kiva A-linjainen Ronja-mekko, jonka saisi nyt hintaan 24 euroa! Alennusta 40% joten eipä sen alkuperäinen hintakaan ole päätähuimaava. Hauska korkea pääntie ja pitkät pallomaiset hihat, joissa leveä smokkirypytys hihansuissa. Materiaali ohutta, hohtavaa ja krepattua satiinia. Tuote on valmistettu tuotannossa syntyvästä ylijäämämateriaalista tai käytetystä materiaalista. Plussaa siitä miten mekko on tuotettu! Mekkoa löytyy myös mustapohjaisena ja kukilla varustettuna.




Totta kai pyörähdin kurkkaamassa mitä Elloksen jalkinepuolella olisi tarjolla. Jostain syystä iskin silmäni Duffy-nilkkureihin, joissa on hauska eläinkuviointi. Muistuttavat vähän seeprakuviointia mutta väritys ei todellakaan mustavalkoinen vaan mustabeige. Aika vinkeä kuosi! Tolppakorko 5,5cm ei tunnu pahalta ollenkaan ja pitkästä aikaa myös teräväkärki näyttää hyvältä. Ainoa mikä näissä vähän arveluttaa on niiden materiaali eli ovat pehmeää mokkajäljitelmää. Siis enemmän kuivien kelien jalkineet tai pitäisi sanoa "vai sisätiloissa pidettävä". Nilkkurien alehinta on nyt 39 euroa.




Ostin tämän vuoden alkupuolella Ellokselta kahdet curling-nilkkurit, joihin olen ollut ihan äärimmäisen tyytyväinen. Toiset ovat leopardikuosiset ja toiset mustat. Kengät ovat pehmeää mokkaa ja niissä äärimmäisen lämmin villavuori. Nilkkurien takana on vetoketjut. Klassinen struktuurikuvioitu curling-pohja, joka on jalassa äärimmäisen mukava ja erittäin hyvin pitävä. Näitä curling-nilkkureita näyttää olevan vielä muutamia hintaan 89,99€ ja eivät ole siis aletuotteita mutta halusin vinkata koska ovat äärimmäisen mukavat jalassa ja monikäyttöiset. 





Jostain syystä iskin silmäni myös Elloksen Sandra-mekkoon. En muista milloin olisin viimeksi ostanut kukonaskel kuvioituja vaatteita mutta jotain tässä nyt puhuttelee minua. Ehkä ne ovat nuo pallomaiset hihat, joissa on kalvosin ja päällystetyt napit. Kiva V-pääntie ja hieman levenevät hameosa, jossa halkiot sivuilla. Tätä voisi käyttää minusta myös kapeiden housujen kanssa. Hinta nyt 30€.




Kurkkasin myös Elloksen kotiosastoon ja sieltä iski silmään hurmaava Seepra-maljakko. Alennettu hinta on nyt 42 euroa kun sen alunperin on ollut 59,99€. Vähän vastaavaa kuolasin vuosia sitten yhdessä sisustusliikkeessä. Maljakko oli huomattavasti isompi kuin tämä ja myös hinnakkaampi. Lopulta joku osti maljakon nenäni edestä kun minä jahkailin sen kanssa. 




Zaran sivuilta löytyi alennuksesta valkoiset nahkanilkkurit, joissa paksut hopeiset ketjut. En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi valkoiset saappaat! Siitä on varmasti todella monia vuosia mutta joku näissä viehättää. Onko se tuo kulmikas kärki ja ketju vai sitten valkoinen väri? En osaa sanoa mutta näitä haluaisin ehdottomasti edes kokeilla jalkaani. Hinta nyt alennettuna 59,95€.





Uterque lenkkarit ovat kiinnostaneet minua jo pitkään ja nyt olisi alennuksessa nahkaiset mustat lenkkarit, joissa on karvavuoret. Nilkkaan tulevan karvaisen vuoren lisäksi hauska yksityiskohta on nuo "monomaiset nauhat lenkkeineen". Näissä on jotain hauskaa. Hinta nyt alennettuna 89,95€.





Toinen vaihtoehto Uterque lenkkareissa olisi nämä beiget mokkaiset, jotka saisi samalla alehinnalla kuin ylläolevat lenkkarit. Plussaa myös lämmin lammasvuori ja "monomaiset yksityiskohdat"




Minulla on vuosia sitten ollut mustat, ihanat nahkahanskat, jotka oli varustettu ruseteilla. Hukkasin niistä toisen jonnekin ja olin siitä todella surullinen aikoinaan. Muistan, että kuljin läpi sen päivän aikana kulkemani reitin Helsingissä mutta hanskaa ei löytynyt mistään. Nyt bongasin Uterquen sivuilta nämä hurmaavat hyvin samanlaiset nahkahansikkaat, jotka saisi nyt hintaan 59,95€. Aivan ihanat! 

Mitään en vielä ole siis tilannut itselleni eli vasta kartoittanut tarjontaa! Miten siellä ruudun toisella puolella? Oletko tehnyt jo aleshoppailuita netin kautta vai kahlaatko vielä tarjontaa läpi? Tai oletko jo kenties päättänyt ettet osta nyt yhtään mitään?




joulukuuta 27, 2020

Marjon matkassa -blogi täytti 8 vuotta

 






Joulukuun 25.päivänä 2012 kirjoitin ensimmäisen blogipostauksen Marjon matkassa -blogiin! Nyt joulupäivänä blogini täytti siis on kahdeksan vuotta eli koululaistermeillä se on nyt jo tokaluokkalainen. Mikä olisi ollutkaan parempi aika minunlaiselleni jouluhullulle aloittaa bloggaaminen kuin tehdä se juuri joulun aikana. Jo ennen bloggaamisen aloittamista olin varmasti ladannut omalle Facebook-seinälleni niin paljon jouluun liittyviä valokuvia ja -juttuja, että joulusta vähemmän pitäviä kyllästytti minun ainainen jouluhehkutus. Päivääkään en olen katunut bloggaamisen aloittamista vaan ihan päinvastoin. Kirjoittaminen ja ennenkaikkea myös valokuvaaminen ovat minulle rakkaita harrastuksia molemmat ja niitä saan toteuttaa nyt sitten täällä blogin puolella. Pakko myös myöntää ettei tuo jouluhehkutus ihan kokonaan ole laantunut omalta Facebook-sivultani mutta eihän niitä ole pakko lukea jos on "anti-joulu ihminen"







Vannoin jossain blogin synttäripostauksessa, että ihan ensimmäinen postaukseni saa olla juuri niin "raakile" ja kömpelo kuin se julkaistessaan ollut. Jouduin kuitenkin Bloggerin bloginalustan muuttumisen jälkeen nyt kesällä 2020 puuttumaan tuohon ensimmäiseen postaukseen. Koska ensimmäisen blogikirjoitukseni asettelu oli "vähän pielessä" se ei enää uuden ohjelmapäivityksen myötä olisi ollut luettavissa eli olen joutunut korjaamaan sen asettulun, joka nyt siis näyttää "ihan ookoolta". En olisi tätä halunnut tehdä mutta teksti ei ollut enää luettavissa kun sitä vilisi kuvien molemminpuolin ruudulla. 




Uuden Blogger-version tulo ei välttämättä ollut minulle myöskään mieluinen asia. Jo keväästä lähtien Blogger ehdotteli uuden version lataamista mutta sinnittelin vanhan kanssa niin kauan kunnes se oli pakko tehdä. Sitten vain yhtenä päivänä ei ollut paluuta uuteen vaan oli vain tämä uusi Blogger-pohja, johon nytkin naputtelen teille tätä postausta. Suurin ongelma minulle on ollut se, että aiemmin tein visuaalisena ihmisinä aina tekemästäni jutusta ensin kuvakertomuksen eli latasin ensin kuvat tänne Bloggeriin. Sitten kirjoittelin kuvien innoittamana tekstiä sinne kuvien väliin. Nyt uudessa versiossa tämä ei enää ole mahdollista vaan kuvat liitetään tekstin väliin eli ladattujen kuvien väliin tekstiä ei pysty kirjoittamaan. 





Olin ihan shokissa pari viikkoa kun uusi blogipohja ei ollutkaan enää se sama! Yritin kaiken maailman vippaskonsteja eli käytin lyhyitä lauseita "varatakseni tilaa" sekä lukemattomia rivinvaihtoja saadakseni paluun siihen vanhaan tapaani kirjoittaa ja tuottaa teille laadukasta luettavaa blogiin. Se kostautui usein siten, että tietokoneella luettuna blogi näytti visuaalisesti hyvältä mutta mobiilisti kännykällä siellä oli "outoja tyhjiä kohtia" välillä. Uudessa pohjassa on monia muitakin ihmeellisyyksiä eli mutta ei mennä niihin syvemmälle koska ne avautuvat oikeastaan vain Bloggerin käyttäjälle. 



Podin jossain vaiheessa syksyä todella huonoa omatuntoa koska kirjoittamista oli vaikka kuinka paljon mutta postauksen aikaansaaminen itseäni tyydyttäväksi vaati tuhottomasti aikaa. Tämä on ollut vähän sellaista "yrityksen ja erehdyksen" kautta etenemistä. Varmaan joihin asioihin tässä uudessa tottuu ajan myötä ja jotain parannuksia on varmasti myös Bloggeriin tulossa mutta syy miksi tekstejä on tullut jossain vaiheessa harvakseltaan on tässä. Olen aina ollut siinä onnellisessa tilassa etten ole "potenut tyhjän ruudun" -syndroomaa. Siis sellaista hetkeä, että pitäisi kirjoittaa tänne blogiin jotain mutta ei ole mitään sanottavaa ja kirjoitettavaa. Päinvastoin eli joskus minulla on niin paljon aiheita, että niistä valitseminen on vaikeaa. 

Tämän kahdeksan blogivuoden aikana on syntynyt 1384 postausta eli keskimäärin 173 postausta per vuosi. Vuosi 2018 on tähän mennessä ollut jossain syystä tuotteliain eli peräti 203 postausta tuli silloin kirjoitettua. Kirjoittaminen on vain yksi osa postausta ja myös kuvien valitseminen, valotuksen, kirkkauden sekä muiden säätöjen muokkaus on toinen olennainen osa. Jos kirjoitan aiheesta, johon tarvitsen vaikkapa lähdeaineistoa liittyen postauksen aiheeseen myös sitä pitää etsiä ja tutkia. Bloggaaminen on itselleni toisinaan kuin salapoliisintyötä. Löydän jotain kiinnostaa retkilläni ja janoan saada siitä lisätietoa. Aina sitä ei löydy helposti mutta soittamalla/emaililla olen tähän mennessä onnistunut saamaan yllättäviltäkin tahoilta apua kirjoituksiini. Tähän palataan myöhemmin ensi vuonna. Toisaalta sillä kuinka monta postausta tuottaa vuodessa ei ole minusta niin hirveän paljon merkitystä kunhan tuottaa säännöllisesti postauksia lukijoilleen. Yritän koko ajan kehittyä sekä valokuvaajana että kirjoittajana jotta säilyttäisin lukijan mielenkiinnon. Aina on toki parantamisen varaa...



Parasta bloggaamisessa on ehdottomasti vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Kommentoiminen postauksiin on vähän vähentynyt ja ehkä osittain siirtynyt Instagramin puolelle. En silti itse koe, että bloggaaminen itsessään on kuolemassa pois somemaailmasta. Ainakaan vielä omat lukijamääräni eivät ole hiipuneet vaan teitä lukijoita käy säännöllisesti lukemassa postauksiani. Minulla on myös jonkin verran sellaisia lukijoita, jotka haluavat kommentoida sähköpostin välityksellä ja sekin sopii totta kai ihan yhtä hyvin. Ilman vuorovaikutusta bloggaaminen voisi olla vain itsekseen höpisemistä tai julkisen päiväkirjan pitämistä joten rohkeasti voi antaa sekä risuja että ruusuja jos siltä tuntuu tai laittaa niitä sähköpostiini marjoltnnt02@gmail.com. 





Kiitos teille kaikille siellä ruutujen toisella puolella mukana olosta. Tästä on mukava aloittaa 9.blogivuosi, joka toivottavasti tulee olemaan antoisa ja ennen kaikkea sellainen, että pääsemme palaamaan taas normaalimpaan elämään kaikki. Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille 

PS. Tässä postauksessa olevat valokuvat otin joulupäivän myöhäisenä iltana tai lähes yöllä Helsingin jouluvalojen välkkeessä. Helsinki on kaunis ja itselleni rakas kaupunki vaikka Espoossa asunkin.




joulukuuta 26, 2020

Jouluvietto pähkinänkuoressa

 





Hyvää tapaninpäivän iltaa kaikille! Toivottavasti kaikilla teillä siellä ruutujen toisella puolella on ollut oikein mukava ja rauhallinen joulu. Joulu 2020 jää varmasti mieleen poikkeuksellisena ja vähän erilaisenakin mutta joulu on aina silti joulu. Joulu on vain kerran vuodessa ja se on vuoden kohokohta. Minun jouluni on aina täynnä ihania perinteitä. Asioita, joita ole oppinut jo lapsuudenkodissani ja uusia perinteitä, jotka olen itse luonut joulunviettooni. Joulun rauhaisa tunnelma, joka laskeutuu viimeistään siinä vaiheessa kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Ennen joulurauhan julistusta iki-ihana Lumiukko elokuva, joka on niin kaunis, että aina silmänurkka kostuu. Kynttilät, jouluvalot, joululaulut, joulukoristeet, joulukuusi ja joulun tuoksu kotona. Tänä vuonna vain se kaikkien rakkaiden yhdessäolo jäi vajaaksi mutta onneksi tapasimme edes hautausmaalla jouluaattona tärkeitä ihmisiä.





Joulupöydässä istutaan pitkään ja hartaasti syöden paljon kalaa sekä totta kai myös kinkkua, rosollia ja perinteisiä laatikoita. HK Gourmet kinkun paisto onnistui ihan äärimmäisen hyvin ja sen maku oli todella kohdallaan. Siihen vielä sitten kylkeen Auran makeaa sinappia niin pakkohan se on myöntää, että myös perinteisten kalaherkkujen lisäksi söin tänä vuonna myös kinkkua ennätyksellisen paljon. Joululaatikoita en ole itse tehnyt vuosiin - olen siis huono emäntä - mutta ostetut joululaatikot erityisesti Kokkikartanon imelletty perunalaatikko suli suussa. Se syötiin tänään loppuun joten taidan huomenna hakea sitä vielä kaupasta lisää koska kinkkua on vielä myös jäljellä. Meillähän jouluruokia syödään vielä monta päivää eli lähes koko joulun ajan. Joskus lapsuudessani vielä loppiaisena oli lähes täydellinen joulukattaus viimeisen kerran. Kuten varmaan muistatte meillä joulu loppuun vasta Nuutin päivänä mutta ihan siihen saakka en jouluruokia nauti.


Joulutorttuja leivoin jo ennen jouluaattoa ja tänä vuonna niistä tuli vaihteeksi kukkatorttuja. Pari vuotta sitten tein lumihiutaleita ja ensi vuonna ehkä sitten jouluruusuja. Joulutorttuja täytyy kyllä kohta tehdä uusi satsi sillä edellinen on uhkaavasti jo loppumassa. Piparkakkuja on myös naposteltu sekä makean himoon että juustojen kanssa pikkunälkään. Vähän minua nyt harmittaa etten ehtinyt tänä jouluna tehdä piparkakkutaloa mutta ensi vuonna sitten. 







Tänä vuonna ostin kotiin peräti kolme amaryllista! Kaksi punaista ja yhden valkoisen. Myös hyasintteja on tullut hankittua useampikin. Aatonaatto iltana meni pikaisesti lähimarkettiin ostamaan muutamia unohtuneita juttuja ja huomasin kukkapöydällä yhden huonekuusen. Olen vannonut pyhästi etten enää osta huonekuusta koska en koskaa saa sitä pysymään hengissä yhtä vuottakaan. Jotenkin en voinut jättää sitä yksin sinne kauppaan ja nappasin sen mukaan. Nyt sitten jännitetään miten kauan huonekuusi on meillä elossa. 









Olin jo joulukuun alkupuolella tilannut H&M alesta itselleni punaisen joulumekon, jota nyt onkin ahkerasti käytetty. Samassa lähetyksessä tilasin Minnielle harmaan Mickey-jouluvillapaidan, joka nyt säiden viilennyttyä on otettu myös käyttöön. Eikös olekin söpö? Sain muuten jo aatonaattona tekstarin, että Minna Parikan glitteri puput ovat saapuneet postin automaattiin joten huomenna sitten noutamaan "omaa joululahjaani" sieltä. En millään malttaisi odottaa saavani sovittaa jo niitä...






Jottei tämä joulun olisi mennyt ihan vain syömiseksi ja oleiluksi olemme yrittäneet myös liikkua ahkerasti. Eilen illalla tehtiin ihan ex tempore -jouluajelu Helsingin keskustaan kello 22 jälkeen illalla. Esplanadin puisto ja Kauppatori olivat ihan autioita. Muutama ihminen liikkui jossain kaukana mutta muuten sai taas kävellä ja valokuvata ihan rauhassa. Sitten ollaan toki ihan tässä meidän omissa nurkissa kävelty ja sulateltu jouluherkkuja. 




Miten sinun joulusi on sujunut? Oletko syönyt jouluherkkuja maltillisesti vai lähtikö lapasesta? Mikä on sinun ykkös jouluherkkusi? Olitko ollut riittävän kiltti eli toiko Joulupukki mahdollisesti jotain lahjoja?